Voi vain kuvitella otsikossa olevaa eroa. Muistan kun katselin vankimielisairaalan eli Anneksen ikkunasta mäntyjä ja erityisesti koivuja, kalterien takaa, edessä viikkoja ja viikkoja.
Aina on viina ja lenkkimakkara maistunut ja olen syönyt suhteellisen paljon, vaikka joskus tuntuu, että kuluu kourakaupalla noita psyykelääkkeitä. Paikoista joissa olen käynyt on Hakaniemen ranta Albanian jälkeen numero:1, jos Annesta ei lasketa. Siellä puhutaan kakkoskielenä italiaa, kuten Anneksessakin. Koivun vai olikohan männyn alla halpaa puolalaista jytypiriä ja soppaa ja Hagnäsin rannallakin palvelu pelaa. Aurinko paistoi joka päivä risukasaan ja rantapojilla jos ei kauppa käynyt tai nuorilla poikanisteillä, he tulivat meidän tykö aamuvedoille ja istuivat päivän kiskomassa pikakiljua. Helvetin rajua kamaa sanon minä.
Hakaniemen torin markkinat olivat ehdottomasti elämäni suola. Kauan sitten sinne jymähtäneet torikauppiaat myivät sulassa sovussa mustalaisten kanssa karkkisäkkejä. Nuo vanhat ruunat olivat sinänsä jo mielenkiintoista katseltavaa. Jos menet Hakaniemeen on ympyrätalon ranta ja Hakaniemen tori käymisen arvoisia paikkoja.
Tuota kaikkea en osannut nuoruudessa uneksiakaan. Linnan miehestä linnan mieheksi ja säälittäväksi juoppohulluksi joka näkee Jeesuksen minne vain ikinä katsookin. Ette ehkä usko, mutta viimeksi Jeesus ilmestyi minulle paukkupilveen, jota en itse puhaltanut vaan kaverini. Jätettiin sekin gee pystyyn. Ja oliko edes geetä.
Reissasinhan vankilassakin paljon koska kuuluin siihen onnettomien joukkoon jota nakeltiin tuon tuosta Annekseen antennille. Vankivaunussa on tullut istuttua tuhansia kilometrejä ja vaikka ei olisikaan, niin liioittelu saa tarinan elämään, ainakin omassa mielessäni. Ahdasta on ja kaikkein ahtain koppi ennen oli pöpeille tarkoitettu istuin jossa oli vain pönttö ja pikku tuoli. Tuli tutuksi sekin paikka. Ennen kun vankivaunu tuli Helsinkiin se ajoi suoraan asemalle, erityisesti sillon jos oli Anneksen potilaita kyydissä. Tämä minulle selvisi vasta pari vuotta sitten. Siinä olivat Nokan ja Sörkan autot odottamassa. Siiviileitä kiinnosti kun punaraitamiehiä ja myös valkoisessa pakkopaidassa kuten minä usein olin, laitettiin autoon. Autot tekivät U-muotoisen lenkin kiertäen koko aseman ja sitten vasta kadulle. Itselläni teki mieli usein vielä sen jälkeen uukkarin jos toisenkin, antoivat Anneksessa sen verran tuhtia härkäpiikkiä. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Jotain stydimpää se oli kuitenkin.
Lähdenpä nyt muistelemaan vanhoja aikoja ja käyn ihan tarkistamassa sen u-käännöksen että missä se meni. Hyppään pummilla Hagnäsissä sporaan ja eikun menoksi.
Aina on viina ja lenkkimakkara maistunut ja olen syönyt suhteellisen paljon, vaikka joskus tuntuu, että kuluu kourakaupalla noita psyykelääkkeitä. Paikoista joissa olen käynyt on Hakaniemen ranta Albanian jälkeen numero:1, jos Annesta ei lasketa. Siellä puhutaan kakkoskielenä italiaa, kuten Anneksessakin. Koivun vai olikohan männyn alla halpaa puolalaista jytypiriä ja soppaa ja Hagnäsin rannallakin palvelu pelaa. Aurinko paistoi joka päivä risukasaan ja rantapojilla jos ei kauppa käynyt tai nuorilla poikanisteillä, he tulivat meidän tykö aamuvedoille ja istuivat päivän kiskomassa pikakiljua. Helvetin rajua kamaa sanon minä.
Hakaniemen torin markkinat olivat ehdottomasti elämäni suola. Kauan sitten sinne jymähtäneet torikauppiaat myivät sulassa sovussa mustalaisten kanssa karkkisäkkejä. Nuo vanhat ruunat olivat sinänsä jo mielenkiintoista katseltavaa. Jos menet Hakaniemeen on ympyrätalon ranta ja Hakaniemen tori käymisen arvoisia paikkoja.
Tuota kaikkea en osannut nuoruudessa uneksiakaan. Linnan miehestä linnan mieheksi ja säälittäväksi juoppohulluksi joka näkee Jeesuksen minne vain ikinä katsookin. Ette ehkä usko, mutta viimeksi Jeesus ilmestyi minulle paukkupilveen, jota en itse puhaltanut vaan kaverini. Jätettiin sekin gee pystyyn. Ja oliko edes geetä.
Reissasinhan vankilassakin paljon koska kuuluin siihen onnettomien joukkoon jota nakeltiin tuon tuosta Annekseen antennille. Vankivaunussa on tullut istuttua tuhansia kilometrejä ja vaikka ei olisikaan, niin liioittelu saa tarinan elämään, ainakin omassa mielessäni. Ahdasta on ja kaikkein ahtain koppi ennen oli pöpeille tarkoitettu istuin jossa oli vain pönttö ja pikku tuoli. Tuli tutuksi sekin paikka. Ennen kun vankivaunu tuli Helsinkiin se ajoi suoraan asemalle, erityisesti sillon jos oli Anneksen potilaita kyydissä. Tämä minulle selvisi vasta pari vuotta sitten. Siinä olivat Nokan ja Sörkan autot odottamassa. Siiviileitä kiinnosti kun punaraitamiehiä ja myös valkoisessa pakkopaidassa kuten minä usein olin, laitettiin autoon. Autot tekivät U-muotoisen lenkin kiertäen koko aseman ja sitten vasta kadulle. Itselläni teki mieli usein vielä sen jälkeen uukkarin jos toisenkin, antoivat Anneksessa sen verran tuhtia härkäpiikkiä. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Jotain stydimpää se oli kuitenkin.
Lähdenpä nyt muistelemaan vanhoja aikoja ja käyn ihan tarkistamassa sen u-käännöksen että missä se meni. Hyppään pummilla Hagnäsissä sporaan ja eikun menoksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.