Sattuiko kukaan katsomaan juuri päättyneen Oprah-shown? Aivan mieletön juttu! Tämä oli eka Oprah, jonka olen koskaan katsonut, ja nyt tuli tunne, että jotenkin oli "tarkoitettu", että avaan telkkarin ja katson sen.
En osaa pukea sanoiksi, sitä tunnetta,jonka koin katsoessani ilman raajoja syntynyttä nuorta miestä, kaksi kertaa onnettomuuteen joutunutta halvautunutta miestä tai ghanalaista miestä, joka oli syntynyt ilman jalkaa. Sitä positiivisuutta, elämäniloa, eteenpäin menoa, halua elää ym. ym. Käsittämätöntä! Lopussa lauloi Melissa joku "I run for the life" ja mulla meni kylmät väreet ja vedet nousi silmiin. Mieletöntä! Tämä Melissa oli sairastanut syövän.
Teksti taitaa olla nyt sekavaa, mutta se ohjelma kosketti mua sydänjuuriin asti.
En osaa pukea sanoiksi, sitä tunnetta,jonka koin katsoessani ilman raajoja syntynyttä nuorta miestä, kaksi kertaa onnettomuuteen joutunutta halvautunutta miestä tai ghanalaista miestä, joka oli syntynyt ilman jalkaa. Sitä positiivisuutta, elämäniloa, eteenpäin menoa, halua elää ym. ym. Käsittämätöntä! Lopussa lauloi Melissa joku "I run for the life" ja mulla meni kylmät väreet ja vedet nousi silmiin. Mieletöntä! Tämä Melissa oli sairastanut syövän.
Teksti taitaa olla nyt sekavaa, mutta se ohjelma kosketti mua sydänjuuriin asti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
että ei minulla ole oikeastaan mitään syytä valittaa!
Eihän kenelläkään ole syytä valittaa jos verrataan maailman kurjimpaan, sairaimpaan ja köyhimpään ihmiseen.
Ja miksi sellainen pitäisi ottaa esimerkiksi? Muistan erään tutkimuksen jossa tutkittiin vammaisten ihmisten suhtautumista vammaansa. Muistaakseni runsas 10 prosenttia hyväksyi vammansa, muut olivat enemmän tai vähemmän tyytymättömiä tai katkeria tilanteeseen.
Tunnetko Maslowin tarvehierarkian? Siinä ihmisluonto pähkinänkuoressa.
En mitenkään kannata enkä aina hyväksykään tätä nykyistä menoa, tätä markkinatalous-mammona-pintaliito-kulutusjuhlaa, mutta en silti lopeta paremman elämän tavoittelua itselleni, vaikka jossain Ambomaalla joku ihmisentorso olisikin tyytyväinen elämäänsä. Vaikka pääasiassa olenkin tyytyväinen asioihini.
Miksi pitää aina käsittää asiat väärin? En tarkoittanut, että vammoja, kipuja ym. pitäisi tai tarvitsisi vertailla. Jokaisella ne omat tuntemukset on lähinnä. Mutta...eikö mikään asia, koskaan, missään, enää kosketa ihmisiä. Eihän se ole enempää sinulta kuin minultakaan pois, jos joku asia tuntuu suoraan sydämeen.
"Ihmisentorso" voi myös olla henkisesti, se vamma ei aina näy päälle päin!
heilläkään ole mitään valittamista,ovathan sentään elossa.tv ohjelmiin etsitään joitain friikkejä joita vammautuminen ei ole lannistanut.itse muistan kanssa yhden tutkimuksen(ikävä kyllä en tulosta)jossa oli tutkittu pyörätuoliin joutuneiden itsemurha alttiutta.itsemurha oli aika yleinen ratkaisu.
Friikki taidan olla itsekin. Lapsellisen naiivi ja herkästi innostuva. Jotkut asiat vain kolahtaa ja koskettaa. Se on minun luonteeni ja aion pysyäkin sellaisena. Löytyykä ketään muuta samanlaista, silloin voisi ymmärtää, mitä tarkoitan. Elänkö sitten liikaa tunteella?
Minäkin katsoin sen ohjelman ja itku siinä tuli.
Välillä tunnen olevani ainoa jota liikuttaa muiden sairaudet/murheet. En voinu kun ihmetellä miten ihmeessä tuo poika on saanut noin hyvän itsetunnon ja asenteen.Siinä on meillä oppimista,PALJON!
Mietitään vaikka sitä miten ihmiset valittaa mitä turhemmista asioistaan ja miettivät sen takia itsemurhaa tms..
Ehkä täällä "terveys"-osastolla olisi sinulle joku sopivampikin palsta kuin nämä liikakilo-palstat.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, jos minua tarkoitit, niin mikä palsta sopisi minulle paremmin? Eikö suvaitsevaisuus kaikkea erilaisuutta kohtaan sovi juuri tänne lihavuuspalstalle, jossa lihavat on B-luokan kansaa.
Nykyään kaikki pitäisi olla valettu samasta muotista, mitenkään ei saisi poiketa, ei edes mielipiteiltään. Tuntuu varsinkin, että jos on lihava on kuin olisi Notre Damen kellonsoittaja, joka pelästytti ulkomuodollaan. Eikä ymmärretty, että hänellä oli sydän paikallan.
En vähättele ylipainon tuomia terveysriskejä, mutta haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että ei lihavuus tai muu "poikkeavaisuus" tee ihmisestä niin kovin erilaista kuin muutkaan. Enempää kuin sekään, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä.
En ole alan asiantuntija mutta kuvailisin tilaasi maaniseksi.
Kun lukee noita aikaisempia juttujasi, toi "pikku vinkki" esimerkiksi, en ymmärtänyt siitä mitään. Mutta kovasti se tuntuu sinua itseäsi piristävän.
Sitten selittelen elämän suorittamisesta jotain väkinäöisen oloista ja jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti sanonut sinulle vastaan niin olit poistattanut koko viestiketjun... ettei siis väkinäinen pirteytesi vain häviä mihinkään
Eikä näytä oikein hyvältä sekään että itseä pitää verrata maailman kurjimpaan ihmiseen voidakseen todeta että itsellä ei ole mitään valittamista... niin että laarin pohjia pitää kaivaa, onko se merkki että kohta pimahtaa?
Luulis nyt jokaisen peilaavan elämäänsä jotakuinkin siihen ympäristöön jossa elää.
Niin että jos joku palsta jossa käsitellään päätä puristavaa vannetta olis sopivampi.
Vaikka saahan tänne kirjoitaa ihan mihin itse haluaa.
Kuulehan Lääkäri Essi, kaikenlaista sitä on tullut kuultua, mutta vielä en ole saanut maanikon papereita ;) Et tosiaan ol alan asiastuntija, jos nyt mikään lääkäri edes olet. Luulen, että haluat nimimerkilläsi vain "lujittaa" sanomaasi, mutta ei mene perille, valitan.
Tämähän on lihavuuspalsta ja se "pikku vinkki" oli tosiaan tarkoitettu pikku vinkiksi makean nälkään. Jospa lukisit sen uudestaan, niin ehkä selityksien kera ymmärtäisit asian paremmin.
Tämä ketju on juuri tuosta "elämän suorittamisesta", että ei sitä ole minnekään poistettu.
Ja vielä lopuksi,Lääkäri Essi, olen kyllä tehnyt työtä oman pääkoppani kanssa kohta kaksi vuotta, mutta en suinkaan manian takia enkä siksi, että vanne puristaisi omaa tai jonkun toisen päätä.
Vaihda nimimerkkiä, jätä se lääkäri pois. Ole pelkkä Essi, ei meistä kaikkien tarvitse olla lääkäreitä. Tai vaihda se nimimerkki "lääkäriin Essi".
Nyt en voi muuta kuin hymyillä "diagnoosillesi", ettei vain ollut omasi :)
Nyt meni itsellä sekaisin jutut. Siis otsikolla "Elämän suorittaminen" on tuolla vähän alempana, ei sitä ole mihinkään poistettu. Hyvää kesää sinulle Essi!
Kukaan oikea lääkäri ei tee diagnooseja kirjoittelun perusteella, ellei sitten kirjekurssilääkäri. Mitäs muita diagnooseja tästä palstasta voisi tehdä esim. psykopaatteja, narsisteja, muita persoonallisuushäiriöitä, neurootikkoja ym. Suurin ryhmä taitaa kuitenkin olla katkerat ja ilkeät, joihin sinäkin kuulut.
Ei kai kukaan ihan tosissaan usko että joku lääkäri tekee täällä diagnooseja kirjoittelujen perusteeella. Ei kai edes tällä palstalla?!
Ilmeisesti on ihan pakko kertoa se vitsi mikä tuossa nimimerkissä on, elikkä se "lääkäri" siis on pelkkä pila. Sarkasmiako lie vai mitä laatua, en tiä.
Mutta en todellakaan pääse oikein perille jutuistasi, josko nyt en järin syvällisesti täällä juttuja seuraakaan. Vaan kun nimimerkkisi pistää silmään, muita rek. nimimerkkejä ei juuri näy.
Niin ja kyllä tottavie joku juttu oli poistettu. Olet valittanut meritursaalle jotain sellaista että joku sanoi sinulle rumasti ja käyttää samantapaista nimimerkkiäkin. Ja se oli sinulle riittävä syy poistattaa keskustelu.
Jos tänne kirjoittelet niin miksi et sitten halua keskustella. Pitääkö kaiken jutustelun olla lässytystä. Täällä kun sinulla olisi tilaisuus todella sivaltaa sanan miekalla.
Tai onko niin että hyväksyt vain ne mielipiteet jotka tukevat omia käsityksiäsi?
Ei, kukaan ei todellakaan usko, että joku lääkäri täällä tekee diagnooseja, niihän minä kirjoitin ensin, jos huomasit!
Se viesti, joka on poistettu ei todellakaan ollut minun aloitukseni. Joku fiksu aloitti kirjoittelun Pilleri-iinasta tosi törkeästi. Sano yksikin hyvä syy, miksi kenenkään pitäisi sietää törkyä itsestään, varsinkaan sellaista, joka ei pidä edes paikkansa. Olen tosiaan valittanut Meritursaalle siitä ja siksi viestiketju poistettiin. Syy ei ollut samantapainen nimimerkki eikä se, että joku sanoi "rumasti". "Rumasti" on ihan liian lievä ilmaus, mutta mitäpä sitä sinulle selittelemään. Taitaa harmittaa, kun et päässyt jutusta osalliseksi!
Jos sinua ei minun kirjoitukseni muuta kuin ärsytä, niin jätä, hyvä ihminen, ne lukematta. Varsinkin, jos nimimerkkini on niin silmiin pistävä, ne on helppo olla lukematta, ymmärrät varmaan sen.
Miksi minun pitäisi tilittää sinulle mitä tai mistä kirjoitan. Jokainen kirjoittaa siitä, mikä tuntuu itselle tärkeältä ja ne vastaavat, jotka haluavat. Eivätkä todellakaan kaikki ole samaa mieltä. Ei pidä paikkaansa tuokaan, etten halua keskustella. Jos selaat aloituksiani, niin huomaat, että niitä on paljon luettu ja paljon on tullut vastauksia. Jotkut samaa mieltä, jotkut ei.
Eli ota asioista ensin tarkemmin selvää, ennen kuin leikit "lääkäri Essiä". Lääkärikö sinun mielestäsi tietää kaiken. Taitaa olla hienointa, mitä tiedät! Tässä sinulle vähän sanoilla sivallusta, kun sitä kerran kaipasit.
Sivalletaan nyt vähän lisää, kun sitä pyysit! Taidat olla kaiken lisäksi tyhmä. Mikä pakko sun oli heti tunnustaa, että et ole lääkäri? Fiksumpi olis pitäny nimimerkistään kiinni ja väittäny tiukasti olevansa lääkäri. Kerro uudestaan, jos kaipaat sivalluksia "lääkäri Essi".
Tosin täällähän voi nimimerkikseen ottaa vaikka lettutieteen vihtori, mutta sinun tapauksessasi on kysymys hämäämisyrityksestä, ja todella surkeasta.
Katsohan Essi ressu, lääkiksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille jo opetetaan, että humaani, inhimillinen lämmin suhtautuminen potilaisiin on avaiasemassa lääkäri/potilas suhteessa.
Miksi muuten valitsit tuollaisen nimimerkin? Luulen, että juuri siksi kun arvostat ammattikuntaa, mihin sinulla ei taatusti ole mahdollisuutta koskaan kuulua.
Toiseksi kysyisin sinulta, miksi valitsit tämän palstan ilkeilyfoorumiksesi? Saanko arvata? Olet ylipainoinen, mikä asia on sinulle kipeä ja tahdot siirtää pahaa oloasi muihin, joilla ei vaikuta olevan yhtä kompleksinen suhtautumistapa ulkoiseen olemukseensa. Siirtyisit kirjoittelemaan sellaiselle palstalle missä on kaltaisellesi vertaistukiryhmä, eli jollekin mielenterveysfoorumille!
Taisitpa unohtaa tupen säilääsi, oli hieman tylsän tuntuista sivaltelua. Vaikutti enemmän selittelystä.
Oli vasineesi kuitenkin edes kommentoinnin arvoinen, mitä ei voi sanoa kaikista muista vastauksista.
Muuta lisättävää minulla ei olekaan. Juttusi kyllä kertovat ihan tarpeeksi.
Toivottavasti depressiivinen kautesi ei nyt ala tämän takia.
Heippa.
PS. Luepa tuo "Sinä et ole ainakaan lääkäri". Kyllä totisesti täällä joku uskoo että lääkärit täällä tällaisia diagnooseja kirjoittelee.
Mielestäni maanisuus ja depressisuus ja muut mielen sairaudet ovat sen verran vakavia asioita, että en lähtisi heittelemään kenellekään noin kevyesti kyseisistä asioista. En myöskään usko, että tasapainoisella ihmisellä on tarvetta ottaa joku kirjoittaja silmätikukseen siinä määrin, että yrittää saada tämä joka kirjoituksessaan näyttämään epänormaalisti käyttäytyvältää ihmiseltä. Mitä enemmän kirjoitat, sitä enemmän on riski joutua kirjoituksillaan tarkastelun kohteeksi. Siinä Pelleriina on oikeassa, että rekisteröitynä nimimerkkinä hänen kirjoituksensa kyllä erottuvat joukosta, joten niitä ei ole todellakaan pakko avata ja lukea, mikäli ne herättävät niin ärsyyntyneitä reaktioita. Erilaiset mielipiteet on hieno asia, siitä syntyy keskustelua. Koen kuitenkin, että sinulla ei ole tässä ketjussa ollut muuta annettavaa kuin se, miten olet yrittänyt saada Pelleriinan mitätöityä ja näyttämään tasapainottomalta henkilöltä. Kannattaisi miettiä motiiveja siihen miksi näin käyttäytyy.
Kiitos, Clarissa, tuestasi! Kyllä kai sitä voi vähän "kylähullu" ollakin :) ,mutta en sentään enempää maaninen kuin depresiivinenkään. Täällä on aina joukossa katkeroituneita ihmisiä, joiden oloa varmasti hetkeksi helpottaa, kun ilkeilee toisille. Ei se kuitenkaan mukavalta tunnu, se on pakko myöntää.
Se "vika" rekisteröidyssä nimimerkissä on, että se erottuu helposti kirjoitusten joukosta. Olen huomannut, että jotkut täällä tosiaan ärsyyntyy kirjoituksistani, mutta nehän voi jättää lukematta. Kyllä maailmaan erilaisia ajatuksia ja ihmisiä mahtuu. Olisi tylsää, jos kaikki olisi samasta puusta veistettyjä, mutta tahallisen ilkeilyn voisi jättää ihan sinne oman pääkopan sisälle.
Ihmisen arvokkain ominaisuus on kyky asettua toisen asemaan. Tosin kyseinen kyky tekee ihmisen myös erittäin haavoittuvaksi ja herkäksi. Mielestäni herkkyys ja heikkous eivät kuitenkaan ole synonyymeja, vaan useimmiten se kaikkein herkin on myös se kaikkein vahvin. Hänen ei tarvitse näytellä kovaa ja pelätä menettävänsä kasvojaan, eli hän on oikeasti vahva ihminen.
Naivius on mielestäni halua uskoa sellaiseen, mikä ei ole totta ja idealisti taas uskoo siihen miten asiat parhaimmillaan voisivat olla. Kumpi siis olet? Minun mielestäni sinä olet optimisti, näet kaikesta ensimmäisenä sen positiivisen, siinä missä monet muut näkevät ensiksi vain kaikki epäkohdat.
Niin ja tuosta lääkäriydestä, kukaan lääkäri ei tällaisilla palstoilla kommentoi, puhumattakaan että diagnisoisi ihmisiä. Siihen vaikuttaa paitsi jo puhtaasti humaanius niin myös ihan eettiset ohjeet. Kenenkään tekstin perusteella ei diagnooseja tehdä, ei edes ns. lääkäripalstoilla, niilläkin vain ehdotetaan tai suositellaan, ei koskaan diagnosoida.
Osuit aika oikeaan pohdiskellessasi kumpi olen, naiivi vai idealisti. Omasta mielestäni olen idealisti ja katson "joskus" maailmaa värillisten lasien takaa. Olen empaattinen, joskus liikaakin, ja se, että ihminen myöntää oman herkkyytensä, on ainut vahvuus, mitä ihmisellä voi olla. Tällä luonteella on tullut "hakattua omaa päätä seinään" useamminkin, mutta tekisin sen kaiken uudestaan. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta ja siksi olen joutunut "muutamia" kertoja tilanteisiin, jotka toisenlaisella luonteenlaadulla olisi voinut välttää. Se vain ei ole "minua".
Muutama muukin on sanonut minua optimistiksi. Haluan uskoa siihen, että asioilla on joku tarkoitus, ikävilläkin, ja omassa elämässäni olen sen konkreettisesti kokenut. Kun jotain ikävää tapahtuu, ei ensimmäisenä mieti, että tämänkin tarkoitus selviää aikanaan. Mutta niin vain on käynyt. Elämä on siitä jännä juttu, että sitä voi ymmärtää vain taaksepäin ja silti sitä on elettävä eteenpäin (en muista, kuka niin on sanonut, mutta minusta siihen kätkeytyy totuus).
Jopas on tarkkoja arvauksia tehty pikku tekstin perusteella. Sen verran kuin olen näitä keskusteluja täällä seurannut, voisin väittää, että suurin osa lihavien pilkkaajista on täällä laihoja, koska heillä on "varaa" ilkeillä ja nostaa omaatuntoaan.
Toivottavasti et lue psykologiksi
Kuinka sitä saisi sovellettua omaan elämään, että on pahempikin asioita kuin lihavuus?
Itselläni ollut monenlaista kurjuutta; onnettomuuksia, kuolemaa, sairautta... silti en ole mitenkään "jalostunut". Nämä läskit vaan ottaa aina päähän.
En usko vanhaan sananlaskuun: "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Ei kärsimykset ketään jalosta. Mutta ehkä elämästä oppii jotain, kun joutuu käymään vaikeita asioita läpi. Ihan silleen pohjamutia myöten.
Kyllä minäkin näistä kiloista haluan eroon. Ja aion päästäkin, mutta se on pitkän tähtäimen suunnitelma, ei mikään kuuri. Pannaan tähän vielä toinen vanha sananlasku: "hiljaa hyvä tulee".
Mielestäni tuo "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" lausahdus ei sovi sellaiselle henkilölle, joka haluaa muutosta parempaan. Jos ei ole tyytyväinen nykytilanteeseen, niin ei siihen pidä tyytyä vaan lähteä aktiivisesti hakea muutosta asiaan. Itse en ollut tyytyväinen itseeni huonokuntoisena lihavana ja päätin muutta asiaan.
Hiljaa on tullut hyvä, siinä voin olla samaa mieltä, mutta on myös tähdättävä tarpeeksi korkealle, silloin vaikka ei ihan tavoitteeseen pääse, on kuitenkin saatu paljon aikaan.
Jos kirjoitan, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, se ei tarkoita, että älä tee mitään. Se tarkoittaa, että ensin pitää olla sinut itsensä kanssa, hyväksyä itsensä, ennen kuin voi toteuttaa suuria muutoksia. Jos ei hyväksy tai välitä itsestään, niin muutokset tuskin ovat edes tarpeen. Mitä sillä silloin on väliä!
Kenen vuoksi sitä sitten pudottaa painoaan? Minä ainakin itseni vuoksi, koska olen "hyvä tyyppi", pidän itsestäni ja haluan muuttaa jotain itsessäni. En halua enää kantaa fyysistä enkä psyykkistä ylikuormaa, nyt on minun aikani olla eka. Hiljaa hyvä tulee, vaikka tavoitteet olisivatkin korkealla. Tämä sopii minulle, mutta jokainen on erilainen ja, siksi jokaisen on löydettävä oma tapa "laihduttamisessakin".
On ihan paikallaan kertoa toisaalta meille "terveille", että kaikkea ei kannata pitää itsestään selvyytenä ja toisaalta myös vammaisille, että vaikeastakin elämänkohtalosta huolimatta löytyy myös valoisia asioita. Valitettavasti amerikkalaiset tahtovat värittää, glorifioida, näitä juttuja turhan räikeästi ja mm. jättävät kertomatta että jokaista selviytymistarinaa kohti löytyy vähintään sata, joilla ei niin hyvin mene.
Jotta palaisimme keskustelualueen otsikon varsinaiseen aiheeseen pitää muistaa, että nämä vammat ovat hyvin konkreettisesti käsitettävissä peruuttamattomiksi, niiden kanssa on vain opittava elämään. Liikalihavuus on eri asia. Sille voi aina tehdä jotakin ihan itse, jopa "parantua" lopullisesti. Se on kiinni siitä mitä tapahtuu korvien välissä.
Enpä kyllä aloituksella tarkoittanutkaan, etteikö lihavuuden suhteen olisi mitään tehtävissä. On tehtävissä ja paljon ja se on myös jokaiselle, joka on onnistunut kilojen pudottamisessa, palkitsevaa. Se on vain meistä jokaisesta itsestä kiinni, mitä teemme sen asian suhteen. Meidän "vammamme" on sentään paljon helpommin korjattu kuin Oprahissa olevien henkilöiden.
En tarkoittanut sitäkään, että elämässä annettujen taakkojen vertailu jotenkin helpottaisi omaa olotilaa. Jokaiselle oma tuska on suurin eikä sitä pienennä se, että jollakulla on asiat vielä huonommin. Ei siinä ohjelmassa sellaista edes väitetty. Antoi vain minusta hyvän esimerkin, että elämästä voi selvitä kovienkienkin kokemusten jälkeen. Ei jokainen, sillä nuo esimerkit olivat, ehkä, poikkeus.
Kai lähinnä tarkoitin sitä, että täällä me olemme toistemme "hiuksissa kiinni", kun vedetään köyttä lihavat vastaan norm.painoiset. Maailmassa on paljon suurempiakin asioita, joihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Mutta voimme kuitenkin olla ihminen ihmiselle.