jämähtänyt: opettele Raamatusta Kristuksen kirkkolaki ja käännä sen jälkeen katseesi tulevaan, sillä "tulevaista me etsimme".
Hei Sinä
70-luvulle
171107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat yksi ja sama asia. Niiden välillä ei todellisuudessa ole eroja. Ajankuluminen on harhaa.
aloituksellasi sitä, että 1970- ja 1980-luvuilla käydyt hoitokokousasiat pitäisi jo unohtaa, erehdyt.
Monet hoidetuista kokevat yhä vakavia traumoja, se ei tarkoita sitä, että he kaikki olisivat ollenkaan katkeria. Asiasta puhuminen olisi oikein hyvä terapiakeino, mutta hoitokokousasia on monelle ylitsepääsemättömän raskas puhuttavaksi. Raskaampi kuin arvaatkaan. Siksi tällä palstalla asiasta kirjoittaminen on oikein hyvä tapa purkaa tuskaansa.
Vl-liike on niin kauan vastuussa vanhoistakin tapahtumista, kunnes liike julkisesti tuomitsee ne vääriksi. Ja vastuu on sikäli kollektiivista, että niin kauan kun tapahtumia ei tuomita vääriksi, ne liikkeessä yleisesti ja opillisesti hyväksytään.
Monet näistä hoidetuista ovat (pyytämättä) antaneet anteeksi kiusaajilleen, mutta silti kantavat yhä ja alati tuskaansa. Niin...tähänkin joku vl saattaa sanoa, että silloin anteeksianto ei ole tullut puhtaasta sydämestä (tähän lauseeseen olen asiayhteydessä törmännyt enemmän kuin muutaman kerran). Sitä se ei ole. Sellaisen ajattelun mukaan kellään uskovaisellahan ei olisi psyykkisiä ongelmia. Anteeksiantaminen ei ole siis samaa kuin unohtaminen.
Uutta on vaikea rakentaa, jos perustukset eivät ole kunnossa. Kantakaamme huolta lähimmäistemme hyvinvoinnista!
Mukavia kesäilmoja!
Puhukaa toisillenne, käykää mahdollisesti psykiatrilla, kertokaa kokemastanne vääryydestä jne! Tehkää se, mutta EI SE MITÄÄN MUUTA! Kaikella tällä te vain laiminlyötte Jumalan sanan neuvot, joista aloittaja totesi (Kristuksen kirkkolaki).
Jos Jumala antaa teille vielä katuvaa mieltä, älkää paaduttako sydäntä, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Ei yksikään ihminen voi sanoa itseään Jumalan lapseksi, jos häntä vaivaa 20 vuoden takaiset asiat. Niitä ei ole sitten sovittu, anteeksi annettu tai anteeksi saatu. Jumalan lapsen vanhurskaus, ilo ja rauha eivät muista koettua vääryyttä eikä muutakaan syntielämää vaan se ilo iloitsee, että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Sydän kiittää Jumalaa ja rakkaus aivan palaa omiin veljiin ja sisariin. Ei ole ollenkaan tarvetta eikä saakaan lähteä ruotimaan elettyä syntielämää uudestaan.
organisoivat! Hyvä, nyt olemme samoilla linjoilla.
Onkohan noilla SKR:n miehillä rauha Jumalan kanssa, kun eivät nöyrry parannukseen, nyt kun olisi vielä aika?
Luehan itsekin vielä tuo kirjoittamasi lause: "Niitä ei ole sitten sovittu, anteeksi annettu tai anteeksi saatu."
Varmaan monella hoitokokousmiehellä ja naisella on saamatta nämä vääryydet anteeksi!
"Jos Jumala antaa teille vielä katuvaa mieltä, älkää paaduttako sydäntä, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Ei yksikään ihminen voi sanoa itseään Jumalan lapseksi, jos häntä vaivaa 20 vuoden takaiset asiat. Niitä ei ole sitten sovittu, anteeksi annettu tai anteeksi saatu. Jumalan lapsen vanhurskaus, ilo ja rauha eivät muista koettua vääryyttä eikä muutakaan syntielämää vaan se ilo iloitsee, että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Sydän kiittää Jumalaa ja rakkaus aivan palaa omiin veljiin ja sisariin. Ei ole ollenkaan tarvetta eikä saakaan lähteä ruotimaan elettyä syntielämää uudestaan."
Niin hoidettava kuin hoitaja, molemmat tarvitsevat evankeliumia, jotta selviävät kerran perille. Jokainen Jumalan lapsi on vuoroin hoidettava ja vuoroin hoitaja. Sitä on sydämen kristillisyys.
"Varmaan monella hoitokokousmiehellä ja naisella on saamatta nämä vääryydet anteeksi!"
Tällaiset arvuuttelut ovat täysin turhia ellei jopa syntiä, olkoonpa kohteena hoitokokousmies tai hoitokokouksessa hoidettava. Ainoa, mitä minäkin voin sanoa, on tehdä tiettäväksi Jumalan sanaa ja sen neuvoja. Kirkastaa kirkkolakia ja kehottaa sitä noudattamaan, jos vaivaa 20 vuoden takaiset asiat.
Jumalan seurakunta on erehtymätön seurakunta. Se erehtymättömyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, mistä suurin osa täällä puhuu. Asian ymmärtää vain Jumalan valtakunnan sisältä päin. Ulkoa päin Jumalan seurakunta on vain vikaa ja virhettä sekä syntiä täynnä.
Pyhän Hengen vaikutuksesta oikein toimitettu Kristuksen kirkkolaki on pitävä Jumalan edessä. Sitä ei tule purkaa eli siihen ei tule käyttää enää Kristuksen kirkkolakia. Se, joka on synteihinsä sidottu, sen pitää oleman niihin sidouttu ja se olisi suuri synti alkaa toteuttamaan Kristuksen kirkkolakia uudestaan tällaisen ihmisen toimesta, joka on Pyhän Hengen työnä synteihin sidottu.
on siis Jumalan armo, että saisi katuvan mielen ja nöyrtyisi parannukseen.
Mikäli Kristuksen kirkkolakia olisi toimitettu Pyhää Henkeä vastaan, tällöin hoidettavalla on Jumalan sana turvanaan ja hänellä on oikeus ja velvollisuus sen mukaisesti toimia.
jotka ovat jostakin Sieltä ja Syvältä.
mutta mitäpä muuta voisi odottaakaan vääryyden puolustajalta.
olivat menneet jo uskossaan ja puhdasoppisuudessaan jo metsään? Mitä sitojia ne tälläiset ovat?
Kyllähän se tämä ehdoton TV-kieltokin on jo paljastunut kuplaksi ja kuinka sekin oli veljien "viisauden huippu"!
TV-kantaan sen verran, että on ollut suuri Jumalan siunaus, että näin on yhteisessä rakkaudessa päätetty.
Nyt ovat tulleet internetit ja tietokoneen kautta tulevat muut asiat, joissa on valvomisen paikka. Nämäkin asiat ja niihin suhtautuminen kirkastuu ajallaan ja tärkeintä on elää siionin yhteisessä rakkaudessa. Keskustella ja Jumalalta pyytää oikeaa mieltä, mikä missäkin asiassa palvelee uskon kalleutta.
Mitä _käytännössä_ tarkoittaa hoidetun/sidotun ihmisen oikeus ja velvollisuus toimia (Jumalan sana turvanaan), jos Kristuksen kirkkolakia on toimitettu Pyhän Hengen vastaisesti, eli siis muussa hengessä kuin Pyhässä Hengessä?
Jos Jumala sallii lastansa koeteltavan väärän hengen eli lihan käsivarren kautta, niin Jumalan lapsella on täysi oikeus turvata Jumalan sanaan, jolloin se vakuuttaa hänelle, että ole hyvässä turvassa sinun syntisi on anteeksi annettu Kristuksessa, Kristuksen ansion tähden.
Hyvänä esimerkkinä on oman lapsen kasvatus. Kyllä sitä uskovaisena vanhempana usein huomaa, kuinka se lihan käsivarsi ottaa tilan ja kasvattaa lasta sen kautta. Mitä lapsi silloin tekee? Hän pelästyy, hän saattaa aivan itkienkin huutaa, että miksi sinä noin teet tai sanot? Jos vanhempi tahtoo Jumalan lapsena vaeltaa, niin koskaan ei ole tuo lapsen huuto hukkaan mennyt. Se on pysäyttänyt kuin taivaallinen pasuuna ja taivaallinen Isä on saanut hoitaa niin vanhempaa kuin lastaan. Kaikesta kasvatuksesta on jäänyt lopulta päällimäiseksi se, että asiat on sovittu. On hyvä olla ja kiitollinen mieli vanhemmallakin, että Jumala ihan laittaa nöyrtymään lapsen paikalle ja taas jaksaa rakkaudella kasvattaa.
Jumalan lapsella on siis velvollisuus pitää Jumalan sanaa esillä rakkaudessa ja totuudessa. Siinä ei ihmiskunnia, koulutus eikä mikään arvollinen asema yhteiskunnassa saa olla esteenä vaan se kaikkein köyhimmän ja vähäisimmän oloinenkin julistaa Kristuksen kirkautta juuri sen uskonmitan jälkeen, jonka Jumala on antanut.
että olet kuin se helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Puhut ja selität, mutta mikään ei muutu siitä, että silloin hoitokokousaikana lestadiolaiset menivät väärään ja tekivät SYNTIÄ, joka heiltä on edelleen korjaamatta ja anteeksipyytämättä. Ei sitä mikään selittäminen muuta, vaan teot, eli rehellinen anteeksipyyntö.
raukalle eräs asia.
sinäkin tiedät tasan tarkkaan historiasta, kuka on ollut oikeassa hengessä ja uskossa milloinkin. varmaan "uskosta uskoon"- ketjun tiedät Brandelin, Lapin Marian, Laestadiuksen jne. eikä siinä ole mitään salattavaa, vaan paremminkin kehumista, kuka ollut oikeasti uskomassa vl-tavalla. ihan henkilön nimellä tiedetään nuo oikean uskon kulkemiset.
70-luvulla aika monet menivät lakihenkeen eli väärään uskoon vl-seurakunnassa. jopa SRK:n johdossa ihan jokainen. joku rivi-vl säilyi oikeassa? näin on esim. munkit, nunnat ja oulun rinkelit sanoneet?
kerro minulle, tunnetko ketään sellaista. riittää yksi henkilö! yksi "lapin maria tai joosef", jonka voidaan olleen oikeassa hengessä silloin. sellainen joka vei oikeaa uskoa uskosta uskoon 70-luvulla! esim. ER:lle?
jos se tuli jostakin suoraan taivaasta, niin silloin se on voinut tulla jollekin erotetullekin. jos erotettu oli väärässä hengessä, niin sitä oli siionissakin oleva hoitaja. miten siionissa olleelle hoitajalle henki tuli jostain taivaasta, vaan ei eroon joutuneelle? vai mistä se oikein tuli?
"Ei ole ollenkaan tarvetta eikä saakaan lähteä ruotimaan elettyä syntielämää uudestaan."
Oikein puistattaa, kun lukee näitä nimimerkki vl...........:n kirjoituksia. Mutta näin ne vl:t sitten ilmeisesti ajattelevat.
Tyttären (35v) muisteluksia Oulusta alle 7- vuotiaana ennen hoitokokouksia:
" Elämä oli silloin ihan toisenlaista kuin nyt. Nuoremmat sisarukset eivät tiedä niistä mitään. Meillä kävi paljon vieraita. Te (siis me vanhemmat) olitte iloisia ja reippaita. Kuljettiin paljon. Ostimme monesti kioskista (Ry:n alakerrasta) karkkia. Olimme veljeni kanssa keksineet lempikarkeillemme oman nimenkin, joita myyjät eivät tienneet ja he hymyssä suin yrittivät arvata, mitä karkkeja tarkoitimme.
Oli luottamuksellinen, huoleton, ihana ilmapiiri
lapsenkin näkökulmasta. Paljon iloisia ääniä, naurua, hyväntuulista yhdessäoloa. Vanhempani jaksoivat hyvin, ystävät antoivat heille runsaasti voimia arkeen ja elämään yleensä.
Siinä maailmassa oli lapsenkin hyvä kasvaa."
Terveisin sirkka
Se maailma tuhottiin hoitokokouksilla, SRK:n hoitomiesten toimesta.
Tuhannet sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet katkaistiin. Ihmisiä eristettiin keskinäisestä kanssakäymisestä.
Julmia asioita tapahtui Suomen maassa. Muistan, olin siinä kymmenvuotias, muistan piinaavan ahdistavat hoitokokousten tynnelmat, ja yömyöhään saakka niissä piti olla. Vanhemmat itkivät ja sitten kotona juttelivat keskenään pitkin yötä, eivät pystyneet nukkumaan.