Meillä on nyt lapsi 1v.2kk ja olen alkanut käymään töissä. Teen kolmivuorotyötä, myös viikonloppuisin, elikkä vapaapäivät on miten sattuu. Varsinaista kesälomaakaan ei vielä tänäkesänä ole. Miehelläni on kaksivuorotyö paljon harrastuksia, joten eipä häntäkään paljon kotona näy.
Harmittaa välillä tämä ajan puute. Kaikki asiat, joita haluaisin tehdä/hoitaa jäävät yleensä armotta kesken ja kotikin näyttää välillä olevan räjähdyksen jäljiltä. Lapsikin protestoi sitten kotona tätä äiti-ajan puutetta. Roikkuu koko ajan lahkeessa, tulee perässä ja kitisee, vaikka mikään ei varsinaisesti vaivaisikaan. Olen kyllä aina kotiin tultua yrittänyt hyvittää tätä esim. lukemalla satuja ja käymällä leikkipuistossa, mutta tämä kaikki todella välillä uuvuttaa loppuun. Haluaisin myös pitää kotia kunnossa, pidän siisteydestä ja sisustamisesta , mutta se on nyt kaukainen haave, jota välillä voi vähän rääpästä jos aikaa jää. Voih!
Poden myös huonoa omaa tuntoa tuosta äiti-ajan vähyydestä ja siitä että olen usein niin väsynyt etten jaksaisi paljoa panostaa. Toisaalta lähden leikkipuistoon lapsen kanssa myös itseni takia, siitä tulee aina hieman parempi olo.
Harmittaa välillä tämä ajan puute. Kaikki asiat, joita haluaisin tehdä/hoitaa jäävät yleensä armotta kesken ja kotikin näyttää välillä olevan räjähdyksen jäljiltä. Lapsikin protestoi sitten kotona tätä äiti-ajan puutetta. Roikkuu koko ajan lahkeessa, tulee perässä ja kitisee, vaikka mikään ei varsinaisesti vaivaisikaan. Olen kyllä aina kotiin tultua yrittänyt hyvittää tätä esim. lukemalla satuja ja käymällä leikkipuistossa, mutta tämä kaikki todella välillä uuvuttaa loppuun. Haluaisin myös pitää kotia kunnossa, pidän siisteydestä ja sisustamisesta , mutta se on nyt kaukainen haave, jota välillä voi vähän rääpästä jos aikaa jää. Voih!
Poden myös huonoa omaa tuntoa tuosta äiti-ajan vähyydestä ja siitä että olen usein niin väsynyt etten jaksaisi paljoa panostaa. Toisaalta lähden leikkipuistoon lapsen kanssa myös itseni takia, siitä tulee aina hieman parempi olo.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäs teet kakaroita kun pitää valittaa
kannattaisivalita ajoissa,joko lapsi tai työ.kun lapset on pieniä jomman kumman vanhemman kuuluisi olla säännöllisesti kotona.tuo on pahin mahdollinen tilanne lapselle,sori nyt.
Pienen lapsen vanhempana voisi tehdä vaikka puolikata työaikaa. Siivous (siivooja?) ja sisustaminen kannattaa nyt unhotaa ja tehdä vaan tarpeellinen. Lapsen kanssa vietetty aika on tärkeintä.
En tiedä miten teillä on hoitosysteemit ja työvuorot, mutta sen tiedän, että olitpa sitten kotona tai töissä niin yleensä tämän ikäinen lapsi roikkuu ja kitisee äidin jaloissa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän.
Me aikanaan järjestimme kun olimme vuorotyössä (minä tein aamua ja iltaa, iskä aamua, iltaa ja yötä) niin että lapsilla tuli mahdollisimman vähän hoitopäiväiä tai iltoja hoidossa. No ehkä se oli lapsille hyväksi, mutta ei meidän liitolle..saattoi mennä päiviä ettei edes nähty.
Nyt sitten edelleen käyn töissä ja neiti meni hoitoon noin vuoden ikäisenä (tällä hetkellä ikää 2,5 v). Työaika on säännöllistä, mutta ei siinä illasta paljoa aikaa silti jää. Siivo on välistä aivan kamala, mutta entä sitten..mielummin lähden neidin kanssa pihalle kun siivoan. Sitten iltapalan aikaan järjestelen ja lapsemme laitamme aikaisin nukkumaan että jää omaakin aikaa, niin jaksaa paremmin. Meillä ei tyttö viihdy kotona pitkiä aikoja enään, kun kaipaa kavereita ja jos on pitempi loma, niin varmasti alkaa kinuaan hoitoon xxxx:n tykö (hänen kaveri)
Sisustaa ja siivota jaksaa sitten kun lapsi on isompi ja toiseksi, jos miehesikin pitää järjestyksestä eikä jätä tavaroita lojumaan, niin silloin siisteys pysyy kauemmin. Eikä kaikki työt kaadu äidille.
terkuin ex-siivoushullu
Unohda heti alkuunsa nuo parjaukset, että mitäs teit lapsia.
Kyllä äideilläkin on oikeus työelämään ja joidenkin on myös rahallisesti pakko mennä töihin. Parempi se loppujen lopuksi on, että on töitä kuin työtön ja valittamassa kun ei sen vuoksi riitä.
Pienen lapsen äitinä, ymmärrän väsymyksen ja sen, kun tuntuu ettei ehdi mitään.
Itselläni lapsi oli 9 kk, kun meni hoitoon. Ei ollut rahallisesti mahdollista jäädä kotiin, enkä kyllä olisi halunnutkaan. Minusta vain ei ole kotiäidiksi ja silti tiedän, että olen hyvä äiti. Tein kuitenkin niin, että jäin osittaiselle hoitovapaalle eli teen töitä 30 h/vko, jolloin jää ehkä vähän enemmän aikaa lapselle ja ennenkaikkea itselleni. Jokainen kuitenkin tekee niin kuin parhaakseen näkee ja on silti hyvä vanhempi. Pääasiahan on se, miten viettää lapsen kanssa vaikkakin sitten sen vähäisen ajan. Kirjoituksestasi ilmeni, että menet leikkipuistoon jne, joten raskasta kaikki on, mutta ei sinun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa siitä.
Vaikka olisit kokonaan kotona, niin silti tuon ikäinen "roikkuu" lahkeessa ja kitisee. Itselläni 2 v lapsi ja tekee vieläkin sitä. Välillä todellakin väsyttää, kun lapsi roikkuu koko ajan lahkeessa ja joinakin päivinä tuntuu, että kitisee koko ajan, eikä mikään ole hyvin. Mutta luulen, että se kuuluu ikään, ei siihen onko vanhemmat töissä. Tressaamisen kodin siisteydestä olen yrittänyt unohtaa, siivoan kun ehdin ja jaksan.
Tämä lapsiperheen elämä ei ole aina helppoa ja se väsyttää, ja se on myös oikeus sanoa!
sama juttu aikanaan ja vaikkamies hoiti lapsia kotona niin silti ne roikkui puntissa aina. Ei se oel kiinni ajasta vaan iästä ja yleensä siitä suhteesta joka äidillä ja lapsella on. Kun oli vuoden kotona niin edelleen ne roikkui jaloissa silloinkin..
Ei se työn laatu vaikuta siihen aikaan minkä kotona on. Päinvastoin itseasiassa korkeintaan. Kun teet vuoroa ja toinen päivätyötä vaikka kahdessa vuorossakin on lapsi vähemmän hoidossa kuin jos kummallakin säännöllinen viikkotyö. Laskeppa vaikka paperille aika jonka olet kotona ja jonka miehesi on kotona ja vertaa siihen jos kummallakin olisi sama työaika. Huomaat selvästi että et olekkaan pois lapsen luota niin kamalasti varsinkin kun viikollakin on vapaata.
Ehkä nuo miehen harrastukset on se josta pitää ensin tinkiä ennemmin kuin sinun työstäsi. Työajan lyhentäminen kyllä onnistuu, mutta ei se tunti sieltä ja toinen täältä muuta kokonaisuutta juurikaan oleellisesti miksikään. Lisäksi kotityöt on kummankin vastuulla kuten sen lapsenkin hoitaminen..
Omaa aikataulua kannattaa myös tarkistaa niin että lapsen ollessa hereillä tekee lapsen kanssa asioita ja kun lapsi nukkuu tekee asioita joissa lapsi on tiellä. Osan hommista voi tehdä niin että vaikka ei tehdä yhdessä niin olethan koko ajan ulottuvilla ja olemassa.. Lasta ei tarvitse myöskään hyvitellä vaan todelal olla olemassa silloin kun on kotona. Laatuaika on surkea käsite ja kun lapsilta kysyttiin mikä on parasta aikaa niin se on se yhdessä olo vanhempien kanssa ei niinkään aktiviteetit. Yhdessäoloa tietysti on se puistossa käytni ja lukeminen, mutta se olokin riittää..
Oman aikataulun ja suoraan sanottuna paskansietokyvyn sovittaminen uuteen elämäntilanteeseen on kaiken a ja o. Olet juuri ollut vuoden kotona vauvan kanssa joten aikaa on ollut runsaasti. Sitä ennenkin sitä oli ilamn lasta huomattavsti enemmän kuin nyt. Kaikeka ei voi saada ja jos haluaa saada niin silloin pitää todella ponnistella, eikä se ole sen väärti. Lattian voi pestä huomennakin ja pölyt pyyhkiä ne ei sieltä mihinkään katoa, mutta tänään sylissä olematta jäämistä ei voi kummallekkaan huomenna korvata samanarvoisesti, hyvitellen.
Kodin kunnossapitoon löytyy muuten paljon keinoja kun jaksat niitä miettiä. Minimoi pölyjen pyyhintä makusi mukaan. Hanki nopeat ja helpot lattianpesuvehkeet. Siivous on välinelaji pitkälle jos sitä haluaa nopeuttaa. Tavaroille omat hyvät paikat jne esim vauvan leluille paras paikak on monasti laatikko tms johon ne voi mättää nopsaan vaikka lajitellenkin pois lattioilta koska ne kuitenkin seuraavana päivänä on taas samassa paikassa levällään..
Vinkki! Jos tuntuu ettei teillä ole yhteistä aikaa miehen kanssa niin silloin ainakaan ei lapsella ole se tilanne ettei vanhemmalla ole työn puolesta aikaa lapselle. Kahden vuorotyöläisen kodissa nimittäin yhteinen vapaa eli samaan aikaan töissäolo ja sitten vapaalla olo on todella harvinaista herkkua! Useinhan on niin että kun toinen tulee niin toinen menee ja yhteiset vapaapäivät pitää melkein suunnitelal etukäteen. Sitten nekin menee jossain siivouksesssa tai yliodotettuina niistä tulee lässähtänyt fiilis kaikille.
Lopultahan teet töitä maksimissan sen keskimäärin 40h viikossa kuten muutkin ja lisäksi sinulla on ne viikolla olevat vapaat joita muilla ei ole. Mies vaan ruotuun ja lapsen kanssa kotiin jos ei äiti siellä ole!! Kuka muuten silloin lasta edes hoitaa?
noin kiire töihin mennä !-Minä olen ollut lasteni kanssa niin pitkään kun vain mahdollista (noin 3 vuotiaaksi per lapsi). Ku lapsia tekee ollaan niitten kanssa. Lapsi on niin rikkaus ja arvokas että en töihin menisi ihan helpolla.Olen ennemmin köyhänä kotona - kun käyn köyhänä töissä. Niin isoja palkkoja en kuitenkaan saa että sen takia kehtais töihin mennäkään. Lapseni on mulle tärkeämpiä kuin se raha. -Kunhan saan lapselleni ruuan, vaatetuksen ja rakkauden, muuta me emme tarvitse. -Lapset kasvavat pian ,kyllä töissäkin ehtii olemaan, jollei niitä tee niin paljon että aika menee kotiäitinä.
Sitä aikaa ei saa enää takaisin.
Sanomattakin selvää ja tutkimuksissakin todettu että lapselle paras paikka alle 3-vuotiaana on oma koti ja vanhempien syli ja helliminen.
Alle 3-vuotias ei vielä kaipaa sosiaalisia kontakteja kodin ulkopuolella eli päiväkoti on lapselle rasittavampi kuin aikuiselle työpäivä.
Jos on taloudellisesti mahdollista niin tee vaikka osa-aika töitä tai ole hoitovapaalla kunnes lapsesi on lähempänä 3-vuotta. Lapsesi tarvitsee sinua ja syliäsi vielä pikään. Älä väsytä ja tressaa itseäsi vuorotöissä jos ei oo pakko.
Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta nauti lapsestasi nyt.