Miten oikein löytäisi sen oman sisäisen motivaation laihduttamiseen ? Mihin se painon pudottaminen oikeastaan edes vaikuttaa; vaaka näyttää eri lukemaa ja kaupasta voinee ostaa eri kokomerkinnöillä merkittyjä vaatteita. Siinä se, ei siinä mitään ihmeempää tapahdu, kun asiaa loppujen lopuksi ajattelee.
Muut ihmiset ja ns "ympäristö" kuitenkin jaksaa mainostaa laihduttamisen autuutta. Saisin kuulemma paremmin töitä ja olisin muutenkin täydellisempi ihminen jos laihduttaisin.
Ehkä näin on, saattavat hyvinkin olla oikeassa. Mutta tarvitsisi löytää se oma syy ja motivaatio siihen laihduttamiseen. Nyt tuntuu lähinnä siltä, että jos alan laihduttaa, niin olenko vain joku vailla omaa tahtoa oleva laihdutustrendin perässä juokseva mielistelijä, joka tekee mitä muut haluavat?
Muut ihmiset ja ns "ympäristö" kuitenkin jaksaa mainostaa laihduttamisen autuutta. Saisin kuulemma paremmin töitä ja olisin muutenkin täydellisempi ihminen jos laihduttaisin.
Ehkä näin on, saattavat hyvinkin olla oikeassa. Mutta tarvitsisi löytää se oma syy ja motivaatio siihen laihduttamiseen. Nyt tuntuu lähinnä siltä, että jos alan laihduttaa, niin olenko vain joku vailla omaa tahtoa oleva laihdutustrendin perässä juokseva mielistelijä, joka tekee mitä muut haluavat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysyt "mihin se painon pudottaminen edes vaikuttaaa", niin jos ei muuten, niin ainakin terveyteen pitkällä aikavälillä. Se, että olisit jotenkin täydellisempi ihminen laihduttuasi, ei pidä paikkansa. Olet ihan niin "täydellinen" nytkin kuin ihminen yleensä voi olla. Ei se ole painoasia, siihen ei ole ylä- eikä alarajaa kiloissa.
Laihduttaminen on vaikeaa muutenkin ja varsinkin, jos ajattelet olevasi mielistelijä, joka tekee, mitä muut haluavat. Kyllä sen motivaation on lähdettävä omien korvien välistä, muuttaa elämäänsä itsensä-, ei muiden takia.
Minun neuvoni on, että älä ajattele "laihduttamista", vaan uudenlaista elämää eli sitä elämäntaparemonttia. Kuurit alkaa ja kuurit loppuu, paino tulee takaisin ja vähän extraakin. Kokemusta on. Tee se itsesi takia, jos siihen rupeat, älä kenenkään toisen!
"Nyt tuntuu lähinnä siltä, että jos alan laihduttaa, niin olenko vain joku vailla omaa tahtoa oleva laihdutustrendin perässä juokseva mielistelijä, joka tekee mitä muut haluavat? "
Kukaan täysijärkinen ei saa motivoitua itseään laihduttamaan muiden mielipiteillä. Ei ainakaan niin, että itsetunto ei kärsi - ja ennemmin varjelen itsetuntoa kuin muotoja.
Mutta itselläni laihdutusajatus vain heräsi jostain - vuosia olin välinpitämätön niin ulkomuotoni kuin terveytenikin suhteen, mutta en vieläkään osaa ihan varmasti sanoa mikä vaihtoi vaihteen. Ehkä se oli Aslak-kuntoutusjakso, johon minulla oli kunnia päästä ennaltaehkäisevästi. Siellä kun kunto pikkasen nousi kun liikkui ja söi hyvin, niin vuoden sisään olen lopettanut tupakoinnin ja nyt on laihtuminen energisesti työn alla.
Eli epäilen motivaation puutteeksi repsahtanutta kuntoa. Jos kuukaudenkin sitkeästi liikkuu ja pyrkii normaalia parempaan syömiseen niin voipi olla toinen mieli! Niin, ja se motivaatio vain kasvaa kohenevasta vireydestä, kirkastuneesta katseesta ja mielestä, hyvin nukutuista öistä jne.
Kyse ei tosiaankaan ole mistään trendin perässä juoksemisesta, jos hankkiudut eroon reilusta ylipainosta. Tietysti jos liikakiloja on vain muutama, niin sitten kannattaa miettiä laihdutuksesta saatavia hyötyjä. Turhaan ei kannata alkaa dieetille, jos terveys on kunnossa, ylikiloja vain jokunen, ja muuten menee hyvin. Mutta kun painoindeksi alkaa huidella 35 tai 40 kohdalla, niin silloin terveyshaitat ovat jo todellisia.
Minusta ei kannata edes ajatella laihduttamista. Se viittaa kuuriluontoiseen ajanjaksoon, jonka päätyttyä elämäntavat muuttuvat "normaaleiksi". Mitä jos ajattelisit asiaa puhtaasti terveellisempien ruokatottumusten opetteluna? Laihtuminen on siitä seuraava positiivinen ilmiö.
Jo pienellä painonpudotuksella pienennät riskiäsi sairastua kakkostyypin diabetekseen. Verenpainekin korjaantuu monelta suhteellisen pienen painonpudotuksen jälkeen. Terveellinen ruokavalio myös korjaa veren rasva-arvot kuntoon. Nivelet eivät enää rasitu, kun kropan kuormana ei ole valtavaa ylikilomäärää.
Vaatekoko pienenee, kyllä vain. Joillekin se on tärkein juttu, minusta sen varaan ei yksin kannata elämäntapamuutosta rakentaa. Normaalipainoiset ihmiset elävät ihan samanlaista elämää kuin ylipainoisetkin. Aamulla väsyttää ja ihmissuhteissa joskus mättää. Mutta samalla se elämä on sittenkin huikean erilaista: jaksaminen nimittäin paranee huimasti. Energiaa on vaikka muille jakaa. Aluksi voi olla nälkäinenkin olo ja kroppa huutaa rasvaisia herkkuja. Mutta siitä riippuvuudesta pääsee eroon, kun puree hammasta ja on kärsivällinen.
Mitä kauemmin ihminen elää, sen suurempia haittoja ylipainosta luultavasti koituu. Pahimmassa tapauksessa edessä on sydän- ja verisuonitautien vaara, nivelrikot, polvileikkaukset, ja se puhjennut diabetes. Elämänlaatu kärsii huomattavasti, jos joutuu sairaalassa oleilemaan jatkuvasti erinäisten elämäntapavaivojen vuoksi. Kannattaa siis hoitaa itsensä kuntoon, vielä kun voi.
Kyllä muutamakin ylikilo helposti lipsahtaa sinne vaikean ylipainon puolelle. Mieluummin laihduttaa niitä muutamia kun kolmeakymmentä kiloa. Täytyy herätä ajoissa.
Toki on parempi herätä ajoissa, jos painolla on taipumus nousta. Helpompaa on pudottaa 2 kiloa kuin 20. Nopsemminkin se käy. ;)
Mutta: nykyisin arvioidaan painoindeksillä 25-29 olevien ihmisten elävän pitempään kuin normaalipainoiset. Pieni ylipaino ei siis kaikissa tapauksissa kaada terveyttä - päinvastoin. Siksi onkin tärkeää kartoittaa sitä terveydentilaa, jotta selviää onko laihdutukselle tarvetta. Laihduttaminenkaan ei aina ole vaaratonta. Moni painoaan rukkaava syö liian yksipuolisesti, eikä sekään ole ihan vailla riskejä.
Mutta perusasiassa olen kanssasi samaa mieltä. Rattoisampaa pudottaa 2 kiloa kuin 20. Eikä tarvitse pistää vaatekaappia uusiksi rajun lihomisen/laihtumisen vuoksi.
Paremmalta näytät hoikkana kun lihavana.
Ylimääräiset ihrat ei ole muotoja.
Sanotaan vielä sen verran, että 10 kiloa olen onnistunut viime kuukausina painostani pois saamaan. Ihan kiva, mutta kun se ei näy eikä tunnu missään. Jos en vaakaa omistaisi, voisin yhtä hyvin luulla ettei mitään ole edes tapahtunut painoni suhteen. Tuntuu jotenkin niin turhanpäiväiseltä koko touhu.
Pelottaa myös se, että painon pudotuksen myötä jää nahka vatsasta ja rinnoista ruman näköisesti roikkumaan. Ei oikein inspiroi laihduttaminen, jos sen seurauksena ulkonäkö tulee vain rumemmaksi.
Hei, jos olet tyytyväinen oloosi, älä laihduta! Ihan oikeasti, mitä sitä stressaamaan, jossei kiinnosta. Vähät väliä mitä mediassa hoosataan.
Laihduttamisella on terveysvaikutuksia. Jos terveysvaikutukset ei motivoi (ei elämästä kuitenkaan selviä hengissä), eikä mikään mukaan, elä omalla tavallasi.
Henkilökohtaisesti olen väsynyt jatkuvaan kaikkien naisten ikuiseen "oon laihiksella" lässytykseen.