Kyselisin ihmisten kokemuksia luomusynnytyksestä. Itse olen suunnitellut synnyttäväni ilman kivunlievitystä, kai se on tehtävissä kun miljoonat muutkin naiset jossain pöpelikössä niin tekevät ja niin ollaan tehty ennen kuin aineet keksittiin. Niin että ei kai se NIIN kivuliasta voi olla ettei sitä kestä?
Miten sairaalat on suhtautunut tähän aikeeseen, tuputtaako ne lievityksiä kivun ollessa suurimmillaan niin että heikkotahtoisena varmaan suostuisikin vai miten on mennyt? Onko eroja luomu ja lievitetyn synnytyksen välillä, esim kesto jne? Kokemuksia pliis!
Miten sairaalat on suhtautunut tähän aikeeseen, tuputtaako ne lievityksiä kivun ollessa suurimmillaan niin että heikkotahtoisena varmaan suostuisikin vai miten on mennyt? Onko eroja luomu ja lievitetyn synnytyksen välillä, esim kesto jne? Kokemuksia pliis!
Vastaukset 75
Vanhimmat
ettei siella synnarilla jaeta mitaleja sellasille naisille jotka synnyttaa ilman kivunlievitysta. Synnyttaminen voi olla paljon kivuliaampaa kun osaat kuvitella, niin etta ala pety tai tunne epaonnistuneesi jos jossain vaiheessa sitten haluatkin sen epiduraalin.
Kuka tässä on mistään mitaleista puhunutkaan? Ärsyttää tuollaiset asenneongelmaiset!
suunnitella mitään liian tarkkaan etukäteen,varsinkaan jos on menossa ensimmäistä synnyttämään! Itse toivoin kestäväni kaiken sen kivun ilman lievityksiä,mutta kun se hetki sitten koitti otin kaiken kivinlievityksen ilolla vastaan! Kivut olivat niin kovat ja en enää edes jaksanut miettiä onko epiduraalista mahdollista jotain haittaa. Epiduraali auttoi tosi hyvin eikä hidastanut synnytyksen kulkua mitenkään, ensisynnyttäjäksi avautumisvaihe eteni mallikkaasti. Tulkaapa sitten kertomaan miten synnytys meni ilman kivunlievitystä... kaikki on yksilöllistä,voihan olla että joku selviää ilmankin mutta etukäteen siitä ei voi päättää!
Ja takuulla menin synnytykseen rentona, mitään pelkäämättä ja onneksi en osannutkaan mitään pelätä, koska kokemus oli kivuliaampi mitä uskalsin odottaakaan. eikä tarkoitus ole pelotella, hyvin olen siitä toipunut ja uskallan varmaan synnyttää toisenkin kerran
En tiedä oletko perehtynyt näihin mahdollisiin haittavaikutuksiin - ne ovat tasan ja ainoa syy, miksi en halua itse ottaa mitään mömmöjä. Ja kuten olen koko ajan puhunutkin MAHDOLLISISISTA haittavaikutuksista - toisille niitä ei tule ja toisille tulee, itse en vaan halua ottaa sitä riskiä että menen toimintakyvyttömäksi puudutuksen takia.
siis ei todellakaan ollut tarkoitus mitenkaan mollata "luomu"synnyttajia. Itsekin halusin alunperin synnyttaa ilman kivunlievitysta mutta kun synnytys kesti toista vuorokautta ja sattui aivan saatanasti, joten pakko se epiduraali oli ottaa vaikka vastustin sita ihan loppuun asti, pelotti niin paljon etta itkin ja oksensin. Lapsi syntyi lopulta hatasektiolla taysnukutuksessa etta se siita luomusynnytyksesta.
Käytännössä jos joku menee synytyksen yhteydessä toimintakyvyttömäksi on suurin syy siihen kipu, ei puudutukset tai muut kivunlievitysmenetelmät. Kokemuspohjana muutama sata eri synnyttäjää. Jos jostain synnytyksenkin yhteydessä käytettävästä menetelmästä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, ei sitä käytettäisi. Ei tietenkään. Omituisia ajatuskulkuja näyttää synnyttäjilläkin olevan.
Vaikka suurin osa epiduraalin käyttäjistä ei niitä haittavaikutuksia kokisikaan, en silti halua kaunistaa sitä tilastoa henkilönä, joka haittavaikutukset kokee. Jokuhan niistä kärsii ja en halua kuulua siihen joukkoon.
Jos sinulla on kerta tuota kokemusta, luulisi että olisit tietoinen siitä että epiduraali saattaa häiritä ponnistamisen tunnetta ja jopa pahentaa kipua sotkemalla elimistön omia kivunsietojärjestelmiä. Siinä ei ole mitään omituista, ettei halua kipupiikkejä elimistöönsä elimistön normaalitilaa sotkemaan. Olisiko sinulla kenties kehittämisen paikkaa tuossa ammatisella saralla jotta näkisit asioita vähän laajemmista näkökulmista?
Hei! Olen synnyttänyt kaksi yli 4kg lasta melkein luomuna. Ainoa kivunlievitys ilokaasu, mutta koska se sai minut voimaan tosi pahoin ekassa synnytyksessä, otin sitä toisessa synnytyksessä vain pari henkäystä ja normaalia laimeampana, mutta silti oksensin. Eli en ottanut sitä enempää ja loppu hoitui hyvin ilman sitäkin. Ekassa synnytyksessä istuin keinutuolissa lämmitettävien jyväpussien kanssa ja kiroilin :) toisessa synnytyksessä istuin kolme tuntia suihkussa, auttoi tosi hyvin ja kohdunsuu avautui kuin huomaamatta kun siinä juteltiin. Kumpikin synnytys kesti alle 9 tuntia. Kyllähän se sattuu, tietysti, mutta eihän se loputtomiin kestä. Sitäpaitsi mua on auttanut eniten se, että mulla on koko ajan mielessä lopputulos :) mun ei tarvitse sitä edes pitää mielessä pakolla, se vaan tuntuu menevän luonnollisesti näin... Toisessa synnytyksessä murtui häpyluukin (tosi harvinaista) mutta en edes huomannut sitä. Mielenkiinnolla odotan kolmatta kertaa :)
Minulle äiti aina kettuili että "sulla on niin matala kipukynnys, kaikki sattuu". No syntymämerkkien/luomien poistoja oon jännittäny kylmässä hiessä niin että taju meinannu lähteä, samoin hammaslääkärissä pikkujututkin jännittää kamalasti. Mutta synnytykseen pystyn jotenkin lähtemään hyvällä fiiliksellä. Ainoa mikä on kummallakin kerralla "jännittänyt" on se, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Ja sellaista tuli mieleen että kannattaa mahdollisimman pitkälle tehdä jotain muuta kuin maata sängyssä, ainakin itselleni on tullut siinä kipein olo ja siitä ei jotenkin tunnu enää ylös pääsevän :)
En ole vielä synnyttänyt, mutta toivon voivani kertoa hyvin menneen kokemuksen noin parin kuukauden päästä!
Täällä palstalla en ole paljoa nähnyt luomusynnytyskokemuksia (niin ja täällä aina jonkun pitää alkaa aukoa omaa päätään sitten siitä, en ymmärrä mistä se katkeruus tulee niitä kohtaan kun joku haluaa synnyttää luomuna), mutta muilta vauvapalstoilta kymmeniä positiivisia kertomuksia! Eli jos synnytykseen lähtee pelotta, jännittämättä ja rentona niin siitä on varmasti helpompaa "selvitä" luomuna, kuin jos pelkäisi ja jännittäisi itse tapahtumaa muutenkin kamalasti - sehän lisää kipua. Minulta jo kysellään, jännittääkö synnytys mutta eipä jännältä tunnu mikään muu kuin se, että saa tämän uuden perheenjäsen syleilyyn :) Nykyään on ikävä yleinen asenne, että synnytyksen pitäisi etukäteen pelottaa ja jännittää kamalasti sen kivun takia - ja kai se alkaa monia pelottaakin, kun sitä kipua niin lietsotaan..! Ja jotain epiduraaleja ynnämuita pidetään ihan arkisina pikkujuttuina, eikä monet edes etukäteen tiedä niitten mahdollisista haittavaikutuksista (toiselta palstalta on tullut luettuakin kokemuksia ja kysymyksiä siitä, että miksei haittavaikutuksista kerrottu etukäteen.. mutta eipä sitä valitettavasti kerrota monesta muustakaan asiasta jos ei itse hoksaa ottaa selvää)
Mulle on ihan sama miten muut synnyttää ja millä kivunlievityksillä, puhun nyt omasta puolestani.
Ajattelen myös samoin, että kun aiemminkin on selvitty ilman kivunlievityksiä ja selvitään monessa paikkaa nykyäänkin (joo joo, vaikkei eletäkään 1800-lukua ja entisaikaan lapsikuolleisuudet oli isompia, niin mistään en ole lukenut että se olisi johtunut kivusta vaan kyse on tainnut olla muista komplikaatioista jotka nykyään onneksi osataan hoitaa ja ennakoida) niin varmasti siitä voi selvitä kun sillä mielellä hommaan lähtee. Olen varautunut siihen, että se voi sattua hyvinkin paljon - ja myös siihen, että se kipu ei välttämättä ole yhtään niin pahaa mihin on varautunut (monen olen kuullut tai siis lukenut kertovan, ettei se kipu ollut niin hirveää mihin varautui) Toki se kipu on yksilöllistä, mutta uskon että ihmisellä on kyky myös hallita omaa kroppaansa itseään psyykkaamallakin - onhan näitä tarinoita suurempiakin kuin synnytyskivun ns. hallitseminen.
Itse tilailin jo raskauden alussa synnytysrentoutus ja hypnoosirentoutuslevyjäkin synnytystä varten, täytyy niitä muistaa kuunnella vielä tässä loppuaikana.
Itsekin vähän mietin miten sairaalassa suhtaudutaan, toivottavasti on mukava kätilö vastassa.
Muitten kokemuksia lukeneena muistan kommentteja esim. siitä, että synnytys on ollutkin nopeammin ohi kuin luuli ja se kipu ei kestänyt kovin kauaa ja tuosta synnytysten kestosta - on mahdollista että epiduraali hidastaa synnytystä monista eri syistä johtuen.. en näitä juttuja enää sanantarkkaan ulkoa muista mutta googlettamalla löydät hyvin tietoa.
rv29 5
hyvä asenne mun mielestä =) Minä pelkäsin kipua aivan mielettömästi ja sairaalan päin kun mentiin mulla oli supistukset aivan kamalat, kiljuin suunnilleen haluavani lääkettä. sairaalaan päästyä esitin toiveeni myös kätilölle joka sanoi että kun käyrät saadaan otettua laitetaan vaikka kohdunkaulalle puudutus. Eipä sitten sitäkään keretty laittamaan... Synnytyksessä auttoi avomieheni jonka syliin pystyin laittamaan pääni ja kättä puristaa kun sattui =) Sekä se että osasin rentoutua supistusten välillä, liiankin hyvin... nukahtelin meinaan! Happea ne pakotti ottamaan, mutta heitin aina maskin pois kun se oli tiellä. Synnytyksestä jäi hyvä muisto loppujen lopuksi, pahinta olivat ne supistukset ennenku päästiin tosi toimiin.
miten Jihuuu olet Kouvolassa viihtynyt? Ite opiskelin siellä.
olen kipukammoinen. Hammaslääkäri on helvetti ja olisi ihanaa jos puudutusta vartenkin puudutettaisiin ensin sillä voiteella...
Synnytykseen menin sillä asenteella ettei siihen ole kukaan kuollut kivun takia jne. Olin etukäteen selvittänyt hyvin kaikki kivunlievityksen ja mielessäni keskivertosynnytyksen ajaksi tuntui mömmöjä riittävän ihan kohtuudella..
Kun sairaalaan lähdön aika tuli nukuin aina alkuun supistusten välit ja uuden tullessa heräsin laskemaan sen kestoa ja katsomaan sitten jo väliäkin kellosta. Sairaalaan lähdettiin sopivaan aikaan jolloin siellä ollaan valmiita ottamaan vastaan ei siis vuoron vaihtuessa kun kaikilla on kiirettä. Ajatuksena takoi että nämä supparit kyllä kestää, mutta mites ne kunnolliset?
Kätilö kummasteli sairaalassa kun ei pitkällä kokemuksellaan huomannut supistuksien tuloa paitsi siitä että silloin en puhunut vaan hiljenin ja keskityin itseeni. Yritin tavallaan keskittyä oppimaan supistuksen niin että tiedän milloin se tulee ja milloin alka amennä ohi että sen kestää koko ajan kun sen tavallaan osaa ja tuntee. Lääkettä en halunnut vaikka olo oli hieman tukala, mutta sen kesti kyllä hyvin vielä. Ei kannattanut logiikkani mukaan tuhlata aineita vielä vaan säästää tositarpeeseen.
Homman edetessä selkään alkoi sattua ja kätilö ehdotti akvarakkuloita. Oli juuri oppinut ne aiemmin ja olivat uusi keino. Mokomat auttoivat ihanasti vaikka laitto sattui ihan sikamaisen paljon! Ja taas mentiin aikaa eteenpäin..
Supistusten voimistuessa osaava kätilö kysyi millaisia ne ovat ja kun kerroin niissä olevan selainen paha kärki joka alkaa olla sietämätön niin ehdotti ilokaasua. Kaasu vei tuon kärjen pois ja olo oli taivaallinen. Ihan pöllyssä koko akka siis..
Olisin halunnut liikkua, mutta kaasu kun ei kulkenut mukana ehdotti kätilö että mene keinuun. Nyt osaisin mennä siihen tietämykselläni itsekkin, mutta silloin se kuulosti alkuun vähän tyhmältä, mutta kokeillaan vaan.. Tovin kuluttua alkoi olla paineen tunnetta alapäässä ja lisättiin istuintyynyä kyytiin.
Kun alkoi tulla tunne että on kohta on pakko ponnistaa siirryttiin pöydälle ja vain muutaman työnnön jälkeen oli esikoinen maailmassa. Pöydälläkin tuo kokenut ihminen osasi neuvoa hyvän asennon ja sukanvarret sun muut niin näppärästi ja joutuisasti.
Vauva sylissä sitten kuului vierestä; minä vähän ajattelin että luonnollisuus on tänään valttia.. Kokenut ammattilainen osasi tunnistaa lajini johon en tiennyt kuuluvanikaan jo aika pian saliin mentyämme. Miestäkin hän rauhoitteli jossakin vaiheessa sanomalla että toiset osaa tämän ja toiset ei, vaimosi osaa joten annetaan hänen hoitaa tämä juttu!
Etukäteen on siis todella vaikeaa tietää miten kaikki menee ja kauheasti ei kannata päätöksiä tehdä asioista sillä päätösten muuttaminen on vaikeaa ja epäonnistumisen tunne on paha. On myös kätilöstä ja sairaalasta kiinni miten asia tulee hoitumaan. Onnekseni kohdalleni sattui konkari jolla oli asennetta muuhunkin kuin rutiiniin ja vaistotkin kohdallaan. Jos haluaa luomua niin kannattaa siitä mainita sairaalaan mennessä jotta silloin voi kätilö vaihtua mikäli siihen on mahdollisuuksia sillä monasti jokaisella kätilölläkin on omaa erityisosaamistaan ja taitoja tietyissä asioissa peruskoulutuksensa päälle.
Toista kun sitten mentiin tekemään tiesin jo mitä haluan tai luultavasti haluan.. Kätilö luki paperini ja sanoi heti että on itse aktiivisen synnytyksen kannalla. Luomu sanan sijaan olisikin hänestä käytettävä aktiivinen sanaa koska luomussa äidin on osattava ja taidettava omia tuntemuksiaan muutenkin kuin kivun määrän kautta. Asiaa voi opetella perehtymällä synnytykseen monella tavalla etukäteen, mutta silti se ei aina onnistu kun tilanne yllättääkin rajuudellaan sitten tosielämässä. Itse pelkäsin taas että jos kaikki onkin pahempaa kun ensikerralla ja sitten taas ne mömmöt loppuu, ilokaasuakaan ei ihan heti uskaltanut ottaa ettei sen teho mene vaikka tosiasiassa siitä ei ole pelkoa..
Meillä siis meni näin suunnittelematta. Edelleen pelkään kaikkea mikä aiheuttaa kipua, mutta synnytys ei ole mikään paha juttu ja kuitenkaan synnytykseni eivät ole olleet mitään helppoja tms ja siksi onnistuneet noin vähällä lievityksellä.
Synnytys on mitä luonnollisin asia, mutta niin on moni muukin juttu ja silti niitä kammotaan! Veikkaan myös että jos äitini aikanaan olisi saanut valita epiduraalin niin varmasti hän olisi sen ottanut ilomielin vaikka se silloin ei ollutkana mahdollista..
Kannattaa pitää myös mielessä että kipu vie hirveästi voimia ja voimien loputtua on sekä äidin että lapsen henki kyseessä. Nimenomaan siihen on moni aikanaan kuollut että kipu vei voimat eikä sitten koskaan saatu lasta ulos tai jos saatiin niin oli jo äidin kannalta myöhäistä..
Ei kannata kipua vähätellä eikä sen kestämistä ihannoida. Lapsen kannalta on ihan sama mitä tuskaa äiti on kokenut synnyttäessään. Myös äidin toipumisen kannalta parempi on mitä pienempi fyysinen rasitus koko juttu on. Silti en ymmärrä niitä joiden mielestä synnytyksen pitää olla niin läpeensä puudutettu ettei tunnu missään..
...besserwisser. kohtahan näet. kikkelis kokkelis, sit loppuu vaahtoominen.
En minäkään kivusta mitenkään nauti ja minulla on tiettyjä hassujakin kipukammojuttuja.. hammaslääkärikäynnit ovat joskus olleet tuskaa, mutta siinä on muutenkin niin avuttomana; suu auki paikoillaan ja toinen poraa syvälle tulehtuneen hampaan juureen (siis näin pahimmillaan, onneksi homma menikin juurihoidoksi juuri tulehduksen vuoksi). SE sattuu todella, onneksi juurihoito jo ohitse :D
Kaikki eivät ymmärrä sitä, mutta kun olen muutenkin aika pitkälle luomuhenkinen (lääkkeitä käytän vain äärimmäisissä tilanteissa ja muutoin vaihtoehtomenetelmiä) niin minulla on ihan hurja into ja odotus kokea miltä se synnytys tuntuu.. jos sattuu, niin sitten sattuu. Enhän minä tiedä miltä se juuri omalla kohdallani tuntuu - tosin muutaman kerran raskausaikana on tullut sellaisia vihlontoja että on käynyt mielessä ajatukset "huh huh sentään kun tositoimiin päästään.." ;) Mutta oma ajatuslogiikkani menee siten, että itselleni on parempi synnyttää esim. ilman epiduraalia, kuin siten että ottaisin sen ja saisin siitä pahoja haittavaikutuksia jolloin tilanne olisi vielä pahempi kuin se mahdollinen hirveä kipu.
Ja minusta on harmi, että jotkut ihmiset vetävät tähän kipukeskusteluun mukaan sellaisia ajatuksia ja muistutuksia, että kukaan ei ole parempi äiti synnyttäessään ilman puudutuksia tms.. kun mistään sellaisesta ei alunperinkään ole kyse, että siinä jotain paremmuutta yritettäisiin tuntea. Syyt ovat tasan vaan epäluulot joitain lääketieteellisiä keinoja kohtaan.
Pitääpä sitten mainita tuolla aktiivinen synnytys ilmaisulla niin varmaan kätilö hoksaa mistä on kyse kun pyytää vielä siihen päälle ammetta ja synnytysjakkaraa.
Kerropa ihmeessä, että mikä minusta tekee besserwisserin kun en henkkoht halua elimistööni mitään "mömmöjä"?
Mikäs täällä oleillessa, vähän on tylsää kun ei tunne oikein ketään ja sen takia onkin aikaa notkua turhankin paljon koneen ääressä :P
Mielipiteet eivät tee ihmisestä Besserwisseriä, vaan tapa jolla ne ilmaisee. Ihan vaan palstahygienian hengessä, mielipiteensä tai vastineensa voi ilmaista myös rakentavasti, välttäen "lässyn lässyn"-tyyppisiä epämiellyttäviä ilmauksia. Älykäs, ystävällinen ja vuorovaikutustaitoinen ihminen osaa tarkastella asioita objektiivisesti sekä esittää asiansa neutraaliin tai jopa mukavaan sävyyn. Valitettavasti sinun kirjoituksesi ovat hyvin usein katkeransävyistä ja tympeää luettavaa. Hieman surkuhupaisaa oli mm., kun toisella palstalla mainostit sitä kuinka aiot tulevan lapsesi kasvattaa samalla mollaten alkuperäistä kirjoittajaa aika epäkypsin sanakääntein. Esimerkki on lapsen paras kasvattaja: jos sinä et osaa olla empaattinen tai rakentava, myöskään lapsesi ei näitä taitoja tule oppimaan. Toisaalta, tämä lienee melko harmiton tapa purkaa patoutumiaan, jos sellaisia on. Mukavaa loppuodotusta.
Niin, eli jos minä kirjoitan otsikoksi lässynlässyn henkilölle, joka alunperin on kirjoitustyyliltään ollut kaikkea muuta kuin rakentava, niin pieni palautteen näpäytys tekeekin siis minusta syypään ei-rakentavaan keskusteluun.. heh hee, loistavaa logiikkaa, go for it!
Omat mielipiteeni esim. tuo teksti johon sitten tuli besserwisser kommentti, oli ihan asiallisesti ja rakentavasti ilmaistu, tekstin sävyssä ei ollut mitään vikaa vaan sieltä joku nokkela tyyppi rivien väliin keksii aina ihan omia näkemyksiään.
Ai minä katkera? Mitenkähän saat katkeransävyisen tekstistä, jossa totean etten halua epiduraalia? Siinä ei ole mitään sen katkerampaa kuin siinäkään, että joku sanoo nimenomaan haluavansa epiduraalin. Mutta erona tuohon on se, että joillakin ihmisillä itsellään on jonkun asteisia ongelmia, kun he näkevät punaista vain sen takia, että joku haluaa itse synnyttää ilman "mömmöjä". On se kumma jos ei ole parempaa ärsyyntymisen aihetta.
Ja mitähän olivat nämä epäkypsät sanankäänteet kasvatusasioissa? Yhtäkään viestiäni ei ole ylläpito poistanut, sen sijaan minulle tulleita kommentteja on poistettu vaikka millä mitalla. Minä siis en käytä mitään halveksuvia ilmaisuja toisin kuin ERÄÄT. Jos toteaa sen tosiasian, että joku fyysistä kuritusta käyttävä ja hermoheikkona huutava ihminen hämmästelee, kun lapsi alkaa käyttäytyä samalla tavoin - että kenties lapsi ottaakin mallia tästä kasvattajasta, niin luulisi aikuisen ihmisen kykenevän katsoa peiliin ja miettiä, olisiko vika kenties itsessä. Kyllä se pitää kestää, jos joku sen ääneen toteaa. Jos ei tällaisen mattimeikälaisen sanomana asia hetkauta, voi mielihyvin mennä kysäisemään asiaa joltain viralliselta asiantuntijaltakin, jos sitä ei kestä kanssaihmisiltä kuulla.
Se ei ole mitään mainostamista, jos toteaa ettei itse harrasta lapsiensa haukkumista, hakkaamista yms., vaan elämän perusasia joka pitäisi jokaisen ihmisen tajuta.
Minä olen oikein empaattinen ja rakentava, mutta empaattisuus ei ole sitä, että kuuntelee muitten haukkuja vain kiltisti myöntäillen.
tuota... Ja itsekö olet "Älykäs, ystävällinen ja vuorovaikutustaitoinen ihminen" ? Ja "osaat tarkastella asioita objektiivisesti sekä esittää asiansa neutraaliin tai jopa mukavaan sävyyn" ?
tsippadaidaa...
...besserwisser. kohtahan näet. kikkelis kokkelis, sit loppuu vaahtoominen.
...siis sama muori kuin tuo alkuperäinen.
Kritisoin sinua rakentavaan sävyyn, kiitos rakentavasta vastauksesta. Kritiikin vastaanottaminen provosoitumatta on taito sekin.
Viestisi varsinaiseen asiasisältöön minulla ei ole kantaa. Puudutuksen ottaminen tai ottamatta jättäminen on aivan jokaisen oma asia. Minä en puuttunutkaan siis sisältöön, vaan tapaasi ilmaista asioita YLEENSÄ. Dot.
Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä, eikä johdu siitä, että olisin halunnut mitään kruunua päähäni vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että pelkään jostain kumman syystä selkärangan nikamien väliin pistettävää piikkiä enemmän kuin synnytyskipuja.
Eikä kannata kirjoittaa "mamero" -> niin olenkin omasta mielestänikin, mutta taas tullaan siihen, ettei elämä mene niin kuin itse haluaa. Kolmas lapsi syntyikin keisarinleikkauksella, eikä sitä silloin kysyttykään minulta. Se oli aivan kamala piikki kokemus. Koko eukko tärisi kuin haavan lehti, kun anestesia.lääkäri yritti piikittää. Hyvä, etteivät joutuneet pyytämään lisä väkeä, että saivat laitettua piikin niiden hiivatin nikamien välistä. Pelkäsin hölmö koko puudutuksen ajan, ettei tunto alakkaan tulemaan raajoihin. Toiseksi onnellisin hetki, heti ihanan tyttö vauvan jälkeen oli, että tunto palasi ja kaikki meni kuin menikin hyvin. Edelleen on kyllä se hiivatin piikki kammo.
Piikin voi kyllä lykätä muualle, mutta ei sinne selkään. Tämä kammo johtuu siitä, että olen joskus lukenut näistä tapauksista, kun sen jälkeen ei ole kävellyt metriäkään, eikä selitykseksi riitä, että on tapahtunut todella harvoin.
Pelkään lentämistäkin ja korkeita paikkoja. Lentopelkoonkaan ei ole auttanut, vaikka kuinka ajattelen, että todella harvoin tippuvat alas. Tai, kun olen 2 m korkeudessa korkeat laidat ympärillä tiedän, että mitään ei voi tapahtua, pelkään silti aivan kamalasti.
Voit ihan varmasti, jos tahdot synnyttää ilman kivun lievitystä ja, jos Luoja suo kaikki menee hyvin. Ei siellä ainakaan kukaan minulle mitään tyrkyttänyt, vaikka en kertonutkaan, että pelkään piikkejä (en ainakaan muista kertoneeni :)).
Onnea synnytykseen.
Tuo olisi voinut olla ihan itseni kirjoittama. Ei minuakaan pelota jos sormenpäästä otetaan verinäyte ja jopa verta käyn luovuttamassa ihan huoletta. Selitit tuon piikkijutun ihan kuten itse sen koen.
niin että pitää ottaa puudutus...=) Ihan tosi hei, sä et tiedä MITÄÄN synnytyskivuista, joten höllää vähän pipoasi(eikö se näin helteellä ole kuumakin?) Tule puhumaan, sitten kun tiedät/olet kokenut, koska tällä hetkellä puhut vain teoriassa ja se on yhtä tyhjän kanssa. Sama, kuin lähihoitajan "kokemuksella" menisit sanomaan sairaalle, että "ei tuo voi sattua, kun otat vain rennosti". Toivottavasti synnytyksesi on oikein piiitkäkestoinen, niin voit kasvaa hiukan ihmisenäkin. Miten ihmeessä terveydenhuoltoalalle hakeutuukin tuollaisia kylmiä ihmisiä, kuin sinä?
Minä en ole puhunut kenenkään muun synnytyskivuista enkä edes omistani, vain OMASTA halustani synnyttää luomuna. En minä ketään arvostele jos joku on päättänyt odotusaikana ottaa kaikki mahdolliset kipupiikit - miksi sinä siis arvostelet minua, kun minä en niitä halua ottaa?
Löysin muuten sellaisen loistavan kirjan kirjastosta kuin Luonnonmukainen synnytys - sun kannattais lukea se, niin ehkä ymmärtäisit mistä tässä ajattelussani on kyse. Tosi sairasta tuo, että toivot synnytykseeni ongelmia jotta "kasvaisin ihmisenä". Jos joku tässä on kylmä, se olet sinä! Se, että minä sanon haluavani synnyttää luomuna, on ihan eri asia kuin että menisin hoitajana sanomaan sairaalle että ei tuo voi sattua. En ole täällä kenenkään muitten kivuista puhunut mitään, vain ITSESTÄNI. Vai onko sulla tosiaan noin äärettömän huono lukutaito??
En tiedä onko sulla kokemusta kun porataan tulehtunutta hammasta juuria myöten? Otin todellakin puudutuksen, EIKÄ SE AUTTANUT. Niinpä siihen pistettiin jotain tulehdusta lievittävää ainetta ja seuraavalla kerralla puudutuksen tykö juurta hoidettiin. Sitten kun ne hermot oli siitä tuhottu, ei tarvinnut enää puudutella. Pikkasen eri juttu nimittäin, jos porataan "pinnalta" kuin juuria myöten. Tosin eihän sulla ole kokemusta eikä kykyä käsittää noinkaan yksinkertaista asiaa. Ja jos jollakulla juurihoito ei satu kun juuri on tulehtunut, niin hienoa että sillä ihmisellä on omat kipuhermot sellaisia, ettei se tunnu. Mutta jotain hammaslääkäriä ei voi mitenkään verrata synnytykseen. Sivistä itseäsi ja lue se kirja niin ehkä saattaisit tajuta jotain muutakin kuin omia näkemyksiäsi.
Hei!
Lähdin molemmilla kerroilla synnyttämään sillä ajatuksella, että yritän pärjätä ammeessa ja ehkä ottaa vähän ilokaasua. Mielestäni kipukynnykseni on korkea, mutta ei se sitten tainnut ollakaan :).
Synnytyksiä on tosi erilaisia ja ihmiset kokevat kivun eri tavalla. Mikäli sinun kiputuntemuksesi on siedettävä, saattaa luomusynnytys sujua ensimmäiselläkin kertaa aivan hyvin! Mutta jos tunnet kovasti kipua, saattaa synnytys pitkittyä turhaan. Minulla oli näin ensimmäisellä kerralla - kohdunkaulan aukeaminen oli pysähtynyt 2 senttiin ja olin aivan tajuttomuuden partaalla kivuista (ei mitään muistikuvia viimeisesti tunneista ennen epiduraalia). Epiduraalin saatuani kohdunkaula aukesi alle tunnissa (!) 10 cm:iin (sitä ennen 8 h tiheitä supistuksia ilman tulosta) ja sitten vauva jo syntyikin :). Toisessa raskaudessa en pystynyt millään tajuamaan miksen muka voinut rentoutua avautumisvaiheessa ilman kivulievitystä, tein mielikuvaharjoituksia ja vaikka mitä mutta kyllä se muistui sitten salissa mieleen :), ja taas otettiin epiduraali. Jos ikinä teen kolmannen lapsen, niin varaudun jo nyt siihen että sen mukaan mennään kuinka kipeitä ollaan :).
Niin, ja kivunlievityksestä on se hyöty, että äiti jaksaa avautumisvaiheen paremmin ja jaksaa ponnistusvaiheessa ponnistaa tehokkaammin. Lisäksi epiduraali ainakin raskaissa synnytyksissä lisää vauvan hapensaantia. Toisaalta epiduraali saattaa olla vaikutukseltaan niin voimakas, että äiti ei pysty ponnistamaan esim. kontaltaan tai jakkaralta, jos on tällaista toivonut. Joillakin epiduraali vie myös ponnistamisen tarvetta pois, jolloin joudutaan odottelemaan ennen ponnistamista vaikutuksen lakkaamista.
Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia: ehdotan ensisynnyttäjälle, että kertoo kätilölle haluavansa pärjätä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä niin pitkälle kuin se hyvältä (tai siedettävältä ;) ) tuntuu, mutta että on valmis myös kunnon livunlievitykseen tarvittaessa. Kannattaa synnytyksessä kuunnella kätilöä, he tietävät milloin esim. äidin uupumuksen vuoksi kannattaa ottaa joku kivunlievitys käyttöön jotta vauva saadaan maailmaan. Toista lasta synnyttäessä tietää sitten jo itsekin paremmin sen, kuinka paljon kipua kestää ja mitä on odotettavissa :).
ja vastauksena sinun ensimmäiseen kysymykseesi: minun kohdallani synnytys on NIIN kivuliasta, että en kestä sitä ilman kivunlievitystä. :)
Lähdin minäkin synnyttämään ajatuksella että pyrin välttämään kaikkia lääkkellisiä kivunlievityksiä. Vaan enpä onnistunut.. Etukäteen suunnittelemistani hieronnasta ja ammeesta ei ollut mitään hyötyä.. Itseasiassa hieronta sattui niin paljon, että tuntui kuin jokainen sormi olisi polttanut reiän selkääni..
Lopulta epiduraalikaan ei kunnolla tehonnut, joten ilokaasun avulla oli pärjättävä!
Hengissä selvisin, mutta kamalaa oli!!
Nyt kun olen synnytyksen kokenut, ajatusmaailmani on muuttunut siihen, että ajattelen niin, kuten useimmat tuntuvat täällä ajattelevan: ettei synnytyksestä ja sen tuottamasta kivusta voi mitään tietää ennen kun on sen kokenut. Ennen synnytystä ajattelin niin, että on siitä ennenkin selvitty, ei se voi niin paljon sattua! Mutta kylläpä vaan sattui... Sattui niin paljon, etten tajunnut mitään. En edes sitä miksi olin siinä kärsimässä.. Joten lopputulos, ihana poikavauva, ei ollut selkeänä ja kirkkaana mielessäni.
Omalla kohdalla tuli myös synnytyksen jälkeen myös hirveä epäonnistumisen tunne.. Se lähti kuitenkin pois keskusteltuani erään kätilön kanssa..!
Minulla synnytys ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ensi kerralla lähdenkin ilman suunnitelmia matkaan.. Jos joku pystyy synnyttämään täysin suunnitelmiensa mukaan ja ilman kivunlievitystä, niin hatunnosto vaan hänelle!:)
Synnytykseni ei tosin lähtenyt käyntiinkään luomuna..
Tämä oli minun kokemukseni synnytyksestä..!
Ehkä ennen vanhaan on synnytetty luomuna,mutta silloin onkin tehty raskaampaa työtä ja ihmiset varmaan paremmassa kunnossa olleet että kestäneet synnytykset. nykyään naisen vartalokin "muuttunut", itse luulin että lantioni on "hyvä" synnytykseen vaan olikin liian kapea lantio ja tästä syystä vauva ei edes laskeutunut ja olin niin kipeä että en voinut selvitä ilman kivunlievitystä. Ponnistusvaihekin kesti luvattoman kauan..Kyllä ne supistuksetkin taitaa olla toisilla kivuliaampia, en usko siihen että toiset kestää vaan enemmän kipuja.. itse en vähästä hätkähdä, luulin todella selviäväni luomuna ja menin avoimin mielin synnytykseen..nyt olen viisaampi.. voimia kaikille synnytykseen luomuna tai ei!Viisainta on mennä synnytyksessä tilanteen mukaan ettei sitten pety jos ei pystykään luomuna synnyttämään.
on myös äiti-lapsi-kuolleisuus ollu korkeampi, siis synnytysten yhteydessä. Ehkei kivunlievityksellä ole suoraa vaikutusta siihen, mutta niinkuin joku jo tuolla totesikin, niin liian kovat kivut voivat johtaa esimerkiksi äidin väsymiseen ettei jaksa ponnistaa lasta. Ja siinä voi vauvalle käydä huonosti.. Mutta jokainen synnytys on tosiaan yksilöllinen ja olen samaa mieltä ed.kirjoittajan kanssa, että kannattaa edetä tilanteen mukaan..!:)
Ei kannata tehdä liian ehdottomia/tarkkoja suunnitelmia.. Aurinkoista kesää!!! (Ulkona on muuten ihana sää..!)
Itse olen aina mennyt 3x synnyttämään avoimin mielin, en ole yhtään suunnitellut otanko vai enkö kivunlievitystä.
No, joka kerta homma on sairaalaan päästyä edennyt niin vauhdilla, ettei siinä mitään muuta ole ehditty tarjoamaan kuin ilokaasua ja suurinpiirtein heti ponnistamaan.
Etenkin kolmannen synnytyksen kohdalla haaveilin, että varmana menen ajoissa synnyttämään jotta saisi jonkun puudutuksen, mutta tiedä sitten mikä siinäkin on, että paikat avautuu siellä paikan päällä niin vauhdilla ettei ilokaasua kummempaa kerkee.
Ei se synnytys varmaankaan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole niin "kivutonta", että mielellään olisi ilman puudutteita.
Itse olen kokenut sen verran kipua vaikka lyhytkestoisia synnytykseni ovatkin olleet, etten voi käsittääkään jos sitä kipumäärää joutuisi kauemmin kestämään...koskaahan ei voi tietää kuinka kauan synnytys kestää.
Ja jos mä olisin noissa synnytystilanteissa saanut valita, niin ihan 100% varmasti olisin ottanut kaikki kivunlievitykset.
Tuntui hurjalta, kun synnärillä huonetoveri oli ollut synnytys-salissa 15h ja minä 15 min.!!! hänellä tuohon päälle ties kuinka kauan supisteluita ennenkuin pääsi synnytys-saliin?? AUTS ja vielä kerran AUTS!
Nyt on 4. vauva masussa kasvamassa ja pelko persiissä, sujuiskohan tämäkin synnytys saman kaavan mukaan kuin aikaisemmat? vai syntyykö tällä kertaa oikein pitkän kaavan mukaan...siihen kaikki mahdollinen kivunlievitys....mutta tuskaa vaan siltikin?!
Voi apua, kaikkeen sitä itsensä laittaakin.
Mua ainakin "pelottaa" synnytys synnytykseltä enemmän, hassua? Kait se on sitä, kun tietää mitä se on.
On se kuitenkin niin ihana lopputulos, että kaiken vaivan arvoista ihan varmasti :-)
Monet sanovat ettei kannata suunnitella, ottaako kivunlievityksiä vai ei, niin minulle tulee vaan mieleen, että oletteko te lukeneet yhtään mitään niitä haittavaikutuksia joita lääkketieteelliset kivunlievitykset voivat aiheuttaa? Ja tarkoitan myös kokemuksia ihan elävästä elämästä ihmisten kertomina. Siinä voi lopputulos olla pahempi jos niitä ottaa, kuin että jättää ottamatta. Toisille tulee haittavaikutuksia, toisille ei - mutta jos haluaa kuulua siihen joukkoon jolle niitä ei tule, sen voi varmistaa vain olemalla ottamatta niitä kipupiikkejä. Jos joku luottaa yhtään kyseenalaistamatta näihin kipupiikkeihin - ok, mutta on monia jotka eivät niihin luota perustelluista syistä. Eikä se sitä tarkoita, että siitä kivusta nauttisi mutta siihen asennoitumalla siitä koko elämän pituuteen nähden lyhyestä hetkestä varmasti selviää. Ei ole tainnut yhdelläkään synnyttäjällä vauva jäädä mahaan sen takia, että jätti epiduraalit ottamatta..
Kyllä mä itse olen sen tiedostanut, että etenkin epiduraalista saattaisi olla jotain haittaa.
Mutta enemmänkin olen käsittänyt sen siten, että se saattaisi hidastaa/vaikeuttaa synnytystä vai oliko se enemmänkin ponnistusvaiheessa?
Ja eikös se piikin laittaminen voi vahingoittaa selkärangan hermoja? Siltikin tietääkseni nuo on todella harvinaisia.
Heh, enpä enää muista mitä sillon esikoisen kohdalla olen noista jutuista ajatellut?!
Muiden synnytysten kohdallahan olenkin ajatellut, että tilanteen mukaan sitten otetaan mitä vaan saadaan tai ehditään.
Omasta puolestani olen 100% varma, että kuten aikaisemmin mainitsin siitä huonetoverin 15h urakasta synnytys-salissa, kun taas omani oli 15min., niin ihan varmasti tuossa 15h ajassa suorastaan rukoilen vaikka nuijanukutuksen, että saisin helpotusta kivuille.
Kuule Jihuu, mua kyllä kiinnostaisi että mitä haittavaikutuksia mahdollisesti tarkoitat??
Tarkoitatko noita mistä itsekin olen muistelevani vai olisko niissä aineissa jotain kemiallisia haittoja?
Koskeeko sama muitakin kuin epiduraalia?
..enpäs nyt ulkoa muista kaikkia mutta kaikissa lääketieteellisissä jutuissahan on omat riskinsä. Minun elämäntapani yleensäkin on niin pitkälle kuin mahdollista ns. luomulinjaa joten on selvää, että se koskee synnytystäkin.
Mahdollisia haittoja epiduraalissa; jonkun tutkimuksen mukaan epiduraalin saaneilla enemmän repeytymiä. Muitten synnyttäjien kokemuksia; epiduraalin jälkeen jaloista mennyt tunto, eikä ole päässyt sängystä enää ylös eikä pissalle (katetroidaan siis, jipii..). On myös mahdollista, että kipu pahentuukin eikä tarkoituksensa mukaan lievene.
Vaikka käymäni anatomian kurssi olikin lyhyt, niin siinäkin kun näki ja opiskeli ihmiselimistöä niin henkkoht minusta tuntuu ihan karsealta se tapa, miten ja mihin epiduraali laitetaan. Ja eihän se piikin pisto todellakaan ole mikään naps, pistetään piikki ja voit lähteä taas kuljeskelemaan, vaan synnyttäjää tarkkaillaan pistämisen jälkeen ja eikös siinä pitänyt olla tietyssä asennossakin vähän aikaa..
Mutta en minä tässä siitä väittele, onko epiduraali hyvä vai huono juttu, kuten aiemminkin totesin, minulle on ihan sama ottaako joku sen vai ei. Mutta ihmisten on yleensä vaikea ymmärtää, miksi joku ei sitä halua ottaa, niin tässä tuli taas niitä perusteluja.
Mitäs jos käykin niin että joudut sektioon? mitäs jos synnytyksesi pitkittyy niin että et enää kestä?silloin unohtuu kyllä kaikki mitä olet etukäteen suunnitellut...tiedän sellaisen ihmisen,joka sanoin osastolle mennessään ettei halua mitään,mutta lopulta otti kaikki lievitykset mitä vain tarjolla oli.
..moneen kertaan, että "jos vaan kaikki menee hyvin". Jos jostain syystä päädyttäisiin yllättävään sektioon, niin siinähän mentäisiin sitten lääkäreitten käsissä eteenpäin.
Luin ennen esikoisen syntymää kipulääkityksistä ja sen verran muistan, että petidiini vaikuttaa helposti vauvaan, vielä pari päivää synnytyksen jälkeen, unettavasti, joskus niinkin paljon että vauva ei jaksa syödä. Ja epiduraalihan saattaa (tosi harvoin) olla hengenvaarallinen äidille, ilmeisesti silloin jos laittamisessa jotain menee pieleen.
täällä varoitellaan suunnittelemasta liikaa, koska faktahan on ettet sinä tai kukaan muukaan ensisynnyttäjä tiedä mitä synnyttäminen/synnytyskipu on.. En tarkoita millään pahalla, mutta synnytystä ei opita lukemalla tai katselemalla synnytysvideoita. Ja synnytyskipu kuuluu asioihin, joista ei voi tietää juuri mitään ilman omaa kokemusta. Tietenkin kokemus on jokaisen oma ja henkilökohtainen, mutta synnyttäneillä naisilla on kuitenkin jokin kuva siitä mitä synnytys voi olla..
Toki kipuun voi jonkin verran valmistautua, mutta kysymys onkin sitten siinä kuinka pitkälle valmistautuminen riittää...
Minä menin asenteella ei mitään minulle kiitos... Kuinkas kävikään. Siinä vaiheessa kun supistukset olivat jatkuneet useamman vuorokauden säännöllisinä 3-5 minuutin välein. Pyysin kaikkea mahdollista kivun lievitystä... Kokeiltu on aqva-rakkulat, ammeessa olo, kävely, ilokaasu, epiduraali ja ties mitä muuta...
Toista tekemään mennessä olin varma että KÄYTÄN kivunlievitystä!
Itse kiljuin jo raskauden alkuvaiheessa etten sitten synnytä ilman puudutusta.. Lapsesta asti olen sanonu etten ikinä tee lapsia, adoptoin, ja vain koska pelkäsin synnytystä kuollakseni..
Vaan miten kävi? Tulin kuitenkin raskaaksi, ehkäisyn petettyä, ja kun kerran oltiin naimisissa ja kaikkea niin en mä nyt omaa lasta lähde jonkun tyhmän pelon takia tappamaan..
Ja kun synnytys koitti, olivat supistukset melko kivuttomia.. Lähdettiin sairaalaan ja koko ajan odotin että kohta se kovempi hirveä kipu tulee, kohta se tulee.. Sairaalassa minut tutkittiin ja todettiin et olen jo 7cm auki, eikä sitä hirvittävää tappaja kipua tullut ollenkaan, lapsi kylläkin :)
Et eiköhän se kipukin ole aika yksilöllinen asia?? En väitä ettei olisi sattunut, mut ei niin paljoa et olisin epiduraalia tai muutakaan kaivannut, luulin et se on sellainen tuska ja kamaluus ettei mikään vedä sille vertoja mut eihän se ollut edes yhtä paha ku 2v aikaisemmin ku kaks kylkiluuta katkesi ;)
...kovana!
Onnea että kuulut tähän porukkaan! TÄmän vuoksi etukäteen ei kannata kauheasti suunnitella - joskus voi mennä näinkin päin :).
kivutonta ollut ja tulee yhä väristyksiä kun mietin sitä. Etenkin tilannetta ennenkun pääsi ponnistamaan... huh!Kävin välillä oksentamassakin, mutta selvisi, kiitos yhä puolisolleni ja onnistuneelle rentoutumiselle!
Mä lähdin synnytykseen sillä mielin, että katson sitten tilanteen kerrallaan ja elän sen mukaan mikä on fiilis. Synnytys sitten alkoikin niin rajuna lapsiveden mentyä ja avautumisvaihe oli niin nopea etten edes ilokaasusta saanut mitään apuja. Hetki ennen sitä kätilö oli kysynyt, että onko toivomuksia kivunlievityksen suhteen. Olin sanonut ensin aloittavani lievemmästä, mutta kun supistusten rajuus todella räjäytti tajuntani kuulin jo itseni pyytävän epiduralia.
Mutta koska avautumisvaihe oli tosiaan niin nopea, ei laitettu epidurali enää vaikuttanut minnekään kun alkoi jo ponnistuttaa. Eli turhaan sekin sitten. Eihän sitä tietenkään ikinä olisi voinut tietää että ensisynnyttäjänä avautuisin niin nopeasti, mutta tosiaan luomuksi meni tavallaan kun ei se epidurali enää vaikuttanut.
Kyllähän sen kestää, pakkohan se on siinä tilanteessa. Siinä vajoaa sellaiseen jäännän tilaan että on kuin olisi ruumiistaan irrallaan. Kuulee kaiken ja mielessään vastaa kysymyksiin mutta harvoin olin vastannut oikeasti. Kätilö ei tuputtanut epiduralia ja kunnioitti toiveitani. Ehkä jälkikäteen olisin toivonut jopa hänen sanovan, ettei enää edes kannata niin ei olisi turhaan tarvinnut yrittää olla siinä selkäkyyryllä samalla kun supistaa.
Mutta sinulle haluan sellaisen neuovon antaa, että älä liikaa suunnittele etukäteen koko hommaa. Vaihtoehdoista on hyvä olla perillä, ja jos synnytys on pidempi niin tietty ehtiikin kokeilla vaikka mitä. Mutta jos synnytys pitkittyy niin epiduralikin on lääke paikallaan että ehtii sitten vähän vaikka levätä tai rentouttaa niin synnytys voi nopeutua.
Tsemppiä ja tilanne kerrallaan :)
Kuten näistä viesteistä jälleen näemme, niin valtaosa naisista lähtee negatiivisin ennakkokäsityksin synnyttämään. Vaikka itse kärkkäästi hokevat, että "ei kannata suunnitella mitään..." niin samaan hengenvetoon pauhaavat itse asennoituneensa eli melkein suunnitelleensa että kaikki menee pieleen ja kipu on saatanallinen.
-en voi muuta kuin miettiä, miten tällainen asennoituminen mahtaa vaikuttaa siihen kivun sietoon h-hetkellä. Pelko lisää kivuntunnetta ja jos jo valmiiksi pelkää...
Uskon vakaasti siihen, että ihmisen oma asenne kipuun, synnytykseen, raskauteen, muiden armoilla olemiseen yms. vaikuttaa siihen miten nämä tilanteet sitten toden tullen vaikuttavat ihmiseen.
En aijo tässä sönköttää, että "kyllä minä tiedän viisi lasta synnyttäneenä nämä asiat", koska yksikään synnytys ei ole samanlainen, mutta asenteilla on tutkimustenkin mukaan valtava merkitys ja sen nimeen kyllä sönkötän.
on suuri merkitys, mutta ei silläkään välttämättä kovin pitkälle pötkitä. Itse lähdin synnyttämään innokkaana, enkä pelännyt yhtään. Asenteeni oli, että kyllä minä selviän, jopa ilman kivunlievitystä. Mutta luja uskoni selviämiseen kipulääkkeittä, murtui kuitenkin tosi paikan tullen... Että niinkin voi käydä positiivisesta ja innokkaasta asennoitumisesta huolimatta!
Asenne voi merkitä myös sitä, että "lähden ensisijaisesti kokeilemaan ilman kivunlievitystä, mutta jos ei onnistu niin otan hyvällä omallatunnolla jotain kivunlievitystä. Kaikesta huolimatta tämä on vain synnytys. Suurempi merkitys on sillä miten elää raskausaikana ja miten onnistuu synnytyksen jälkeen lapsen kanssa"
olet sitten siitä, tai onko tutkittua tietoa miten käy kun äiti pakotetaan synnyttämään alateitse, siis jolloin asenne alatiesynnytystä kohtaan ei varmastikaan voi olla hyvä. Onko järkeä?
Itse olen sitä mieltä, että asenne varmasti vaikuttaa paljon, joten mielestäni senkään vuoksi ketään ei pitäisi pakottaa synnyttämään alateitse.
juuri tästä syystä harvinaisen ihana lääkärini äitiyspolilla sanoikin, että ketään ei voi tänä päivänä pakottaa alateitse synnyttämään. hassua nähdä, että paikalla olleen opiskelijan & kätilönkin naama vähän venähti, kun lääkäri sanoi noin.. mutta niinhän se on, jos itse vain ymmärtää olla oman mielipiteensä takana tarpeeksi lujasti. kyllähän siellä kovasti alatiesynnytystä ja sen riskejä kaunistellaan ja sektiota taas toisaalta kauhistellaan, mutta niistä pystyy kyllä hankkimaan ihan oma-aloitteisestikin tietoa, jos vain tahtoo..
Itseasiassa olen sitä mieltä, että asenne vaikuttaa aina olipa se asenne tai asia, jota kohtaan kyseinen asenne on, sitten mikä tahansa.
Jos pelkää alatiesynnytystä ja asennoituu sektioon, mutta tilanne riistäytyy ja joutuukin alatiesynnytkseen, niin asenne nimenomaan voi tehdä tilanteesta katastrofaalisen.
Toisaalta ihminen, joka asennoituu kivenkovaa kivunlievityksettömään alatiesynnytykseen, voi kokea tilanteen ihan yhtälailla katastrofaalisena, jos päädytään sektioon.
Parastahan olisi, jos ihmisellä ei olisi lainkaan aseneteita mitään kohtaan synnytyksessä. "Parhaiten" tutkimustenkin mukaan pärjäävät nimenomaan ne synnyttäjät, joilla ei ole mitään ennakko-odotuksia, vaan lähtevät tilanteeseen avoimin mielin.
Rehellisyyden nimissä kuitenkin todettakoon, että asenteet istuvat todella tiukassa, eikä niitä kovin helposti voi muokata. Tälläkin palstalla nimenomaan asenteet ottavat todella rajusti yhteen, eikä kukaan ole valmis taipumaan tai luopumaan omistaan, miten niitä siis pystyisi noin vain muuttamaan suhtautumisessaan synnytykseenkään.
Ei minua ainakaan häiritse se, miten joku on omaan synnytykseensä asennoitunut. Ja vaikka oma asenteeni onkin vahva alatiesynnytykseen ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä, niin lähtökohtana on tietysti se, että kaikki menee hyvin eikä sektioon päätyminen olisi minulle mikään katastrofaalinen kokemus.
Sitä voi moneen asiaan asennoitua vahvasti, vaikka olisikin ottanut huomioon sen, ettei kaikki välttämättä mene sen asenteen mukaan. Kyllähän sen nyt ajatteleva ihminen ymmärtää, että asiat voivat mennäkin toisin kuin on suunniteltu - sehän on elämää.
Itse kokisin elämän kyllä todella tylsäksi, jos ei saisi asennoitua asioihin itselleen sopivalla tavalla. Kuten sanottua, asenteellaan voi vaikuttaa myös siihen, miten tulevat asiat kokee.
niin, mutta sinullahan on juuri tämä asenne, että menet avoimin mielin tilanteisiin. Vaikka oletkin synnyttämässä ilmankivunlievitystä, niin olet usein täällä sanonut ettei maailmasi romahda jos ei kaikki mene niin.
Tiukoilla puoleen tai toiseen asenteilla varustetuille, erilainen tilanne tutkimusten mukaan laukaisee "katastrofin". Eli kyseessä on ehdoton ja tiukka asenne, joka ei anna mahdollisuutta/lupaa ajatella asioiden voivan mennä toisinkin.
"Ei minua ainakaan häiritse se, miten joku on omaan synnytykseensä asennoitunut." Minuapa häiritsee, joudun päivittäin tekemisiin synnyttäjien kanssa, joiden elämä on hajoamassa palasiin vain, koska heidän suunnitelmansa synnytyksen suhteen eivät menneet juuri niin kuin olivat asennoituneet. Ikävin seuraus tästä kaikesta on negatiivisen synnytyskokemuksen muodostuminen, joka puolestaan lisää mm. synnytyspelkoa seuraavissa raskauksissa.
Okei, ymmärrän kantaasi kun sanot, että joudut päivittäin tekemisiin synnyttäjien kanssa, joitten elämä on hajoamassa palasiin sen vuoksi kun suunnitelmat synnytyksessä eivät mene asennoitumisensa mukaan.. mutta muistapa, että emme me kaikki vahvalla asenteella varustetut ole sellaisia, jotka eivät ole ottaneet huomioon myös sitä, että asiat eivät välttämättä mene tietyllä tavalla. Ihmisen elämänkokemuskin - se mitä on kokenut ja miten niihin kokemuksiin suhtautunut ja suhtautuu nykyään, vaikuttanee pitkälti siihen, onko synnytys niin iso juttu, että sanojasi lainaten "elämä hajoaa palasiin" sen takia, kun suunnitelmat eivät pidäkään. Tottakai toivon että en joudu kokemaan esim. sektiota, mutta ei minun mielenterveyteni siitä mitenkään kärsi, vaikka sen joutuisinkin kokemaan. Mutta koska haluan synnyttää luomuna jos se suinkin onnistuu ettei tule mitään yllättävää hätätilannetta, niin kyllä siihen vahva asennekin vaikuttaa, jotta se onnistuu. Ei sinullekaan lieneen täysin vieras käsite se, että ihminen voi asenteellaan ja ajatuksillaan jne. vaikuttaa paljon myös fyysiseen puoleensa.
Tämä varmaan kuulostaa oudolta näinä aikoina, mutta itseasiassa valtaosa kätilöistä (minä mukaanlukien) kannattaa sinun asennettasi. Sinunkaltaisesi realistisesti suhtautuva, mutta samalla myös lähtökohtaisesti luomusynnytykseen lähtevä on ihan yleisesti "suosituin" asiakas. Pahin mahdollinen on synnyttäjä, joka on valmiiksi hyvin negatiivisesti asennoitunut ja odottaa elämänsä helvetillisintä kipua. Hänen asenteensa johtaa siihen, että ensimmäisestä supistuksesta lähtien kroppa on täysin jännittynyt, odottaen vain kivun lisääntymistä, henkisesti hän on täysin kaiken yhteydenpidon ulkopuolella...tällainen ihminen menee täysin lukkoon. Hänen asenteensa ruokkii jokaisen supistuksen aiheuttamaa kipua ja lopulta tilanne yleensä päättyy totaaliseen hallinnanmenetykseen. Tässä vaiheessa tosin, viimeistään, kokenut kätilö ehdottaa synnyttäjää ottamaan epiduraalin jotta pelon ja kivun kierre saadaa katkaistua ja tilanne äidin osalta takaisin hallintaan.
Tässä kun on ehtinyt tulla jo mieleen, että kätilöt pitävät minua tosi hankalana synnyttäjänä sen vuoksi kun en halua synnyttää perinteisesti sängyssä tai että en halua sitä epiduraalia jne.. totta puhuen olen tosi yllättynyt kommentistasi, toivottavasti minun synnärilläni on kohdallani sellaisia kätilöitä jotka ajattelisivat tuolla tavoin.
synnyttämään lähtöä enkä pelännyt sitä. Olin kyllä mielessäni miettinyt että epiduralin haluaisin kipuun. Alusta lähtien olin asennoitunut, että ei se kivutonta voi olla, mutta siitä kyllä selviää.
Itse synnytys kesti minulla n. 9 tuntia. Supistukset oli alusta lähtien kivuliaita ja vedenmenon jälkeen aivan tuskaisia. Avautuminen tapahtuikin sitten niin nopeasti etten saanut sitä epiduralia ja vauva ihan luomuna maailmaan tehtiin. Kipuun olin valmistautunut mutta yllätys oli suuri kun se oli niin kovaa! Sitä ei voi mitenkään etukäteen tietää miltä tuntuu, mutta omalla kohdalla se oli aivan järkyttävää eikä sitä voi verrata mihinkään. Kolme viikkoa vielä kaupan päälle istumiskieltoa mutta se oli kaikki sen arvoista!!Nyt tuolla sängyssä tuhisee maailman ihanin pikku tyttö. Sillä hetkellä kun lapsen saa syliinsä se kipu ei tunnu enää tärkeältä.
Jokaisella on oikeus synnyttää niin kuin haluaa. Jokaisella on myös oikeutensa sanoa omia mielipiteitä, vai miten on Jihuu. Olet sitkeästi jaksanut puolustaa alkuperäistä kirjoittajaa, alkuperäisen kirjoittajan kuitenkaan liityttyä keskusteluun kertaakaan aloituksen jälkeen. Törmäsinkin sinuun jo aikaisemmassa ketjussa, jossa puhuttiin samasta aiheesta.
Ymmärrä sinäkin jo, että toiset voivat olla erimieltä asioista. Ja sinun lässyn lässyt ei siihen vaikuta. Ei kai kukaan ole sinulta luomusynnytystä kieltänyt, vai. Kokemuksia vaan täällä kerrotaan. Synnytys on kivulias ja toiset sen kestää, toiset ei. Minusta on aiheellista se kertoa sellaiselle, joka ei ole koskaan synnyttänyt. Ei tarvi sitten synnytyksen jälkeen sanoa, että kukaan ei kertonut. Minä sanoisin, että minun synnytykseni oli muutenkin niin rankka, että ilman kivunlievitystä en siitä täyspäisenä olis selvinny. Lapsi syntyi kasvot väärin päin, joka pitkitti synnytystä ja vei minulta viimeisetkin voimat. Plus se, että tuli pikkuinen kiire saada lapsi tähän maailmaan ja se että napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä. Sanon vaan, että jos siinä olis pitäny vielä enemmän kipua kokea niin...
Ja täytyy aina muistaa, että kivutonta se synnytys ei ole vaikka epiduraalin saiski.
Mutta, kuten sanoin. Jokainen tekee niinkuin haluaa. Kyllä siitä synnytyksestä ilman epiduraaliakin selviää.
En nyt sitten lukenut koko ketjua mutta ..
Minä synnytin moelmmat lapseni "luomuna" ja hyvin meni .Kipu ei ollut kohtuuttoman kovaa ja kaikki sujui mielestäni nopeasti :)
Mutta ihmisetkin ovat yksilöitä,se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .
Jokaisella on tosiaan oikeus synnyttää kuten haluaa, mutta minusta mielipiteen omaamisella ei ole oikeutta mollata toisen tapaa tehdä asiaa - jokainen voi omalta kohdaltaan olla mitä mieltä tahansa, mutta suvaitsevainen ihminen ymmärtää myös, että jotkut tekevät asiat eri tavalla eikä se ole sen väärempi tapa. Ja täällähän sitä mollausta riittää, äsken tuli taas sen tyylistä kommenttia tuossa yllä, että henkilö toivoi minulle oikein pitkää synnytystä jotta kasvaisin aikuisena. Ja aiemmissa keskusteluissakin tekstiä tyyliin "hähää, katsotaanpa sitten kun menet synnyttämään.. kyllä sinäkin vielä rukoilet sitä epiduraalia" Ihan uskomatonta PSKAA, että sen takia, että joku haluaa synnyttää nykyajan mallista poikkeavalla tavalla, niin sitten sitä henkilöä aletaan solvata ja toivoa jotain pahaa sattuvan hänelle. Siis mikä logiikka tuossa on, osaako joku selittää, itse en voi ymmärtää mikä ihmisiä suututtaa siinä, että toiset haluavat synnyttää luomuna. Kertoo kyllä todellakin siitä, että näillä solvaajilla on itsensä kanssa aika pahoja ongelmia.
Olisipa maailma jonain päivänä sellainen paikka, että ihmiset olisivat suvaitsevaisia ja ymmärtäisivät, että saman asian voi tehdä monella eri tavalla ilman, että kumpikaan tapa on yhtään sen huonompi. Ja ihmettelen, eikö jollakulla ole parempaa kohdetta purkaa energiaansa, kuin arvostelemalla muitten valintoja ja solvaamalla heitä niitten vuoksi.
Minua ainakin vain ärsyttää se, että miten voit olla noin varma että kykenet synnyttämään luomuna vaikka olet ensisynnyttäjä etkä tiedä mistään muusta mitään kuin mitä kirjoissa ym.lukee. en toivo sinulle pitkää ja kivuliasta synnytystä jotta todella voisit synnyttää ilman kivunlievitystä. tulehan sitten kertomaan miten kaikki meni. et ole vielä synnyttänyt joten et voi tietää synnytätkö luomuna.
..jos peloista puhutaan ja pitää valita, niin enemmän pelkään synnytystä epiduraalin voimin kuin ilman epiduraalia. Joten on helppo olla valitsematta piikkejä ja synnyttää sitten vaikka sen mahdollisen hirveän tuskan alaisena. Voin siis tietää synnyttäväni luomuna, mikäli kaikki vaan menee hyvin eikä tule mitään komplikaatioita tms. Ja se jo mainitsemani kirja Luonnonmukainen synnytys kuvaa tosi hyvin tätä luomuajatusta. Sitäpaitsi, tosielämään tuokin kirja perustuu. Vaikka olenkin vasta sivulla 13 menossa, ehkä tänään luen sen loppuun paistatellessa aurinkoa pihalla. Vielä ei viitti mennä ulos, kun tähän aikaan päivästä kärähtää heti. Miksi sinua ärsyttää varmuuteni tässä asiassa, eikö sinua ärsytä sitten se, kun joku etukäteen on päättänyt ottaa kaikki lääkkeet ja heti? Miten nuo asiat eroavat toisistaan, että toisesta ärsyynnytään mutta toisesta ei?
Ja on näitä luomujakin kivunlievitysmenetelmiä, enhän minä missään vaiheessa ole väittänyt, etten yrittäisi mitenkään helpottaa oloani. Ja odotan innolla, että pääsen synnyttämään ja kertomaan miten meni :D
"Kun ihminen sanoo ettei halua epiduraalia, miksi sitä pitää sitten olla tyrkyttämässä *ei ymmärrä* Jos se on jollekulle ollut tosi hyvä juttu, niin ehkä joku kuitenkin haluaa pätevistä syistä olla sen ottamatta, kun se ei kaikille edes sovi.." näin sinä vastasit minulle aikaisemmin.
Onko tämä toisten mielipiteiden kunnioitusta? Sinun mielestä "- jokainen voi omalta kohdaltaan olla mitä mieltä tahansa, mutta suvaitsevainen ihminen ymmärtää myös, että jotkut tekevät asiat eri tavalla eikä se ole sen väärempi tapa." Ymmärrätkö sinä sen, että toiset haluavat epiduraalin ja haluavat myös kertoa omista hyvistä kokemuksista siihen liittyen.
Tuskinpa kenelläkään täällä oikeasti on mitään sitä vastaan, että joku haluaa synnyttää luomuna.
Minä en toivo kenellekään pitkää ja raskasta synnytystä. Minun synnytys kesti kymmenen tuntia ja rapiat päälle, ja supistukset oli lähes kokoajan todella kivuliaat. Minäkin lähdin synnyttämään siten, että ensin kokeillaan kaikkea muuta, mutta ei epiduraalia. Aluksi suihku oli kiva ja minut sai sieltä väkisin viedä pois. Vähän ajan päästä se ei enää riittänyt. Ilokaasu ei minulle sopinut tuli vaan kaameampi olo. Sitten sain jonkun puudutuksen ja se auttoi taas vähän aikaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kätilö sanoi, että olisi enemmän kuin aiheellista laittaa epiduraali, koska synnytys tulisi vielä kestämään kauan ja kivut ja supistukset ovat niin kovat. Jos epiduraalia ei olis laitettu, minusta ei olisi enää ollut synnyttämään alateitse, koska kivut veivät voimani lähes kokonaan. Epiduraalia ei onnistuttu kuitenkaa laittamaan tarpeeksi ajoissa, joten ponnistusvaiheen koittaessa olin liian väsynyt työntämään. Lapsi pitikin sitten ottaa imukupin avulla maailmaan.
Kunnioititko sinä mielestäsi tämän henkilön mielipidettä, joka sanoi ettei halua epiduraalia ja silti sinä menit sitä hänelle "suosittelemaan". Ehkä joku toinen keskusteluketju olisi ollut osuvampi sille suositukselle. En minäkään ala tuputtaa kenellekään luomusynnytystä, jos joku nimenomaan sanoo, että pelkää synnytystä ja kipua ja haluaa kaikki lääkkeet heti.
Minulle ei ole niin merkitsevää se, miten toisten synnytykset ovat menneet, koska jokainen on yksilö ja synnytys yksilöllinen, eikä se kerro siis mitään minun tulevasta synnytyksestäni, miten joku toinen on synnyttänyt. Silti on ihan kiinnostavaa kuulla, miten kelläkin on mennyt. Mutta monet synnyttäneet tekevät sen virheen, että alkavat puhua omasta synnytyksestään kuin yhtenä ja ainoana totuutena - unohtaen, että ei se kaikilla mene kuten heillä itsellään. Koska näitä tarinoita on laidasta laitaan ja synnytetty tavoin ja toisin, niin olen rakentanut synnyttämisajatukseni lähtökohdiltaan minusta itsestäni ja siitä miten minä koen sen ja kroppani tuntemusten mukaan.
ärsyttää sinun varmuutesi, koska se on juuri sellainen asia,jota ei tavallisesti kannata päättää etukäteen. kyllä toisaalta ymmärrän pelkosi epiduraadia kohtaan. toivottavasti pärjäät ilman! kyllä itsekin seuraavan lapsen kohdalla jos sellainen suodaan, toivon pärjääväni ilman. joskus vain amme, ilokaasu, rentoutus,mielikuvat,liikkuminen yms. eivät riitä. toivotaan että kaikki menee hyvin sinun kohdallasi.
Se oli minun mielipide se. Aika yksitoikkoista olisi keskustelu, jos kaikki olis kaikista asioista samaa mieltä. En minä käske sinua enkä ketään muutakaan ottamaan sitä pirun epiduraalia. Onnea kuitenkin synnytykseen ja toivon todella, että se menee kaikin puolin hienosti! Synnytyksen jälkeen muulla ei olekaan enää merkitystä, kuin sillä ihanalla, ihanalla vauvalla.
Thanks :)
Ja kun on vielä muistakin lääkkeistä huonoja kokemuksia, niin siksikin tämä yleinen pilleritön/lääkkeetön linjani. Toivottavasti kaikki menee ok, pianhan se selviää :D
veivät myös voimani ihan kokonaan, mutta ei lääkitystä annettu, mutta toisaalta oli taas niin puutunut siihen kipuun. Ponnistusvaihe kesti suhteellisen kauan koska ne supistukset joissa tosissaan haluaa pusata vaimenivat, niihin sain jotaa juttua tipan kautta. Sattuihan se ihan pirusti etenkin avautumisvaiheessa ja ihan lopussa mutta hyvin kestin ilman minkäänäköstä puudutusta. Tämä oli siis vain minun tarinani!
"olen rakentanut synnyttämisajatukseni lähtökohdiltaan minusta itsestäni ja siitä miten minä koen sen ja kroppani tuntemusten mukaan. "
Tämän parempaa ohjetta synnytykseensä valmistautumiseen ei voi antaa edes 20 vuotta synnytyssalissa ollut kätilökään!
että jokaisella on oma kokemus ja jokainen synnytyskin samalla ihmisellä on yksilöllinen kokemus...
Eli selkokielellä tarkoitan,että itselläni on kuusi synnytystä ja kaikki erillaisia.En enää "kehtaa" puhua suureen ääneen tai neuvoa "oikeasta" tavasta synnyttää.
Ensimmäinen kesti 12tuntia ja sain epiduraalin.
Toinen meni niin nopeesti,ettei mitään lievitykisä ehditty antaa.
Kolmas kesti taas 7tuntia enkä ottanut lievitykiä,kun luulin kestäväni.
Neljäs tuli synnytyspeloista huolimatta epiduraalin lievittämänä.
Viides tuli jo sektiolla,koska podin törkeetä synnytyspelkoa.
Kuudes syntyi kivuttomasti epiduraalin ansiosta.
Minusta on ihana että ollaan erillaisia ja että synnytykset todellakin on kaikki yksilöllisiä tapahtumia.Tärkeintä on että lapsi voi hyvin ja syntyy turvallisesti!
Minäkin olen sitä mieltä että kannattaa edetä avoimin mielin, toivoa parasta ja pelätä pahinta - muttei liikaa! =)
Koska ensimmäinen raskauteni oli sujunut lähes ongelmitta ja synnytys alkoi hyvin (säännölliset, ei liian kivuliaat supistukset), en olisi ikinä arvannut että parin tunnin salissa olon jälkeen kärrättäisiin leikkaussaliin ja nukutettaisiin. Tyttäremme näin vasta seuraavana päivänä teho-osastolla.
Mikään ei mennyt kuin olin ajatellut, vaikka lähdin synnyttämään avoimin mielin. Ammeet, jakkarat ja kaurapussit jäivät kokeilematta, sen sijaan makasin sängyllä itku kurkussa kuuntelemassa lapseni sydänäänten laskuja.
Nyt olen uudestaan raskaana, ja toivon vain saavani synnyttää alakautta onnistuneesti - kivunlievityksen vaikutuksia en enää pelkää edellisen kokemukseni perusteella.
En halua pelotella, vaan kertoa omasta kokemuksestani, jotta todellakin osaisitte varautua edes hieman paremmin ikäviin yllätyksiin ja suunnitelmien muuttumiseen. Vaikka itse tiesin että joka viides synnytys päättyy sektioon, en ikinä ajatellut sen tapahtuvan minulle.
Toivon todellakin teille muille odottaville äideille onnistunutta synnytystä, luomuna tai piikkien kanssa. Onnistuneella tarkoitan sitä että sekä äiti että lapsi voivat hyvin ja synnytyksestä jää hyvä mieli, kivuista ja suunnitelmien muutoksista huolimatta.
että menit synnyttämään avoimin mielin ja kuitenkin olit ajatellut valmiiksi kaikki ammeet, jakkarat ja kaurapussit? Näinhän sitä suunnitellaan kuitenkin tiedostamatta. Synnytykseen heittäytyminen ja sen mukana meneminen on mielestäni avoimin mielin menemistä.
...siis nuo kaurapussit yms olivat esimerkkinä, en ollut suunnitellut mitään erityistä.
Avoimin mielin menin synnyttämään, tiesin lämmön auttavan ainakin kuukautiskipuihin joten jotain sen suuntaista olisin voinut kokeilla, ja olin kuullut vain myönteistä epiduraalista. Mutta ehdin vain testata sänkyä! =)