Eli.. olisi kiva saada tästä jotain asiallista kommenttia.
Iltapäivän auringossa ovat hiuksensa kultaiset
(Mies sanoi rakastavansa häntä koskiessaan niihin pitkillä valkoisilla sormillaan)
valuvat väsyneinä olkapäille, kiharoina, jotka eivät välitä maailman kulusta.
Hän on nääntynyt, ei muista koska on viimeksi syönyt tai juonut,
(Onko sillä merkitystä?)
astuu varoen, asettaa jalkansa ikuisuuden jättämiin uriin, ikuisiin jälkiin joita ei pysty näkemään.
Ne voi vain tuntea, ja ne kutittavat hänen jalkapohjiaan
(Hän on unohtanut kenkänsä jonnekin).
Hänelle ei ole enää mennyttä eikä nykyisyyttä,
On vain tämä heti, nykyhetki, Ikuisuus, joka jatkuu, aina, katkeamatta
(Voi, kunpa se loppuisi!).
Joskus sade kasteli hänet läpimäräksi, mutta silloin hän nauroi.
Ei osaa nauraa enää.
Hymyn muiston voi silti lukea hänen kasvoiltaan.
Meri kiiltää hänen silmistään, loputtomana.
(Mies sanoi rakastavansa häntä lyödessään hänen hampaansa kurkkuun.)
Hetken verran hiljaisuutta ennen kuin aurinko laskee kirkuen taakse unohdettujen puiden
(Mies sanoi rakastavansa häntä ja meni pois, toisen naisen mukaan, toisen onnettoman joka halusi hänen valkoisten sormiensa kosketusta.)
puiden, joiden oksat ovat koskettaneet hämärää ja valoa.
Vesi kutittaa hänen ihoansa vain hetken.
Iltapäivän auringossa ovat hiuksensa kultaiset
(Mies sanoi rakastavansa häntä koskiessaan niihin pitkillä valkoisilla sormillaan)
valuvat väsyneinä olkapäille, kiharoina, jotka eivät välitä maailman kulusta.
Hän on nääntynyt, ei muista koska on viimeksi syönyt tai juonut,
(Onko sillä merkitystä?)
astuu varoen, asettaa jalkansa ikuisuuden jättämiin uriin, ikuisiin jälkiin joita ei pysty näkemään.
Ne voi vain tuntea, ja ne kutittavat hänen jalkapohjiaan
(Hän on unohtanut kenkänsä jonnekin).
Hänelle ei ole enää mennyttä eikä nykyisyyttä,
On vain tämä heti, nykyhetki, Ikuisuus, joka jatkuu, aina, katkeamatta
(Voi, kunpa se loppuisi!).
Joskus sade kasteli hänet läpimäräksi, mutta silloin hän nauroi.
Ei osaa nauraa enää.
Hymyn muiston voi silti lukea hänen kasvoiltaan.
Meri kiiltää hänen silmistään, loputtomana.
(Mies sanoi rakastavansa häntä lyödessään hänen hampaansa kurkkuun.)
Hetken verran hiljaisuutta ennen kuin aurinko laskee kirkuen taakse unohdettujen puiden
(Mies sanoi rakastavansa häntä ja meni pois, toisen naisen mukaan, toisen onnettoman joka halusi hänen valkoisten sormiensa kosketusta.)
puiden, joiden oksat ovat koskettaneet hämärää ja valoa.
Vesi kutittaa hänen ihoansa vain hetken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvää kuvailevaa tekstiä (pidän adjektiiveista). Takaumat ja toivomukset suluissa toimii. Uskottavasti onnetonta..