Hei
Minä olen kolme kuukautta kärsinyt paniikkihäiriön oireista ja ensimmäinen kohtaus vei ambulanssilla sairaalaan, en silloin vielä hakenut lisäapua vaan vasta viime viikkojen aikana olen joutunut menemään työterveyslääkärille. Oireina mulla on kahdenlaisia tuntemuksia eli itse tälläinen kohtaus ja sitten tämä muuten oleva huono olotila.
Kohtauksien aikana sydän alkaa yhtäkkiä hakkaamaan hulluna ja huimaa ja henki loppuu, sydän muljahtelee ym nämä kai normaalit oireet. Kohtaus voi kestää öisin joskus parikin tuntia enemmän tai vähemmän voimakkaana.
Sitten muuten kun ei ole kohtausta niin normaalielokaan ei enää ole normaalia, sydän muljahtelee joskus päivittäin, on koko ajan sellainen hutera/hieman huimaava olo, pää voi tuntua raskaalta ja joskus on raskas hengittää. Pahin on tuo hutera olo, mua ei varsinaisesti usein huimaa tai pyörrytä mutta on vähän sellainen huono olo kuin krapulassa tai joskus jos ei ole syönyt pitkään aikaan niin samantyylinen huono olo.
Menin työterveyslääkärille ja lääkäri määräsi mulle ensin kohtauksiin Alproxia jota otin yhden helvetillisen kohtauksen jälkeen (joka tuli baari-illan jälkeen krapula-aamuna). Sen auttoi kyllä siinä tilanteessa mutta jälkiolo oli kauhea, nukuin kuusi tuntia putkeen ja sen jälkeenkin heikotti. Sitten jouduin käydä uudelleen työterveydessä kun olo jatkui huonona. Lääkäri määräsi Sepramia reseptillä mutta mä en ole vielä aloittanut noita.En haluaisi millään lähteä tolle lääkelinjalle varsinkaan kun ei tiedä miten oma keho ja mieli suhtautuu noihin, siksi pelottaa tosi paljon...
Mun elämä on muuten ollut hienoa ja yhtäkkiä kun iskee tälläinen lamauttava sairaus niin on mennyt elämä kovaa vauhtia huonompaan suuntaan eikä tiedä mitä tässä tekis. Jos joku haluaa meilailla kokemuksia niin osoite on [email protected]
Minä olen kolme kuukautta kärsinyt paniikkihäiriön oireista ja ensimmäinen kohtaus vei ambulanssilla sairaalaan, en silloin vielä hakenut lisäapua vaan vasta viime viikkojen aikana olen joutunut menemään työterveyslääkärille. Oireina mulla on kahdenlaisia tuntemuksia eli itse tälläinen kohtaus ja sitten tämä muuten oleva huono olotila.
Kohtauksien aikana sydän alkaa yhtäkkiä hakkaamaan hulluna ja huimaa ja henki loppuu, sydän muljahtelee ym nämä kai normaalit oireet. Kohtaus voi kestää öisin joskus parikin tuntia enemmän tai vähemmän voimakkaana.
Sitten muuten kun ei ole kohtausta niin normaalielokaan ei enää ole normaalia, sydän muljahtelee joskus päivittäin, on koko ajan sellainen hutera/hieman huimaava olo, pää voi tuntua raskaalta ja joskus on raskas hengittää. Pahin on tuo hutera olo, mua ei varsinaisesti usein huimaa tai pyörrytä mutta on vähän sellainen huono olo kuin krapulassa tai joskus jos ei ole syönyt pitkään aikaan niin samantyylinen huono olo.
Menin työterveyslääkärille ja lääkäri määräsi mulle ensin kohtauksiin Alproxia jota otin yhden helvetillisen kohtauksen jälkeen (joka tuli baari-illan jälkeen krapula-aamuna). Sen auttoi kyllä siinä tilanteessa mutta jälkiolo oli kauhea, nukuin kuusi tuntia putkeen ja sen jälkeenkin heikotti. Sitten jouduin käydä uudelleen työterveydessä kun olo jatkui huonona. Lääkäri määräsi Sepramia reseptillä mutta mä en ole vielä aloittanut noita.En haluaisi millään lähteä tolle lääkelinjalle varsinkaan kun ei tiedä miten oma keho ja mieli suhtautuu noihin, siksi pelottaa tosi paljon...
Mun elämä on muuten ollut hienoa ja yhtäkkiä kun iskee tälläinen lamauttava sairaus niin on mennyt elämä kovaa vauhtia huonompaan suuntaan eikä tiedä mitä tässä tekis. Jos joku haluaa meilailla kokemuksia niin osoite on [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Optikolle mars! sinulla on aivan selvästi silmissä vikaa, siitähän se minullakin alkoi.. kun en tajunnu miksi huimaa aina, ja on kuin kattois taka raivosta liian kauvaksi.
niin ja siitä ei voi parantua kuin ajan kanssa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000017210833
Tarkoitatko että huimaus johtuu silmistä vai?
.. kyllä se nöyräksi tekee. Pitäisi olla joka päivään tyytyväinen kun on edes jollain tasolla terve. Vaikka itselläkin mahtuu vuosiin hyviä ja huonoja jaksoja, koskaan se ei ole enää ollut normaalia elämään kuin ilman "sairautta". Itsellä taitaa olla enemmänkin tuo ahdistushäiriö kuin ph. mutta kuiteskin. Mutta tsemppiä sulle ja kyllä lääkkeitä kannattaa kokeilla.. ainaskin noita mitkä eivät aiheuta riippuvuuksia. Kyllähän se väite on että paistaahan se päivä risukasaankin :)