Nykyisten pätkätyöläisten taitaa olla työnantajan silmissä melkein rikollista kuulua ammattiliittoon, siis työntekijöiden olosuhteisiin ei ole paljonkaan parannusta odotettavissa siltä taholta.
Viimeinen työnantajani oli HUS, jonka johto päätti, että lapseni terapiakäynneistä johtuvat miinustunnit kellokortissa on tehtävä minuutilleen takaisin, koska ei ollut kyse lapsen äkillisestä sairastumisesta. Näin ollen olimme oravanpyörässä, jossa viikottaisten terapiakäyntien takia tein jatkuvasti ylipitkiä päiviä ilman ylityökorvausta ja lapsi joutui olemaan tolkuttoman pitkiä päiviä tarhassa. Hänellä oli sopeutumisvaikeuksia samanikäisten seuraan, mikä on tyypillistä As-lapsille ja tarhassa olo oli hänelle hyvin raskasta. Tilanne oli lapsen kannalta kaiken kaikkiaan aivan kohtuuton ja sitä se oli kaikki nuo vuodet myös omalta kannaltani.
Koska laki ei turvaa lapsen oikeuksia tuollaisessa tilanteessa ja anna mahdollisuutta inhimillisen pituiseen tarhapäivään, olisi tärkeän muutoksen paikka siinäkin. Mihin lakiin se pitäisi saada? Lastensuojelulakiinko?
Muutenkin Lastensuojelulain pitäisi nykytilanteeseen verraten sisältää myös lasten terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä. Nykyisin yksi asia on LsL:ssa, toinen Terv.huoltolaissa, kolmas Mielenterveyslain puolella jne. LsL:ssa pitäisi olla kohta, joka antaa lapselle oikeuden pitkäaikaisiin terapiakäynteihin ilman, että se kostautuu hänelle ylipitkinä tarhapäivinä tai millään muullakaan tavalla.
Viimeinen työnantajani oli HUS, jonka johto päätti, että lapseni terapiakäynneistä johtuvat miinustunnit kellokortissa on tehtävä minuutilleen takaisin, koska ei ollut kyse lapsen äkillisestä sairastumisesta. Näin ollen olimme oravanpyörässä, jossa viikottaisten terapiakäyntien takia tein jatkuvasti ylipitkiä päiviä ilman ylityökorvausta ja lapsi joutui olemaan tolkuttoman pitkiä päiviä tarhassa. Hänellä oli sopeutumisvaikeuksia samanikäisten seuraan, mikä on tyypillistä As-lapsille ja tarhassa olo oli hänelle hyvin raskasta. Tilanne oli lapsen kannalta kaiken kaikkiaan aivan kohtuuton ja sitä se oli kaikki nuo vuodet myös omalta kannaltani.
Koska laki ei turvaa lapsen oikeuksia tuollaisessa tilanteessa ja anna mahdollisuutta inhimillisen pituiseen tarhapäivään, olisi tärkeän muutoksen paikka siinäkin. Mihin lakiin se pitäisi saada? Lastensuojelulakiinko?
Muutenkin Lastensuojelulain pitäisi nykytilanteeseen verraten sisältää myös lasten terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä. Nykyisin yksi asia on LsL:ssa, toinen Terv.huoltolaissa, kolmas Mielenterveyslain puolella jne. LsL:ssa pitäisi olla kohta, joka antaa lapselle oikeuden pitkäaikaisiin terapiakäynteihin ilman, että se kostautuu hänelle ylipitkinä tarhapäivinä tai millään muullakaan tavalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siitä saada maininnan tosiaan Lastensuojelulakiin...
Tämänhetkinen tilanne on lainsäädännöllisesti niin sekava, että lapsia koskevia lakeja on tosiaan hajallaan siellä ja täällä. En tiedä, kumpi menisi paremmin läpi, muutos Lastens.lakiin vai Työlainsäädännön puolelle.
Terapia- aikoja työpäivän jälkeen ?
antaa aikoja muuta kuin virka-ajan sisällä.
olla, myös soskun työntekijät joutuvat tekemään töitä vaika kahdelta yöllä, jos asiakkaalle ai muu aika sovi ja joutuvat myös tulemaan asiakkaan kotiin. Eli sairaalankin pitää joustaa, koska työssäkäyviltä ihmisiltä loppuu työt, jos aletaan soolooleen töissä, eli kuljetaa miten tahtoo. Ja entä lapsi/lapset on niilläkin hauskaa olla aina hoidossa, tai sitten vanhempi joutuu ottaan palkattomia tunteja. Itse olen päättänyt että se en ole minä joka jousta, pätkätyöläisellä kun ei ole paljon sanomista milloin kulkee töissä, tai ei ole kohta missä kulkea.
HUS:n Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sairaala, samoin äidin työpaikka kuului samaan HUS:iin.
Oli kyseessä pienten lasten ryhmäpsykoterapia, jota antoi päivätyötä tekevä lääkäri. Äideille annettiin virka-ajan sisällä kolme aikaa, joista valita kaikille lähinnä sopivat. Muut äidit olivat vuorotyössä, työttömänä, vauvavapaalla jne, minä olin ainut, jolle ei tuo säännöllinen virka-aikana annettu terapia-aika olisi sopinut. Mutta koska siis jäin vähemmistöön, ei asiassa voitu kuulema hoitavan sairaalan taholta joustaa tippaakaan.
Ja samat sanat sanottiin omalla työpaikallani, ei ole kyse lapsen äkillisestä sairastumisesta, joka ikinen minuutti on tehtävä takaisin työnantajalle. Kuukauden sisällä piti aina tunnit olla tasan ja kerran en saanut millään kaikkia miinuksia tehdyksi. Esimies ilmoitti, että minun on tultava tekemään ne seuraavana viikonloppuna! Siis ottaa lapsi mukaan ja tultava tekemään lauantaina takaisin lapsen terapiasta johtuvat miinustunnit.
Kieltäydyin tekemästä niin, ja jouduin kirjallisesti anomaan palkatonta virkavapaata niille tunneille, joista siis en sitten loppujen lopuksi palkkaa saanut. Tällaista HUS:n sairaaloissa yksinhuoltaja äidille.
ne tahot
ja varsinkin ne ihmiset,
joilla on valtaa sanella toisen ihmisen ja perheen elämää;
hyvässä ja pahassa
ja varsinkin pahassa!
Täällä on sitten Reilu Meininki
ja reilu meininki varsinkin kaikkia heitä kohtaan,
jotka ovat muutenkin työstä ja elämästä raskautetut.....