Elikkä olisin kysellyt hieman koiriin liittyvää asiaa. Kiitollinen olen jos saan asiallisia vastauksia. :)
Asun yhdessä poikaystäväni kanssa,ja se siinä onkin ongelma. Haluaisin aivan hirveästi koiran,mutta mieheni on allerginen. Hän ei kuitenkaan ole allerginen aivan kaikille koirille,koska villakoira esim.ei aiheuta minkäänlaisia oireita.Huomasin tämän,kun hänen ystävänsä koira temmelsi mieheni kanssa ja nuoli hänen naamaansa.
Onko mahdollista ottaa koeajalle,esim.viikoksi koiraa,ja katsoa tuleeko miehelleni oireita?
Mistä koiria saisi koeajalle? Saako pentuja?
Toinen ongelma on mieheni haluttomuus ottaa koiraa. Haluaisin niin kovasti koiranpennun,ja olen perehtynyt niiden hoitoon ahkerasti. Hän sanoo,että ne kuitenkin tekevät tarpeensa sisään ja haukkuvat kaiken aikaa. Eivät ne sitä tee,jos niille tapoja opettaa. Asumme kerrostalossa,joten haukkuminen olisi tosiaan ongelma.
Miten saisin mieheni suostuteltua koiran hankitaan? Tietenkin jos sen koejalle saisi.
Kiitos miljoonasti vastauksista! :)
Asun yhdessä poikaystäväni kanssa,ja se siinä onkin ongelma. Haluaisin aivan hirveästi koiran,mutta mieheni on allerginen. Hän ei kuitenkaan ole allerginen aivan kaikille koirille,koska villakoira esim.ei aiheuta minkäänlaisia oireita.Huomasin tämän,kun hänen ystävänsä koira temmelsi mieheni kanssa ja nuoli hänen naamaansa.
Onko mahdollista ottaa koeajalle,esim.viikoksi koiraa,ja katsoa tuleeko miehelleni oireita?
Mistä koiria saisi koeajalle? Saako pentuja?
Toinen ongelma on mieheni haluttomuus ottaa koiraa. Haluaisin niin kovasti koiranpennun,ja olen perehtynyt niiden hoitoon ahkerasti. Hän sanoo,että ne kuitenkin tekevät tarpeensa sisään ja haukkuvat kaiken aikaa. Eivät ne sitä tee,jos niille tapoja opettaa. Asumme kerrostalossa,joten haukkuminen olisi tosiaan ongelma.
Miten saisin mieheni suostuteltua koiran hankitaan? Tietenkin jos sen koejalle saisi.
Kiitos miljoonasti vastauksista! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
tekisin niin päin että menisitte itse koeajalle jonnekkin missä on koiria.. Ei ole kovin reilua koiranpentua kohtaan pompotella sitä edestakaisin jos te ette sitten voisikaan ottaa sitä. Ja vielä tohon, et jos miehesi ei kerran tahdo koiraa niin asialle ei sinänsä voi mitään..mutta jos tuntuu että hän on taivuteltavissa (kerro hänelle paljon hinkumastasi rodusta...) niin yritä pois vaan. Mitään kikkoja ei ole kyllä tarjolla tuohon hommaan, eiköhän jokainen tunne oman kumppaninsa parhaiten ;)
Siis mieheni ei ole allerginen mutta hän ei myöskään halunnut koiraa..Minä taas olin koko ikäni haaveillut omasta koirasta ja olin onnessani että nyt kun muutan pois vanhempieni luota mieheni kanssa saisin koiran..mutta niin..mieheni sanoi että kun hän on pikkupojasta asti elänyt koirien parissa niin tietää miten iso vastuu koirasta on ja mitä tuhoja voivat saada aikaan..ensin pitää opettaa sisäsiisteys, lenkille pitää lähteä säällä kuin säällä, lääkärimaksut, ruuat, ja hoitopaikka pitäisi löytää jos lähtee johonkin eikä siksi halua koiraa koska ei jaksaisi tuollaista rumbaa..
Keskustelimme vain asioista..hyvistä ja huonoista puolista ja millainen vastuu koirassa on..eräänä päiväni mieheni sanoi että senkus otat koiran mutta hän ei osallistu sen hoitoon mitenkään..
Sitten rupesin etsimään sitä oikeaa koiraa meille enkä edes ilmoittanut miehelleni kun lähdin hakemaan koiraa ja miksi olisi pitänyt koska miehenihän sanoi ettei osallistu siihen mitenkään..
Mieheni oli tullut jo töistä kotiin kun tulin itsekkin kotiin pentu sylissäni..siinä se pentu istui eteisen lattialla ja tapitti meitä suurilla silmillään..siinä me tuijotimme pentua ja odotin mieheni kommenttia..ja kommentti tuli: "Se näyttää ihan lelukoiralta..mikä se on..sen nimeks tulee Jeppe kun on ihan Jepen näkönen".
Niinpä..minun koiran se piti olla ja minun piti keksiä nimi mutta mieheni ja koiramme ystävyys alkoi siitä hetkestä kun mieheni antoi nimen koirallemme!:)
Ei pytynyt minun mieheni olemaan koiran edessä kovana vaan heltyi..lässyttää pojalle niinkuin mikäkin,ruokkii,käyttää lenkillä, harjaa, ja leikkii poitsun kanssa vaikka silloin aluksi sanoi ettei aijo osallistua koiran hoitoon..eikä muuten sitä hoitopaikkaa tarvinnut etsiä..mieheni äiti olisi halukas ottamaan poitsua hoitoon koska hänellä on aina ollut koiria mutta mieheni ei malta antaa ja jos antaa niin höpöttää koko ajan mitenköhän se siellä pärjää, pitäiskö se jo hakea, mulla on jo ikävä sitä, outoo kun se eioo täällä..
Nyt hän jopa neuvoo minua koiran hoidossa vaikka poitsumme ei olekkaan pentu enää!:)
Mutta ehdotan että keskustelette asioista..kyllä kaikki selviää!Mutta allergia asiassa en osaa auttaa..
Kyllä meilläkin mies ostelee moottoripyörät ja autot minulta kysymättä, joten kun otin toisen koiran, lähinnä vain ilmoitin, että meille tulee toinen koira. Ei haluaisi yhtään koiraa meille, mutta on sitten hyyyvinkin kiintynyt noihin kuitenkin.
Ota minun koirani koeajalle.. Poikaystäväni on myös allerginen useimmille eläimille (kissat ja koirat pääasiassa) mutta mitään ongelmaa ei ole ilmennyt, tiedä sitä onko tämä sitten koirasta kiinni ja aiheuttaisiko se itsessään sen ettei allergia nouse pintaan mutta hyvin ollaan pärjätty ja oireettomana. Tai sitten ota jonkun ystäväsi koira hoitoon.. Helpompaa hoitaa ensin peruskoulutettua piskiä kun suoraan hankkia pentu, niissä on aina oma hommansa ja kaiken ajan ne tahtovat viedä :) Vaikka minunkin parempi puoliskoni oli aluksi haluton ottamaan koiran, nyt hän ei luopuisi siitä enää mistään hinnasta.. -Miehellä on tahtonsa, naisella on keinonsa..
Kiitos Teille kaikille ihanista vastauksista. :)
Miehelläni on ollut koiria kotona kyllä monia,mutta kun hän pääsi kanssani asumaan,luuli hän jotenkin päässeensä niistä eroon.
Viimeisin koira mikä hänellä oli,oli vanha ja raihaninen labradorin noutaja,joka kakki sisään,ja hän joutui ne aina siivoamaan.
Jonkinlainen kammo kai jäänyt niistä "löysistä läjistä" lattialla.
Olen kyllä jo vuoden päivät suunnilleen kinunnut koiraa,ja ukko tietää että haluaisin. Omistan tällä hetkellä kaksi vanhaa rottaa...ja kun ne kuolevat tunnen itseni varmasti yksinäiseksi,jollain tavalla. Koira olisi unelmieni täyttymys.
Olen kyllä myös sanonut,että minä siivoan kaikki jäljet ja ulkoilutan sitä.
Pitää vaan jotenkin kääntää mieheni pää,ja nähdä että ei se koira tuo vain pahaa onnea kaikkine maksuineen ja siivouksineen...siitä tulee ihana "kumppani".
Tuo on totta että naisella on keinonsa,ja aijon käyttää niitä. ;)
Ongelmaa tuottaa myös se,että aina kun otan asian puheeksi,on ukko hiljaa,eikä sano mitään. Ja kun sanon,että sano nyt jotain,tulee vastaukseksi,"että katotaan nyt". Miehet on niiiin hankalia. :D
allergeenit periytyvät ja kun saatte lapsia on ongelma moninkertaistunut.
eli joko otat eron ja hommaat koiran tai sit sä et ota eroa etkä ota koiraa. toisen terveydellä ei ole leikkimistä. ja tyhmää ottaa koira allergiaperheeseen koska siitä joudutaan luopumaan ennemmin tai myöhemmin ja koira menee kiertoon...
Eli tässä on itsestäni hyvin ihana rotu, kyseessä on pieni rotu joka ei huaku juuri lainkaan. Eli jos sellaista koiraa havittelet niin meneppäs http://www.koirat.com, koirarodut ja sitten rotu Coton de tuléar.
Heipä hei,
Mietipä itsekin että antaisitko sinä koiraasi tai koiranpentua koeajalle jonnekin vain testatakasesi aiheuttaako se allergiaa. Koirat eivät ole esineitä joita pidetään viikko kaksi ja palautetaan sitten kun se ei sovikaan. Koiran ottamista pitää tosiaankin haluta ja harkita pitkään. Oletko miettinyt tarpeeksi mitä kaikkea liittyy koiran ottamiseen, vastuu, huolenpito ja hoito. Jos miehesi ei halua koiraa ja on allerginen niin eipä tilanne sinun kannalta hyvälle näytä. Toisen mielipidettä on kuunneltava ja kunnioittettava.Eikä se, että villakoira nuolee naamaa eikä tule oireita tarkoita sitä että miehesi ei voisi saada jostain muun rotuisesta koirasta allergiaa. Et kai vain ajattele että otanpa villakoiran kun ei se allergisoi. Allergiavapaita rotuja ei ole olemassakaan. Jospa antaisit tilanteen rauhoittua. Voithan koirakuumettasi lieventää käydä hoitamassa muiden koiria.