Teinpä tässä nelisen vuotta sitten elämäni virheen. Rakastuin ihanaan naiseen, niin mukavaan ja empaattiseen etten oo parempaa ihmistä tavannut. Hän rakasti mua yli kaiken ja elämä muutenkin hymyili.
Sotkin kuitenkin kaiken olemalla yltiö mustasukkainen ja taisin loukata tätä aika pahasti.
Erottiin sitten yhteisestä päätöksestä. Mä en halunnut enää loukata häntä, eikä hän halunnut tulla loukatuksi.
Hyppäsin sitten läheisyydenkaipuussa ensimmäisen naisen kelkkaan,joka vastaan tuli ja tässä sitä ollaan. Vieläkin ajattelen tätä ensirakkautta päivittäin. Nykyinen kohtelee mua samalla tavalla kuin mä exääni, jotenkin tuntuu että mä ansaitsen sen.
Sotkin kuitenkin kaiken olemalla yltiö mustasukkainen ja taisin loukata tätä aika pahasti.
Erottiin sitten yhteisestä päätöksestä. Mä en halunnut enää loukata häntä, eikä hän halunnut tulla loukatuksi.
Hyppäsin sitten läheisyydenkaipuussa ensimmäisen naisen kelkkaan,joka vastaan tuli ja tässä sitä ollaan. Vieläkin ajattelen tätä ensirakkautta päivittäin. Nykyinen kohtelee mua samalla tavalla kuin mä exääni, jotenkin tuntuu että mä ansaitsen sen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinä sitä nyt kyllä ansaitse, mutta opit varmaan tästä jotain..?
tapaa tappaa toisen tunteet. Mustasukkaisuus on vain yksi tapa. Jotkut virheet tajuaa elämässä aina liian myöhään. Niin se vain on. Taidat siis roikkua vain korvikkeessa. Säälin sitä naista.
ja ehkä estin tekemästä elämäni virhettä ...
Olen itse nainen (nuori sellainen) mutta samantapaisessa tilanteessa kuin sinä. Minäkin pilasin edellisen suhteeni liiallisella omistamisen halulla, ja kas kummaa, nyt löydän itseni uudesta suhteesta jossa mies haluaa omistaa minut. Luulen että alitajuisesti etsin jotakuta jonka kanssa saan päinvastaisen roolin kuin edellisessä suhteessa. Tämä uusi suhde on nyt lopuillaan. Kaipaan sitä entistä exää, ensirakkauttani, mutta uskon toisaalta että seuraavassa suhteessa tulen olemaan viisaampi ja onnistumaan paremmin. Toivon samaa sinulle. Kaikki tekevät virheitä, et sinä sen vuoksi ansaitse huonoa kohtelua. Joskus valitettavasti virheistä oppii parhaiten.
Eikö mustasukkaisuutta voi mitenkään ohjailla järjellä?
mustasukkaisen miehen takia, vuosia. Syytä ei kuitenkaan ollut koskaan epäillä. Ero oli helpotus, tunteeni olivat kuolleet häntä kohtaan jatkuvista epäilyistä, myös hänen alkoholinkäyttö vielä pahensi tilannetta, tuoden mukanaan aliarvioimista kaikista tekemisistäni. Olo eron jälkeen oli kuin olisin päässyt vankilasta vapaaksi. Masennukseni ja toipumiseni on kestänyt jo vuosia ja vieläkin on vaikea rakentaa uutta parisuhdetta, koska pelkään joutuvani samanlaiseen "vartiointiin". Surullista, minä rakastin häntä joskus täydestä sydämestäni.