Tällä palstalla on ollut paljon puhetta hintojen "rommauksesta", ja myös siitä, että syksyllä saa halvalla. Itse en edes usko suuremman luokan alennusmyyntiin, mutta mikäli sellainen tulisi ei se tapahdu yhdessä yössä. Jokainenhan tietenkin haluaisi ostaa asunnon pohjahinnalla, kunnon alesta, mutta vaikka asuntojen hinnat tästä hetkestä lähtien aikaisivat laskea, saisi pohjahintoja odotella vielä pitkän tovin.
Hyvän esimerkin tästä antaa 1990-luvun vaihteen hintaromahdus. Hinnat alkoivat laskea vuoden 1989 puolen välin paikkeilla. Vuoden 1990 puolivälissä pääkaupunkiseudullakaan ei hinnat olleet laskeneet vielä edes 10 prosenttia, muualla Suomessa vain jotain 6 prosenttia. Sitten tuli lama, suurtyöttömyys, Neuvostoliitto alkoi hajota jne., minkä takia hintalasku vain jatkui ja jatkui, aina vuoden 1992 loppuun saakka. Eli kaikenkaikkiaan 3 ja puolen vuoden laskun jälkeen viimein saavutettiin pohja.
Viimeisintä tilastotietoa asuntojen hinnoista lienee Tapiolan suhdannekatsauksessa. Sen mukaan vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat koko maassa nousseet vuositasolla 9,5 prosenttia, joten edes hintatason vakiintumista ei uusimmissa tilastoissa näy. 8,7 prosentin hintalaskun jälkeen oltaisiin siis samassa hintatasossa kuin vuosi sitten. Kunnon "rommaus" on aina monen asian summa. Pelkkä korkotason nousu ei sitä saa aikaan, vaan kysyntään, tarjontaan, tai asuntovelallisten takaisinmaksukykyyn on tultava rajumpia muutoksia. Vielähän nuo Suomen talouskasvuluvutkin näyttävät hyvältä ja vienti vetää, eikä Yhdysvaltojenkaan talous ole kaatunut. Kunnon ale siis odotuttaa itseään, jos sellaista ylipäätään koskaan on tulossa.
Hyvän esimerkin tästä antaa 1990-luvun vaihteen hintaromahdus. Hinnat alkoivat laskea vuoden 1989 puolen välin paikkeilla. Vuoden 1990 puolivälissä pääkaupunkiseudullakaan ei hinnat olleet laskeneet vielä edes 10 prosenttia, muualla Suomessa vain jotain 6 prosenttia. Sitten tuli lama, suurtyöttömyys, Neuvostoliitto alkoi hajota jne., minkä takia hintalasku vain jatkui ja jatkui, aina vuoden 1992 loppuun saakka. Eli kaikenkaikkiaan 3 ja puolen vuoden laskun jälkeen viimein saavutettiin pohja.
Viimeisintä tilastotietoa asuntojen hinnoista lienee Tapiolan suhdannekatsauksessa. Sen mukaan vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat koko maassa nousseet vuositasolla 9,5 prosenttia, joten edes hintatason vakiintumista ei uusimmissa tilastoissa näy. 8,7 prosentin hintalaskun jälkeen oltaisiin siis samassa hintatasossa kuin vuosi sitten. Kunnon "rommaus" on aina monen asian summa. Pelkkä korkotason nousu ei sitä saa aikaan, vaan kysyntään, tarjontaan, tai asuntovelallisten takaisinmaksukykyyn on tultava rajumpia muutoksia. Vielähän nuo Suomen talouskasvuluvutkin näyttävät hyvältä ja vienti vetää, eikä Yhdysvaltojenkaan talous ole kaatunut. Kunnon ale siis odotuttaa itseään, jos sellaista ylipäätään koskaan on tulossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritä enemmän.
...mut ohi meni. En ole välittäjä, en ole rakennusfirmassa töissä, enkä liioin pankissa, en myy rakennustarvikkeita, en edes omista yhdenkään edellä mainitun kaltaisen firman osakkeita. En saa mitään suorannaista hyötyä asuntojen korkeista hinnoista sen enempää kuin menetä "rommauksessa". En siis edes omistusasu. Mutta sitä mieltä olen kuitenkin, että asuntojen hintojen vakaa kehitys on kaikkien etu, "rommaukset" vain niiden todella harvojen. Ja ne todella harvat ovat henkilöitä, joilla olisi nytkin rahaa asuntoon, mutta pitävät hintatasoa liian korkeana. Jos nyt ei ole varaa, niin ei voi olettaa, että sitä olisi sitten, jos 1990-luku toistaa itseään. Jos työttömyys huitelee melkein 20 prosentissa niinkuin 1990-luvun laman aikaan, niin se koskettaa useampaa taloutta kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi. Jos 20% työikäisistä on ilman töitä, niin kahden työikäisen taloudessa todennäköisyys sille, että molemmat ovat töissä on vain 64%. (Jos oikein laskin.)
ajatella!
Työttömyys ei tule kasvamaan 20%:iin ainakaan ennakoitavissa olevan ajanjakson aikana. Ongelma on siinä, että palkkasumma ei tule kasvamaan - tarjolla on vain "halpoja" töitä. Suomen työllistävimmällä, PK-sektorilla, on se ongelma että he myyvät "kapasiteettia" - ei ole riittävästi omia lopputuotteita eikä varsinkaan kulutustuotteita joiden markkinat ovat (arvaten) se jolla tiliä tulevaisuudessa tehdään. Suomen teollisuus tekee pääasiassa investointituotteiden alihankintaa - ei hyvä. Globalisaatio vie tämän teollisuusalan halvan työvoiman (ja kohta myös halvan ins.työn) maihin. "Siirto" ei tapahdu välttämättä niin, että yritykset siirtyvät (yhteiskunnalla painostusmahdollisuus) vaan varsinkin PK-alalla "tappotuomio" tulee kansainvälisen kilpailun kautta. Global comp.-mekanismi esiintyy jo nyt esim. polkupyörämarkkinoilla.
Vielä vienti vetää myymällä (edes kohtuullisesti) toimivia laitteita vs. kiinalainen sekunda mutta katsokaapa - kiinanpoika on pirun nopea oppimaan...
Lisäksi asuntomarkkinoille on pumpattu virtuaalirahaa liian paljon. Uutta rahaa ei ole tulossa sillä ensiasuntonsa nyt ostaneet eivät voi enää kasvattaa osuuttaan asuntoihin sidotusta arvosta ottamalla "toista lainaa" kuten aiemmat sukupolvet ovat tehneet. Tämä toki puhtaasti arvaten sillä en osaa ennakoida laman aikana tiliä tehneiden halua/mahdollisuuksia/lainatilannetta - voivatko he pelastaa asuntohintojen kasvun tai estää (reaalisen) alenemisen.