Jaksaisiko joku kiinnostua aiheesta niin, että lukisi koko novellin, sivulauseineen kaikkineen. Loppuun on suunnittelematta dramatiikkaa, mutta Ahmedin ja Murun yhteenotto lienee liian triviaalia ja odotettavaa.
Leivänmuru istui tahrattomalla pöydällä liikkumatta. Se kaipasi vaihtelua elämäänsä, joka oli luvalla sanoen äärettömän tylsää. Gabriel - sen paras ystävä - murjotti kahdenkymmenen sentin päässä voiveitsen vieressä, ja yritti näyttää välinpitämättömältä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tiesi se itsekin, että tunteiden peittäminen oli pullonkorkinavaajalle vaikeaa, varsinkin jos selkään oli tatuoitu paljonpuhuvat kirjaimet: GWS. Mielessään se kuitenkin ajatteli leivänmurua - Murua, jonka ystävyyden se toivoi muuttuvan hiukan vahvemmaksi - joksikin aivan muuksi kuin pelkäksi ystävyydeksi.
Keittiön kello liikutti kerran sekunnissa ohutta viisariaan ja sanoi vuorotellen samaan tahtiin: TIK, sitten TAK. Jättäisivät edes radion auki töihin lähtiessään, ajatteli Muru, joka kökötti jo kolmatta päivää samoissa asemissa aivan pöydän taka-reunalla, seinän vieressä pienen listan alla, mihin sen pahin vihollinen tiskirätti - Ahmed - ei päässyt ulottumaan. Olisi edes musiikkia, Muru mietti, saisi tulla ihan mitä tahansa: Tapani Kansaa, Apulantaa, Hendrixin Jimiä, Vieriviä kiviä, ehkei kuitenkaan Mattia ja Teppoa, mutta olisipa edes ääniä ympärillä. Onhan ystävyyskin tärkeää, mutta toivoisin, että paras ystäväni ei olisi yhtä mykkä kuin itse olen, ajatteli Muru hiukan toivottomana.
TIK-TAK-TIK-TAK-TIK-TAK-TIK-TAK-TIK ..............................TIK..............TAK........... hiljaisuus.
Kello lopetti yksitoikkoisen viestinsä toistamisen, sen viisarit jähmettyivät osoittamaan melkein puoli viittä iltapäivällä, hetkeä jolloin kvartsikoneisto imaisi viimeiset mehut sen paristosta.
Ihanan rauhallista, Gabriel ja Muru ajattelivat ystävinä yhdessä.
Leivänmuru istui tahrattomalla pöydällä liikkumatta. Se kaipasi vaihtelua elämäänsä, joka oli luvalla sanoen äärettömän tylsää. Gabriel - sen paras ystävä - murjotti kahdenkymmenen sentin päässä voiveitsen vieressä, ja yritti näyttää välinpitämättömältä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tiesi se itsekin, että tunteiden peittäminen oli pullonkorkinavaajalle vaikeaa, varsinkin jos selkään oli tatuoitu paljonpuhuvat kirjaimet: GWS. Mielessään se kuitenkin ajatteli leivänmurua - Murua, jonka ystävyyden se toivoi muuttuvan hiukan vahvemmaksi - joksikin aivan muuksi kuin pelkäksi ystävyydeksi.
Keittiön kello liikutti kerran sekunnissa ohutta viisariaan ja sanoi vuorotellen samaan tahtiin: TIK, sitten TAK. Jättäisivät edes radion auki töihin lähtiessään, ajatteli Muru, joka kökötti jo kolmatta päivää samoissa asemissa aivan pöydän taka-reunalla, seinän vieressä pienen listan alla, mihin sen pahin vihollinen tiskirätti - Ahmed - ei päässyt ulottumaan. Olisi edes musiikkia, Muru mietti, saisi tulla ihan mitä tahansa: Tapani Kansaa, Apulantaa, Hendrixin Jimiä, Vieriviä kiviä, ehkei kuitenkaan Mattia ja Teppoa, mutta olisipa edes ääniä ympärillä. Onhan ystävyyskin tärkeää, mutta toivoisin, että paras ystäväni ei olisi yhtä mykkä kuin itse olen, ajatteli Muru hiukan toivottomana.
TIK-TAK-TIK-TAK-TIK-TAK-TIK-TAK-TIK ..............................TIK..............TAK........... hiljaisuus.
Kello lopetti yksitoikkoisen viestinsä toistamisen, sen viisarit jähmettyivät osoittamaan melkein puoli viittä iltapäivällä, hetkeä jolloin kvartsikoneisto imaisi viimeiset mehut sen paristosta.
Ihanan rauhallista, Gabriel ja Muru ajattelivat ystävinä yhdessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen tässä Raul Roineen satua. Siinä esiintyvät härän sarvi, harakan ja kukon höyhenet. Itse olisin laittanut juttuusi persoonallisemmat esineet, aihe on sympaattinen.
>>Leivänmuru istui tahrattomalla pöydällä liikkumatta. Se kaipasi vaihtelua elämäänsä, joka oli luvalla sanoen äärettömän tylsää. Gabriel - sen paras ystävä - murjotti kahdenkymmenen sentin päässä voiveitsen vieressä, ja yritti näyttää välinpitämättömältä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tiesi se itsekin, että tunteiden peittäminen oli pullonkorkinavaajalle vaikeaa, varsinkin jos selkään oli tatuoitu paljonpuhuvat kirjaimet: GWS. Mielessään se kuitenkin ajatteli leivänmurua - Murua, jonka ystävyyden se toivoi muuttuvan hiukan vahvemmaksi - joksikin aivan muuksi kuin pelkäksi ystävyydeksi. >>
Tämän takia pidin koko pätkästä. Loppu oli ristiriitainen. Ensin nuo elottomat... keittiöläiset toivovat, että radio soisi, jotta olisi edes jotain ääntä ja sitten kun kello 'kuolee' he ilahtuvat hiljaisuudesta.
Mutta tuon kopioidun osan takia haluaisin lukea lisää!
Elottomien 'juttujen' rakkaus :P
Taisin itsekin joskus kirjoittaa kahdesta antiikkikaupan tavarasta.