Kiinnostaisi kuulla, et onko joku tehnyt DM:n jostain laulusta alkuperäistä kiinnostavamman version? DM:a on kai coveroitu, miksattu ja tehty levykaupalla? Muutamia lauluja vain kuullut ja yksi hienoista J.Cashin tulkinta "Enjoy In Silence"-laulusta. Suosikkisi?
DM-Cover Version?
Stripped
111352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Deftones: Sweetest perfection. Deftones on muuten loistava coveroija, he ovat alkuaikoinaan tehneet paljon covereita DM:sta ja Duran Duranin biiseistä. Kannattaa tsekata ne.
Paras kuulemani tähän asti on toisen suosikkiartistini Tori Amoksen kaunis versio Enjoy the silence -biisistä.
taisi olla se Personal Jesus, ellei ole tehnyt sitten kumpaakin...(?) In Flames on tehnyt ihan kuunneltavan (death)metalliversion Everything Countsista.
Mielestäni parhaimmat cover-versiot ovat:
It dies today - Enjoy the silence
Entwine - Enjoy the silence
Yleensä en oo innostunut covereista, se For The Masses cd ei mulla kyllä kulu yhtään, mutta tässä muutama harvinaisen onnistunut:
Tori Amos - Enjoy The Silence (levyltä Strange Little Girls)
Weeping Willows - Goodnight Lovers (es. livenä, ei levytetty)
Jimmy Sommerville - But Not Tonight (levyllä Home Again)
Se on siis Somerville eikä Sommerville, teen aina saman mokan =)
Sonata Arctica - World In My Eyes
tykkään laulajan "revittelystä"
mutta myös Apoptygma Berzerk - Enjoy the Silence kolahtaa
Apopin versio on erittäin onnistunut.
Myös Marilyn Mansonin Personal Jesus on raakuudessaan aivan loistava auto piisi, potikat pohjaan tyyliin.
Tuo Somervillen versio But Not Tonightista täytyy kaivaa jostain esiin...
Ruottalaiset metritavarasynabändit ovat tehneet myös hienoja versioita Deppareiden piiseistä kautta aikain.
Joku rokkari teki joskus tuosta Policy of Truthista hienon versioin, en vaan nyt muista kuka se oli??? Oliskohan ollut John Hoaxx???
Niin, ainakin vielä yksi mainitsemisen arvoinen mutta onnistumis prosentiltaan aikas heikko; Rammstein: Stripped monine ihmeellisine versioineen.
Muistaakseni POT:sta coverin on tehny,
Dishwalla
Terry Hoax
Tinfed
Mog Stunt Team
Pat MacDonald
... Terry Hoaxx, sese oli! Kiitti!
yleisesti ottaen cover-levyt ovat saanet turhan huonon maineen. tottahan se on että jos olet jonkun bändin fani, niin muiden versioinnit tuntuvat lähes poikkeuksetta huonommilta. ja monestihan ne cover-versioinnit ovat yllätyksettömiä (esim. marilyn mansonin versio personal jesuksesta. tosin hra. mansonhan itsekin oli sanonut, että jos se ei ole rikki niin mitä sitä korjaamaankaan.) mutta jos jaksaa vaivautua käymään covereita läpi niin niistä löytää useinkin hyvin mielenkiintoisia versioita. jo aiemmin mainittu deftones on hyvä esimerkki hyvästä coveroijasta. ja vaikka itse olen kova nin-fani, niin on myönnettävä että johnny cashin hurtissa on enemmän syvyyttä. briteissä ja jenkeissä (ainakin) on levy-yhtiöt jotka eivät juuri muuta kuin cover-levyjä julkaisekaan (kieltämättä mielikuvituksetonta.) teemalevyt näissä ovat usein mielenkiintoisempia (jousiversioita nine inch nailsista, pianoversioita coldplaysta, goottibowieta, etc.) ja mm. depeche modestakin löytyy useampia levyllissiä covereita. usein parhaimmat cover-versioinnit löytyvät ei-niin-tunnetuista biiseistä. osoittaa vain mielen köyhyyttä tehdä jostain enjoy the silencesta oma versio. etenkään jos ei kerran ole mahdollista saavuttaa edes murto-osaa sen kiehtovuudesta (esim. lacuna coil.) ariman.fi ja hakusanana tribute, niin sieltä jo löytyy monta mielenkiintoista cover-levyä. tosin, huomioikaa että hyvien versioiden löytäminen voi vaatia kärsivällisyyttä,,, mutta niitäkin on. ja onhan depeche moden versio dirtistä vallan onnistunut kokeilu (mitä route 66 ei oikein ollut.)
Eläkeläisten Luikurihumppaa (Personal Jesus) ei sovi unohtaa tässä cover-osiossa.