Jurppii sukulaiset, jotka yrittää änkeä kylään, vaan siksi, että sattuu asumaan huvipuiston vieressä.
Saisivat tullakin joskua kylään, mutta kun pitää raahata ne kakaratkin mukana. Eivät ymmärrä, että kaikki eivät pidä heidän lapsistaan, vaikka itse pitävätkin.
Joka kerta joutuu kehittelemään uudet selitykset, kun eivät kuitenkaan kestäisi totuutta.
Kauheat kakarat
täti vasten tahtoaan
32
2901
Vastaukset
- en minäkään
kaikkien kakaroista tykkää. Omat vielä menettelivät jotenkuten. Kiittämättömiä nekin nykyisin. Mutta nuo toisten pennut ne ne vasta inhottavia jotkut onkin. Koiratkin on kivampia kun rääkyvät ja meluavat kakarat, jotka eivät tottele ketään.
- taivaan tosi
Samaa mieltä.
- nämä
jotka tuovat kauppoihin noita kiljuvia ja huutavia kakaroitaan joilla ei ole mitään käytöstapoja. Huutavat kurkku suorana koko vanhempien kaupassa käynnin ajan, saattaa mennä puolikin tuntia. Siinä on kuuntelemista ja kestämistä näille jotka ovat kaupassa töissäkin, kun pitäisi keskittyä työntekoon. Keskity siinä sitten kun kakarat kiljuu niin että meinaa toisilta kuulo lähteä. Ja asiakkaanakin on kurjaa kuunnella toisten kakaroiden parkumista kaupassa. Älkää ihmiset tuoko niitä kiljuvia kakaroita kauppoihin ellette osaa niille tapoja opettaa. Antakaa toisille ihmisille rauha moisista peijoonista.
Eikä ole vain yksi kerta tällaista sattunut, vaan melkeinpä joka kerta kun kauppaan menee nykyisin. Mitä tässä maailmassa oikein on tapahtunut kun lapset ovat muuttuneet tuollaisiksi? Eivät ne ennen vanhaan kiljuneet julkisilla paikoilla kuten nykyisin. Ero taitaa olla siinä että niitä kasvatettiin silloin ja nykyisin saavat tehdä mitä päähän pälkähtää. Ja kukaan ei raski kieltää niitä etteivät saa traumoja. Vai? - se vika
kuitenkin ole niissä vanhemmissa jos lapset eisät osaa käyttäytyä?! Nykyään ei vain kaikki pidä tarpeellisena kasvattaa lapsia niin,että ne osaisi fiksusti käyttäytyä. Ja se on kyllä ikävää!
- Eräs mummi
nämä kirjoitti:
jotka tuovat kauppoihin noita kiljuvia ja huutavia kakaroitaan joilla ei ole mitään käytöstapoja. Huutavat kurkku suorana koko vanhempien kaupassa käynnin ajan, saattaa mennä puolikin tuntia. Siinä on kuuntelemista ja kestämistä näille jotka ovat kaupassa töissäkin, kun pitäisi keskittyä työntekoon. Keskity siinä sitten kun kakarat kiljuu niin että meinaa toisilta kuulo lähteä. Ja asiakkaanakin on kurjaa kuunnella toisten kakaroiden parkumista kaupassa. Älkää ihmiset tuoko niitä kiljuvia kakaroita kauppoihin ellette osaa niille tapoja opettaa. Antakaa toisille ihmisille rauha moisista peijoonista.
Eikä ole vain yksi kerta tällaista sattunut, vaan melkeinpä joka kerta kun kauppaan menee nykyisin. Mitä tässä maailmassa oikein on tapahtunut kun lapset ovat muuttuneet tuollaisiksi? Eivät ne ennen vanhaan kiljuneet julkisilla paikoilla kuten nykyisin. Ero taitaa olla siinä että niitä kasvatettiin silloin ja nykyisin saavat tehdä mitä päähän pälkähtää. Ja kukaan ei raski kieltää niitä etteivät saa traumoja. Vai?kiljuivat kaupassa.
Minäkin olin kurkkua myöten täynnä lasten riehumista asunnossani, kun itselläni ei ollut lapsia. Päätin tosissani, kun sain niitä myöhemmin, että heidän on aina kylässä käyttäydyttävä kunnolla. Riehukoon kotona sitten niin paljon kuin itse siedän. Kenenään ei tarvitse kärsiä minun lapsistani, kuten itse olin kärsinyt ystävieni lapsien metelöinnistä.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että niin myös tapahtui. Minä vahdin kuin haukka heidän käytöstään aina kylässäollessamme. Ilmeisesti he alusta asti tottuivat siihen niin, ettei sitten enää ollutkaan mitään vaikeuksia.
En kuitenkaan onnistunut läheskään täydellisesti kaupoissakäynneillä. Varsinkin tyttäreni aiheutti 3-vuotiaana sietämättömiä tilanteita, heittäytymällä kaupan lattialle ja kiljumalla kurkkusuorana. Mikään rauhoittelu ei tehonnut. Eikä asiaa parantanut se, että odotin poikaamme ja olin itsekin usein lähes pyörtymäisilläni. Varsinkin tavarataloissakäynnit, jotka veivät enemmän aikaa, ovat jääneet mieleeni painajaismaisina. Pakko kuitenkin oli
kaupoissa käydä.
Yritän muistaa ne, kun en nykyisin jaksaisi kuunnella kaupassa tai linja-autossa lasten kovaa kiljumista.
Mieleeni on jäänyt myös eräs, sinänsä vähäpätöinen, tapaus n. 30 vuoden takaa. Naapurissamme asui todella fiksu, nuori, tuomariperhe. Puhuttiin täydellistä kirjakieltä ja muutaman vuoden ikäinen poika oli kuin toiselta planeetalta, muihin ikäisiinsä verrattuna. Kerran pojalta kuitenkin pettivät kaupassa hermot ja hänkin sai todellisen raivarin. Isä sitten vain kysyi rauhallisesti, "mistä on kysymys". Tähän poika järkevästi vastasi, että "jäätelöstä on kysymys". En muista saiko hän jäätelön, koska minua rupesi naurattamaan pojan pikkuvanha vastaus ja myös se, ettei parhaimmallakaan kasvatuksella voi taata lasten käyttäytymistä, kun kiusaus käy liian suureksi.
Yritetään siis vain kestää kaupassa lasten kiukuttelu ja ollaan tyytyväisiä, ettei sitä tarvitse enää kotona kuunnella. - huh huh teitä!
Eräs mummi kirjoitti:
kiljuivat kaupassa.
Minäkin olin kurkkua myöten täynnä lasten riehumista asunnossani, kun itselläni ei ollut lapsia. Päätin tosissani, kun sain niitä myöhemmin, että heidän on aina kylässä käyttäydyttävä kunnolla. Riehukoon kotona sitten niin paljon kuin itse siedän. Kenenään ei tarvitse kärsiä minun lapsistani, kuten itse olin kärsinyt ystävieni lapsien metelöinnistä.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että niin myös tapahtui. Minä vahdin kuin haukka heidän käytöstään aina kylässäollessamme. Ilmeisesti he alusta asti tottuivat siihen niin, ettei sitten enää ollutkaan mitään vaikeuksia.
En kuitenkaan onnistunut läheskään täydellisesti kaupoissakäynneillä. Varsinkin tyttäreni aiheutti 3-vuotiaana sietämättömiä tilanteita, heittäytymällä kaupan lattialle ja kiljumalla kurkkusuorana. Mikään rauhoittelu ei tehonnut. Eikä asiaa parantanut se, että odotin poikaamme ja olin itsekin usein lähes pyörtymäisilläni. Varsinkin tavarataloissakäynnit, jotka veivät enemmän aikaa, ovat jääneet mieleeni painajaismaisina. Pakko kuitenkin oli
kaupoissa käydä.
Yritän muistaa ne, kun en nykyisin jaksaisi kuunnella kaupassa tai linja-autossa lasten kovaa kiljumista.
Mieleeni on jäänyt myös eräs, sinänsä vähäpätöinen, tapaus n. 30 vuoden takaa. Naapurissamme asui todella fiksu, nuori, tuomariperhe. Puhuttiin täydellistä kirjakieltä ja muutaman vuoden ikäinen poika oli kuin toiselta planeetalta, muihin ikäisiinsä verrattuna. Kerran pojalta kuitenkin pettivät kaupassa hermot ja hänkin sai todellisen raivarin. Isä sitten vain kysyi rauhallisesti, "mistä on kysymys". Tähän poika järkevästi vastasi, että "jäätelöstä on kysymys". En muista saiko hän jäätelön, koska minua rupesi naurattamaan pojan pikkuvanha vastaus ja myös se, ettei parhaimmallakaan kasvatuksella voi taata lasten käyttäytymistä, kun kiusaus käy liian suureksi.
Yritetään siis vain kestää kaupassa lasten kiukuttelu ja ollaan tyytyväisiä, ettei sitä tarvitse enää kotona kuunnella.No huh ! huh! mitä porukkaa täällä on liikkeellä!
Aika säälimätöntä!
Itselläni ei ole lapsia mutta pidän heistä juuri heidä viattomuutensa takia.
Lapset huutavat ja kiukuttelevat toisinaan. Lapsia tulee opettaa käyttäytymään ja tunnistamaan tunteensa ja purkamaan niitä rakentavasti.
Mitä te oikein odotatte pieneltä lapselta! Ihan kuin odottaisitte tämän seisovan päällä ja samalla lausuvan kohteliaisuuksia teille teidän suureudestanne! yhtä mahdotonta on odottaa tuota kuin aina hyvää käytöstä.
Ajatelkää nyt vähän! Jos itsekään, ette aina tiedä mitä tunnette ja haluatte. Tai väsyneenä olette kärsimättömiä. Entäpä sitten pieni lapsi jolla ei ole kokemusta eikä vielä mitään taitoja käsitellä asioita! vähän armoa!
Ja ihmiset, jotka eivät pidä lapsista todellisuudess pelkäävät näitä lapsia, koska pelkäävät itsessään jotain. Esimerkiksi pelkäävät kohdata lapsen, joka on niin suora ja aito. Ottakaa itsestänne niskasta kiinni ja katsokaa peiliin!
Itselläni on helpoa kohdata lapsi kuin lapsi oli tämä missä tilassa tahansa. Lapsilta voi oppia hurjasti asioita itsestään. vaikkakin pelottaisi se ettei osaa vastata näiden kysymyksiin tai että joutuisi jotenkin kiusallisesn tilanteeseen.. nii se on sen arvoista! Laittakaa itsenne peliin niin voitte yllättyä positiivisesti siitä mitä lapsi voi teille antaa! - sitä lainkaan
huh huh teitä! kirjoitti:
No huh ! huh! mitä porukkaa täällä on liikkeellä!
Aika säälimätöntä!
Itselläni ei ole lapsia mutta pidän heistä juuri heidä viattomuutensa takia.
Lapset huutavat ja kiukuttelevat toisinaan. Lapsia tulee opettaa käyttäytymään ja tunnistamaan tunteensa ja purkamaan niitä rakentavasti.
Mitä te oikein odotatte pieneltä lapselta! Ihan kuin odottaisitte tämän seisovan päällä ja samalla lausuvan kohteliaisuuksia teille teidän suureudestanne! yhtä mahdotonta on odottaa tuota kuin aina hyvää käytöstä.
Ajatelkää nyt vähän! Jos itsekään, ette aina tiedä mitä tunnette ja haluatte. Tai väsyneenä olette kärsimättömiä. Entäpä sitten pieni lapsi jolla ei ole kokemusta eikä vielä mitään taitoja käsitellä asioita! vähän armoa!
Ja ihmiset, jotka eivät pidä lapsista todellisuudess pelkäävät näitä lapsia, koska pelkäävät itsessään jotain. Esimerkiksi pelkäävät kohdata lapsen, joka on niin suora ja aito. Ottakaa itsestänne niskasta kiinni ja katsokaa peiliin!
Itselläni on helpoa kohdata lapsi kuin lapsi oli tämä missä tilassa tahansa. Lapsilta voi oppia hurjasti asioita itsestään. vaikkakin pelottaisi se ettei osaa vastata näiden kysymyksiin tai että joutuisi jotenkin kiusallisesn tilanteeseen.. nii se on sen arvoista! Laittakaa itsenne peliin niin voitte yllättyä positiivisesti siitä mitä lapsi voi teille antaa!että kaikki ihmiset ovat erilaisia, kaikki eivät ole kuten SINÄ, mahtava suureudessasi joka tykkäät niin KAMALASTI niistä lapsista. Jos ei tykkää niin ei tykkää ja se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Tuomariksiko aloit kenties? Sinä saat tykätä niistä mukuloista ihan miten paljon tahansa, siitä ei kukaan varmastikaan välitä tuon taivaallista. Miksi siis sinäkään välittäisit siitä jos joku niistä kakaroista ei tykkää.
Minä en vaan tykkää vieraiden ihmisten lapsista ja sille vaan ei mahda mitään, eikä siinä ole mitään pelkoa yhtään mistään takana. Itselläni kolme lasta joita rakastin yli kaiken aikanaan ja yksi lapsenlapsi josta TYKKÄÄN kamalasti, mutta vieraiden ihmisten lapset.....no niin, niistä en vain tykkää en sitten pätkääkään ja sillä sipuli. Nyt hieman kyökkipsykologiaasi tässä jään odottelemaan, kun kerran olet niin viisas siellä omasta mielestäsi, että voit ihan kaikesta huomautella.
No en minä siitä aidosti aio ottaa itseeni, kunhan uteliaisuudesta vain.... - Nimetön
sitä lainkaan kirjoitti:
että kaikki ihmiset ovat erilaisia, kaikki eivät ole kuten SINÄ, mahtava suureudessasi joka tykkäät niin KAMALASTI niistä lapsista. Jos ei tykkää niin ei tykkää ja se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Tuomariksiko aloit kenties? Sinä saat tykätä niistä mukuloista ihan miten paljon tahansa, siitä ei kukaan varmastikaan välitä tuon taivaallista. Miksi siis sinäkään välittäisit siitä jos joku niistä kakaroista ei tykkää.
Minä en vaan tykkää vieraiden ihmisten lapsista ja sille vaan ei mahda mitään, eikä siinä ole mitään pelkoa yhtään mistään takana. Itselläni kolme lasta joita rakastin yli kaiken aikanaan ja yksi lapsenlapsi josta TYKKÄÄN kamalasti, mutta vieraiden ihmisten lapset.....no niin, niistä en vain tykkää en sitten pätkääkään ja sillä sipuli. Nyt hieman kyökkipsykologiaasi tässä jään odottelemaan, kun kerran olet niin viisas siellä omasta mielestäsi, että voit ihan kaikesta huomautella.
No en minä siitä aidosti aio ottaa itseeni, kunhan uteliaisuudesta vain....lasten puolesta, mutta ei aikuisia vastaan.
Jees, tiedän etteivät kaikki ole niin mahtavia suuruudessaan kuin minä (ainakaan lasten kanssa, muut ovat suurempia jossain muussa, mulla on lahja olla tosiaan lasten kanssa ja vaistota ja osata etsiä sitä mitä he tarvitsevat ja tahto antaa sitä).
Mutta uskon kuitenkin, että jokainen voisi halutessaan kehittää itseään huomaamaan toisten ihmisten, sekä lasten että aikuisten, tunnetiloja ja tarpeita. En usko olevani niin erityinen ettei kukaan muu siihen pystyisi!
Tarkoitan sitä, että itse huomaan asioita, joita luulin aina muidenkin huomaavan ja ihmettelin miksi ihmiset ovat välinpitämättömiä. Tajusin etteivät ihmiset huomaa ja siksi eivät välitä. Minä vaistoan ja näen ihmisestä pahanolon todella herkästi ja lapset ovat viattomia ympäristöönsä, heillä ei ole valtaa siksi heillä on erityinen asema minussa.
Tavallaan se harmittaa etteivät ihmiset ehkä käytä omaa suuruuttaan ja potentiaaliaan, kun eivät uskalla harjoittaa sitä. Itse olin ujo ja sulkeutunut. ja olen pitkän tien kulkenut tähän että uskallan olla avoin ja välittävä. Silloin kun en uskaltanut lapsia kohdata niin kyllä jotain pelkäsin itsessäni. Lapset ovat niin suoria ja hämmentäviä. ja jotkut aikuiset eivät vain sitä kestä. Itse kestän lapselta mitä vain, koska ymmärän mitä se kulloinkin tarkoittaa. toki opetan lapselle myös sen että itskunnioitan itseäni ja näytän hänelle miten hän voisi oppia itseään kunnioittamaan ja sitten myös muita ihmisiä.
Esim. voisitte tarkkailla eleitä ja ilmeitä ja kuunnella toista myös silmin ja vaistoin eikä vain korvin. Kuitenkin me ihmiset olemme hyvinkin samanlaisia tarpeittemme suhteen. Ja kun tuntee itsensä tuntee muutkin. Ja on helpompi sietää erilaisuutta silloin. Ja ehkä ymmärtääkin lapsia jolloin itseä ei rasittaisi lasten käytös niin paljon.. Lapset ovat hyvin kerkkiä huomaamaan ettei heistä pidetä. ja joillekin lapsille se saattaa todella aiheuttaa pitkäaikaista haittaa, kun moni aikuinen "ei pidä" lapsista.
Etkö itse toivoisi, että sinun lapsesi olisivat saaneet mahdollisimman paljon aikuisia kohdata jotka eivät pidä lapsiasi ei-tykättävinä? Lapsi joka vaistoaa usein aikuisista sen, ettei hänestä pidetä voi vähitellen menettää uskonsa itseensä. En tarkoita, että kaikkien pitäisi samalla intensiteetillä lasten kanssa touhuta kuin itse teen, mutta noin niin kuin peruspositiivinen asenne auttaisi tulevaisuuden toivojamme jo. ajattele nyt joitain opettajia, jotka eivät pidä toisista lapsista ja lellivät toisia. huh! se on niin väärin lasta kohtaan. Ja jotkut lapset joutuvat kohtaamaan näitä opettajia päivästä ja vuodesta toiseen!
Sinulla on aika vahva asenne lapsista ei-pitämisen suhteen. En itseasiassa välitä siitä jos sinä et kakaroista tykkää. Mutta välitän lapsista. Itse tiedän kuinka raastavaa on kuulla aikuiselta jotain loukkaavaa vaikkei tämä edes tuntisi minua. Että lasten takia välitän vahvasti. Ja tosiaan kun itse ymmärtää asioita niin on helpompi niiden kanssa elää josko ei niin paljon niistä tykkäisikään. Jos minulla olisi lapsia niin en todellakaan tunkisi heidän kanssaan sellaisten ihmisten luo jotka eivät siedä lapsia. Ellei sitten lapseni olisi jo itsevarma ja voisin kenties yhdessä lapseni kanssa sulattaa tämän ihmisen! MOnesti kuitenkin ihmiset pelkäävät tuntematonta. Ja epäilemme toisia ennenkuin totumme jonkun läsnäoloon ja tutustumme lähemmin.
Mun oma maailman katsomukseni on tosiaan sellainen että kuka tahansa lapsi voi olla lapseni. Kuitenkin olemme kaikki enemmän tai vähemmän sukua toisillemme!
Toki asia on niin että toisten ihmiseten kansa tulee vietettyä enemmän aikaa ja panostettua heihin enemmän (esim omat lapset vrt vaikka veljen lapset) ja näin.. mutta en ole koskaan ymmärtänyt sellaista kahtiajakoa ja asettelua "me" ja "he". Noita inhoan ym. kun olemme kuitenkin samanlaisia ihmisiä kaikki.
Etkö sinä näe näissä lapsissa itseäsi yhtään? Etkö näe itseäsi lapsena heissä? Tai muista omia lapsuutesi kokemuksia?
Ehkäpä tässä peräänkuulutan sitä yhteishenkeä ja elän utopiassa keskenäni, jonka olen lapsena, emotionaalisesti yksin eläneenä sellaisena, itselleni rakentanut.
Eli auta niitä joita paremmin jotain osaat ja ota oppia niistä joiden taitoja toivoisit itsellesi. Ehkä tämä on aivan liian hyväntahtoista tähän kiireiseen maailmaan. Mutta itse toteutan tätä filosofiaa vaikka sen lapsen keksinkin. Minusta olin oikein viisas lapsi, vaikka minua pidettiinkin tyhmänä. Tietty luulin sitten kun minut murennettiin että todella olen tyhmä. ja oman itseni kaivaminen kesti todella vuosia ja vuosia.. siksipä en toivo kenellekään lapselle aikuista lähelle hetkeksikään, jonka asenne on se että en tykkää ja sillä siisti.
Sitä ihmettelen että jos suhtaudut näin etten tykää lapsista niin suhtaudutko myös aikuisiin näin tai ulkomaalaisiin tai johonkin ihmisryhmään tai eläimiin kenties samalla tavalla?
Itse tiedän etten pidä käärmeistä koskapa ne tunne niitä tarpeeksi ja pelkään niitä.
Nyt tuli tällai pikaisesti kirjoitettua ja varmaan voi olla vähän sekavanlaista välillä? mutta ehkäpä asiani tuli ainakin joiltain kohdilta selväksi. - Nimetön
sitä lainkaan kirjoitti:
että kaikki ihmiset ovat erilaisia, kaikki eivät ole kuten SINÄ, mahtava suureudessasi joka tykkäät niin KAMALASTI niistä lapsista. Jos ei tykkää niin ei tykkää ja se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Tuomariksiko aloit kenties? Sinä saat tykätä niistä mukuloista ihan miten paljon tahansa, siitä ei kukaan varmastikaan välitä tuon taivaallista. Miksi siis sinäkään välittäisit siitä jos joku niistä kakaroista ei tykkää.
Minä en vaan tykkää vieraiden ihmisten lapsista ja sille vaan ei mahda mitään, eikä siinä ole mitään pelkoa yhtään mistään takana. Itselläni kolme lasta joita rakastin yli kaiken aikanaan ja yksi lapsenlapsi josta TYKKÄÄN kamalasti, mutta vieraiden ihmisten lapset.....no niin, niistä en vain tykkää en sitten pätkääkään ja sillä sipuli. Nyt hieman kyökkipsykologiaasi tässä jään odottelemaan, kun kerran olet niin viisas siellä omasta mielestäsi, että voit ihan kaikesta huomautella.
No en minä siitä aidosti aio ottaa itseeni, kunhan uteliaisuudesta vain....Niin ihan mielenkiinnosta...
Mikä on se syy miksi et pidä vieraista lapsista?
Ehkä näin voisin ymmärtää paremmin niitä ihmisiä jotka eivät pidä lapsista (paitsi omistaan..)? - ala jo kasvaa
Nimetön kirjoitti:
lasten puolesta, mutta ei aikuisia vastaan.
Jees, tiedän etteivät kaikki ole niin mahtavia suuruudessaan kuin minä (ainakaan lasten kanssa, muut ovat suurempia jossain muussa, mulla on lahja olla tosiaan lasten kanssa ja vaistota ja osata etsiä sitä mitä he tarvitsevat ja tahto antaa sitä).
Mutta uskon kuitenkin, että jokainen voisi halutessaan kehittää itseään huomaamaan toisten ihmisten, sekä lasten että aikuisten, tunnetiloja ja tarpeita. En usko olevani niin erityinen ettei kukaan muu siihen pystyisi!
Tarkoitan sitä, että itse huomaan asioita, joita luulin aina muidenkin huomaavan ja ihmettelin miksi ihmiset ovat välinpitämättömiä. Tajusin etteivät ihmiset huomaa ja siksi eivät välitä. Minä vaistoan ja näen ihmisestä pahanolon todella herkästi ja lapset ovat viattomia ympäristöönsä, heillä ei ole valtaa siksi heillä on erityinen asema minussa.
Tavallaan se harmittaa etteivät ihmiset ehkä käytä omaa suuruuttaan ja potentiaaliaan, kun eivät uskalla harjoittaa sitä. Itse olin ujo ja sulkeutunut. ja olen pitkän tien kulkenut tähän että uskallan olla avoin ja välittävä. Silloin kun en uskaltanut lapsia kohdata niin kyllä jotain pelkäsin itsessäni. Lapset ovat niin suoria ja hämmentäviä. ja jotkut aikuiset eivät vain sitä kestä. Itse kestän lapselta mitä vain, koska ymmärän mitä se kulloinkin tarkoittaa. toki opetan lapselle myös sen että itskunnioitan itseäni ja näytän hänelle miten hän voisi oppia itseään kunnioittamaan ja sitten myös muita ihmisiä.
Esim. voisitte tarkkailla eleitä ja ilmeitä ja kuunnella toista myös silmin ja vaistoin eikä vain korvin. Kuitenkin me ihmiset olemme hyvinkin samanlaisia tarpeittemme suhteen. Ja kun tuntee itsensä tuntee muutkin. Ja on helpompi sietää erilaisuutta silloin. Ja ehkä ymmärtääkin lapsia jolloin itseä ei rasittaisi lasten käytös niin paljon.. Lapset ovat hyvin kerkkiä huomaamaan ettei heistä pidetä. ja joillekin lapsille se saattaa todella aiheuttaa pitkäaikaista haittaa, kun moni aikuinen "ei pidä" lapsista.
Etkö itse toivoisi, että sinun lapsesi olisivat saaneet mahdollisimman paljon aikuisia kohdata jotka eivät pidä lapsiasi ei-tykättävinä? Lapsi joka vaistoaa usein aikuisista sen, ettei hänestä pidetä voi vähitellen menettää uskonsa itseensä. En tarkoita, että kaikkien pitäisi samalla intensiteetillä lasten kanssa touhuta kuin itse teen, mutta noin niin kuin peruspositiivinen asenne auttaisi tulevaisuuden toivojamme jo. ajattele nyt joitain opettajia, jotka eivät pidä toisista lapsista ja lellivät toisia. huh! se on niin väärin lasta kohtaan. Ja jotkut lapset joutuvat kohtaamaan näitä opettajia päivästä ja vuodesta toiseen!
Sinulla on aika vahva asenne lapsista ei-pitämisen suhteen. En itseasiassa välitä siitä jos sinä et kakaroista tykkää. Mutta välitän lapsista. Itse tiedän kuinka raastavaa on kuulla aikuiselta jotain loukkaavaa vaikkei tämä edes tuntisi minua. Että lasten takia välitän vahvasti. Ja tosiaan kun itse ymmärtää asioita niin on helpompi niiden kanssa elää josko ei niin paljon niistä tykkäisikään. Jos minulla olisi lapsia niin en todellakaan tunkisi heidän kanssaan sellaisten ihmisten luo jotka eivät siedä lapsia. Ellei sitten lapseni olisi jo itsevarma ja voisin kenties yhdessä lapseni kanssa sulattaa tämän ihmisen! MOnesti kuitenkin ihmiset pelkäävät tuntematonta. Ja epäilemme toisia ennenkuin totumme jonkun läsnäoloon ja tutustumme lähemmin.
Mun oma maailman katsomukseni on tosiaan sellainen että kuka tahansa lapsi voi olla lapseni. Kuitenkin olemme kaikki enemmän tai vähemmän sukua toisillemme!
Toki asia on niin että toisten ihmiseten kansa tulee vietettyä enemmän aikaa ja panostettua heihin enemmän (esim omat lapset vrt vaikka veljen lapset) ja näin.. mutta en ole koskaan ymmärtänyt sellaista kahtiajakoa ja asettelua "me" ja "he". Noita inhoan ym. kun olemme kuitenkin samanlaisia ihmisiä kaikki.
Etkö sinä näe näissä lapsissa itseäsi yhtään? Etkö näe itseäsi lapsena heissä? Tai muista omia lapsuutesi kokemuksia?
Ehkäpä tässä peräänkuulutan sitä yhteishenkeä ja elän utopiassa keskenäni, jonka olen lapsena, emotionaalisesti yksin eläneenä sellaisena, itselleni rakentanut.
Eli auta niitä joita paremmin jotain osaat ja ota oppia niistä joiden taitoja toivoisit itsellesi. Ehkä tämä on aivan liian hyväntahtoista tähän kiireiseen maailmaan. Mutta itse toteutan tätä filosofiaa vaikka sen lapsen keksinkin. Minusta olin oikein viisas lapsi, vaikka minua pidettiinkin tyhmänä. Tietty luulin sitten kun minut murennettiin että todella olen tyhmä. ja oman itseni kaivaminen kesti todella vuosia ja vuosia.. siksipä en toivo kenellekään lapselle aikuista lähelle hetkeksikään, jonka asenne on se että en tykkää ja sillä siisti.
Sitä ihmettelen että jos suhtaudut näin etten tykää lapsista niin suhtaudutko myös aikuisiin näin tai ulkomaalaisiin tai johonkin ihmisryhmään tai eläimiin kenties samalla tavalla?
Itse tiedän etten pidä käärmeistä koskapa ne tunne niitä tarpeeksi ja pelkään niitä.
Nyt tuli tällai pikaisesti kirjoitettua ja varmaan voi olla vähän sekavanlaista välillä? mutta ehkäpä asiani tuli ainakin joiltain kohdilta selväksi.aikuiseksi ja elä ja anna toisten elää. Älä näe liikaa vaivaa siitä mitä muut tekee, sanoo tai tuntee. Jos joku ei tykkää lapsista niin paljoako se sun elämää haittaa. Anna olla tykkäämäti. Raivostuttava asenne tuollainen joka haluaa muokata toistenkin asenteita kaltaisekseen. Ota ne vaalenapunaiset lasit silmiltä ja anna ihmisten olla sellaisia kun ovat.
Joku vaan ei tykkää lapsista ja joku tykkää ja sillä siisti. Ei pitäisi sua liikuttaa noin suunnattoman paljoa kuitenkaan.
Miksi nähdä noin paljoa vaivaa, ei se kenenkään asenteita ja ajatuksia muuta kuitenkaan. Tykkää mistä tykkäät mutta ota huomioon että siitä huolimatta vaikka kuinka tykkäisit kaikki eivät tule koskaan tykkäämään ja paina se nyt sinne "utopistiseen" päähäsi. Ärsyttävä olet, ei voi muuta sanoa. - niin kamalia ja
Nimetön kirjoitti:
Niin ihan mielenkiinnosta...
Mikä on se syy miksi et pidä vieraista lapsista?
Ehkä näin voisin ymmärtää paremmin niitä ihmisiä jotka eivät pidä lapsista (paitsi omistaan..)?äänekkäitä, meluavia, epäsiistejä, uteliaita, jankuttavia, jotkut jopa haisee pahalle, käytöstapoja omaamattomia apinoita. Jotkut on niin lihavia tai liian laihoja, tunkeilevia ja muuten vain ärsyttävän näköistä porukkaa. Kasvaisivatpa pian isoiksi ja toiveeni olisi että joku niitä osaisi jopa kasvattaa etteivät asuisi naapureidensa riesana joskus niinkuin pellossa kuten nykyisin tapahtuu.
Ja oikeassa kuule olet, en kaikista ulkomaalaisistakaan tykkää, varsinkaa niistä jotka tuovat niitä omia rituaalejaan tänne Suomeen ja käyvät jopa raiskaamaan naisia kun heillä on omasta mielestään siihen jopa oikeus.
Joitain ulkomaalaisia jopa inhoan sen vuoksi että keskustelevat keskenään kuin olisivat kilometrien päässä toisistaan, pitää ihan huutaa sanottavansa. Vaikka toinen olisi siinä vieressä ja sitä älämölöä kestää ja kestää. Sitä toivoisi välillä ettei olisi siihen linja-autoon astunut taikka siihen kauppaan mennytkään näiden takia. Jotta se siitä sitten, enää en vastaile. Kysele mitä kyselet ja kommentoi mitä kommentoi. EVVK!
Minä en vain pidä niistä kakaroista ja sillä siisti. Paljonkos sinä sille sitten mahdat? - miira
Nimetön kirjoitti:
Niin ihan mielenkiinnosta...
Mikä on se syy miksi et pidä vieraista lapsista?
Ehkä näin voisin ymmärtää paremmin niitä ihmisiä jotka eivät pidä lapsista (paitsi omistaan..)?Minäkin pidän lapsista, joistakin jopa tosi paljon, mutta on todella raivostuttavaa katsella tätä nyky meininkiä lastenkasvatuksessa. Olen työni puolestakin nähnyt jos mitä tyyliä ja naapurin lapset ovat meillä henkilökohtaisena ongelmana aina silloin sun tällöin.
Eihän nyky vanhemmat kiellä mitään kullannupuilta....paitsi jos ne sattuvat hyppäämään äidin kukkapenkkiin, mutta naapurin penkkiin saa silti hyppiä...tämä vain esimerkki. Kieltäähän heitä ei saa, siitä saa heti pahaa silmää. Lapset saavat tehdä ihan mitä päähän pälkähtää, jopa vaarallisia asioitakin. Isin työkalut(sähkökäyttöiset)eivät ole kiellettyjä, hyönteismyrkkypurnukat ovat leikkivälineitä, kaasupullolla saa myös leikkiä, yms. Hirvittää katsella moista meininkia. Jos tulevat meille kylään en anna koskea vaarallisiin tavaroihin, vaan ammattilainen minussa vaatii kieltämistä...tästähän se naapurisopu tietysti kärsii.....
..joten ymmärrän kyllä etteivät kaikki pidä lapsista, eivätkä kaikki nekään jotka yleensä pitävät lapsista, voi pitää kaikista lapsista. - Nimetön
ala jo kasvaa kirjoitti:
aikuiseksi ja elä ja anna toisten elää. Älä näe liikaa vaivaa siitä mitä muut tekee, sanoo tai tuntee. Jos joku ei tykkää lapsista niin paljoako se sun elämää haittaa. Anna olla tykkäämäti. Raivostuttava asenne tuollainen joka haluaa muokata toistenkin asenteita kaltaisekseen. Ota ne vaalenapunaiset lasit silmiltä ja anna ihmisten olla sellaisia kun ovat.
Joku vaan ei tykkää lapsista ja joku tykkää ja sillä siisti. Ei pitäisi sua liikuttaa noin suunnattoman paljoa kuitenkaan.
Miksi nähdä noin paljoa vaivaa, ei se kenenkään asenteita ja ajatuksia muuta kuitenkaan. Tykkää mistä tykkäät mutta ota huomioon että siitä huolimatta vaikka kuinka tykkäisit kaikki eivät tule koskaan tykkäämään ja paina se nyt sinne "utopistiseen" päähäsi. Ärsyttävä olet, ei voi muuta sanoa."ala jo kasvaa aikuiseksi ja elä ja anna toisten elää.Älä näe liikaa vaivaa siitä mitä muut tekee, sanoo tai tuntee."
Olen aikuinen ja kasvan silti joka päivä. Ja elän kyllä omaa elämääni vahvasti. Enkä omasta mielestäni ole sinua estämässä elämästä, kuten en ketään muutakaan.
Se minkä sinun mielestä on liikaa välittämistä, ei välttämättä ole minun mielestäni. Toisilla ihmisillä on liikaa omia ongelmia, joten he eivät jaksa välittää muista niin paljoa. Se on ihan ok!En kyllä itsekään aina jaksa ja sitten pitää levätä ja sitten taas jaksaa. loogista.
"Jos joku ei tykkää lapsista niin paljoako se sun elämää haittaa. Anna olla tykkäämäti. Raivostuttava asenne tuollainen joka haluaa muokata toistenkin asenteita kaltaisekseen. Ota ne vaalenapunaiset lasit silmiltä ja anna ihmisten olla sellaisia kun ovat."
Kuten sanoin aiemmassa kirjoituksessani : en välitä yhtään siitä, pidätkö sinä lapsista vai et!
Vaan välitän lapsista ja heidän tunteistaan!Välitän vahvasti, koska vaan tunnen niin! Ei sitä voi järjellisesti selittää! Ei minun elämääni haittaa ihmiset, jotka eivät lapsista pidä, en tee heistä mitään ongelmaa itselleni enkä ärsyynny heistä.
PÄinvastoin saatan ajatella, että tuo ihminen ei vain jaksa lapsia nyt tai ylipäätänsä.
Sinun kirjoituksessasi on paljon käskymuotoja! On aika hm? erikoista?, että sinä käsket minun "ottamaan vaaleanpunaiset lasit päästä."
Se on siksi kovin mielenkiintoista, koskapa minä olen tällainen ja sinä käsket minua olla olematta tällainen, vaikka seuraavassa lauseessa jo peräät oikeutta olla sitä mitä ihminen on. Hieman ristiriitaista mielestäni.
Sinä sanot siis, että sinä saat olla sellainen kuin olet, eikä sinun tarvitse muuttua. Mutta minun tulisi kuitenkin muuttua koskapa sinä et pidä minun mielipiteistäni! Ok! se saa olla mielipiteesi.
NÄyttää siltä, että tunnekuohussasi (Sinua kun "raivostuttaa asenteeni" Ja "minä olen ärsyttävä") et ole tainnut lukea kirjoituksiani täysin ajatuksella.
Kun on tunnekuohun vallassa menee monia asioita ohi..ja tulee väärinkäsityksiä. Niitä tulee muutenkin vaikkea olisikaan tunnekuohussa!
Sen sijaan että vaatisin ihmisiä muuttumaan mielestäsi..Ehkäpä yritinkin vain saada jotain ymmärrystä asiaan?
Esim. sillä, että, jos aikuinen ymmärtää lasten käytöstä, niin aikuisen olisi itsellään helpompi olla. Eli tässä ajattelin tätä aikuista itseään itseasiassa! Ei tarvitsisi itse ärsyyntyä niin helposti lasten jutuista ja stressata turhaan. Tuollainen viha vie energiaa aivan turhaan, mutta jokaisen oma asia miten energiansa käyttää toki.
Ja minä EN tässä käske tai sano, että aikuisen tulee opetella tykkäämään lapsesta!
Kerron lähinnä lasten puolesta heidän näkökulmastaan asioita ja huomioita! Koskapa he eivät välttämättä osaa pukea tuntemuksiaan sanoiksi!
Koska on niin että kun ihminen ei tiedosta asioita ei hän voi muuttua! Jos aikuinen ei osaa lukea lasta ei hän pysty tätä hoitamaankaan niin hyvin kuin lapsi ansaitsee tulla hoidetuksi! Ja moni vanhempi tahtoo kuitenkin lapsen parasta mutta ei aina näe mitä se olisi!
"Joku vaan ei tykkää lapsista ja joku tykkää ja sillä siisti. Ei pitäisi sua liikuttaa noin suunnattoman paljoa kuitenkaan."
Tässä kerrot taas miten minun tulisi ajatella ja tuntea, vaikka minua syytät toisten asenteiden muokkaamisesta kirjoituksesi alussa!
"Miksi nähdä noin paljoa vaivaa, ei se kenenkään asenteita ja ajatuksia muuta kuitenkaan."
Itse en käskenyt omissa krjoituksissani ketään muuttumaan, vaan kerroin mielipiteeni asioista. Annoin vihjeitä, jos joku tahtoo tarttua niihin ja näkökulmia ja omia kokemuksiani. Vastuu on lukijalla tahtooko hän ottaa itselleen tästä jotain vai ei. Sinä et tahdo ja asia on sillä selvä! Saat kiukuta siellä niin paljon kuin sinua huvittaa!
Käsket minua "painamaan utopistiseen päähäni" sinun asenteesi ja mielipiteesi! Kerrot myös mielipiteesi minusta: "Ärsyttävä olet, ei voi muuta sanoa."
Muista kuitenkin, että Minulla on ihan yhtäläinen oikeus kertoa oma mielipiteeni kuin sinullakin!
Alat nimitellä minua, kun et osaa perustella asianmukaisesti omaa mielipidettäsi. - Nimetön
niin kamalia ja kirjoitti:
äänekkäitä, meluavia, epäsiistejä, uteliaita, jankuttavia, jotkut jopa haisee pahalle, käytöstapoja omaamattomia apinoita. Jotkut on niin lihavia tai liian laihoja, tunkeilevia ja muuten vain ärsyttävän näköistä porukkaa. Kasvaisivatpa pian isoiksi ja toiveeni olisi että joku niitä osaisi jopa kasvattaa etteivät asuisi naapureidensa riesana joskus niinkuin pellossa kuten nykyisin tapahtuu.
Ja oikeassa kuule olet, en kaikista ulkomaalaisistakaan tykkää, varsinkaa niistä jotka tuovat niitä omia rituaalejaan tänne Suomeen ja käyvät jopa raiskaamaan naisia kun heillä on omasta mielestään siihen jopa oikeus.
Joitain ulkomaalaisia jopa inhoan sen vuoksi että keskustelevat keskenään kuin olisivat kilometrien päässä toisistaan, pitää ihan huutaa sanottavansa. Vaikka toinen olisi siinä vieressä ja sitä älämölöä kestää ja kestää. Sitä toivoisi välillä ettei olisi siihen linja-autoon astunut taikka siihen kauppaan mennytkään näiden takia. Jotta se siitä sitten, enää en vastaile. Kysele mitä kyselet ja kommentoi mitä kommentoi. EVVK!
Minä en vain pidä niistä kakaroista ja sillä siisti. Paljonkos sinä sille sitten mahdat?moni muukin on varmasti äänekäs ja meluava.. kaikesta muustakin sitä melusaastetta lähtee kuin lapsista.
Asia on vain niin, ettet sinä voi muuttaa lapsia! Joten ehkä, jos haluat jotain parannusta asiaan, niin voit muuttaa itseäsi.
HUOM! en nyt tarkoita, että sinun tulee pitää lapsista. sanotaan nyt varmuudeksi se heti tässä..
Mutta, jos jokin ääni/haju ym vaivaa sinua niin ehkä voisit opetella olemaan välittämättä siitä? Niitähän on kaikenlaisia tekniikoita. Itse en tunne kovinkaan hyvin.. mutta ehkä jokin rentoutuminen tai johonkin muuhun toimintaan keskittyminen auttaisi?
TäMinäkin olen kiinnittänyt huomioni siihen, että joissain kulttuureissa puhutaan kovaa yleisillä paikoilla. mutta olen myös kuunnellut suomalaisilta kovaa kännykkään puhumista, vaikkei se yhtään minua kiinnostaisi! Itse yrittäisin elää mahdollisimman paljon maassa maan tavalla ja sitten pitää omaa kulttuuriani yllä myös.
En nyt kuitenkaan jaksa inhota ihmisiä vaan en pidä heidän käytölksestään silloin kun en osaa itse siihen suhtautua. Kuitenkin kaikki se mitä tunnemme ja koemme lähtee meistä itsestämme. Turha on muita syyttää omasta vihaisuudesta!
Kuten edellisessä vastauksessa sanoin, vastuu on lukijalla! Minua ei todellakaan kiinnosta ketään väkisin muuttaa! JOten se "mahdanko mitään" vai en, ei ole minulle oleellista. En ole mikään "käännyttäjä". karsastan sellaista. - Nimetön
miira kirjoitti:
Minäkin pidän lapsista, joistakin jopa tosi paljon, mutta on todella raivostuttavaa katsella tätä nyky meininkiä lastenkasvatuksessa. Olen työni puolestakin nähnyt jos mitä tyyliä ja naapurin lapset ovat meillä henkilökohtaisena ongelmana aina silloin sun tällöin.
Eihän nyky vanhemmat kiellä mitään kullannupuilta....paitsi jos ne sattuvat hyppäämään äidin kukkapenkkiin, mutta naapurin penkkiin saa silti hyppiä...tämä vain esimerkki. Kieltäähän heitä ei saa, siitä saa heti pahaa silmää. Lapset saavat tehdä ihan mitä päähän pälkähtää, jopa vaarallisia asioitakin. Isin työkalut(sähkökäyttöiset)eivät ole kiellettyjä, hyönteismyrkkypurnukat ovat leikkivälineitä, kaasupullolla saa myös leikkiä, yms. Hirvittää katsella moista meininkia. Jos tulevat meille kylään en anna koskea vaarallisiin tavaroihin, vaan ammattilainen minussa vaatii kieltämistä...tästähän se naapurisopu tietysti kärsii.....
..joten ymmärrän kyllä etteivät kaikki pidä lapsista, eivätkä kaikki nekään jotka yleensä pitävät lapsista, voi pitää kaikista lapsista.HM? Itse haluan uskoa siihen, että minun ei tarvitse edes kysyä tai miettiä sitä, että pidänkö vaiko enkö pidä lapsista tai ihmisistä. Josko jonain päivänä olisin itseni hyväksynyt täytsin niin voisin vain hyväksyä asiat ja ihmiset sellaiseni kuin ne ovat! ja todeta se vain on!
Tietty ihmisten kaikkea käytöstä ei tarvitse, eikä pidäkkään sietää, mutta ei se käytös ihmisestä huonoa tee kuitenkaan.
Ja elä raivoa! ;) vaan tee itse se minkä pystyt! Kun et sinä voi loppupeleissä sille mitään miten muut kasvattavat lapsensa! Ja sinä tiedät, että lapsille tulee olla rajat ja turvallinen kasvuympäristö. Tee niin kuin sinä katsot, että on parasta.
ja jos sinun kotiisi tullaan niin kyllä mielestäni sinulla on oikeus lapsille sanoa miten käyttäydytään. Et näytä vaativan kohtuutonta lapsilta kuitenkaan vaan normaalia hyvää käytöstä. - pennut
nämä kirjoitti:
jotka tuovat kauppoihin noita kiljuvia ja huutavia kakaroitaan joilla ei ole mitään käytöstapoja. Huutavat kurkku suorana koko vanhempien kaupassa käynnin ajan, saattaa mennä puolikin tuntia. Siinä on kuuntelemista ja kestämistä näille jotka ovat kaupassa töissäkin, kun pitäisi keskittyä työntekoon. Keskity siinä sitten kun kakarat kiljuu niin että meinaa toisilta kuulo lähteä. Ja asiakkaanakin on kurjaa kuunnella toisten kakaroiden parkumista kaupassa. Älkää ihmiset tuoko niitä kiljuvia kakaroita kauppoihin ellette osaa niille tapoja opettaa. Antakaa toisille ihmisille rauha moisista peijoonista.
Eikä ole vain yksi kerta tällaista sattunut, vaan melkeinpä joka kerta kun kauppaan menee nykyisin. Mitä tässä maailmassa oikein on tapahtunut kun lapset ovat muuttuneet tuollaisiksi? Eivät ne ennen vanhaan kiljuneet julkisilla paikoilla kuten nykyisin. Ero taitaa olla siinä että niitä kasvatettiin silloin ja nykyisin saavat tehdä mitä päähän pälkähtää. Ja kukaan ei raski kieltää niitä etteivät saa traumoja. Vai?Olen kanssasi niin samaa mieltä. En ymmärrä miksi penikat pitää raahata kauppoihinki mukaan, kun vanhemmat ei osaa kerta pitää penikoitaan kurissa. Tuskin niitä vois vähempää kiinnostaa koko kauppa. Miksi toinen vanhemmista ei vois jäädä penikoiden kans kotia siksi aikaa. Niin minäki tekisin ja säästyis monen ihmisen hermot. Ja sitten penikat ronkkii toisten ostoksia kaupoissa!!
- minä äiti
se vika kirjoitti:
kuitenkin ole niissä vanhemmissa jos lapset eisät osaa käyttäytyä?! Nykyään ei vain kaikki pidä tarpeellisena kasvattaa lapsia niin,että ne osaisi fiksusti käyttäytyä. Ja se on kyllä ikävää!
joo, ompa tullut mietittyä ja katsottua peiliin tässä viime aikoina. on kaksi "lasta". yli 30 poika joka ei koskaan ole sanonut mulle pahasti ja ollut epäkunnioittava, sekä parikymppinen tytär joka on aivan erilainen. meni lukioon ja muuttui hirviöksi. haistattelee ja kiroilee ,huutaa ja haukkuu minua rahaa vaatimassa jatkuvasti. on kyllä kesätöissä , jolla rahalla teki lomamatkan ja muutenkin käyttää ne tienestit miten huvittaa, enimmäkseen huvitteluun.
hän asuu omassa asunnossa, on auto,puhelin ja kaikki, minä vain maksan kustannukset mutta sekään ei riitä. ja mitä saan siitä muuta kuin pahan mielen ja itse olla ilman rahaa. olisi sama kuin pistäisin oman palkkani menemään suoraan tytön tilille ja sekään ei riitä.
Siispä olen aatellut että ite olen sen vallan hänelle antanut mutta itse sen voin myöskin pois ottaa, siinä on vaan se että hän uhkaa pistää välit poikki ja muuttaa niin kauas etten ikinä nää. saan kuulemma elää ilman häntä. Mutta mitä muutakaan voin tehdä kuin pistää pelin poikki. olen kauniisti yrittänyt puhua ettei mulla ole varaa tällaiseen elämään ja antaa hänelle kaikkia rahojani kun itsekin tarvin jotain mutta ei hän käsitä.
Poika sai aikoinaan sen mihin oli varaa eikä se ollut paljon se ja silti hän auttoi minua rahallisesti kun meni töihin, jopa kesä ansioista antoi minullekin (yh)ja auttaa vieläkin tarvittaessa joskin olen yrittänyt välttää pyytämistä häneltä kun hänelläkin on oma elämä ja omat menonsa.
nyt olisi hyvät neuvot kalliit ....ei nimittelyä ja haukkumista...sitä saan jo aivan tarpeeksi. Välitän tyttärestäni ja haluaisin hänelle hyvän elämän ja kaikkea hyvää mutta näin ei voi enää jatkua. - 3bg
minä äiti kirjoitti:
joo, ompa tullut mietittyä ja katsottua peiliin tässä viime aikoina. on kaksi "lasta". yli 30 poika joka ei koskaan ole sanonut mulle pahasti ja ollut epäkunnioittava, sekä parikymppinen tytär joka on aivan erilainen. meni lukioon ja muuttui hirviöksi. haistattelee ja kiroilee ,huutaa ja haukkuu minua rahaa vaatimassa jatkuvasti. on kyllä kesätöissä , jolla rahalla teki lomamatkan ja muutenkin käyttää ne tienestit miten huvittaa, enimmäkseen huvitteluun.
hän asuu omassa asunnossa, on auto,puhelin ja kaikki, minä vain maksan kustannukset mutta sekään ei riitä. ja mitä saan siitä muuta kuin pahan mielen ja itse olla ilman rahaa. olisi sama kuin pistäisin oman palkkani menemään suoraan tytön tilille ja sekään ei riitä.
Siispä olen aatellut että ite olen sen vallan hänelle antanut mutta itse sen voin myöskin pois ottaa, siinä on vaan se että hän uhkaa pistää välit poikki ja muuttaa niin kauas etten ikinä nää. saan kuulemma elää ilman häntä. Mutta mitä muutakaan voin tehdä kuin pistää pelin poikki. olen kauniisti yrittänyt puhua ettei mulla ole varaa tällaiseen elämään ja antaa hänelle kaikkia rahojani kun itsekin tarvin jotain mutta ei hän käsitä.
Poika sai aikoinaan sen mihin oli varaa eikä se ollut paljon se ja silti hän auttoi minua rahallisesti kun meni töihin, jopa kesä ansioista antoi minullekin (yh)ja auttaa vieläkin tarvittaessa joskin olen yrittänyt välttää pyytämistä häneltä kun hänelläkin on oma elämä ja omat menonsa.
nyt olisi hyvät neuvot kalliit ....ei nimittelyä ja haukkumista...sitä saan jo aivan tarpeeksi. Välitän tyttärestäni ja haluaisin hänelle hyvän elämän ja kaikkea hyvää mutta näin ei voi enää jatkua.Haluat niin paljon hyvää lapsellesi, että on tullut tehtyä karhunpalvelus liiallisella antamisella ilman että lapsen on tarvinnut yhtään ponnistella asioiden eteen. Mielestäni tämä nykypäivän ongelma noin yleisestikin.
Kannatan tuon pelin poikki pistämistä niinkuin suunnittelet, onhan 20v jo täysikäinen ja pitäisi pystyä huolehtimaan asioistaan niin, että rahat riittää ilman vanhemmilta kiristämisiä. Mitä pikimmin tämän tekee selväksi, sen helpommalla pääsee ja tytär oppii vastuulliseen elämään. Ei tuki tuossa vaiheessa pahasta ole mutta ehdottomasti kannattaa rajoittaa se johonkin tiettyyn vähäiseen ja kiinteään määrään, esimerkiksi asunnon vuokra, eikä sitäkään ikuisesti vaan kunnes esim tytölläsi on työpaikka. Auto, asunnot, puhelimet kokonaisuudessaan on liikaa.
Tämä mielipide perustuu kuinka itseni on kasvatettu, ja kuinka nyt kasvatan omia lapsiani. Eli ei ole ammattilaisen mielipide, vaan kokemuksen tuomaa. - on hyvin
pennut kirjoitti:
Olen kanssasi niin samaa mieltä. En ymmärrä miksi penikat pitää raahata kauppoihinki mukaan, kun vanhemmat ei osaa kerta pitää penikoitaan kurissa. Tuskin niitä vois vähempää kiinnostaa koko kauppa. Miksi toinen vanhemmista ei vois jäädä penikoiden kans kotia siksi aikaa. Niin minäki tekisin ja säästyis monen ihmisen hermot. Ja sitten penikat ronkkii toisten ostoksia kaupoissa!!
yksinkertainen. Ei niitä voi yksin kotiinkaan jättää. Ei ne vanhemmatkaan nauti kaupassa käymisestä kiljuvan lapsen kanssa, mutta minkäs teet jos et muuta voi.
- ovisilmä.
Mun oveni aukeaa ainakin vaan sisäpuolelta ilman avainta.
Ja lapset ovat tervetulleempia kuin useimmat aikuiset... - en erityisemmin
pidä lapsista. Etenkään n. 5-7 vuotiaista, jotka ovat usein ylivilkkaita ja aiheuttavat hitonmoista melusaastetta jne.
Toisaalta jokainenhan meistä on joskus ollut lapsi, siinä mielessä pitää toki ymmärtää. Tosin nykyään vanhemmilla ei ole lastensa suhteen oikein minkäänlaista auktoriteettia, kuri kun kuulemma tukahduttaa lapsen luovuuden (tuollaista sontaa ovat jotkut lastenhoito-oppaat täynnä).
P. S. Kun vapaa kasvatus on havaittu huonoksi ajatukseksi, ovat jotkut siirtyneet jopa takaisin perinteiseen kuriin. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee".- aina!
Jos lapset on kasvatettu, ei ne ole mitään ihmis hirviöitä.
- odotan ensimmäistä
Olisikohan silti helpompaa sanoa se suoraan, niin ei tarvis valehdella! Itse ainakin toivoisin et mulle kerrotaan jatkossakin suoraan ellei lapseni ole jonnekin tervetullut, jolloin ei kyllä minunkaan tarvitse mennä.. Koskee myös kaupassa käyntiä, ei sitä lasta viitsi yksin kotiin tai kuumaan autoon jättää.. Eikä se kuri aina kaikkea ratkaise, mut ainakin on kasvatettu kunnolla, jos olen toiminut väärin, olen saanut selkääni.. Ei tietenkään mitään hakkaamista, mut tukkapölly tms. et menisi perille, mut olen mä siitä huolimatta kuulemma esim uhma-iässä kaupassa kiljunut, ja jos siellä otat kiinni lasta, niin heti on viranomaiset kimpussa! Tiedän varmaksi, koska jouduin aika liriin kun mulla oli kaverin penikka hoidossa ja se meni kassajonossa pamauttamaan jostain vanhemmasta naisesta "Kato kuin ruma takki tolla mummolla on" Otin lasta aika kovasti kiinni käsivarresta ja ärähdin et nyt pyytää anteeksi, ja se johti siihen et joku nuorempi nainen teki ilmoituksen et olen riuhtonut lapsi paran kättä, suorastaan pahoinpidellyt.. Eikä muuten ollut edes mustelmaa!!
- Kyllä vituttaa
Kaikilla sukulaisilla rikkinäiset perheet ja mitä ihmeellisimpiä uusperhe systeemejä, mistä ei tiedä kuka on kenenkin kakara. Kenelläkään ei ole motivaatiota kasvattaa niitä muutakuin tuuppaisivat toisten riesaksi minkä kerkeisivät.
Sanoin suoraan ettei asuntooni enään tuoda yhtään kakaraa, sillä en viitsi siivota viikkoo heidän käynnin jälkeen ja hermot kireellä vahtia omaisuuttani, ettei kaikki ole säpäleinä. Eivät pystyisi edes korvaamaan mitään...
Vanhemmat ja kakarat eivät tajua kyläpaikan ja oman kodin eroa. Vieraassa huushollissa on ihan eri säännöt, eikä suinkaan eletä samanlailla kuin siat omassa kodissa.
Ei mikään ihme ettei kyläily kulttuuria voi enään harrastaa. Ja se rääkyminen, kiljuminen ja jatkuva vaatiminen aikuisten puheen päälle vie ilon koko tapaamisista. Kumma kun ne eivät osaa pitää sekunttiakaan turpaansa kiinni?
En kehtaisi raahata tuollaisia ongelmatapauksia kenenkään huusholliin. Missä vanhempien järki on? Opettakaa niille ensin ne yksinkertaisimmat käytöstavat ennen kuin viette mihinkään niitä kakaroitanne! Ja minhinkään ette todellakaan vie niitä jos ei säännöt ole taottu kaaliin. Eikä niistä lipsuta tuumaakaan.- käteen kanssa
Jos ei lasta minnekään vie ei tänä näissä paikoissa opi käyttäytymään kuten kuuluu. Ethän voi koirallekaan kertoa, että kuule ennenkuin mennään ulos niin muista ettet pure ketään vastaan tulijaa. järki sulle käteen!
Jos minulla olisi lapsia niin katsoisin lasteni perään ja opettaisin miten käyttäytyä. samoin teen aina hyvin tarkasti koirani kanssa eri paikoissa. ja kukaan ei ole vielä valittanut! koska huomioin muut ihmiset.
Jos lapset eivät luonasi osaa käyttäytyä niin sinun on syytä tehdä heidän vanhemmilleen selväksi, että heidän tehtävänsä on opettaa lapsen käyttäytymään täällä! Turha on kakaroita syytellä he ovat viattomia ympäristöönsä! Ja voit sinä itsekin antaa lapsille ohjeet miten täällä käyttäytyä jos vanhemmat eivät osaa.
Toki pitää olla realistinen lasten kanssa toimiessa eikä voi heitä vaatia istumaan hiljaa monta tuntia putkeen..
Kyllä minä ainakin sanon lapselle, että nyt minä puhun toisen aikuisen kanssa tai että nyt on tämän vuoro puhua ja sinä kuuntelet. sen jälkeen mielelläni kuuntelen mitä sinulla on asiaa. lapset ymmärtävät vaikka siitä joutuisi muistuttamaan uudestaan..
Itse on aika jämäkkä lasten kanssa ja pidän rajat selvinä mutta myös kuuntelen heitä. ongelmia ei ole ollut. - ei jummarra
käteen kanssa kirjoitti:
Jos ei lasta minnekään vie ei tänä näissä paikoissa opi käyttäytymään kuten kuuluu. Ethän voi koirallekaan kertoa, että kuule ennenkuin mennään ulos niin muista ettet pure ketään vastaan tulijaa. järki sulle käteen!
Jos minulla olisi lapsia niin katsoisin lasteni perään ja opettaisin miten käyttäytyä. samoin teen aina hyvin tarkasti koirani kanssa eri paikoissa. ja kukaan ei ole vielä valittanut! koska huomioin muut ihmiset.
Jos lapset eivät luonasi osaa käyttäytyä niin sinun on syytä tehdä heidän vanhemmilleen selväksi, että heidän tehtävänsä on opettaa lapsen käyttäytymään täällä! Turha on kakaroita syytellä he ovat viattomia ympäristöönsä! Ja voit sinä itsekin antaa lapsille ohjeet miten täällä käyttäytyä jos vanhemmat eivät osaa.
Toki pitää olla realistinen lasten kanssa toimiessa eikä voi heitä vaatia istumaan hiljaa monta tuntia putkeen..
Kyllä minä ainakin sanon lapselle, että nyt minä puhun toisen aikuisen kanssa tai että nyt on tämän vuoro puhua ja sinä kuuntelet. sen jälkeen mielelläni kuuntelen mitä sinulla on asiaa. lapset ymmärtävät vaikka siitä joutuisi muistuttamaan uudestaan..
Itse on aika jämäkkä lasten kanssa ja pidän rajat selvinä mutta myös kuuntelen heitä. ongelmia ei ole ollut.ja jos kerta olet niin järkevä ihminen, niin sun pitäs sillon myös tajuta mitä tää aikaisempi kirjottaja kirjoitti. Jos hän ei halua mukuloita kotiinsa, niin mikä siinä on niin vaikeaa sinun sitten tajuta.
Toisekseen koiran kasvatus ja koulutus on ihan eri asia kun lapsen kasvatus, jopa minä sen lapsettomana tiedän. Että terveisiä vaan kahden dobermannin omistajalta.
Jokainen kasvattaa oman jälkikasvunsa miten haluaa, jokainen myös päättää kenet kotiinsa laskee. Niin myös tässä asiassa. Joten järki sulle käteen siinä että kunnioita sitä mitä toinen ihminen haluaa.
Itse olen samanmoinen, en kaipaa kotiin mitään lasten kirkumista. Minä en tuputa omaa elämäntyyliäni kellekkään. Mutta juuri lapsirakkaitten ihmisten on niin vaikea tajuta asiaa, puhumattakaan että edes ymmärtäisivät minun vapaaehtoista lapsettomuuttani. Niin ja olen kyllä naimisissa ja molemmat ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla.
Vieköön ne vanhemmat ne mukulat jonnekkin muualle oppimaan käytöstapoja siinä miten kylässä käyttäydytään. Minä sanon sellasesta hullunmyllystyä itseni irti. Ei oo pakko tykätä jos ei halua! Enhän minäkään oleta pakosta että perheellisten olis ihan pakko tykätä meidän koirista. Johan se olis ihan naurettavaa.
Jokkainen tyylillään ja jokaiselle halutessaan rauha omassa kodissaan! - kurittomat lapset
ei jummarra kirjoitti:
ja jos kerta olet niin järkevä ihminen, niin sun pitäs sillon myös tajuta mitä tää aikaisempi kirjottaja kirjoitti. Jos hän ei halua mukuloita kotiinsa, niin mikä siinä on niin vaikeaa sinun sitten tajuta.
Toisekseen koiran kasvatus ja koulutus on ihan eri asia kun lapsen kasvatus, jopa minä sen lapsettomana tiedän. Että terveisiä vaan kahden dobermannin omistajalta.
Jokainen kasvattaa oman jälkikasvunsa miten haluaa, jokainen myös päättää kenet kotiinsa laskee. Niin myös tässä asiassa. Joten järki sulle käteen siinä että kunnioita sitä mitä toinen ihminen haluaa.
Itse olen samanmoinen, en kaipaa kotiin mitään lasten kirkumista. Minä en tuputa omaa elämäntyyliäni kellekkään. Mutta juuri lapsirakkaitten ihmisten on niin vaikea tajuta asiaa, puhumattakaan että edes ymmärtäisivät minun vapaaehtoista lapsettomuuttani. Niin ja olen kyllä naimisissa ja molemmat ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla.
Vieköön ne vanhemmat ne mukulat jonnekkin muualle oppimaan käytöstapoja siinä miten kylässä käyttäydytään. Minä sanon sellasesta hullunmyllystyä itseni irti. Ei oo pakko tykätä jos ei halua! Enhän minäkään oleta pakosta että perheellisten olis ihan pakko tykätä meidän koirista. Johan se olis ihan naurettavaa.
Jokkainen tyylillään ja jokaiselle halutessaan rauha omassa kodissaan!Hei!
Olen 25 vuotta toiminut lastentarhassa opettajana. Ja lyömpä nyt minun ja suuren osan ammattikuntani mielipiteistä pöytään.
Olemme viime vuosina työpaikoillani puhuneet lasten käyttäytymisestä. Se ei todellakaan ole hyvä suunta mihin nyt on tultu.
Ihan muutama sana miten rakkaat kultamussukat käyttäytyvät tarhassa:
Äiti tai isä tai joku henkilö näistä moni-ehompi-uus-perheen jäsenistä tuo lapsen kiireisenä tarhaan. Annetaan pusut piltille ja pakolliset hymyt hoitajille ja painetaan kaasua tarhan pihalla että hiekka pöllyää.
Piltti väsyneenä ja ikävä kyllä varsinkin maanantaisin nälkäisenä aloittaa kitinänsä kunnes tarve b on tyydytetty, eli ruokaa saatu. Siihen saakka "varastellaan"toisten leluja, raavitaan ja syletään niin lapsia kuin hoitajiakin.
Vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä saada nämä pienoiset nukkumaan..ja kohta alkaa sama sekä sisällä että ulkona.
Tässä kohdin joku jo haukkoo henkeään ja miettii, että eivät kaikki lapset ole tuollaisia. EIVÄT LUOJAN KIITOS OLE!!!
Olen tullut siihen tulokseen, että lapset jotka käyttäytyvät noin ja heitä ikävä kyllä on ihan liikaa mahtuakseen yksittäisten tapausten joukkoon on epäkypsät, itsekkäät vanhemmat kotona. Ja ei tarvitse olla alaa lukenut kun voi päätellä, että jos vanhemmat eivät juuri piittaa kuin omasta urastaan niin heikoin lenkki eli lapsi siitä hinnan maksaa. Ja se näkyy päiväkodeissa ja myöhemmin koko yhteiskunnan ongelmana.
Ja nämä "häirikköpiltit" eivät ole vaan uraohjusten jälkeläisiä, vaan isomman ja suuremman joukon tekevät ne vanhemmat jotka eroavat, riitelevät lapsista oikeusasteissa, on isä ja äitipuolta, siskoa ja veliä ja uutta kissaa ja kanaa. Ja vieläpä nuo kaikki saattaa vaihtua useaankin kertaan sinä kuutena vuotena kun lapsi on päiväkodissa.
Ja vielä täällä edes ihmetellään mikä lapsilla on? Tuo oli vain päiväkodin tapahtumia siihen sitten kaikki muu mitä ihmistaimen joutuu käymään, suorastaan kestämään elämänsä alkumetreillä.
Voisi alkaa puhua syvemminkin syistä ja seurauksista. Veisi varmaan yhteiskuntarakenteiden pohtimiseen ja korjaamiseen. Mutta se onkin ihan toinen asia.
Lapsia alettiin kasvattamaan liian vapaasti ja nämä on nyt niitä kasvatettujen kasvatettuja. Ja pahempaa tulossa.
En kannata paluuta ruumiilliseen kuritukseen, mutta järkeä ja vastuuta vanhemmille. Ja taas toisaalta. Se on liikaa vaadittu, koska eivät hekään osaa elää elämää niin, että voisi puhua vastuullisesta vanhemmuudesta.
Tässä kun lomaani pidän ja kierrellyt Suomea niin ilokseni, huom.ilokseni hätkähdin kun eräs lapsi oli laittanut kunnon show:n päälle tämän äidin reaktiota. Oli topakka ei lapsen vinkumiselle ja sen jälkeen hän kylmän viileesti antoi kärryt katsottavaksi vanhemmalle lapselle ja kantoi kitisevän ulos. Varmaankin autoon, ei talutushihnaan mitä joku voi taas irvailla. Parin minuutin päästä äiti reippaana tuli ja jatkoi ostosten tekoa.
Eli lapselle laitettiin rajat. Kuulin kun ko.nainen sanoi, että listassa ei lue nyt herkkuja ja piste.
Liian usein näkee sitä kuinka lapsi on niskan päällä ja jos äänestä ei erottaisi luulisi aikuisen pitävän jöötä.
Sama koskee kylässä ihan missä vain lasten kanssa on. Liikaa annetaan vapauksia kun ei itsekkään tiedetä rajoja. Tehdään lapsista aivottomia pikkuaikuisia aikuisten vaattein ja aattein.
Niille vanhemmille joita olen urani aikana nähnyt, niille jotka olette elämäntilanteestanne,taloustilanteestanne huolimatta jaksanut,halunneet kasvattaa lapsia antaen hyvät kodin eväät ja käytöstavat, annan kiitokseni! Teidän lapsia on ilo hoitaa kun näkee ja tuntee, että lapsesta välitetään myös tarhanoven sulkeuduttuakin. - 3bg
kurittomat lapset kirjoitti:
Hei!
Olen 25 vuotta toiminut lastentarhassa opettajana. Ja lyömpä nyt minun ja suuren osan ammattikuntani mielipiteistä pöytään.
Olemme viime vuosina työpaikoillani puhuneet lasten käyttäytymisestä. Se ei todellakaan ole hyvä suunta mihin nyt on tultu.
Ihan muutama sana miten rakkaat kultamussukat käyttäytyvät tarhassa:
Äiti tai isä tai joku henkilö näistä moni-ehompi-uus-perheen jäsenistä tuo lapsen kiireisenä tarhaan. Annetaan pusut piltille ja pakolliset hymyt hoitajille ja painetaan kaasua tarhan pihalla että hiekka pöllyää.
Piltti väsyneenä ja ikävä kyllä varsinkin maanantaisin nälkäisenä aloittaa kitinänsä kunnes tarve b on tyydytetty, eli ruokaa saatu. Siihen saakka "varastellaan"toisten leluja, raavitaan ja syletään niin lapsia kuin hoitajiakin.
Vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä saada nämä pienoiset nukkumaan..ja kohta alkaa sama sekä sisällä että ulkona.
Tässä kohdin joku jo haukkoo henkeään ja miettii, että eivät kaikki lapset ole tuollaisia. EIVÄT LUOJAN KIITOS OLE!!!
Olen tullut siihen tulokseen, että lapset jotka käyttäytyvät noin ja heitä ikävä kyllä on ihan liikaa mahtuakseen yksittäisten tapausten joukkoon on epäkypsät, itsekkäät vanhemmat kotona. Ja ei tarvitse olla alaa lukenut kun voi päätellä, että jos vanhemmat eivät juuri piittaa kuin omasta urastaan niin heikoin lenkki eli lapsi siitä hinnan maksaa. Ja se näkyy päiväkodeissa ja myöhemmin koko yhteiskunnan ongelmana.
Ja nämä "häirikköpiltit" eivät ole vaan uraohjusten jälkeläisiä, vaan isomman ja suuremman joukon tekevät ne vanhemmat jotka eroavat, riitelevät lapsista oikeusasteissa, on isä ja äitipuolta, siskoa ja veliä ja uutta kissaa ja kanaa. Ja vieläpä nuo kaikki saattaa vaihtua useaankin kertaan sinä kuutena vuotena kun lapsi on päiväkodissa.
Ja vielä täällä edes ihmetellään mikä lapsilla on? Tuo oli vain päiväkodin tapahtumia siihen sitten kaikki muu mitä ihmistaimen joutuu käymään, suorastaan kestämään elämänsä alkumetreillä.
Voisi alkaa puhua syvemminkin syistä ja seurauksista. Veisi varmaan yhteiskuntarakenteiden pohtimiseen ja korjaamiseen. Mutta se onkin ihan toinen asia.
Lapsia alettiin kasvattamaan liian vapaasti ja nämä on nyt niitä kasvatettujen kasvatettuja. Ja pahempaa tulossa.
En kannata paluuta ruumiilliseen kuritukseen, mutta järkeä ja vastuuta vanhemmille. Ja taas toisaalta. Se on liikaa vaadittu, koska eivät hekään osaa elää elämää niin, että voisi puhua vastuullisesta vanhemmuudesta.
Tässä kun lomaani pidän ja kierrellyt Suomea niin ilokseni, huom.ilokseni hätkähdin kun eräs lapsi oli laittanut kunnon show:n päälle tämän äidin reaktiota. Oli topakka ei lapsen vinkumiselle ja sen jälkeen hän kylmän viileesti antoi kärryt katsottavaksi vanhemmalle lapselle ja kantoi kitisevän ulos. Varmaankin autoon, ei talutushihnaan mitä joku voi taas irvailla. Parin minuutin päästä äiti reippaana tuli ja jatkoi ostosten tekoa.
Eli lapselle laitettiin rajat. Kuulin kun ko.nainen sanoi, että listassa ei lue nyt herkkuja ja piste.
Liian usein näkee sitä kuinka lapsi on niskan päällä ja jos äänestä ei erottaisi luulisi aikuisen pitävän jöötä.
Sama koskee kylässä ihan missä vain lasten kanssa on. Liikaa annetaan vapauksia kun ei itsekkään tiedetä rajoja. Tehdään lapsista aivottomia pikkuaikuisia aikuisten vaattein ja aattein.
Niille vanhemmille joita olen urani aikana nähnyt, niille jotka olette elämäntilanteestanne,taloustilanteestanne huolimatta jaksanut,halunneet kasvattaa lapsia antaen hyvät kodin eväät ja käytöstavat, annan kiitokseni! Teidän lapsia on ilo hoitaa kun näkee ja tuntee, että lapsesta välitetään myös tarhanoven sulkeuduttuakin.Hyvä viesti.
Voisikohan tuon kiteyttää; rakkautta, välittämistä ja rajoja on lapselle annettava. Hauskana hommana pidän myös omille lapsilleni opettaa vanhan ajan sananlaskuja ja elämänviisauksia, joita isoäitini aikanaan opetti minulle. Lapseni kuuntelevat niitä mielellään.
Raskasta hommaa tuo lastentarhan opetus, ja tärkeää. Pakko tunnustaa ettei itsestäni olisi siihen ollenkaan. Niinkuin joku tuolla jo aikaisemminkin totesi, en minäkään oikein pidä muiden lapsista ;-). Itseasiassa tuossa voi olla jotain biologisiä syitäkin takana (muiden jälkeläisiä halutaan syrjiä).
T/47v isä. - aiheellinen
kurittomat lapset kirjoitti:
Hei!
Olen 25 vuotta toiminut lastentarhassa opettajana. Ja lyömpä nyt minun ja suuren osan ammattikuntani mielipiteistä pöytään.
Olemme viime vuosina työpaikoillani puhuneet lasten käyttäytymisestä. Se ei todellakaan ole hyvä suunta mihin nyt on tultu.
Ihan muutama sana miten rakkaat kultamussukat käyttäytyvät tarhassa:
Äiti tai isä tai joku henkilö näistä moni-ehompi-uus-perheen jäsenistä tuo lapsen kiireisenä tarhaan. Annetaan pusut piltille ja pakolliset hymyt hoitajille ja painetaan kaasua tarhan pihalla että hiekka pöllyää.
Piltti väsyneenä ja ikävä kyllä varsinkin maanantaisin nälkäisenä aloittaa kitinänsä kunnes tarve b on tyydytetty, eli ruokaa saatu. Siihen saakka "varastellaan"toisten leluja, raavitaan ja syletään niin lapsia kuin hoitajiakin.
Vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä saada nämä pienoiset nukkumaan..ja kohta alkaa sama sekä sisällä että ulkona.
Tässä kohdin joku jo haukkoo henkeään ja miettii, että eivät kaikki lapset ole tuollaisia. EIVÄT LUOJAN KIITOS OLE!!!
Olen tullut siihen tulokseen, että lapset jotka käyttäytyvät noin ja heitä ikävä kyllä on ihan liikaa mahtuakseen yksittäisten tapausten joukkoon on epäkypsät, itsekkäät vanhemmat kotona. Ja ei tarvitse olla alaa lukenut kun voi päätellä, että jos vanhemmat eivät juuri piittaa kuin omasta urastaan niin heikoin lenkki eli lapsi siitä hinnan maksaa. Ja se näkyy päiväkodeissa ja myöhemmin koko yhteiskunnan ongelmana.
Ja nämä "häirikköpiltit" eivät ole vaan uraohjusten jälkeläisiä, vaan isomman ja suuremman joukon tekevät ne vanhemmat jotka eroavat, riitelevät lapsista oikeusasteissa, on isä ja äitipuolta, siskoa ja veliä ja uutta kissaa ja kanaa. Ja vieläpä nuo kaikki saattaa vaihtua useaankin kertaan sinä kuutena vuotena kun lapsi on päiväkodissa.
Ja vielä täällä edes ihmetellään mikä lapsilla on? Tuo oli vain päiväkodin tapahtumia siihen sitten kaikki muu mitä ihmistaimen joutuu käymään, suorastaan kestämään elämänsä alkumetreillä.
Voisi alkaa puhua syvemminkin syistä ja seurauksista. Veisi varmaan yhteiskuntarakenteiden pohtimiseen ja korjaamiseen. Mutta se onkin ihan toinen asia.
Lapsia alettiin kasvattamaan liian vapaasti ja nämä on nyt niitä kasvatettujen kasvatettuja. Ja pahempaa tulossa.
En kannata paluuta ruumiilliseen kuritukseen, mutta järkeä ja vastuuta vanhemmille. Ja taas toisaalta. Se on liikaa vaadittu, koska eivät hekään osaa elää elämää niin, että voisi puhua vastuullisesta vanhemmuudesta.
Tässä kun lomaani pidän ja kierrellyt Suomea niin ilokseni, huom.ilokseni hätkähdin kun eräs lapsi oli laittanut kunnon show:n päälle tämän äidin reaktiota. Oli topakka ei lapsen vinkumiselle ja sen jälkeen hän kylmän viileesti antoi kärryt katsottavaksi vanhemmalle lapselle ja kantoi kitisevän ulos. Varmaankin autoon, ei talutushihnaan mitä joku voi taas irvailla. Parin minuutin päästä äiti reippaana tuli ja jatkoi ostosten tekoa.
Eli lapselle laitettiin rajat. Kuulin kun ko.nainen sanoi, että listassa ei lue nyt herkkuja ja piste.
Liian usein näkee sitä kuinka lapsi on niskan päällä ja jos äänestä ei erottaisi luulisi aikuisen pitävän jöötä.
Sama koskee kylässä ihan missä vain lasten kanssa on. Liikaa annetaan vapauksia kun ei itsekkään tiedetä rajoja. Tehdään lapsista aivottomia pikkuaikuisia aikuisten vaattein ja aattein.
Niille vanhemmille joita olen urani aikana nähnyt, niille jotka olette elämäntilanteestanne,taloustilanteestanne huolimatta jaksanut,halunneet kasvattaa lapsia antaen hyvät kodin eväät ja käytöstavat, annan kiitokseni! Teidän lapsia on ilo hoitaa kun näkee ja tuntee, että lapsesta välitetään myös tarhanoven sulkeuduttuakin.kirjoitus, tällaista lisää ja pitää toivoa että näiden lasten vanhemmatkin näitä lukee ja saavat jonkinlaisen AHAA- elämyksen ja koettavat hieman edes muuttaa niitä rutiinejaan mihin ovat kangistuneet lastensa kanssa ajan mittaan.
Itseään voi muuttaa ja muut muuttuu siinä sivussa huomaamatta.
- huutajan vanhempaa
kumpi siinä hakee huomiota.
Useimmiten se vanhempi.
Kuvittelevat olevan jotenkin luomakunnan keskuksessa lapsensa kautta.- ex-käly
Entinen kälyni oli sellainen "Äiti Maa". joka kulki lastensa kanssa joka paikassa kuin Euroopan omistaja. Kaupassa pienokaiset saivat vaeltaa ja tehdä tutkimusretkiä jo taaperoina ihan vapaasti, äidin tutkiskellessa kaikessa rauhassa jotakin kiinnostavaa vempainta tai lukiessa leivän tuoteselosteita (että kullannuput saavat varmasti parasta mahdollista laatua, luomua, ilman kananmunaa jne jne).
Taaperot poimivat tavaraa hyllystä, ruttasivat ja jättivät toiseen hyllyyn, nostivat metelin karkkihyllyjen kohdalla, juoksentelivat muita asiakkaita päin ja kaatoivat joskus "väsyneinä" jopa esittelytelineitä tai somisteita. Kerran yksi taapero löytyi kylmäaltaasta mahallaan.
Toisen kerran olin silloisen kälyni ja lapsukaisten mukana asioilla ja häpesin silmät päästäni pikkuisten "vapaan käytöksen" takia, Äiti Maa sen sijaan kuljeskeli kaupassa hymyhuulin huomaamatta mitään erikoista lapsikultiensa touhuissa. Minä pomin lattialta ja muualtakin hyllyistä kiskottuja tavaroita ja asettelin takaisin paikoilleen minkä ehdin. Kun lähdimme pois, kassahenkilö katsoi Äityliä lapsukaisineen aika vakavan näköisenä; minulle hän kuiskasi "Kiitos"!, koska oli nähnyt kuinka yritin korjata hävityksen jälkiä...
- Anonyymi
Niinpä! Olet oikeassa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kolme miestä joukkoraiskasi nuoren naisen metsässä Helsingissä.
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011193871.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=pr3113310- 1052190
- 911463
Eräästä kalastuksenvalvojasta leviää video !
Ennemmin tai myöhemmin tänne palstalle tulee videonpätkä, jossa kerrotaan paikallisesta "kalastuksen valvojasta". Ei si191393Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!751248Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman411170- 521105
- 461062
Aika usein mietin sitä
Että miksi juuri minä olen se jonka kanssa haluaisit vakavampaa? Mikä minusta voi tehdä sellaisen että koet niin syviä t461031IS Viikonloppu 26.-27.4.2025
Koviksen ovat laatineet Eki Vuokila ja piirrospuolista vastaa Lavonius, jolloin 2,5 vaikeusasteen ristikko on saatu aika431002