Synnytin esikoiseni noin kolme kuukautta sitten. Synnytys ei mennyt täysin säännöllisesti ja sattui aivan sanoin kuvaamattoman paljon.. Se oli helvetillistä tuskaa alusta loppuun. Minulle jäi tapauksen johdosta hirveä synnytyspelko ja -kammo koko touhua kohtaan..
Haluaisin kuitenkin lisääkin lapsia. Toisen lapsen haluaisin noin parin vuoden ikäerolla.. Vielä ei siis ole kiire, mutta mietin vaan, että hellittääkö tämä pelko koskaan?! Onko muita, jotka ovat synnyttämisen jälkeen alkaneet pelätä synnytystä yli kaiken? Esikoistani odottaessa ei pelännyt ja luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Lapsella oli synnytyksenkin aikana kaikki hyvin ja lapsi on terve. Sen puolesta ei niin pelota.. Mutta se kipu ja jälkitoipumisen piinallisuus pelottaa..!
Minä en voi sanoa, että synnytys olisi ollut positiivinen tai hienokaan kokemus. Toki, lapsi on hienointa ja rakkainta mitä minulle on ikinä suotu, mutta synnyttämisestä en omalta kohdaltani sanoisi, että se oli hienoa...
Haluaisin kuitenkin lisääkin lapsia. Toisen lapsen haluaisin noin parin vuoden ikäerolla.. Vielä ei siis ole kiire, mutta mietin vaan, että hellittääkö tämä pelko koskaan?! Onko muita, jotka ovat synnyttämisen jälkeen alkaneet pelätä synnytystä yli kaiken? Esikoistani odottaessa ei pelännyt ja luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Lapsella oli synnytyksenkin aikana kaikki hyvin ja lapsi on terve. Sen puolesta ei niin pelota.. Mutta se kipu ja jälkitoipumisen piinallisuus pelottaa..!
Minä en voi sanoa, että synnytys olisi ollut positiivinen tai hienokaan kokemus. Toki, lapsi on hienointa ja rakkainta mitä minulle on ikinä suotu, mutta synnyttämisestä en omalta kohdaltani sanoisi, että se oli hienoa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
...että toisen synnytyksen pitäs olla helpompi ku "röörit on jo auki"...tai siis kerran sielt on jo vauvan pusertanu ni toisen pitäs tulla helpommin. Halusin vaan jotenkin rohkasta ettet pelon takia jätä toista hankkimatta.
Jokainen synnytys on ihan erilainen. Ei kukaan voi etukäteen kertoa miten seuraavalla kerralla käy. Sitä on vain otettava vastaan mitä tuleman pitää. Eikä hänellä seuraavan vauvan hankkiminen siihen pelkoon tyssää, kun "vauva kuume" iskee ei järjen piipitys kivuista kuulu enään kuin pienenä pihinänä.
jos ei halua kokea synnyttämistä enää uudelleen.
edes sektio ei poista kipua ja jälkitoipumisen piinallisuutta, kun niille tunnut olevan altis.
Minulla meni synnytys hyvin eikä ollut kivulias. Kammo jäi kuitenkin. Jokin siinä synnytyksessä vaan pelottaa. Koin myös raskausajan kamalana, ehkä juuri sen pelon vuoksi. Minä myös haluaisin toisen lapsen. Olen miettinyt pelkosektiota, jopa yksityisesti itse maksettuna. Ehkä sitten yhdeksän kuukauden odotukseni ei olisi piinaa.
mitä, saako sektion yksityiseltä puolelta "ostettua"???mulle sitten yks sellanen...:)
Saa! Joissakin sairaaloissa on synnytyslääkäreitä, joilla on EML oikeudet, eli he voivat yksityisenä tehdä sektion. Hinnasta en ole varma, mutta olen kuullut et noin 1000e. Sairaanhoito, siis lapsivuodeosasto kuuluu ihan normaaliin hoitoon, et se ei ole kalliimpaa vaan sama kuin muilla synnyttäneillä. Kannattaa soitella sairaaloihin ja kysellä.
siitä, että antaa vapaaehtoisesti repiä mahansa auki. Minä en olisi mennyt suin surminkaan leikkaukseen, mutta, kun ei kyselty, kärräsivät leikkaussaliin. Toivuin alatie synnytyksestä paljon nopeammin. Leikkauksen jälkeen haavakin tulehtui nousi kova kuume ja antibiootti- kuuri. Hoida siinä sitten iloisesti vauvaa. Vauvakin on pirteämpi alateitse synnyttyään. Se on luonnollisin tapa. Kyllä sitä uskaltaa synnytkseen mennä, kun päättää, että kyllä siitä selvitään. Se on niin pieni hetki, kun ajattelee pitkässä juoksussa.
Miten voit päättää että siitä selvitään kuten kirjoitit. Synnytyksen kulku ei ole käsissämme. Tein minäkin alateitse töitä 15 tuntia, mutta jos on ahdas lantio ja 3 kiloinen lapsi ei vain sovi tulemaan, pusähtyy synnytys tai alkaa tulla hapenpuutetta, niin kyllä sitä vaan sektio n edessä. Positiivisin mielin menin synnyttämään, mutta nyt tiedän, ettei synnytykset mene aina niin kuin haluisi tms. häikkää voi tulla.
mulla oli kans eka synntys tosi kivulias ja jäi kamala synnytys pelko, päätin jo ettei lisää lapsia, kunnes poika oli neljä kk:tta ja huomasin olevani raskaana, taas! (no me kyllä oltiinki miehen kans, et tulee jos tulee) alkuraskaudessa oli tosi kova se pelko, mut sit se jotenki loppu, kun loppua kohti mentiin ja uskalsin synnyttää ihan normaalisti, en kerenny saada edes kun yhden jonku kipupiikin. ja se ponnistus vaihe oli tosi helppo verrattuna ensimmäiseen, eka pon.vaihe kesti puolisen tuntia ja seuraava vaan 13min. että mulla ainaki oli paljon helpompi toinen synnytys vaikka alussa pelottiki ihan tosissaan!
Aion kyllä hankkia sen toisenkin lapsen, jos vaan tulen raskaaksi. En siis vielä, mutta myöhemmin.. Enkä missään vaiheessa ole ajatellut sektiota vaihtoehtona, koska olen läheltä nähnyt kuinka pitkän jälkitoipumisen se vaatii..! Jollei tietysti lääketieteelliset tms. syyt vaadi sektiota. Jotenkin vain järkytyin ensimmäisellä kerralla kuinka kamalaa touhua synnytys tosissaan on. Tosin minulla tapahtui kaikennäköisiä pieniä juttuja synnytyksen aikana, jotka tekivät siitä normaalia vaikeamman..!:O
Mutta muitakin pelkääviä siis on... :)
juu, mullakin oli kyllä ihan tosissaan kivulias eka synnytys, eikä tietenkään se toinen kivuton ollu, mut ihan oikeesti, paljon helpompi, vaikka luulin, että ois yhtä tuskaa kun edellinen. ja menihän se nopeempaa ku eka, avutumisvaihekki meni nopeempaa. siinä ekassa synnytyksessä piti vauva sydänäänten laskun takis auttaa imukupilla ulos ja välilihan leikkaushan siinä tuli, jo siitä toipuminen kesti pari viikkoa, että pysty kunnolla istuun. ja verta menetin niin paljon, että en päässy päivään sängystä ylös kun heikko olo.nyt toisessa kun vauva tuli ilman apuja, niin repesin ihan vähän, muutama tikki piti laittaa ja olo oli ihanan normaali heti melkeen synnytyksen jälkeen, verrattuna siihen edelliseen. kyllä mulle ainaki jäi nyt ihan positiivinen kuva synnyttämisestä. mut enempää en halua lapsia (tai ei saa koskaan sanoa ei koskaan =) ) mut en ainakaan moneen vuoteen, haluan nyt keskittyä näihin kahteen muksuun ja sit mennä vaikka opiskeleen tai töihin.