kuulinpa juuri, että jotkut kasvattajat lopettavat/lopetuttavat ns. virheelliset pennut. eli jos on värivirhettä, purentavikaa yms. kuulemma varsinkin valkoiset bokserit napsitaan pentueesta pois. (valkoinenhan on ei-sallittu väri boksereilla) pitääkö paikkansa? minä kun olen kuvitellut että pennut myydään halvemmalla! eikö kasvattaja vain halua että hänen täydellisestä nartustaan sikiää "vääränlaisia" pentuja?
"virheelliset"
pennut
11706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hakua ole. Väärä purenta esimerkiksi voi olla jatko-iällä todella ongelmallinen. Samoin se valkoinen väri varsinkin jos pentu on kaiken huipuksi vielä kuuro. Kuurolle pennulle lienee aika vaikeaa löytää omistajaa.
Usein myös jos pentuja on paljon ja emän maito ei riitä on syytä miettiä karsimista. niinhän kävisi luonnossakin.
Karsimis asiaan minun on aika vaikea ottaa kantaa sillä kääpiöillä ei suurilukuisia pentumääriä juuri ole.
Kyllä kasvattajat erittäin paljon harkitsevat ennen lopetuspäätöstä.
Mä en ole koskaan kuullutkaan, että joku tuollaisten virheiden takia lopettaisi pentuja. Täällä meilläpäin liikkuu kaksi valkoista bokseria, minusta tosi hyvän-näköisiä kavereita.
jotkut kuulemma ovat kuuroja. Ennen vanhaan lopetettiin automattisesti melkein kaikki valkoiset Boksut. Sitten huomattiin etteivät ne mitään albiinoja kaikki olekkaan. Samoin yhteen aikaan oli käsillä luulo että ovat järjestään kaikki kuuroja.
Juu ei nämä meidän kulma valkeat bokserit ainakaan ole kuuroja, tosi fiksuja jätkiä.
milloin niiden väri on hyväksytty? Muistatko meillä kun mustasileää ei ollut olemassakaan. Jalostuksessa sai käyttää, näyttelyissä Suomessa nolla. Kuitenkin mustat brabbarit kilpailivat Ruotsissa, Hollannissa ja jopa rodun kotimaassa Belgiassa. Koko ajan mitä muistan siitä asiasta väännettiin. Vihdoin ja viimein uuden rotumääritelmän myötä väri on hyväksytty. pelättiin muistuttavan liiaksi mopsia.
Mikähän syynä Boksuissa.
Ne "vääränlaiset" pennut jäävät kuitenkin kasvattajan historiikkiin, eli näyttää huonolta, jos on kovin paljon ei-rotumääritelmän mukaisia tms. virheellisiä pentuja tullut. Siksi ne napsitaan pois.
Jotkut myös jättävät ne pennut rekisteröimättä, ja myyvät ilman papereita kotikoiriksi. Toiset varmaan silti rekisteröivät nekin, mutta hallaahan se kasvattajan työn jäljelle tekee.
ei tee koskaan hallaa kasvattajalle. Kannattaa jättää ne kehänreuna kuiskailut omaan arvoonsa. Kasvattaja joka on omasta työstään rehellinen ja kertoo ikävätkin asiat suoraan kaunistelematta ansaitsee arvostusta.
Sanomatta on selvää ettei aina kaikki mene nappiin. Ollaan sentään tekemisissö elävien olentojen kanssa. Luonto tekee aina oman osansa vaikka miten yrittäisimme. Yllätyksiä sattuu aina. Niiden kanssa on vain opittava elämään.
No kyllähän ne, vaikka kuinka rehellisesti kerrotut, virheelliset pennut mustaavat sen "ansioluettelon" kasvattajalta. Kun katsotaan, miten esim. kenenkin kasvatit ovat pärjänneet, niin tottahan se näyttää huonolta, jos niissä kovin paljon on viallisia yksilöitä. Silloin on valittu huonot perintötekijät (ei tietenkään joka tapauksessa, mutta useissa). Ja, kun ne perintötekijät ovat lähtöisin kasvattajan omista koirista usein, niin... Näyttelykoirat ja jalostusurokset haetaan silloin jostain muualta.
kuka on mitenkin pärjännyt näyttelyissä kasvatteineen. Minusta oikea mitta on tyytyväiset ostajat ja terve koira. Tiedätkö ettei minun kasvateissani juuri harrasteta näyttelyissä käyntejä. Voin vain toivoa että viedään. On jokaisen oma asia meneekö vai ei. Ei minun kasvatustyöni mitta ole näyttelyt ja niissä pärjääminen. Minun mittani on terve rodunomainen koira. kuitenkin koiriltani riittäisi ulkomuotoa näyttelyihin ja hyvä suku takana.
Samoin on monen muun laita. Jotkut on vaan kilpailuvietti sokaissut.
Esimerkiksi näyttelyissä jaetuissa laatupalkinnoissa on huima ero eri tuomarien kesken. Hyvän ja roduntuntevan tuomarin antama EH päihittää mennen tullen rotua tuntemattoman yleistuomarin antaman ERI:n.
Jokaiselta kasvattajalta tulee sitä ns."roskaa". Kuka sen sitten millaisena haluaa nähdä. Ei minulla ole mitään ihmeellistä ansioluetteloa. En minä kilpaile ostajista muiden kanssa. Kyllä ne pennut meiltäkin lähtee ihanille uusille omistajille, joille annan sen maailmanparhaan koiran.
Kaltaisiani kasvattajia on paljon.
Jotkut todellakin tekevät näin pitääkseen "tilastot puhtaina". Lähipiirissäni kuitenkin kasvattajat ovat sen verran fiksuja että myyvät nämä mahdolliset värivirheelliset halvemmalla kotikoiriksi, huolimatta siitä että tilastoissa saattaa näyttää rumalta... Niitä saattaa putkahtaa esiin erittäin hyvistä yhdistelmistäkin, se on näitä luonnon oikkuja mille ei kasvatustyössä mitään voi!
Jokaiselta jalostukseen käyttämältäni koiralta löytyy kuitenkin ainakin 1-2 näyttelytulosta, mutta en pidä sitä minään mittarina. Esimerkiksi se että joku koira on monen maan muotovalio, kertoo mielestäni enemmän tämän ihmisen aktiivisuudesta näyttelypuolella, kuin koiran ylivoimaisuudesta muihin nähden.
Mielestäni tärkeämpiä kriteereitä on rodunomaisuus (sen näkee ilman näyttelyitäkin), hyvä luonne ja terveys, ja tietysti ne linjat joista koirani pohjautuvat! Suurin osa koirista menee kuitenkin kotikoiriksi, ja on mukavampi viettää monen monituisia vuosia terveen ja kivan luonteisen koiran kanssa, kuin perkaleen kauniin näyttelytähden jolla viiraa päästä, tai eläinlääkärikuluihin menee enemmän rahaa kuin mitä koira on maksanut.
Tottakai toivon, että kasvattien omistajat käyttäisivät edes muutamassa näyttelyssä, en silti edellytä sitä, ja tärkeämpänä pidän että koirille tehdään rodunomaiset terveystutkimukset. Näin kasvattajakin saa palautetta (ja mustaa valkoisella) kasvatustyöstään!