Haluan kertoa teille kaikille jotakin, mikä toivottavasti luo toivoa jollekin, tai ainakin kertoo, että mahdollisuus on astua yksi asken eteenpäin.
Olemme aviopari, noin 25-vuotiaita, pitkään seurustelleet. Muutaman vuoden seurasin vierestä mieheni juopottelua, lopulta itsekin siihen osallistuen - liikaa. Tuli rattia, meni työt ja rahat ja sitä rataa. Kaikki meni niin huonosti kuin vaan mennä voi. Itse pystyin pitämään juomisen hallinnassa, mutta mieheni ei. Kun hän joi, join minäkin automaattisesti.
Koitettiin poreantabusta ja Reviaa, ei apua. Koitettiin jutella ja matkustaa, ei auttanut. Koitettiin ja koitettiin kunnes olin aivan loppu ja viimeisen kerran vaivauduttiin a-klinikalle kysymään ihonalaista antabusta. Hoitaja oli nyrpeä: "ei ne yleensä auta..." oli vastaus ja purskahdin itkuun. Hän miltei sai miehinikin pään kääntymään kunnes itkuisena kysyin, että "mitä menetettävää meillä enää on??"
Tänään mieheni on ollut juomatta reilut 7 viikkoa ja minä myös. Olen saanut ottaa joskus jonkun kaljan saunan jälkeen tai nytkin istun tässä viinilasin kanssa. Luvalla. Elämä hymyilee. Tiedän mieheni olevan raitis vuoden vaihteeseen saakka. Uskon ja toivon, että "kunnollinen" elämäntapa jatkuu myös antabuksen jälkeen.
Miksi kirjoitin? Siksi, koska halun sanoa että älkää masentuko! Vaikka a-klinikalta tai lääkäristä sanotaan mitä, niin koittakaa ja jaksakaa uskoa, että kyllä se aurinko vielä risukasaan pilkottaa. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, keinolla tai toisella!
Olemme aviopari, noin 25-vuotiaita, pitkään seurustelleet. Muutaman vuoden seurasin vierestä mieheni juopottelua, lopulta itsekin siihen osallistuen - liikaa. Tuli rattia, meni työt ja rahat ja sitä rataa. Kaikki meni niin huonosti kuin vaan mennä voi. Itse pystyin pitämään juomisen hallinnassa, mutta mieheni ei. Kun hän joi, join minäkin automaattisesti.
Koitettiin poreantabusta ja Reviaa, ei apua. Koitettiin jutella ja matkustaa, ei auttanut. Koitettiin ja koitettiin kunnes olin aivan loppu ja viimeisen kerran vaivauduttiin a-klinikalle kysymään ihonalaista antabusta. Hoitaja oli nyrpeä: "ei ne yleensä auta..." oli vastaus ja purskahdin itkuun. Hän miltei sai miehinikin pään kääntymään kunnes itkuisena kysyin, että "mitä menetettävää meillä enää on??"
Tänään mieheni on ollut juomatta reilut 7 viikkoa ja minä myös. Olen saanut ottaa joskus jonkun kaljan saunan jälkeen tai nytkin istun tässä viinilasin kanssa. Luvalla. Elämä hymyilee. Tiedän mieheni olevan raitis vuoden vaihteeseen saakka. Uskon ja toivon, että "kunnollinen" elämäntapa jatkuu myös antabuksen jälkeen.
Miksi kirjoitin? Siksi, koska halun sanoa että älkää masentuko! Vaikka a-klinikalta tai lääkäristä sanotaan mitä, niin koittakaa ja jaksakaa uskoa, että kyllä se aurinko vielä risukasaan pilkottaa. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, keinolla tai toisella!
Vastaukset 29
Vanhimmat
kirjoitit
"Olen saanut ottaa joskus jonkun kaljan saunan jälkeen tai nytkin istun tässä viinilasin kanssa. Luvalla. Elämä hymyilee."
Miehesi siis kärvistelee kuivana ilman alkoholia ja sinä hänen luvallaan juot saunaoluita ja lipittelet viiniä illan ratoksi.
Että pitää siis oikein sytyttää tulitikku että paremmin näkee kurkata bensatankkiin, että onkohan siellä vai eikö siellä ole?
Kylläpä taisit, calmato, sanoa, mitä tuohon sanottavissa on.
ilkeitä?
Haluaako aloittaja aidosti tukea miestään?Ei vaikuta reilulta tuo hänen kaljan ja viinin ottaminen.Hän suoraan sanoen ärsyttää miestään juomaan.
Mutta vahva kokemus osittaa, että pieleen menee.
mennä tietämään vai oletko heidän housuissa.
Näistä negatiivissävytteisistä vastauksista ei kannata pahoittaa mieltään tai ottaa itseensä. Se mikä sopii joillekin ei sovi kaikille, ja sitä taas eivät kaikki pysty ymmärtämään. Jos olet miehesi kanssa keskustellut asian selväksi, ja hän aidosti on sitä mieltä, ettei viinilasillisesi hänen mielenrauhaansa järkytä, asiassa ei ole ongelmaa.
Meillä on sama meininki kuin teilläkin nyt, ollut jo vuosia. Minä yritin oman aikani juoda maailmaa kuivaksi viinasta, vaimo ei siihen talkooseen onneksi osallistunut. Juomisen lopetettuani vaimo on edelleen ottanut silloin tällöin sen siiderinsä tai juonut viikonloppuaterialla viiniä. Ihan niin kuin normaali aikuinen ihminen, jolle alkoholi ei ole minkäänsorttinen ongelma. Itse en ole hänen satunnaisesta kohtuukäytöstään kärsinyt mitenkään. Ottaen huomioon kaiken sen paskan mitä vaimoni joutui ryypätessäni sietämään, miten koko elämä pyöri minun juomiseni ympärillä, olisi mielestäni vähintäänkin kohtuutonta että tässä nykyisessä tilanteessa elämäämme hallitsisi minun raittiuteni. Sehän tarkoittaisi sitä että alkoholi olisi edelleen pääroolissa samanlaisena mörkönä kuin juodessanikin.
Iloitkaa löytämästenne paremmasta elämästä ja nauttikaa kesästä! Miehellesi voi olla melkoinen elämys huomata että kesähelteillä oikeasti voi olla muutakin ajanvietettä kuin imuroida tankkiautolasteittain kaljaa.
kuinka alussa miehen raitistumisyritys on?On eri asia vuodet ja viikot....
on vuosien alku. Samalla tavalla meillä on eletty koko ajan, myös raittiuteni alussa. Vai ajattelitko että rouva katseli kalenteria päivänä muutamana ja totesi "Nyt on repuusi ollut ryyppäämäti kolme kuukautta ja kahdeksan päivää sekä joitakin tunteja, taidanpa tempaista siiderin sen kunniaksi."? Ei se näin mene. Asiasta keskusteltiin juomisen lopetettuani, silloin kun elämää alettiin rakentaa niille savuaville raunioille, jotka vuosikausien kännäämisestä oli jäljelle jäänyt. Ainakin minun kohdallani alusta asti on toiminut normaali ja avoin suhtautuminen myös alkoholiin. Ne ottavat jotka sen osaavat, eikä se minua häiritse.
tarkkaan muistaa raittiutesi alkuajat.Ja mikä sopii sinulle,ei välttämättä sovi kaikille.
Kyllä minä muistan. Paljon tarkemmin kuin ehkä oikeastaan haluaisinkaan. Usko pois. Minähän tämän oman elämäni kuitenkin olen elänyt, et sinä, rakas tuntematon. Ja tämän koko jutustelun lähtökohtahan oli se että ketjun aloittaneen nuoren naisen ja hänen hiljattain raitistuneen miehensä onnistumisen ilo ja luottamus tulevaisuuteen yritettiin iskeä littanaksi perusnegatiivisilla "viiniä vaan lipittelet, kohta äijäs ryyppää taas" -henkisillä kommenteilla. Halusin tuoda tuolle aloittajalle ja miksei muillekin esiin sen että heidänkin valitsemallaan tavalla on mahdollista onnistua ja päästä onnellisempaan elämään kiinni. Eli olemme täysin samaa mieltä, se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Pätee kaikkiin ja kaikkiin. Ripaus positiivisuutta, avarakatseisuutta ja ehkäpä jopa lähimmäisenrakkautta on aina paikallaan. Mieluummin kuin ainainen tuomion pasuunan soittaminen ja pirujen maalaaminen seinille.
paljon juovalta mene yleensä krapulassa täristessä ym.ym.Siinä vaiheessa tuskin on hauska katsoa toisen kaljan tai viinin ottamista.
Et ilmeisesti ole kohtuuttomasti juonut jos tarkkaan muistat raitistumisesi alkupäivät-viikot.Mistäpä me tiedämme mitä ketjunaloittajan mies mielessään ajattelee?
CWS tietää tasan tarkkaan, mistä kirjoittaa. Hän kirjoittaa kokemuksesta, sinä et. Sori vaan suorasukaisuuteni.
Itse olen vetänyt viinaa pitkiäkin yli kuukauden putkia, ja kuukausia välillä kuivatellut. Hommassa on mennyt n. 30-vee.
Sen kertaisten raitistumisen alkuajat ja viikot muistan minäkin oikein hyvin - sen verran kova kamppailu se on, että sitä ei unohda. Ja niitä on minulla ollut paljon, kun edelleen ajoittain otan.
Ymmärrän CWS:n linjaukset täysin. Jos olen vähintään kuukauden kuivatellut, ei tee mieli enää yhtään, voin olla juoppokuskina, tai seurueessa, jossa on pöytä täynnä viinaa, ja toisten juominen ei oikeastaan häiritse yhtään.
Luetko sinä onneton ylipäänsä viestejä joihin vastaat? Jos luet, et ainakaan ymmärrä. "Et ilmeisesti ole kohtuuttomasti juonut..." Voihan vitun posket. Sinähän sen "ilmeisesti" tiedät. Missähän selvännäkijäkoulussa olet mahtanut pätevöityä näiden analyysien tekoon? Tästä aiheesta ei varmaan enää kannata jatkaa. Tiedoksi nyt kuitenkin sinullekin, vietin selvän elämäni kaksi ensimmäistä viikkoa sairaalassa yksi letku nielussa, toinen käsivarressa ja kolmas perseessä. Ja muistan jokaikisen tuskan täyteisen minuutin melko lailla tarkalleen. Ja jos silloin joku olisi sängyn vieressä dokaillut, se ei olisi minua kiinnostanut pätkän vertaa. Eikä mikään muukaan, aivan sama vaikka seitsemän pientä kääpiötä olisi tanssinut jurrissa pöydällä housut kintuissa meisseliä heilutellen ja Maammelaulua hoilottaen.
Löytyihän sentään joku alan mieskin tätä höpinää kommentoimaan. Ne jotka eivät tiedä, ovat yleensä kovimpia neuvomaan.
Joo. Minulla meni 30 vuotta elämästäni kännätessä, niistä viimeiset 10 rajusti ja alkoholisesti. Nyt olen ollut jo lähes 10 v. raittiina. Siis todellakin raittiina, juomisen halu on kadonnut tyystin. Ja muistan myös ne ekat 1-2 vuottani 'kuivana', melkoista taistelua. Meni ne 1-2 vuotta, että kuivuudestani syntyi raittius, siis että myös mieleni oli raitis. Ja jos joku läheiseni käyttää nyt kohtuullisesti alkoholia, sillä ei ole minulle mitään merkitystä, aivan vapaasti voi ottaa mielenrauhani menemättä. Vaan kyllä alkuaikojen kuivana kautena jos joku läheiseni olisi käyttänyt alkoholia, olisi saattanut kuivuuteni kaatua sen siliän tien!
Eli kuten Calmato totesi, olisi kuin tulitikulla katsonut bensatankkiin, kierre olisi ollut (ehkä) valmis. 7-viikkoa kuivana (ei raittiina) ollut on hyvin "räjähdysherkässä" mielentilassa.
Ja muutenkin tuhahdan puheille, ettäkö alkoholisti ja vanha juoppo oppisi kohtuukäyttöön. PTHYI, taatusti ei!
Ja puhun ihan omakohtaisista ja vanhojen juoppotuttavien kokemuksesta. Kokeiltu on vuosien ajan!
Niinpä uskoisin että löysit pohjan,jota alemmaksi ei enää voi mennä.Tai sitten on metri multaa pään päällä,Siitähän minun mielestäni tässä asiassa on aina kysymys.Toki minunkin mielestä kannattaa iloita raittiudesta,ja hienoista fiiliksistä olipa ne minkä mittaisia tahansa.Mutta surullisen harvoin,yksi käynti a-klinikalla ja vähän antabuksia riittää.Vaan tarvitaan vähän kovempia kokemuksia,jotta löytyy se todellinen halu raitistua.Jonka sinäkin olet ilmeisesti kirjoitustesi perusteella löytänyt.Itsekin jonkun verran hoitolaitoksia kierelleenä, voin todeta että todella harvat selviävät.12 vuoden aikana jotka olen ollut raittiina,on siunattu haudan lepoon 8 hyvää tuttua viinan takia TAUTI ON KOVA!!!Eikä sitä ole syytä vähätellä eikä liioiitella.
Koko homma lähtee omasta päästä, vai kuvitteletko että teillä on aika joku "pitämässä kädestä", kuten tässä tapauksessa ne teidän antabukset.
Ensinnäkin hienoa, että täältä löytyi pari ihmistä, jotka ymmärsivät pointin mun kirjoituksesta, kuten CWS.
Voi herranjumala teitä muita. En TODELLAKAAN tarkoittanut, että elän kuin eno pellossa nyt, kun mieheni yrittää raitistua! En todellakaan lipittele kaljoja ja viinejä joka ilta ja kurkistele tulitikun kanssa bensatankkiin. Jos niin tekisin, en uskoisi että avioliittoni olisi oikeilla kantimilla, eikä ainakaan kauaa kestäisi.
Mutta mieheni haluaa elää TAVALLISTA elää, jossa ei pelätä alkoholia ja pidetä sitä tabuna. Jos telkasta tulee lempiohjelmani illalla tai jos tehdään hyvää ruokaa, saan tavallisen aikuisen ihmisen tapaan ottaa yhden juoman. En osta kotiin kaljaaa (TIETENKÄÄN) ärsyttääkseni, en edes juo sitä, siihen juomaan miehelläni oli ongelma, ei niinkään vaikkapa punaviiniin. Ymmärrättekö? Kaljaa meni koppatolkulla mutta koskaan en nähnyt hänen ostavansa kaljantuskissaan punaviiniä alkosta. Siinä on hitunen ero.
Ja todellakin kirjoitin tänne ensimmäisen kerran siksi, että ne naiset (ja miksei miehetkin) jotka kärvistelevät juopon puolisonsa kanssa, voisivat lukea MINUN JA MINUN MIEHENI kertomuksen ja saisivat siitä ehkä hitusen tukea.
Tosin kiitos teille alkupään viestittäjille, nyt he saavat lukea vaimosta, joka halusi miehensä raittiiksi ja sitten ärsyttää juomalla ja tissuttelemalla hänen edessään. Ei se ihan noin mennyt kuitenkaan.
Itselläni tulee tänä vuonna pyöreitä kymmeniä vuosia Al-Anonin toiminnassa. Se oli vain kokemuksen ääni, ei vain minun, vaan kymmenien muiden alkoholistien läheisten.
Toivon, ettei tuli karkaa teiltä bensatankkiin ja koko homma räjähdä käsiin. Jos niin kuitenkin käy, toivon että vahingot olisivat korjattavissa, tai ainakin että edes henki säästyy.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
vaiko et? Aloitusviestissäsi kirjoitat"Olen saanut ottaa joskus jonkun kaljan."
Tässä toisessa viestissäsi kirjoitat"En osta kotiin kaljaa ärsyttääkseni,en edes juo sitä??
Totta vai tarua.
Tuskin kukaan täällä tappelee. Meillä useimmalla vaan on tietoa niin paljon että on mistä sitä ammentaa! Ihan omakohtaisesti se tieto on elämän aikana hankittu.
Tiedoksi sulle, pari prosenttia raittiutta haluavista alkoholisteista raitistuu kokonaan, siitäkin parista prosentista ehkä yksi tuhannesta osaa kohtuukäytön.
Tai sitten ei edes vielä ollut alkoholisti.
Jos muuten tulet täältä tietoa kysymään, olet aika väärässä paikassa. !00 prosenttisen raittiita kirjoittajia täällä on vain kourallinen...
halusit vastata siitä tiedon kysymisestä, niin juu en todellakaan kuunapäivänä tulisi suomi24:tä kysymään yhtään mitään mihin tietoa haluaisin. Täältä sitä ei kyllä löydy... Kerroin vaan erään tarinan.
Ja siitä kaljanjuonnista vielä kerran. Tarkoitin kirjoittavani etten osta kaljoja kotiin, vaan esim. mökillä olen tarjottaessa juonut yhden tai kaksi kaljaa saunan päälle. Anteeksi että kirjoitin, etten sitä joisi.
>Tuli rattia, meni työt ja rahat ja sitä rataa. Kaikki meni niin huonosti kuin vaan mennä voi. Itse pystyin pitämään juomisen hallinnassa, mutta mieheni ei. Kun hän joi, join minäkin automaattisesti. <
...miksi joit automaattisesti, jos oma juomisesi kerran oli hallinnassa?
Juomiseni oli ja on hallinnassa niin, etten itse ratkea juomaan. Vietimme aikaa yhdessä kavereiden kanssa johon myös juominen kuului. Siten join "automaattisesti" sillä halusin olla menossa mukana, en siksi että olisin välttämättä halunnut humaltua. Ja seuraavaksi kysyt miksi join, olisinhan voinut olla vaikka kuskina.. en jaksa katella juopuneita selvinpäin.
Minäkään en kestä katsella juopuneitten örveltämistä. Koska en dokaa ollenkaan, pysyttelen siis poissa känniläisten porukoista. Myöskään juoppokuskina en viitsi toimia.
Rakastan kovin miestäni, joka on raitis alkoholisti. Jos hän haluaisi juopotella, eli saisi siis alkoholistisen sairaskohtauksen, en todellakaan joisi hänen kanssaan enkä myöskään kyydittäisi häntä ravintolasta tai juoppokämpästä toiseen.
Itse en ole alkoholisti vaan olen raitis ihan vaan ihmisten ihmetykseksi, ilman sen kummempia syitä. Aina ihmetellään sitä, miksi en juo. Miksi pitäisi juoda? Elämä menee parhaiten päähän ihan raakana, ilman että sitä lantraa viinalla.
meni rahat ja työt...kenen rahoilla nyt juot punaviiniä? miehesikö?
...loppuhuipennus sinulla: "Elämä menee parhaiten päähän ihan raakana, ilman että lantraa sitä viinalla." TOSI HYVIN SANOTTU! :)
Mikäli sinulla luetunymmärtäminen toimisi, ymmärtäisit, ettei minulla koskaan ole mennyt työt eikä rahat tms. Jaah kyllä, juon punaviiniä ihan sekä omilla että miehenikin rahoilla, sillä meillä on aina ollut yhteinen talous.
Kumpi teillä kustantaa sinun hemmotteluhetkesi? Onko teillä tiukka jako kumpi maksaa kummankin asian. Huh huh.