onko kellään teistä kokemusta siitä kun kelan kautta on koulutettu uuteen ammattiin? itselläni se on edessä selkärankareuman ja fibron vuoksi.työterveyshuolto ja reumalääkäri ovat molemmat sanoneet että nykyinen ammatti ei tule jatkossa onnistumaan.
työpaikka
kipu
111503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei varmaan onnistu uusi ammattikaan siitä ei ole kokemusta, mutta luulisin näin.
Eikö lääkärisi voi kirjoittaa sinulle eläkepapereita puoltavaa lausuntoa vai etkö itse halua nauttia elämästäsi?
On se kumma jotta "rampanakin" täytyy ihmiset pakottaa töihin maksamme siis turhaan eläkettä!
Se on sitten eri asia jos haluat itse jatkaa töitä kivuista huolimatta. Tietysti jos olet nuorempi henkilö niin silloin se on ymmärrettävää.
Jopas Sinulla on mielipiteet....
En ihmettele jos olet sairas.
Koulutus auttaa, saa uutta ajattelemisen aihetta ja uusi työ antaa uusia haasteita. Reuma on paljon mieliala sairaus, mikäli olet allapäin ja pessimistinen voit huonosti.
Iloinen hyvä mieli auttaa ja tuottaa elimistön omaa kortisonia ja voit paremmin.
Ei eläke tee ihmistä onnelliseksi.
Olen onnellisesti haastavassa ja mielenkiintoisessa työssä kohta 30 nivelreumavuoden jälkeen. Kela maksaa viikottaisen fysioterapian, joka osaltaan mahdollistaa työssäkäymiseni.
Itselläni on fibro ja kaikenlaisia muita vaivoja ja 3 kertaa tuli eläkehakemusta kielteisenä takaisin. Olin n. 50 v. Olin 2 vuoden aikana sairaslomilla niin paljon, että Kelan korvaukset loppu. Työantaja ilmoitti, että entistä työtäni en voi jatkaa. Kokeilin muuta työtä samalla työnatajalla, jonka Kela (tai oikeammin eläkevakuutus) korvasi, eli maksoi työantajalle palkaani vastaavan summan.
Anoin myös koulutusta, mutta se kaatui siihen, että työantaja oli tehnyt 1/2 vuoden työsopimuksen kanssani, vaikka olinkin epäpätevä. Kela katsoi, että en tarvi koulutusta, koska olen saanut työtä ilman koulutustakin.
Mielestäni, jos vaan saat, kannattaisi hakea eläke. Voit jättää eläkkeen "lepäämään" ja kokeilla rauhassa muuta työtä. Sitä en tiedä miten koulutus eläkkeellä ollessa onnistuu. Eli saatko siihen rahoitustukea mistään.
Mene rohkeasti koulutukseen ja opi uusi ammatti kunnolla. Kela ja työvoimatoimisto auttavat sitten uuden työpaikan saamisessa. Elmänlaatusi paranee ja samalla reuma ei enää hallitse elämsi.
Pid itsestäsi hyvää huolta, hanki hyvä lääkäri ja etsi elämääsi positiivisia asioita.
Olen itse pitkän linjan reumaatikko, uudelleen koulutettu ja vielä työssä, nivelreuma vuodesta 1978. Rehellisesti voin sanoa, että voin hyvin enkä ole sairas - minulla on reuma, mutta en sitä sairasta.
olen 38v.ja kaksi kouluikäistä lasta.haluan ilmanmuuta töihin ja nauttia elämästä.koska itse koen että työ auttaa myös henkistä puolta,mutta se ei saa viedä voimia niin ettei jaksa kotona enää mitään.onko se pitkä prosessi jos lähtee kelan kautta hakemaan uutta mahdollisuuttaa?
olin itse 32-v kun tarjottiin eläkettä. Minusta se oli onneton vaihtoehto. Päädyin valitsemaan opiskelun, jossa vierähti 7 vuotta, sillä jouduin aloittamaan aivan alusta ja käymään ensin lukion ja sitten yliopisto-opinnot. Valmistuin 39-vuotiaana, mutta alan töitä tein jo pari vuotta aiemmin, kesäisin ja viikonloppuisin.
Nyt olen koulutustani vastaavassa työssä.
Koko ajan olen saanut Kelasta rohkaisua ja nikottelematta on kaikki sujunut.
En muuten ole päivääkään katunut, enkä missään tapauksessa haluaisi nyt olla eläkkeellä. Nykyisessä työssäni jaksan oikein hyvin.
Onhan se hienoa, jos saa työpaikan uudelleenkoulutuksen jälkeen helposti. Nykyään vaan tuppaa olemaan niin, että terveet menee työnhaussa sairaiden edelle. Olen itse onneksi vakinaisessa työpaikassa (ikää 30 v) ja olen sairastanut pienestä asti reumaa. Olen yrittänyt tässä välillä hakea tutta työpaikkaa, mutta tuntuu että sairauteni on yksi iso miinus meriiteissäni ja jään sen vuoksi terveiden varjoon. Ja ymmärtäähän sen työanatajan pointin, itse työantajana ottaisin varmasti mieluummin terveen kuin sellaisen, jolla jatkuva sairaus. Tässä hakuvaiheessahan ei pääse vielä näyttämään omia kykyjään, vaan valinta tehdään pitkälti papereiden perusteella ja lyhyiden tapaamisten perusteella.
Er asia tuetysti on se, että jos ei kerro sairaudestaan hakuvaiheessa. Itselläni on kuitenkin sen verran poissaoloja ollut esim. leikkausten takia, että en yksinkertaisesti kehtaisi olla kertomatta etukäteen, siihenhän se luottamut tyssäisi heti. Mutta halusin vaan antaa ajattelun aihetta, että ei sen uuden työn saaminen tule vätlttämättä helppoa olemaan, etenkin jo tietävät, että on kertaalleen uudelleenkoulutettu.
En ole työhaastattelussa uudelleenkouluttautumiseni syytä salannut. Ja paha sitä olisi salatakin, kun kädet on täynnä leikkausjälkiä...
Ikäkin oli aluksi hidaste, mutta kun sain pään auki, niin näytöt ovat puhuneet puolestaan.
Toki tiedän että sairaus vaikuttaa, mutta omalla kohdallani ainakaan toistaiseksi ei vielä näin ole käynyt.
On ikävää, jos ja kun sinulla on toisenlaisia kokemuksia. Se, että pelkää että ei saakaan työtä ei kuitenkaan saisi estää yrittämästä.
Opiskelusta on kuitenkin useimmiten enemmän hyötyä kuin haittaa.
pakko varmaan ainakin jotain yrittää.koska työni on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta.en tiedä,ottaa vaan päähän kun ei tiedä mitä tekisi ja iso askel se on.ainakin tuntuu siltä.
Minut kela on uudelleen kouluttanut sairauteni siis nivelreuman vuoksi. Eikä luultavasti sekään auta saamaan töitä, kun ei ole sitä edellistäkään työpaikaa ja suhteista puhumattakaan. Käsiäni on leikelty moneen otteeseen ja haavat näkyvät käsissäni. Joten en minäkään voi sairauttani salata. Sanotaanko että toivottomalta näyttää työnsaanti tässä tilanteessa ainakin minun kohdallani. Eläkkeelle en minäkään myös vielä halua, ikäni vuoksi ja minulla olisi omasta mielestäni halua edes kokeilla työntekoa, mutta missä?
Itse kävin koulua täällä: www.kiipula.fi
Opiskelijoita ympäri Suomea ja kaiken ikäisiä, teineistä 50-60-vuotiaisiin. Henkilökunta mukavaa ja asiantuntevaa.
Plussana ilmaiset opisekelumateriaalit ja sapuskat, sekä asuminenkin tarpeen vaatiessa.