kristitty ja lestadiolainen

Jep!! Itse olen sitä mieltä että lapsia ei tuosta noin vaan "tulee jos on tullakseen" vaan kyllä ne pitää olla harkittuja.
Tämä on minun mielipiteeni! Kiitos rehellisestä ja pirtsakasta vastauksesta ja aurinkoista kesää sinulle!

Aspiriinipilleri polvien välissä on halpa ehkäisypilleri. Pidä lumpiot yhdessä!

Juuri nuo mainitsemasi puutokset sinussa tekevätkin sinusta juuri oikean mallimiehen! Onks sulla jo joku friidu siikaimessa noin niinku juhannus- ja kesäheilaks? Tarttisin kaveria nyt kun entinen ei ollut esimerkillinen ja mallikas. Annoin pitkät ja panin kiertoon. Niin, miten on? Mentäs käymään Lahdessa esikois-bileissä jussina. Yksin en jaksa lähtee, mutta hyvän kaverin kans vois mennä. Nähtäs noi Lapin rohveetakin; Bruuri, Gunnari ja Odd! Ehkä päästäs myös morjestaan heitä tyyliin JT ja JR, kun pyyhkittäis kaikki noi irtopisteiden kerääjät,hännystelijät ja heidän p:n nuolijat ens veke. Lapin pojat on lupsakoit poikii, oon nimittäin ennenkin ollu jutuissa.

Minkä ikäinen olet?

alkuperäinenkirj kirjoitti:

Minkä ikäinen olet?

vanha mies ja naimisissakin, että pitää kysyä eukolta, voinko ottaa kesäheilaa?!

oo just sellaisena kuin olet-turhaa miellyttää muita.emmeme itse itseämme vanhurskauta-Jumala tekee sen omalla ajallaan-huom Jumala.emmekäme voi vaatia toisia olemaan tietynlaisia.kaikki me menemme jokatapauksessa vajavaisina taivaaseen-kullakin erilaiset vajavaisuudet.ei meikkaamatta jättäminen tee sinua yhtään muita paremmaksi/kelvollisemmaksi Jumalan edessä.omin voimin ponnisteltavat teot muiden miellyttämiseksi eivät tuo meille ihmisille autuutta vaan usko Jumalaan meidät vanhurskauttaa.välillä tuntuu et toi "meikkaussääntö" on menny itse tärkeimmän asian edelle-ylikorostettua muiden vajavuuksien rinnalla.yhtälailla vois sanoo sit et älä sit enää puhu tai ajattele ikinä muista pahaa tai että älä sit enää vihastu kenellekään ikinä.noikin on vajavaisuuksia muiden joukossa. kaikki me kuitenkin olemme vajavaisia asiaoissa kuin asioissa.synnittömiä meistä tulee vasta Kristuksen kirkastamissa ruumiissa.siunausta sinulle!=)

huvittavaa!!!
ja selvää bluffia.

"olen lestadiolainen, juon ja meikkaan"
"olen x-lainen, juon ja meikkaan"

Jos tarvii ryypätä, oli sitten lesta, hellu, jehku, tai katolilainen, eivät asiat ole kunnossa. sisäinen rauha puuttuu.kjhytre

qwertyuiopå9 kirjoitti:

huvittavaa!!!
ja selvää bluffia.

"olen lestadiolainen, juon ja meikkaan"
"olen x-lainen, juon ja meikkaan"

Jos tarvii ryypätä, oli sitten lesta, hellu, jehku, tai katolilainen, eivät asiat ole kunnossa. sisäinen rauha puuttuu.kjhytre

Mikään ei ole pahempaa kuin tuo kaksinaamaisuus, että ollaan mukamas uskossa ja sitten ryypätään ja käydään piilossa baareissa jne.Seurapenkkiä kulutetaan Ry:llä ja esitetään toisille että olen ja uskon...Haluat 3 lasta, ei se ole haluamisesta kiinni, jokainen lapsi on jumalan lahja ja jumala suo niitä niin paljon kun on suodakseen, se ei ole sinun päätöksesi, tai silloin rikot jumalaa vastaan ja teet syntiä.

Kerronpa alkuperäiselle kirjoittajalle oman lyhkäsesti tarinani.Olin sinun tilassasi ihastuin ja rakastuin, se mies hurmasi minut täysin.Aina tavattiin kun oli mahdollista, tiesin kokoajan hänen olevan uskovainen vaikka hän itse sitä salaili aika pitkään.Olin valmis tekemään mitä vain saadakseni hänet itselle ja valmis antamaan hänelle mitä vain.Rakastimme toisiamme, enemmän kuin olin koskaan ketään rakastunut. Hänessä oli jotain erilaista, jotain mitä kukaan ei koskaan ollut minulle ollut, jaoimme syvimmät salaisuudet jaoimme kaiken ajan keskenään aina kun se vain oli mahdollista.Hän rakasti lapsia niin kuin minäkin, suunnittelimme yhteisen tulevan talon jonka mies lupasi minulle rakentaa, haaveilin ja rakensin pilvilinnoja yhä isommiksi ja isommiksi.Aikaa meni ja aloin huomaamaan että koskaan emme yhdessä kaupungilla liikkuneet, aina kun tavattiin oli myöhä ja yleisillä paikoilla oltiin tosi harvoin, yleensä liikkuttiin paikoissa jossa esim kaverit eivät voineet nähdä häntä.UIhmettelin myös että miksi hän ei vie minua kotiinsa yhtä avoimin mielin kuin minä vein.Seurustelimme 4 vuotta "salassa"Siitä ei pitkään mennyt kun ongelmia alkoi ilmetä.Ihmiset,hänen toverinsa alkoivat huomaamaan kipinän meidän välillä. Olin valmis tekemään parannuksen kunhan me vain saisimme toisemme.Mies aina sanoi että haluaa vain minun parastani ja hän kieltää uskon enemmin kuin antaa minun tehdä parannuksen, koska pelkäsi että minulla voi olla vaikeuksia sopeutua "uuteen elämän tyyliin".Omat vanhempani ja sisarukseni alkoivat olla huolissaan koska olin vakavissani harkinnut parannuksen tekemistä, meikkaus jäi pois, en koskaan ollut värjännyt hiuksiani, korvikset heitin myös pois ne jäivät aivan luonnostaan. Tuli lisää ongelmia, miehen entinen tyttökaveri astui kuvioon.Rakastin ja rakastin ajattelin että mikään ei meidän väliin tule, ei mikään.Mietimme paikkaa jossa saisimme elää kahdestaan, paikkaa jossa meille sallitaisiin ansaitsemamme onnemme.Muistan illan jolloin kaikki tuhoutui, hänet "revittiin" irti minusta.Siltä se tuntui, ajattelin tuolloin että kuinka maailma voi olla näin julma. Sain kymmenittäin uhkaus viestejä netistä lähetettynä, en saanut pitää häneen enää mitään yhteyttä tai alkaisi tapahtua. En voinut siis kertoa miehelle saamistani uhkauksista koska pelkäsin, en voinut ottaa yhteyttä koska pelkäsin jonkun saavan tietää.Ehkä mies oli myös joltain osin kaksinaamainen, ehkä ei.Hän meni kihloihin ja naimisiiin entisen tyttönsä kanssa.Kyynnelet valuivat pitkin miehen kasvoja kun kertoi että on menossa naimisiin, vielä kerran otti minut syliin ja itki olkapäätäni vasten.7 vuoden jälkeenkin vielä itsellä itku pääsee, niin häntä rakastin, ehkäpä tähän myös vaikuttaa se että meillä on yhteinen pienokainen taivaassa josta mies tai kukaan muukaan ei tiedä.
Hänestä ei ollut uskoa kieltämään koska pelkäsi välien menevän omien vanhempien ja sisarusten kanssa, pelkäsi kavereiden hylkäävän.Liikaa oli menetettävää ja pelkoa.Hänellä oli jo oma perhe kun vielä kertoi että on miettinyt paikkaa jossa meillä olisi yhdessä hyvä olla.Rakkaus voi olla ihanaa mutta samalla raakaa ja julmaa.Tänäpäivänä minulla on paljon ympärillä uskovaisia ystäviä, en siis halua paheksua ketään tai mitään, mutta haluan kertoa että on myös olemassa se toinenkin puoli.
Haluan siis alkuperäiselle kirjoittajalle valaista myös siitä,että pidä silmät auki.Toivottavasti teidän rakkautenne riittää.
Myös sen haluan sinulle kertoa että parannuksen tapahtuminen pitää olla sinun oma tahto ja sen tahdon pitää tulla sinun sisältäsi ja sydämmestäsi niin ei tule yllätyksiä.Tai jos mies on valmis kieltämään uskonsa sinun tähden.Kaikki tälläiset jutut pitää tulla meiltä itseltämme sydämmestä ja silloin kun tiedämme mitä teemme ne ovat meidän omia valintoja joihin muiden ei pitäisi vaikuttaa tai ainakaan painostaa mihinkään.Hyvää ja rauhallista kesää kaikille!

samallalailla rakastunut kirjoitti:

Mikään ei ole pahempaa kuin tuo kaksinaamaisuus, että ollaan mukamas uskossa ja sitten ryypätään ja käydään piilossa baareissa jne.Seurapenkkiä kulutetaan Ry:llä ja esitetään toisille että olen ja uskon...Haluat 3 lasta, ei se ole haluamisesta kiinni, jokainen lapsi on jumalan lahja ja jumala suo niitä niin paljon kun on suodakseen, se ei ole sinun päätöksesi, tai silloin rikot jumalaa vastaan ja teet syntiä.

Kerronpa alkuperäiselle kirjoittajalle oman lyhkäsesti tarinani.Olin sinun tilassasi ihastuin ja rakastuin, se mies hurmasi minut täysin.Aina tavattiin kun oli mahdollista, tiesin kokoajan hänen olevan uskovainen vaikka hän itse sitä salaili aika pitkään.Olin valmis tekemään mitä vain saadakseni hänet itselle ja valmis antamaan hänelle mitä vain.Rakastimme toisiamme, enemmän kuin olin koskaan ketään rakastunut. Hänessä oli jotain erilaista, jotain mitä kukaan ei koskaan ollut minulle ollut, jaoimme syvimmät salaisuudet jaoimme kaiken ajan keskenään aina kun se vain oli mahdollista.Hän rakasti lapsia niin kuin minäkin, suunnittelimme yhteisen tulevan talon jonka mies lupasi minulle rakentaa, haaveilin ja rakensin pilvilinnoja yhä isommiksi ja isommiksi.Aikaa meni ja aloin huomaamaan että koskaan emme yhdessä kaupungilla liikkuneet, aina kun tavattiin oli myöhä ja yleisillä paikoilla oltiin tosi harvoin, yleensä liikkuttiin paikoissa jossa esim kaverit eivät voineet nähdä häntä.UIhmettelin myös että miksi hän ei vie minua kotiinsa yhtä avoimin mielin kuin minä vein.Seurustelimme 4 vuotta "salassa"Siitä ei pitkään mennyt kun ongelmia alkoi ilmetä.Ihmiset,hänen toverinsa alkoivat huomaamaan kipinän meidän välillä. Olin valmis tekemään parannuksen kunhan me vain saisimme toisemme.Mies aina sanoi että haluaa vain minun parastani ja hän kieltää uskon enemmin kuin antaa minun tehdä parannuksen, koska pelkäsi että minulla voi olla vaikeuksia sopeutua "uuteen elämän tyyliin".Omat vanhempani ja sisarukseni alkoivat olla huolissaan koska olin vakavissani harkinnut parannuksen tekemistä, meikkaus jäi pois, en koskaan ollut värjännyt hiuksiani, korvikset heitin myös pois ne jäivät aivan luonnostaan. Tuli lisää ongelmia, miehen entinen tyttökaveri astui kuvioon.Rakastin ja rakastin ajattelin että mikään ei meidän väliin tule, ei mikään.Mietimme paikkaa jossa saisimme elää kahdestaan, paikkaa jossa meille sallitaisiin ansaitsemamme onnemme.Muistan illan jolloin kaikki tuhoutui, hänet "revittiin" irti minusta.Siltä se tuntui, ajattelin tuolloin että kuinka maailma voi olla näin julma. Sain kymmenittäin uhkaus viestejä netistä lähetettynä, en saanut pitää häneen enää mitään yhteyttä tai alkaisi tapahtua. En voinut siis kertoa miehelle saamistani uhkauksista koska pelkäsin, en voinut ottaa yhteyttä koska pelkäsin jonkun saavan tietää.Ehkä mies oli myös joltain osin kaksinaamainen, ehkä ei.Hän meni kihloihin ja naimisiiin entisen tyttönsä kanssa.Kyynnelet valuivat pitkin miehen kasvoja kun kertoi että on menossa naimisiin, vielä kerran otti minut syliin ja itki olkapäätäni vasten.7 vuoden jälkeenkin vielä itsellä itku pääsee, niin häntä rakastin, ehkäpä tähän myös vaikuttaa se että meillä on yhteinen pienokainen taivaassa josta mies tai kukaan muukaan ei tiedä.
Hänestä ei ollut uskoa kieltämään koska pelkäsi välien menevän omien vanhempien ja sisarusten kanssa, pelkäsi kavereiden hylkäävän.Liikaa oli menetettävää ja pelkoa.Hänellä oli jo oma perhe kun vielä kertoi että on miettinyt paikkaa jossa meillä olisi yhdessä hyvä olla.Rakkaus voi olla ihanaa mutta samalla raakaa ja julmaa.Tänäpäivänä minulla on paljon ympärillä uskovaisia ystäviä, en siis halua paheksua ketään tai mitään, mutta haluan kertoa että on myös olemassa se toinenkin puoli.
Haluan siis alkuperäiselle kirjoittajalle valaista myös siitä,että pidä silmät auki.Toivottavasti teidän rakkautenne riittää.
Myös sen haluan sinulle kertoa että parannuksen tapahtuminen pitää olla sinun oma tahto ja sen tahdon pitää tulla sinun sisältäsi ja sydämmestäsi niin ei tule yllätyksiä.Tai jos mies on valmis kieltämään uskonsa sinun tähden.Kaikki tälläiset jutut pitää tulla meiltä itseltämme sydämmestä ja silloin kun tiedämme mitä teemme ne ovat meidän omia valintoja joihin muiden ei pitäisi vaikuttaa tai ainakaan painostaa mihinkään.Hyvää ja rauhallista kesää kaikille!

Höpöhöpö....kirjoita lyhyempiä satuja!

samallalailla rakastunut kirjoitti:

Mikään ei ole pahempaa kuin tuo kaksinaamaisuus, että ollaan mukamas uskossa ja sitten ryypätään ja käydään piilossa baareissa jne.Seurapenkkiä kulutetaan Ry:llä ja esitetään toisille että olen ja uskon...Haluat 3 lasta, ei se ole haluamisesta kiinni, jokainen lapsi on jumalan lahja ja jumala suo niitä niin paljon kun on suodakseen, se ei ole sinun päätöksesi, tai silloin rikot jumalaa vastaan ja teet syntiä.

Kerronpa alkuperäiselle kirjoittajalle oman lyhkäsesti tarinani.Olin sinun tilassasi ihastuin ja rakastuin, se mies hurmasi minut täysin.Aina tavattiin kun oli mahdollista, tiesin kokoajan hänen olevan uskovainen vaikka hän itse sitä salaili aika pitkään.Olin valmis tekemään mitä vain saadakseni hänet itselle ja valmis antamaan hänelle mitä vain.Rakastimme toisiamme, enemmän kuin olin koskaan ketään rakastunut. Hänessä oli jotain erilaista, jotain mitä kukaan ei koskaan ollut minulle ollut, jaoimme syvimmät salaisuudet jaoimme kaiken ajan keskenään aina kun se vain oli mahdollista.Hän rakasti lapsia niin kuin minäkin, suunnittelimme yhteisen tulevan talon jonka mies lupasi minulle rakentaa, haaveilin ja rakensin pilvilinnoja yhä isommiksi ja isommiksi.Aikaa meni ja aloin huomaamaan että koskaan emme yhdessä kaupungilla liikkuneet, aina kun tavattiin oli myöhä ja yleisillä paikoilla oltiin tosi harvoin, yleensä liikkuttiin paikoissa jossa esim kaverit eivät voineet nähdä häntä.UIhmettelin myös että miksi hän ei vie minua kotiinsa yhtä avoimin mielin kuin minä vein.Seurustelimme 4 vuotta "salassa"Siitä ei pitkään mennyt kun ongelmia alkoi ilmetä.Ihmiset,hänen toverinsa alkoivat huomaamaan kipinän meidän välillä. Olin valmis tekemään parannuksen kunhan me vain saisimme toisemme.Mies aina sanoi että haluaa vain minun parastani ja hän kieltää uskon enemmin kuin antaa minun tehdä parannuksen, koska pelkäsi että minulla voi olla vaikeuksia sopeutua "uuteen elämän tyyliin".Omat vanhempani ja sisarukseni alkoivat olla huolissaan koska olin vakavissani harkinnut parannuksen tekemistä, meikkaus jäi pois, en koskaan ollut värjännyt hiuksiani, korvikset heitin myös pois ne jäivät aivan luonnostaan. Tuli lisää ongelmia, miehen entinen tyttökaveri astui kuvioon.Rakastin ja rakastin ajattelin että mikään ei meidän väliin tule, ei mikään.Mietimme paikkaa jossa saisimme elää kahdestaan, paikkaa jossa meille sallitaisiin ansaitsemamme onnemme.Muistan illan jolloin kaikki tuhoutui, hänet "revittiin" irti minusta.Siltä se tuntui, ajattelin tuolloin että kuinka maailma voi olla näin julma. Sain kymmenittäin uhkaus viestejä netistä lähetettynä, en saanut pitää häneen enää mitään yhteyttä tai alkaisi tapahtua. En voinut siis kertoa miehelle saamistani uhkauksista koska pelkäsin, en voinut ottaa yhteyttä koska pelkäsin jonkun saavan tietää.Ehkä mies oli myös joltain osin kaksinaamainen, ehkä ei.Hän meni kihloihin ja naimisiiin entisen tyttönsä kanssa.Kyynnelet valuivat pitkin miehen kasvoja kun kertoi että on menossa naimisiin, vielä kerran otti minut syliin ja itki olkapäätäni vasten.7 vuoden jälkeenkin vielä itsellä itku pääsee, niin häntä rakastin, ehkäpä tähän myös vaikuttaa se että meillä on yhteinen pienokainen taivaassa josta mies tai kukaan muukaan ei tiedä.
Hänestä ei ollut uskoa kieltämään koska pelkäsi välien menevän omien vanhempien ja sisarusten kanssa, pelkäsi kavereiden hylkäävän.Liikaa oli menetettävää ja pelkoa.Hänellä oli jo oma perhe kun vielä kertoi että on miettinyt paikkaa jossa meillä olisi yhdessä hyvä olla.Rakkaus voi olla ihanaa mutta samalla raakaa ja julmaa.Tänäpäivänä minulla on paljon ympärillä uskovaisia ystäviä, en siis halua paheksua ketään tai mitään, mutta haluan kertoa että on myös olemassa se toinenkin puoli.
Haluan siis alkuperäiselle kirjoittajalle valaista myös siitä,että pidä silmät auki.Toivottavasti teidän rakkautenne riittää.
Myös sen haluan sinulle kertoa että parannuksen tapahtuminen pitää olla sinun oma tahto ja sen tahdon pitää tulla sinun sisältäsi ja sydämmestäsi niin ei tule yllätyksiä.Tai jos mies on valmis kieltämään uskonsa sinun tähden.Kaikki tälläiset jutut pitää tulla meiltä itseltämme sydämmestä ja silloin kun tiedämme mitä teemme ne ovat meidän omia valintoja joihin muiden ei pitäisi vaikuttaa tai ainakaan painostaa mihinkään.Hyvää ja rauhallista kesää kaikille!

ei uskois, ellei lukis.
joku naula on sydämessä, kun sadut ovat noin katkeria.

samallalailla rakastunut kirjoitti:

Mikään ei ole pahempaa kuin tuo kaksinaamaisuus, että ollaan mukamas uskossa ja sitten ryypätään ja käydään piilossa baareissa jne.Seurapenkkiä kulutetaan Ry:llä ja esitetään toisille että olen ja uskon...Haluat 3 lasta, ei se ole haluamisesta kiinni, jokainen lapsi on jumalan lahja ja jumala suo niitä niin paljon kun on suodakseen, se ei ole sinun päätöksesi, tai silloin rikot jumalaa vastaan ja teet syntiä.

Kerronpa alkuperäiselle kirjoittajalle oman lyhkäsesti tarinani.Olin sinun tilassasi ihastuin ja rakastuin, se mies hurmasi minut täysin.Aina tavattiin kun oli mahdollista, tiesin kokoajan hänen olevan uskovainen vaikka hän itse sitä salaili aika pitkään.Olin valmis tekemään mitä vain saadakseni hänet itselle ja valmis antamaan hänelle mitä vain.Rakastimme toisiamme, enemmän kuin olin koskaan ketään rakastunut. Hänessä oli jotain erilaista, jotain mitä kukaan ei koskaan ollut minulle ollut, jaoimme syvimmät salaisuudet jaoimme kaiken ajan keskenään aina kun se vain oli mahdollista.Hän rakasti lapsia niin kuin minäkin, suunnittelimme yhteisen tulevan talon jonka mies lupasi minulle rakentaa, haaveilin ja rakensin pilvilinnoja yhä isommiksi ja isommiksi.Aikaa meni ja aloin huomaamaan että koskaan emme yhdessä kaupungilla liikkuneet, aina kun tavattiin oli myöhä ja yleisillä paikoilla oltiin tosi harvoin, yleensä liikkuttiin paikoissa jossa esim kaverit eivät voineet nähdä häntä.UIhmettelin myös että miksi hän ei vie minua kotiinsa yhtä avoimin mielin kuin minä vein.Seurustelimme 4 vuotta "salassa"Siitä ei pitkään mennyt kun ongelmia alkoi ilmetä.Ihmiset,hänen toverinsa alkoivat huomaamaan kipinän meidän välillä. Olin valmis tekemään parannuksen kunhan me vain saisimme toisemme.Mies aina sanoi että haluaa vain minun parastani ja hän kieltää uskon enemmin kuin antaa minun tehdä parannuksen, koska pelkäsi että minulla voi olla vaikeuksia sopeutua "uuteen elämän tyyliin".Omat vanhempani ja sisarukseni alkoivat olla huolissaan koska olin vakavissani harkinnut parannuksen tekemistä, meikkaus jäi pois, en koskaan ollut värjännyt hiuksiani, korvikset heitin myös pois ne jäivät aivan luonnostaan. Tuli lisää ongelmia, miehen entinen tyttökaveri astui kuvioon.Rakastin ja rakastin ajattelin että mikään ei meidän väliin tule, ei mikään.Mietimme paikkaa jossa saisimme elää kahdestaan, paikkaa jossa meille sallitaisiin ansaitsemamme onnemme.Muistan illan jolloin kaikki tuhoutui, hänet "revittiin" irti minusta.Siltä se tuntui, ajattelin tuolloin että kuinka maailma voi olla näin julma. Sain kymmenittäin uhkaus viestejä netistä lähetettynä, en saanut pitää häneen enää mitään yhteyttä tai alkaisi tapahtua. En voinut siis kertoa miehelle saamistani uhkauksista koska pelkäsin, en voinut ottaa yhteyttä koska pelkäsin jonkun saavan tietää.Ehkä mies oli myös joltain osin kaksinaamainen, ehkä ei.Hän meni kihloihin ja naimisiiin entisen tyttönsä kanssa.Kyynnelet valuivat pitkin miehen kasvoja kun kertoi että on menossa naimisiin, vielä kerran otti minut syliin ja itki olkapäätäni vasten.7 vuoden jälkeenkin vielä itsellä itku pääsee, niin häntä rakastin, ehkäpä tähän myös vaikuttaa se että meillä on yhteinen pienokainen taivaassa josta mies tai kukaan muukaan ei tiedä.
Hänestä ei ollut uskoa kieltämään koska pelkäsi välien menevän omien vanhempien ja sisarusten kanssa, pelkäsi kavereiden hylkäävän.Liikaa oli menetettävää ja pelkoa.Hänellä oli jo oma perhe kun vielä kertoi että on miettinyt paikkaa jossa meillä olisi yhdessä hyvä olla.Rakkaus voi olla ihanaa mutta samalla raakaa ja julmaa.Tänäpäivänä minulla on paljon ympärillä uskovaisia ystäviä, en siis halua paheksua ketään tai mitään, mutta haluan kertoa että on myös olemassa se toinenkin puoli.
Haluan siis alkuperäiselle kirjoittajalle valaista myös siitä,että pidä silmät auki.Toivottavasti teidän rakkautenne riittää.
Myös sen haluan sinulle kertoa että parannuksen tapahtuminen pitää olla sinun oma tahto ja sen tahdon pitää tulla sinun sisältäsi ja sydämmestäsi niin ei tule yllätyksiä.Tai jos mies on valmis kieltämään uskonsa sinun tähden.Kaikki tälläiset jutut pitää tulla meiltä itseltämme sydämmestä ja silloin kun tiedämme mitä teemme ne ovat meidän omia valintoja joihin muiden ei pitäisi vaikuttaa tai ainakaan painostaa mihinkään.Hyvää ja rauhallista kesää kaikille!

muista kuitenkin se että yksin armosta,yksin uskosta olemme autuaat.pelastusta ei ansaita lain noudattamisella vaan se annetaan uskovalle yksin armosta.Jumala vanhurskauttaa uskovat ihmiset omalla ajallaan-huom:Jumala-emmeme ihmiset.jos luulemme että tulemme yksin lain noudattamisella pelastetuiksi-tulemme syntikeskeisiksi ja omavanhurskaiksi kristuskeskeisyyden sijaan.