kertokaa kokemuksii sektiosta.miten tapahtu esim.katetrin laitto ja sattuks se,kuin kauan kesti et pääsitte jalkeille ja saiko isä olla heräämössä mukana vai odottiko jossain huoneessa vauvan kanssa,kuin kauan heräämössä olitte ja kauan leikkaus kesti ja haavan ompelu.oliko kokemuksena hyvä vai kauhea??itellä edessä sektio ensiviikolla ja olis kiva kuulla kokemuksia noista kaikista..kiitti kaikille vastanneille jo etukäteen=)
Suunniteltu sektio
rv39+3
193707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sektiosta ei ole kokemusta mutta katetrin laittamisesta on. Itsellä se ei ainakaan tuntunut ollenkaan kun se laitettiin, en etes huomannut sitä!
mulle tehtiin kiireellinen sektio, tiesin etukäteen et vauva on peräjalkatarjonnassa, leikkausaikaa ei oltu vielä sovittu...mut sit yhtenä yönä (38 0) meni lapsivesi ja mentiin sairaalaan, vauva oli edelleen samassa tarjonnassa, joten leikkaukseks se meni. Kokemuksena oli mulle tosi hyvä, ei jäänyt minkäänlaisia traumoja tai muita sellasia. Mun pulssi pysy koko ajan samana, ku ennen leikkaustakin, et en sit jännittäny yhtään. Parhaiten se menee, ku ei pahemmin ajattele koko asiaa, muutakun sitä tulevaa lasta jonka näkee kohta edessään. Katetrin laitto ei tuntunu miltään, ku oli jo annettu puudutusta ennen sitä. Ite leikkaus kesti n. 10min, mut valmistelusta loppupaikkailuihin meni varmaan n. tunti aikaa. En nyt muista ihan tarkkoja aikoja, ku ajatukset oli tulevassa lapsessa siinä vaiheessa. =) Mies ei päässy tulemaan heräämöön, koska siellä oli muitakin, ni ne ei päästäny. Mies sit lähti sieltä töihin suoraan, ku vauvakin tuotiin mulle imetettäväks ja kello oli jotain 5 aamulla. Leikkauksen jälkeen mies lähti vauvan ja hoitajan kanssa eri huoneeseen. Mua jäätiin sillon vielä paikkaileen sinne. Olinkohan mä kaks tuntii siellä heräämössä ja sen jälkeen vietiin osastolle, jossa vauva jo odotti valmiina. Sen päivän olin kokonaan sänkypotilaana, en päässy oikestaan liikkuun mihinkään, ku sattu niin kauheesti. Sängyssä kääntyilykin oli ihan tuskaa. Sit illalla hoitaja lähti viemään mua alapääpesulle. Liikkuminen oli vähän vaivalloista ja pari kertaa horjahdinkin niin et hoitaja otti kiinni. Mut sit seuraavana aamuna lähdin jo liikkeelle. Hoitajat oli ihmeissään ku tulin ovella niitä vastaan. Ekana yönä vauva oli hoidossa hoitajilla, mut toiseks yöks otin jo viereeni. Ja vaihdoin jo vaippoja, vaikka hoitajat sano et mun ei tarvii niitä ite tehä, ku soitan vaan kelloo. Mut mä halusin hoitaa ite ja päästä liikkeelle. Se auttokin mun paranemiseen tosi hyvin. Ja särkylääkkeitä otin aina vastaan, ku vaan tarjottiin, ne helpotti aika hyvin.
Katetrin laitto ei sattunut, sitä ei edes tiennyt, että milloin sen laittoivat. Puuduttavat näes ensin jollain suihkeella. Myöskään katetrin poisottaminen ei satu eikä tunnu miltään.
Jalkeille pääsy ja vointi sektion jälkeen yksilöllistä. Minä pääsin jalkeille jo heti seuraavana päivänä ja jopa suihkuun. Ei ollut kipuja eikä mitään eli siis todella hyvin meni. Tikkejäkin vain 4 (vauva pienikokoinen) ja nekin nätisti ommeltuja.
Isä oli sektion aikana mukana siellä pääpuolella. Kun vauva oli syntynyt niin antoivat vauvan hetkeksi minulle. Sitten vauva tarkistettiin eli vietiin jonnekin. Tämä siitä syystä siis, kun oli niin pieni. Sitten olivat jossain vaiheessa vieneet vauvan isän syliin ja antanee isälle tuttipullon, josta isä sai antaa maitoa lapselle. Minä olin silloin heräämössä eli luonnollisesti siis antoivat isän hoitaa homman. Toisaalta itsekin olisin siihen kyennyt.
Leikkaus kesti ehkä noin 10 min eli se on tosi nopea juttu haavan ompeluineen kaikkineen.
Eli älä ihmeessä pelkää. Et tule tuntemaan mitään kipuja (veikkaisin näin aika suurella todennäköisyydellä) paitsi iloa pienokaisesta!!!
Niiden tikkien poistaminenkaan ei sitten muuten satu, koska leikkauskohta turvoksissa ja tunnoton pitkään.
Ja puudutuksetkaan sektiossa eivät satu, koska puuduttavat ennen varsinaista puudutusta.
Onnea sinulle ja nauti vauvasta!
"Et tule tuntemaan mitään kipuja.."
Ootko ihan tosissaan nyt?!
Mistä tommosia sektioita saa kun kestää vaan 10 minsaa eikä mikään tunnu missään? Ja neljällä tikillä!
ihme aggressioita, jos joku sanoisi noin alatiesynnytyksestä, niin se olisi vain "tosi kiva ja UPEAA, että jollain on hyviäkin kokemuksia". eipä se sektio täälläkään mikään hirveä kokemus ollut, kipuja ei OIKEASTI tuntunut, muuta kuin tikkien kiristys kun haava alkoi olemaan parantunut, nekin sai sitten pois.. tikkejä tuli kuusi. kipulääkettä nyt tietysti otin osastolla (4pv), kotona en sitten juurikaan. salissa olin puoli kymmenen aikoihin ja lapsi syntyi 9.52. siihen sitten ompelut päälle. eli vähän pidempään minulla kuin kymmenen minuuttia..:)
ja huom! uudestaan menisin koska vaan. ehkä taas kärjistetään, mutta "terveempi" olin tuon jälkeen kuin monet alatiesynnyttäjät. onpa meillä ihmisillä niin erilaisia kokemuksia kivusta, kipukynnyksiä jne., että ei kannata ihan kaikkiin kauhutarinoihin edes uskoa. minä ainakin koin niin positiivisena asiana sen, etten joutunut revityttämään alapäätäni "piloille", että jo suhtautuminenkin sektioon oli hyvä ja positiivinen. joku tuosta kuitenkin kommentoi, niin kerrotaan nyt vielä, että tiedän kyllä, että esimerkiksi niitä pahoja repeytymiä ym. ei tule kaikille, eikä niistäkään mene välttämättä paikat "piloille". se vain oli sellainen mahdollisuus, mitä en halunnut pt-vauvan kanssa itselleni edes ottaa.
Jos on hätäsektio niin silloin ainakin leikkaus tapahtuu nopeasti niin nopeasti kuin suinkin. Kipuja ei tunnu, koska aina leikatessa puudutetaan, nukutetaan, annetaan kipulääkettä, relaxantteja ja kohtuun kun mennään niin vielä antibioottia!!!! Tikit riippuu miten iso viilto tehty ja se riippuu esim. lapsen koosta.
itse puhuin ainakin suunnitellusta sektiosta..
Jos on hätäsektio, leikkaus todella tapahtuu tosi nopeasti. Ja silloin ei _koskaan_ tehdä niin pientä reikää, että se menisi kiinni neljällä ompeleella. Leikkaushaavasta tehdään mahdollisimman suuri, että vauva saadaan nopeasti ulos, kun kerran on hätä. Riittävän pitkä viillon tekeminen ei vie yhtään kauemmin aikaa kuin lyhyenkään. Mutta jos viilto on liian lyhyt, joudutaan hankalaan pidennyshommaan kesken kaiken.
Ja vauvan ulossaaminen ei kestä montakaan hetkeä, ei edes listasektioissa. Mutta sitten jälkeisten poistaminen, kohdun tilanteen tarkistaminen ja kohdun sulkeminen kerroksittain vievät aikaa niin paljon, että ei kymmenen minuuttia riitä mihinkään sektioon. Niitä ompeleitakin tulee toki paljonkin enemmän kuin vain päällepäin näkyvät (tai piilo-ompeleissa näkymättömät, mutta ihossa olevat).
Katri Vala otitko herneen nenään? Älä viitsi tyhmitellä itse, tyhmä!
Hei ei tarvitse viisastella ja varsinkaan jos et ole lääkäri. Kyllä jokainen sektion kokenut tietää noi asiat, koska lääkäri on ne hälle selvittänyt.
tietää.että alapääsi olisi mennyt piloille? Kummallista,ethän ole synnyttänyt alateitse. itse synnytin neljä lasta kaikki yli 3,5 kg alateitse,eikä minun alapäässäni ole mitään piloille mennyt.Se alapäänyt vaan on sellainen värkki,että se on tarkoitettu tuohon hommaan ja sillä on taipumus kyllä normalisoitua,vaikka sen eteen ei tee edes mitään.Olisiko jo asenteilla jotain merkitystä???
Ironiaa oli tekstini pullollaan TOSIKKO! :)
Haloo onko ketään kotona? Tosikko!
enhän sitä voi varmaksi tietääkään. mahdollisuushan se kuitenkin on, en väittänytkään, että niin tapahtuisi kaikille. lähipiirissä on monia hyvin toipuneita, mutta sitten taas myös niitä, joille yhtä sun toista vaivaa on synnytyksistä jäänyt. ja joitain varsin pahojakin vaurioita saaneita. oma päätökseni johtuikin ehkä siitä, että pelkään noiden pahempien vaurioiden osuvan omalle kohdalleni. se pelko on (itseni tuntien) sen verran suuri, että on aika iso todennäköisyys, että se vaikuttaisi synnytyksen kulkuun negatiivisesti. onhan tämäntyyppisistä syistä hätäsektioihinkin päädytty.. kuitenkin mielestäni suunniteltu ja "hallittu" keisarinleikkauksen tekeminen on hätäsektiota parempi tapa saattaa lapsi maailmaan.
ihmeelliseltä tämä itsekkyys,johon täällä törmää.Ajatellaan vaan sitä omaa alapäätä ja sen piloille menemistä pt-synnytyksessä.Olen nähnyt useita jopa kymmeniä alateitse pt:ssa synnyttäneitä ja syntyneitä.Synnyttäneellä ei välttämättä mitään sen kummenpaa,mutta ne varsinkin tyttöjen alapäät on mustelmilla ja välillä aivan "tuusannuuskana".Kipulääkkeillä mennään montapäivää ja suihkutuksilla ym. avustaen,jotta saataisiin vauvan ap. kuntoon ja hän uskaltaisi esim.kivutta virtsata.Toivoisi joskus,että täällä laitettaisiin sen vauvan etu etusijalle edes joskus.En tarkoita pelkästään sinua vaan yleisesti ottaen koko tätä porukkaa,jotka täällä vääntää ja kinaa.
no juuri tuosta haitasta ei ollut/en saanut tietoa, mutta esim. vauvan kärsimä mahdollinen hapenpuute oli yksi iso pelonaihe. vielä kun oma pelko yleisestikin ottaen oli suuri, niin mietin paljon sitä, että mitä jos se olenkin minä, joka en pysty sen takia "suoriutumaan" ratkaisevilla hetkillä. tietysti lääkäri olisi ollut paikalla, mutta kuitenkin..
kummallista muuten, etten tuohon mainitsemaasi ongelmaan törmännyt eikä siitä puhuttu missään, vaikka ilmeisesti suhteellisen yleistä onkin. tuntuu ettei kaikista riskeistä/mahdollisista vaikeuksista vaivauduta edes mainitsemaan, kun keskitytään vain "mainostamaan" alatiesynnytystä..:/
paljon mainostaa, kun ei ehditä. Äidit eivät perässään ovea kerkiä laittaa kiinni, kun alkavat jo VAATIA sektiota. Yleensä ajatellen omaa etuaan pelkästään.
miksi omasta hyvinvoinnista/mielenterveydestä/jaksamisesta/pystymisestä ei saisi olla huolissaan ja välittää siitäkin vauvan hyvinvoinnin ohella? tottakai sitä lastakin noiden asioiden suhteen miettii, mutta varsinkin ensisynnyttäjänä oma keho on varmasti usein tavallaan konkreettisempikin asia kuin vielä syntymätön lapsi.
tai miten sen selittäisi.. no, synnyttäjä kun ei kuitenkaan ole vain lapsen ulos työntävä "laite", vaan oma yksilönsä myös synnytyksen jälkeen, vauva-ajan jälkeen jne. itselle ainakin lapsi on osa elämää, älyttömän tärkeä ja olennainen osa tietysti, mutta kuitenkin.. elämää - ja mieluusti mahdollisimman traumatonta sellaista - tulee kai olemaan esimerkiksi sen jälkeen kun lapsi muuttaa pois kotoa, nytkin jo kodin ulkopuolella jne.
sektio ei kai nykyään ole niin vaikea, vaarallinen tai valtava toimenpide, etteikö sitä saisi pyytämällä saada, jos se itselle paremmalta vaihtoehdolta tuntuu.. vaikuttaa omien (ja vähän muidenkin) kokemusten perusteella siltä, että usein nämä sektioiden itsekkyydestä/kalleudesta/epäluonnollisuudesta julistavat ovat usein itse katkeria omista vaikeista synnytyksistään, kun eivät itse päässeet yhtä "helpolla".. tai sitten kokevat jotain sairasta (?) ylemmyydentuntoa kertoessaan, kuinka monella tikillä SE oikein kasaan kurottiinkaan.