Tuomitseminen on ihmisillä paha tapa. Veljiä ja sisaria tulee varovaisesti tarkastella, jotta he eivät joutuisi väärille teille. Tämä on tuomitsemista - ihmisen kykyä nostaa itsensä itse korkeamman tasolle.
Olkoon seuraava fiktiivinen tarina: Maija on kahden vuoden aikana irtaantunut kotoaan, ja yhteydenpito on vähentynyt. Maija tulee kuitenkin vielä oikein hyvin toimeen perheensä kanssa. Maijan sisarukset näkevät Maijan Valintatalossa, korvakorut korvissaan pitkähiuksisen miehen kanssa. Kuulumisia vaihdellaan. Ilmat ovat suotuisat. Maija poistuu kotiinsa miesystävänsä kanssa. Saman tekee Anna-Marja ja Hanna.
Kotona Anna-Marja kertoo nähneensä Maijan kylällä. "Maijalla on korvakorut..." hän tietää. Äiti yrittää esittää kuin asia ei kiinnostaisikaan häntä, mutta todellisuudessa hän haluaa kuulla lisää. Äiti kertoo asiasta isälle. Kohta kaikki tietävät asiasta. "Antakaahan nyt Maijan olla vähän aikaa rauhassa, kun on muuttanut pois kotoa. Kyllä siinä vähemmästäkin kokeilee kaikkea. Se on ohimenevää..." isä sanoo. Kaikki istuvat aivan hiljaa päivällispöydässä. Hannalla on paha mieli. Hän pitää Maijasta. Mutta miksi Maija teki niin? hän ajatteli. Asia vaivaa häntä. Eikö Maija olekaan enää uskomassa?
Eksynyt lammas... Maija istuu sohvalla ja katsoo Hannun lehteä. Hänelläkin on paha mieli. Maija tietää, ettei ole koskaan oikein osannut miellyttää ketään. Hän on tehnyt aina, kuten sydän on sanonut - kuten on itse asiat parhaaksi katsonut. Hän tietää, mitä kaikki ajattelevat. Kaikkein pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että hän ei itse tunne tehneensä mitään väärää. Hän ei vain ole miellyttänyt toisia, käyttäytynyt kuin he olisivat toivoneet. Tee muille, kuin toivoisit itsellesikin tehtävän. Onko hän pettänyt kaikki?
Ovatko korvakorut syntiä? Eivät, mikään ei ole itsessään syntiä. Syntiä on se, minkä itse katsoo sellaiseksi omantunnon kautta. Synnistä tuomitsee itse Jumala, mutta hän antaa synnit anteeksi. Tai kuka tahansa voi antaa synnit anteeksi - kuunnella, tuntea myötätuntoa/häpeää, olla jopa vahingoniloinen. Koska ihmisen mieli on syntinen. Mikään ei ole sinänsä syntiä, mutta ihmisen mieli on syntinen ja viekas.
Minkä katsot itse synniksi omantuntosi kautta, on syntiä. Mutta viekas mieli näkee syntiä myös siellä, minne hänen omatuntonsa ei yllä. Ei toisen ihmisen joutumisessa väärälle tielle, vaan kaikessa, mitä ei pidetä tavallisena. Syntinen mieli on rietas. Se parjaa toisia tahtomattaan, etsii vikoja, on kaksinaamainen. Syntinen mieli ei sano suoraan tuomitsevansa; se kiertää sen ruoskimalla. Ruoskimalla saa aikaan syvimmät arvet. Ruoskinta on varmin keino palauttaa maan pinnalle. Ruoskinta ei ole tietoista, koska eihän niin saisi tehdä edes paha mieli - eihän?
"Olenko minä veljeni vartija?" Kyllä sisarten ja veljien perään tulee katsoa. Väärä tie on aina väärä tie. Kuka määrittelee väärän tien? Jumalako? Vai kuitenkin ihminen, se syntinen ja ruoskiva mielikö? Paha mieli on kaksinaamainen. Ulkoa vilpitön, sisältä vahingoniloinen ja ilkeä. Ruoskiva mieli on myrkyttynyt usein tahtomattaan. Se levittää pahaa, usein huomaamattaan. Onko se velvollisuus? Tämä mieli haluaa kuulla juoruja, koska se pohjimmiltaan nauttii niistä. Ulospäin mieli päivittelee kaikkea poikkeavaa. Se on moralisoiva ja salaa nostanut itsensä Jumalan tasolle. Mutta tuomitseeko hyvä Jumala? Sillä ei ole väliä kuin omantunnon kannalta, koska ihminen voi antaa synnit anteeksi. Paha mieli muistaa aina, vaikka ei haluaisikaan.
Siunattua aamupäivää kaikille. Tehkää omat johtopäätöksenne. Älkää alentuko pahan mielen tasolle, vaikka se yrittäisi viedä.
Olkoon seuraava fiktiivinen tarina: Maija on kahden vuoden aikana irtaantunut kotoaan, ja yhteydenpito on vähentynyt. Maija tulee kuitenkin vielä oikein hyvin toimeen perheensä kanssa. Maijan sisarukset näkevät Maijan Valintatalossa, korvakorut korvissaan pitkähiuksisen miehen kanssa. Kuulumisia vaihdellaan. Ilmat ovat suotuisat. Maija poistuu kotiinsa miesystävänsä kanssa. Saman tekee Anna-Marja ja Hanna.
Kotona Anna-Marja kertoo nähneensä Maijan kylällä. "Maijalla on korvakorut..." hän tietää. Äiti yrittää esittää kuin asia ei kiinnostaisikaan häntä, mutta todellisuudessa hän haluaa kuulla lisää. Äiti kertoo asiasta isälle. Kohta kaikki tietävät asiasta. "Antakaahan nyt Maijan olla vähän aikaa rauhassa, kun on muuttanut pois kotoa. Kyllä siinä vähemmästäkin kokeilee kaikkea. Se on ohimenevää..." isä sanoo. Kaikki istuvat aivan hiljaa päivällispöydässä. Hannalla on paha mieli. Hän pitää Maijasta. Mutta miksi Maija teki niin? hän ajatteli. Asia vaivaa häntä. Eikö Maija olekaan enää uskomassa?
Eksynyt lammas... Maija istuu sohvalla ja katsoo Hannun lehteä. Hänelläkin on paha mieli. Maija tietää, ettei ole koskaan oikein osannut miellyttää ketään. Hän on tehnyt aina, kuten sydän on sanonut - kuten on itse asiat parhaaksi katsonut. Hän tietää, mitä kaikki ajattelevat. Kaikkein pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että hän ei itse tunne tehneensä mitään väärää. Hän ei vain ole miellyttänyt toisia, käyttäytynyt kuin he olisivat toivoneet. Tee muille, kuin toivoisit itsellesikin tehtävän. Onko hän pettänyt kaikki?
Ovatko korvakorut syntiä? Eivät, mikään ei ole itsessään syntiä. Syntiä on se, minkä itse katsoo sellaiseksi omantunnon kautta. Synnistä tuomitsee itse Jumala, mutta hän antaa synnit anteeksi. Tai kuka tahansa voi antaa synnit anteeksi - kuunnella, tuntea myötätuntoa/häpeää, olla jopa vahingoniloinen. Koska ihmisen mieli on syntinen. Mikään ei ole sinänsä syntiä, mutta ihmisen mieli on syntinen ja viekas.
Minkä katsot itse synniksi omantuntosi kautta, on syntiä. Mutta viekas mieli näkee syntiä myös siellä, minne hänen omatuntonsa ei yllä. Ei toisen ihmisen joutumisessa väärälle tielle, vaan kaikessa, mitä ei pidetä tavallisena. Syntinen mieli on rietas. Se parjaa toisia tahtomattaan, etsii vikoja, on kaksinaamainen. Syntinen mieli ei sano suoraan tuomitsevansa; se kiertää sen ruoskimalla. Ruoskimalla saa aikaan syvimmät arvet. Ruoskinta on varmin keino palauttaa maan pinnalle. Ruoskinta ei ole tietoista, koska eihän niin saisi tehdä edes paha mieli - eihän?
"Olenko minä veljeni vartija?" Kyllä sisarten ja veljien perään tulee katsoa. Väärä tie on aina väärä tie. Kuka määrittelee väärän tien? Jumalako? Vai kuitenkin ihminen, se syntinen ja ruoskiva mielikö? Paha mieli on kaksinaamainen. Ulkoa vilpitön, sisältä vahingoniloinen ja ilkeä. Ruoskiva mieli on myrkyttynyt usein tahtomattaan. Se levittää pahaa, usein huomaamattaan. Onko se velvollisuus? Tämä mieli haluaa kuulla juoruja, koska se pohjimmiltaan nauttii niistä. Ulospäin mieli päivittelee kaikkea poikkeavaa. Se on moralisoiva ja salaa nostanut itsensä Jumalan tasolle. Mutta tuomitseeko hyvä Jumala? Sillä ei ole väliä kuin omantunnon kannalta, koska ihminen voi antaa synnit anteeksi. Paha mieli muistaa aina, vaikka ei haluaisikaan.
Siunattua aamupäivää kaikille. Tehkää omat johtopäätöksenne. Älkää alentuko pahan mielen tasolle, vaikka se yrittäisi viedä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt lähti mielestäni ajatus asennuttaa korviin kymmeniä vuosia sitten saamani korvakorut. Ehkäpä klitorikseen?
Surkea provo ja ilimoja pitelee. En jaksanut lukea edes loppuun.
jaksoiko joku h..n provo lukea avauksen loppuun.
Miksi tuo piti kertoa kaikille?
Kuvasit niin osuvasti sitä, miten asiat menee :)
Mikään ei ole yksityistä, vaan perheenjäsenet (ja niitä on paljon) haluaa tietää kaikesta kaiken silloinkin, kun kyseessä on jo aikuinen perheenjäsen, joka elää omaa itsellstä elämää.
Se on juoruilemista. Se kun sitten siskot soittaa siskoille ja kertoo nähneensä siskolla korvakorut. ja kun ne soittavat veljiensä vaimoille ja kertovat ja päivittelevät ja he taas soittavat ja kertovat jne.
Se on juoruamista. Mutta he verhoaa sen muka "rakkudellisuudeksi". Luulenpa suurimman osan vl-uskovaisista joutuvat tuomiolle vielä juuri juoruamisesta, sillä se on yleistä:
tarkkaillaan toisia ja sitten kerrotaan muille niitä asioita, mitä havaittiin tarkkailun kohteena olevan elänmässä olevan jotakin käyttäytymissääntöjen vastaista.
Se on sairasta.
Koko vl-liike on sen sairauden vallassa. Ja vain harvat tajuaa sitä, sillä se minkä sisällä he ovat, sitä he eivät kykene näkemään oikealla tavalla, vaan jatkavat tätä ihmislihan käyttäytymistä selitellen sen olevan hengellistä käyttäytymistä, vaikka se on hengellisyydestä kaukana.
on kyllä yksiselitteisesti synti ja siihen joutuneena on syytä tehdä asiasta parannus. Kuka meistä voisi tässäkään asiassa lyödä rintoihinsa ja sanoa, etten ole koskaan tässä asiassa heikoksi tullut.
Kuitenkin on outoa, että leimaat koko vl kollektiivisesti jotenkin "enemmän juoruaviksi" kuin muut ihmiset. Olen kyllä ollut useassa työyhteisössä ja tuntui olevan juoruaminen kovin yleisstä ei vl työtovereille, voisipa sanoa, joillakin ihan jokapäiväistä.
Esimerkkisi oli fiktiivinen, mutta luulenpa, että tosielämässä sisarukset ovat toisilleen niin läheisiä, että ottaisiva asian puheeksi asianomaisen kanssa suoraan.
Sitten tuosta "tarkkailemisesta" Kuule useimmilla ainakin ison perheen jäsenillä on niin paljon asioita omassa elämässään, elämä on sen verran hektistä, ettei siinä jouda tarkkailemaan kenenkään käyttäytymistä. Sitäpaitsi uskovaisella on se mieli, että antaa jo etulahjana anteeksi sisarten ja veljien vikoja, kun itsekin on kaukana täydellisestä.
Vaan tällä palstalla monet ei vl tuntuvat kovinkin usein juoruavan vl kristittyjen vioista jopa nimikirjaimet tänne kirjoittaen, että voisiko sanoa monelle "parantaja, paranna itsesi"
En todellakaan hakenut tässä sitä, että vl:t juoruilisivat jotenkin enemmän, vaan sitä, että yleensäkään tuomitseminen ei ole ihmisten tehtävä. Ja uskovaisen ihmisen tulisi se sisäistää.
jutussa kukaan tuominnut ketään! Tässä on iso ero vl:ien ja ei-vl:ien kesken. Jos joku vl ei pidä jotain asiaa sopivana, niin onko hän silloin tuominnut jonkun???? Eli jos et tykkää vihreästä puolueesta vaan olet rkp, niin olet TUOMINNUT vihreät??? ei oikein tajua!
Kertomuksen ydinhän on se, että sisarukset pahoittivat mielensä, kun huomasivat ettei Maija enää ollut uskomassa.He hämmästyivät muutosta hänessä, sekä epäuskoisesta poikakaverista.Maijalla oli myös paha omatunto, mutta silti hän olisi toivonut ,ettei sitä olisi kukaan huomannut ja olisi hyväksynyt hänen uskosta luopumisensa olemmalla huolettoman rento häntä kohtaan. ...Mutta sille ei voi mitään , koska uskonkieltäminen on vaikea kohdata kieltäjän itsensä ja kotiväen. Sille asialle on annettava todella aikaa, että jaksaa kohdata läheiset imissuhteet luonnollisesti.
Se, mitä minä tarkoitin juoruamisella, on toinen asia kuin tuomitseminen. Paavali sitten taas kirjoittaa monissa paikoissa, että juoruaja ja korvaan kuiskuttelija (juoruaja siis) ansaitsevat helvetin tuomion.
Kun joku ei pidä jotakin sopivana, niin sitten se soittaa siitä toiselle ja kertoo havainneensa tuon epäsopivan jutun jossakin ihmisessä (ts. juoruaa) ja sitten se taas soittaa jollekin ja kertoo, että sillä on sellainen ja sellainen juttu (ts. juoruaa eteen päin)... Pian koko suku tietää ja suvun ulkopuolisetkin.
Jos joku havaitsee jossakin sisaressaan tai veljessään jotakin, jota ei pidä sopivana ja menee sitten ja kertoo siitä asiasta jollekin toiselle, niin se on juoruamista, eikä siitä pääse mihinkään. Niin että se, joka kertoi jollekin kolmannelle siitä mitä oli epäsopivaksi toisessa havainnut, hän on itse joutumassa enemmänkin helvettiin kuin se, jossa havaitsi epäsopivaa.
Sitä mieltä olen.