Katten på båten

on se kun puhuu asioista, mutta ei koskaan oikeasti tee mitään.

Sun levottomat jutut lisääntyvät aina keväisin ("Ellei heilaa Helluntaina...), säännöllisestä seksistä nauttivana säälin sinua. Mutta kun on tuollainen outo luonne, itse olet aiheuttanut tilanteesi. Eihän kukaan järkevä nainen (tai lammas) vapaaehtoisesti haluaisi olla kanssasi tekemisessä.

Cybermaailmassasi olet Hangossa, Volvo Suursaaressa, Välimerellä nyt Kattegatilla, kaikki samanaikaisesti.

Oletko koskaan ajatellut että nuo sairaat juttusi eivät ehkä kiinnosta ketään? Ei tuo pelleilysi mikään uusi keksintö ole: Vastaavalla keskusteluforumilla ruotsissa on "Ernst" (vaihtaa myös nimimerkkiä säännöllisesti) ja hänen juttunsa ovat yhtä sekavia. En ymmärrä mikä tällaisen touhun viehätys on?

Lue "Käytöksen kultainen opas", kerää rohkeuttasi ja yritä tutustua naiseen. Tai ravistele paineesi pois. Mutta tämä on purjehdukseen liittyvä keskustelupalsta, ei mikään henkinen tukiryhmä sosio"paateille" tai psyko"paateillle".

Hanki elämä peelo!

Oltiin palamassa Fastnet Race:istä ykstonnarilla "Andelslaget" (jonka silloin kipparoin). Kattegatissa jyrättiin spinnulla sivumyötäisessä, nopeus 9-11 knt. Eila (tai oliko se Pirkko tai Päivi) oksensi ruffiluukusta ulos sitlootaan, samalla kun höyläsin sen takaapäin. Miehistö huuhteli möhnät ulos vesiämpärillä ja sanoivat että "Kippari, ota rauhallisesti, kohta siltä lentää silmät päästä!"

Join sen jälkeen pullon Chateau Mouton Rotschild -85 ja heräsin seuraavan kerran Christianöye, Bornholm, Tanska. Menin välittömästi "Den lille kroe":nhin, missä tutustuin kahteen tanskalaiseen lesboon (Hilde ja joku), molemmat minua päätä pidempiä. Kuin ihmeen kaupalla päädyin heidän teltaan, eivätkä ne niin hirveän lesboja olleet. Aamulla ne vitsailivat majakasta "Långe Jan" ja kysyivät ovatko kaikki suomalaiset yhtä hyvin varustettuja? Vastasin että en tiedä, tutkikaa itse!

Miehistö tuli kalakuljetuskärryillä hakemaan minua takaisin purkkiin, ja matka jatkui. Eila (tai kuka olikaan) oli käärmeissään, ei suostunut puuhiin, oikeastaan helpotus kun parhaat mehut olivat jo haihtuneet.

Visby:ssä tapasin vanhan ystäväni, salakuljettaja Karin ravintolassa Gröna Majorskan, mutta se on sitten aivan eri tarina. Kiinteämpää pientä peppua ei kuitenkaan löydy tältä planeetalta! (paitsi ehkä Kökarista, mutta se on taas eri tarina!)