Vauvaa ehdittiin yrittää aika kauan ja raskaus oli todella toivottu. Ollaan molemmat aika nuoria mut päälle kakskymppisiä kuitenkin. Yleensä oon aivan onnesta soikeena tästä vauva-asiasta ja olen ylpeä kasvavasta masustani. Vauvalle oon jo hankkinu jotain pientä.
Välillä mulle tulee kuitenkin mieleen, et olisko pitäny kuitenkin oottaa vielä pari vuotta. Ja onko tuo mies nyt tosiaan varmasti se kenen kanssa haluan olla loppuelämäni (Tätäkään asiaa en ole koskaan ennen kyseenalaistanut). Joskus esim. riidan jälkeen saatan tokaista miehelleni, että parempi kun ei oliskaan raskaana tms. Ja samantien iskee katumus ja pelko päälle, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin ja menetän vauvan. Sitten saan katua loppuelämäni noita lauseita. Oon raskaana viikolla 24 ja jotenki pelottaa ajatella, että yli puolenvälin on jo menty. Tiedän, että on normaalia raskauden aikana tällänen epävarmuus, mut ajatteletko te muut koskaan edes pikaisesti, et oisko ollu parempi jos vauva ei vielä tuliskaan?
Kaikesta huolimatta olen kuitenkin onnellinen ja viimeyönäkin näin unta vauvastamme.
Välillä mulle tulee kuitenkin mieleen, et olisko pitäny kuitenkin oottaa vielä pari vuotta. Ja onko tuo mies nyt tosiaan varmasti se kenen kanssa haluan olla loppuelämäni (Tätäkään asiaa en ole koskaan ennen kyseenalaistanut). Joskus esim. riidan jälkeen saatan tokaista miehelleni, että parempi kun ei oliskaan raskaana tms. Ja samantien iskee katumus ja pelko päälle, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin ja menetän vauvan. Sitten saan katua loppuelämäni noita lauseita. Oon raskaana viikolla 24 ja jotenki pelottaa ajatella, että yli puolenvälin on jo menty. Tiedän, että on normaalia raskauden aikana tällänen epävarmuus, mut ajatteletko te muut koskaan edes pikaisesti, et oisko ollu parempi jos vauva ei vielä tuliskaan?
Kaikesta huolimatta olen kuitenkin onnellinen ja viimeyönäkin näin unta vauvastamme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa tutulta!! itsekin olen kahdekymmenen ja olen ajatellut samalla tavalla, varsinkin pienen kinan tai riidan jälkeen ja sitten kaduttaa mitä tulee sanottua, joskus jopa itkettää! mutta kaikesta huolimatta odotamme innolla vauvaa!
mietin myös että olisiko ollut parin vuoden päästä parempi aika vauvalle kuin nyt, mutta entä jos sitten onkin huonompi aika, tai entä jos en voi jostain syystä saada lapsia sillon, joku onnettomuus tapahtuu tms?!! kuka sen osaa sanoa millon on se paras aika??
minulle on tehty abortti, siitä päätin itse lopullisesti ja kadun aivan helvetisti! mieheni kanssa oli vaikeampi aika kun hän oli töissä n.200km päässä ja päätös tuntui sillon oikealta, vaikka pelkäsin sen päätöksen tuhoavan suhteemme... Jälkeenpäin ajateltuna olisin halunnut tehdä toisen päätöksen, mitään muuta en ole katunut näin paljoa! pelkäsin myös että tulenko enää edes raskaaksi, mutta onneksi tulin ja nyt olen todella ONNELLINEN!!
Juu tuollaiset ajatukset ovat tulleet mieleen montamonta kertaa. Se, että olisiko sittenkin pitänyt odottaa ja onko tuo mies sittenkään se kenen kanssa minun kuuluu olla ja nyt mä sitten olen sen kanssa enkä muuta voi. Näitä epävarmuuden tunteita on tullut useasti näiden kuukausien aikana :-)) Mutta kuten sanoit, se kuuluu asiaan. Lapsi on kuitenkin niin suuri muutos elämässäsi, että olisi ennemminkin epänormaalia ellei tuollaisia ajatuksia tulisi. Se kuuluu siihen henkiseen kasvuun ja valmistautumiseen.
"Joskus esim. riidan jälkeen saatan tokaista miehelleni, että parempi kun ei oliskaan raskaana tms. Ja samantien iskee katumus ja pelko päälle, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin ja menetän vauvan. Sitten saan katua loppuelämäni noita lauseita."
Onneksi sikiöt ovat sitkeää sorttia eikä niille käy huonosti pelkkien lauseiden tai ajatusten voimalla :)
Eipä taitaisi olla ihmiskunnasta montakaan yksilöä jäljellä, jos ajatukset tai sanat saisivat sikiöt kuolemaan.
sanat onneksi voi masuvauvaa satuttaa=) ja tuo kuullostaa aivan normaalilta, se ja erilaiset ajatukset ja tunteet kuuluu raskauteen ja onkin ihan tervettä miettiä asioita eri kannalta. Kyllä ne ajatuksetkin siitä tasottuu kun hormoonit tasottuu. Itsellä on tätä toista odottaessa ollut vaikka minkälaisia ajatuksia vaikka vauva on tosi tervetullut. Pääsi vaan yllättämään nopeudellaan, niin ei mieli kerennyt alussa mukaan...
Olipas kiva kuulla että moni muukin ajattelee välillä noin. Luulin jo että olen "huono ihminen". Hauskaa kesän jatkoa kaikille! :)
meillä ainakin mietin koko ajan mitä sanomisia ja ajatuksia saan katua vielä jälkeenpäin mutta eihän se niin mene... jotenki ainaki ite on paljon herkemmässä tilassa ku ennen ja sitä sitten miettii mennyttä ja tulevaa ja nykyistä ja ite ainakin kyseenalaistan välillä ihan kaiken mutta kyllä se sitten siitä.. :) Tsemppiä!