Kun tässä ollaan kohta kuus vuotta oltu yhdessä, niin ollaan alettu jutella josko sitä mentäs kohta kihloihin...
Meille vaan tuli tällanen käsitysero...
Siis kun mennään kihloihin, niin onko se sitten niinku se kosiminen vaiko mikä?
Kun mies ajattelee niin, että nyt mennään yhteisestä päätöksestä kihloihin ja sitten mies vielä erikseen kosii kun tahtoo että mennään naimisiin...
Meikä ei nyt oikeen tajuu....
Joten jos joku viittis kertoo, että onko tämä niinku ihan ennennäkemätöntä vai miten tää homma etenee! =)
Ja juu tiedetään, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta me haluamme odottaa vielä häitä ja mennä kihloihin ikäänkuin vahvitaaksemme yhdessäolomme, tiedän että kaikki eivät tätä tapaa hyväksy, mutta näin me ajattelemme ja näin me myös teemme, joten siittä aiheesta en kaipaa kommentteja/haukkuja, vaan nimenomaan tuosta kihlaus ja kosimisjutusta!
Kiitos!
Meille vaan tuli tällanen käsitysero...
Siis kun mennään kihloihin, niin onko se sitten niinku se kosiminen vaiko mikä?
Kun mies ajattelee niin, että nyt mennään yhteisestä päätöksestä kihloihin ja sitten mies vielä erikseen kosii kun tahtoo että mennään naimisiin...
Meikä ei nyt oikeen tajuu....
Joten jos joku viittis kertoo, että onko tämä niinku ihan ennennäkemätöntä vai miten tää homma etenee! =)
Ja juu tiedetään, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta me haluamme odottaa vielä häitä ja mennä kihloihin ikäänkuin vahvitaaksemme yhdessäolomme, tiedän että kaikki eivät tätä tapaa hyväksy, mutta näin me ajattelemme ja näin me myös teemme, joten siittä aiheesta en kaipaa kommentteja/haukkuja, vaan nimenomaan tuosta kihlaus ja kosimisjutusta!
Kiitos!
Vastaukset 39
Vanhimmat
koska kihloihin meno on sopimus avioliitosta, siihen "sisältyy" jo kosinta. Mielestäni kihlaus on isompi päätös kuin naimisiinmeno, joka ei itse asiassa olekaan erillinen päätös. Kihlautuessa sovitaan avioliitosta ja se on vain lopullinen sinetti asialle.
Hei.. Jaa-a, hyvä kysymys.. mielestäni ei tarvitse kosia enää uudestaan. :D
Miten teitte sen? siis oliko tämä yhteinen päätös? me ollaan oltu 6,5vuotta, haluaisin siirtyä eteenpäin meidän suhteessa mutta mies ei.. EN halua pakottaa tai painostaa, mutta..Onko hyviä neuvoja?
No ei minunkaan mielestä pidä enään "uudestaan", mutta minkäs teet, jos mies haluaa niin tehdä, niin sopiihan se! :D Mutta olen kyllä jo pohtinut että vuosi 2010 voisi olla hyvä pitää häät, sitte ois niinku 10v yhdessä...niin eipä siinä enään mitään muita kosintoja tarvita...ois vaan ollu kiva kokea se romantinen polvillaan kosiminen, mutta aina ei saa kaikkea! =)
No ei me vielä olla päätetty päivää, mutta tämän kesän aikana kuitenkin... Kihlauksesta meillä on ollut puhetta, että joskus se tehdään....niin nyt sitten minun äiti sanoi että menkää jo kihloihin, niin siitä se ajatus lähti kytemään ja nyt ollaan jo aika pitkällä, kun päivää mietitään ja semmosta...Ja mä ainakin haluan juhlia sen kunniaksi...olkoon se sitten jonku mielestä turhaa tai vain kuuluttamista, mutta haluan sen onnen kyllä muidenkin kanssa jakaa!
Ja kyllähän sitä olisi jo kiva suhde ns. virallistaa edes jollain tapaa ja meistä sopiva tapa on mennä eka kihloihin ja miettiä sitten ihan rauhassa niitä kunnon pippaloita!
Voithan sä vihjailla esim. koruliikkeen edessä että kyllä minäkin jo sormuksen ottaisin sulta tai jotain sen suuntaista...olkoon se sitten kosiminen tai ei! otappa näistä säännöistä selvää! :D
Sinäkin käytät termiä "mennä kihloihin". Niinhän sitä usein sanotaan, että pariskunta menee kihloihin. Sanonta on kuitenkin väärin siinä mielessä, että kihloihin ei varsinaisesti mennä. Kihlaus on seurausta avioliittolupauksesta. Älä siis ajattele, että menette kihloihin. Ajattele, että annatte molemminpuolisen lupauksen avioliitosta, ja sen seurauksena kihlaudutte. Koska niin se lain mukaan menee, ja niin kihlaus sanana on määritelty.
Monet nimittävät suhdettaan hyvin kevyin perustein kihlaukseksi. On helppoa sanoa menevänsä kihloihin ja ostaa sormus kaupasta. Siinä vaiheessa, kun pitäisi ihan oikeasti antaa avioliittolupaus, meneekin pupu pöksyyn. Ei siis ymmärretä, että kihlaus on avioliittolupaus. Se ei ole joku ihmeen "merkki suhteen syvenemisestä".
Kihlaus on vain ja ainoastaan avioliittolupaus. Sama pätee toisinpäinkin, eli avioliittolupaus on kihlaus.
Jos olette kihloissa, olette antaneet avioliittolupauksen. Mitä järkeä tuon jälkeen on enää kysyä erikseen, että haluaako toinen mennä naimisiin? Kai hän haluaa, kun kerran on joskus aikaisemmin avioliittolupauksen antanut. Ainoa tilanne, jossa kosiminen on kihlauksen järkeen järkevää, on silloin, kun kihlaus on jostain syystä purettu.
"me haluamme odottaa vielä häitä ja mennä kihloihin ikäänkuin vahvitaaksemme yhdessäolomme, tiedän että kaikki eivät tätä tapaa hyväksy, mutta näin me ajattelemme ja näin me myös teemme, joten siittä aiheesta en kaipaa kommentteja/haukkuja,"
Kommenttia kuitenkin tulee :) Jos ette ole antaneet avioliittolupausta, ette ole kihloissa. Se, luuletteko itse olevanne kihloissa, ei muuta tätä. Pariskunta on kihloissa vain, jos avioliitosta on sovittu. Muussa tapauksessa he eivät ole kihloissa, vaikka nimittäisivätkin suhdettaan kihlaukseksi.
Vertaa asiaa vaikka Suomen kansalaisuuteen. Joku ulkomailta muuttanut voi pitää itseään suomalaisena ja siten Suomen kansalaisena. Hänestä ei kuitenkaan tule kansalaista ennen kuin hän täyttää tietyt kriteerit ja viranomainen myöntää kansalaisuuden. Samoin pariskunta on kihloissa vasta sitten, kun suhde täyttää tietyt kriteerit (l. avioliittolupaus on annettu). Pariskunta voi pitää suhdettaan vaikka kuinka syvänä ja olla vaikka kuinka tosissaan tahansa, kihloissa he eivät ole ennen avioliittolupausta.
Jos miehesi ei ole vielä valmis antamaan avioliittolupausta, hän ei ole valmis kihlautumaan. Näin se menee.
Isolta vaivalta oisit säästynyt jos oisit jättänyt tuon kirjoittamatta...mutta omapahan on vikasi!
Mutta onkohan tälle sun suuresti kuuluttamalle avioliittolupaukselle jotkut tarvittavat kaavakkeet, että se joka on mennyt kihloihin ja täyttänyt nämä kaavakkeet on kihloissa, ja ne jotka menivät vain kihloihin mutta eivät täyttäneet kaavaketta eivät ole oikeasti kihloissa ja antaneet lupausta! EI EI JA EI!
Sille ei ole mitään kaavaketta eikä muutakaan välinettä millä sen oikeallisuus todistetaan!
Toisin kuin kansalaisuuden anominen on pitkä prosessi ja monien ehtojen takana, eikä sitä edes aina saa! Ja sen pystyy todistamaan paperilla!
Ja kyllä se kihlaus on meille avioliittolupaus, mutta häitä ei tule moneen vuoteen!
Kävin lainaamassa aikaisemmasta keskustelusta, jonka otsikko on "ei kihloihin?"
Avioliittolain 1 § 1 momentti : "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Häitä ei ilmeisesti tule moneen vuoteen siksi, että ette ole vielä valmiita menemään naimisiin? Mutta olette jo valmiita lupaamaan sen?
Ymmärsin ensiksi, että se ei ole se lupaus vaan jokin suhteen virallistaminen tms. Mutta siis aiotte sopia naimisiinkin menosta? Hääpäivää vaan ette sovi tai sovitte sen 10 vuoden päähän?
Jos se on lupaus voi jo kosia. Ja myöntyä, jos on varma että haluaa toisen vaimoksi/mieheksi. Eikä myöhemmin enää tarvitse taas kysellä (kosia), jos siitä on jo kerran sovittu. Mutta jos ette halua vielä antaa lupausta niin mies kosii sitten joskus myöhemmin. Vaikka sitten 9 vuoden päästä. Ja hommaatte nyt vain muuten rinkulat.
Tämä riippuu aika paljon siitä mitä tämä kihlaus nyt teille merkitsee ja mitä sovitte tai ette sovi.
Tiedätkö, että Suomessa voi täysin laillisesti tehdä suullisen työsopimuksenkin? Se on ihan yhtä laillinen ja sitova kuin kirjallinenkin. Samoin suullinen kihlaus on lain edessä kihlaus - harvoinhan sitä muunlaisia kihlauksia tarvitaankaan. Lisäksi ainakin minä aikoinaan uskoin nykyistä vaimoani, kun hän vastasi kosintaani myöntävästi. Jos suhteen tuossa vaiheessa avioliittolupaus pitää vaatia kirjallisena, on suhteessa jotain mätää.
"Sille ei ole mitään kaavaketta eikä muutakaan välinettä millä sen oikeallisuus todistetaan!"
Eiköhän tässä tärkeintä ole se, että pariskunta luottaa toisiinsa. Vai onko sinulla tapana lupailla asioita ja myöhemmin pettää lupauksesi, koska et ole antanut lupaustasi kirjallisesti? Kun miehesi alkaa myöhemmin puhumaan hääpäivästä, alatko toitottamaan, miten hän ei voi todistaa kihlaustanne oikeaksi?
Se Suomen kansalaisuus oli vain esimerkki. Yritin sillä kertoa, että vaikka ihminen tuntisi itse itsensä joksikin (esimerkiksi kihloissa olevaksi), loppujen lopuksi sillä ihmisen omalla tunteella ei muuteta itse sanan merkitystä. Jos kihlaus tarkoittaa avioliittolupausta, se sitä tarkoittaa riippumatta siitä, tunnetko sinä olevasi kihloissa vai et. Alkuperäisestä viestistä ei kunnolla saanut selvää, oletteko te kihloissa vai ette, enkä ole suoraan väittänyt, ettettekö te voisi olla. Kuitenkin, jos miehesi myöhemmin kosii, eli kysyy sinua vaimokseen, hänen mielestään te ette ole olleet oikeasti kihloissa. Eihän luvattua asiaa tarvitse uudelleen kysyä.
"mennä kihloihin ikäänkuin vahvitaaksemme yhdessäolomme"
Näinhän se oli... Tähän vastaisin, että nyt ei kosita. Mutta jos haluatte sopia menevänne naimisiin (hääpäivää ei tarvitse heti päättää, mutta voi hyvin päättää) niin joko kosii tai sopii muulla tavoin ja myöhemmin ei tarvitse kosia.
Voi tehdä myös suullisen vuokrasopimuksen. Ja varmaan paljon muutakin.
Kihlaus on suullinen sopimus. Vaikka ei kai sitä kukaan estä kirjallisenakaan tekemästä.
Eikös tuo "kihlaus on lupaus avioliitosta" ole lähinnä kristillinen tapa? Vai olenko täysin väärässä?
Eli minä voisin pakanana ottaa sormuksen sormeeni vaikkapa merkiksi siitä että olen sitoutunut vakavasti avokkiini.. En siitä että olemme menossa ensikesänä naimisiin? Kuitenkin sormus nimettömässä on alunperin pakanallinen perinne, joten kuvittelisi sen toimivan ei-kristillisellä ajattelutavalla niin kuin sen itse haluaa ymmärtää..
"Eikös tuo "kihlaus on lupaus avioliitosta" ole lähinnä kristillinen tapa?"
Ihan vienosti pyydän, että lukisit viestejä ennen kommentointia. Tämäkin asia on moneen kertaan jo kerrottu. Kihlaus on määritelty Suomen avioliittolaissa. Kun mies ja nainen ovat sopineet avioliitosta, he ovat kihlautuneet. Näin se menee, eikä se katso uskontoa.
"Eli minä voisin pakanana ottaa sormuksen sormeeni vaikkapa merkiksi siitä että olen sitoutunut vakavasti avokkiini.. En siitä että olemme menossa ensikesänä naimisiin?"
Niinhän sinä voisit. Unohdat nyt sen, että sormuksen sormeen pujottaminen ei ole kihlaus. Usein sormusta pidetään kihlauksen merkkinä, mutta kihlaus ei edellytä sormuksia. Eikä sormuksen pitäminen välttämättä tarkoita kihlausta. Kun puhutaan oikeasta kihlauksesta, pitäisi sormus unohtaa kokonaan. Sinkkukin voi pitää sormusta vasemman käden nimettömässä, muttei hän silti kihloissa ole.
Ehkä tuota "lupaus" sanaa parempi on "sopimus". Sovitaan naimisiin menosta. Mutta onhan se lupauskin silloin. Ja sen tekee varmaan kaikki ennen kuin menevät naimisiin. Ei sillä kristillisyyden kanssa tarviste olla tekemistä! Kyllä mä tiedän montakin sellaista, jotka ei usko mihinkään ja ovat kihloissa ja aikovat mennä naimisiin. Esim. yks kaveripariskunta meni niin kihloihin, että mies kosi. Ja nainen suostui. Eivät he ajatellee mitään kristillisiä juttuja!
Sormus-perinteistä en taas tiedä, mutta kihlaus on vaan se sopimus ja sormus on sen merkkinä. Mutta kihloissa voi hyvin olla ilman sormuksia!
miksei kuitenkin voi olla kihloissa avioliittolupauksen antaneena vaikka sitä tarkkaa päivämäärää ei ole sovittu..mielestäni se voi olla myös lupaus siitä että mennään naimisiin kun aika on molemmille sopiva...
"me haluamme odottaa vielä häitä ja mennä kihloihin ikäänkuin vahvitaaksemme yhdessäolomme, tiedän että kaikki eivät tätä tapaa hyväksy, mutta näin me ajattelemme ja näin me myös teemme, joten siittä aiheesta en kaipaa kommentteja/haukkuja,"
itse en näe tuossakaan tavassa mitään vikaa...
noin on käynyt myös itselleni...olemme antaneet toisillemme lupauksen avioliitosta mutta päivämäärän kanssa meillä ei ole kiirettä..
Itse vastaisin samoin tuohon teidän käsityseroon myös niin, että kyllä se mies kosii kerran ja sitten sitä joko lupaudutaan menemään naimisiin taiko ei... Mutta kukin tyylillään! Jos te tahdotte kahdet kosimiset ennen naimisiin menoa, niin tehkää niin! :)
Kuitenkin! Meillä on tällä hetkellä aivan samanlainen tilanne.. olemme kylläkin seurustelleet "vasta" vajaa 4 vuotta, mutta yhteistä eloa on ollut jo muutaman vuoden eikä kuukausia! Ihanaa huomata, ettemme ole ainoita, jotka vain keskustelevat ja tunnustelevat menevänsä naimisiin taikka siis kihloihin näin aluks.. Itselläni on sellainen kutina, että olen valmis antamaan nyt "lupauksen avioliitosta", mutta en ole vielä valmis sinetöimään sitä ja menemään naimisiin.. Tätä miehenikin ajattelee.. tahdomme syventää suhdettamme ja varmistaa sitä yms. yms. mutta isot juhlat saa vielä odottaa.. ;)
Sitä mitä "mie vain" kommentoi, että kihlaus on hänestä isompi asia mitä naimisiin meno.. Olen itse aivan samaa mieltä! Siksi olemmekin pohdiskelleet ja punninneet ajatuksiamme ja arvojamme.. emmekä suoraan painuneet ostamaan kihloja, ku siltä tuntuu.. joten eivät kaikki tee niin, Charles!
Mielestäni, ette tekään ole vain suin päin ryntäämässä kihloihin, vaikka kuinka käytät sanamuotoa "mennä kihloihin".. se nyt on vaan tätä nykypäivää.. Huomaahan sen jo siitä, että olette keskustelleet asiasta.. muuten et olisi täällä kyselemässä, vaan ilmoittamassa, että olette kihloissa!
kyllikki ;)
Ihana kuulla että eivät kaikki tee niin että heti suinpäin ollaan menossa kihloihin ja naimisiin...
Ja itse ajattelen myös niin että toista kosimista ei tarvita, mutta mies on jotenki käsittänyt niin, otan asian puheeksi hänen kanssaan! =)
Ja kyllä me olemme päättääneet että naimisiin mennään, mutta ei vielä...ehkä 2010!
Kun kerran nimeltä mainitaan, niin kommentoin tätäkin.
"emmekä suoraan painuneet ostamaan kihloja, ku siltä tuntuu.. joten eivät kaikki tee niin, Charles!"
Enpä ole missään vaiheessa sanonut edes sitä, että kihloja pitäisi ostaa missään vaiheessa. Esimerkiksi minun ensimmäinen kihlaukseni meni ilman sormuksia. Eihän sormus ole kuin merkki kihlauksesta. Sormusten osto ei ole kihlaus, eikä niitä tarvitse ostaa, jos ei halua. Jos tietää kihlauksen merkityksen, tietää tämänkin.
Että se sinä sitten jaksat takertua joka asiaan.. Omapahan on ongelmas.. minä kyllä tiedän mitä kihlautuminen tarkoittaa ja mitä siihen tarvitaan.. teemme sen omalla tyylillämme, silloin kuin siltä tuntuu ja lupaamme mitä itse tahdomme.. onnellisia ja varmoja kuitenkin olemme..
"Että se sinä sitten jaksat takertua joka asiaan.."
Tämä on kihlauspalsta, joten eikö tänne kuulu keskustelu kihlauksesta? Jos mielestäsi kihlauksesta puhuminen ja kihlaus-sanan merkityksen tonkiminen on "joka asia", niin ei taida elämässäsi kovin montaa asiaa olla.
Mukava lukea, että jollakin on tällä palstalla jotain tajua asioista. Et olisi ymmärrettävämmin voinut kertoa mitä kihlaus tarkoittaa Charles. Nämä ihmiset haluavat vääntää tästäkin asiasta jotain ihmejuttujaan. Tehköön kukin kihlauksensa miten haluaa ja käsittäköön sen miten haluaa, mutta se ei muuksi muuta sitä mitä kihlaus oikeasti tarkoittaa!
olen ilolla lukenut Charlesin kommentteja!!
Vaikka sanotaan, että jokaisesta palautteesta pitää olla iloinen, täytyy myöntää, että positiivinen palaute lämmittää enemmän mieltä :)
Hauskaa juhannusta kaikille tasapuolisesti, niin positiivisen kuin negatiivisen palautteen antajille! Juopukaa rakkaudesta älkääkä viinasta!
Mä ainaki juovun molemmista! =)
Mielestäni tapoja on yhtä monta, kun on tekijöitäkin.. Onko välttämättä siis juuri sitä tiettyä kaavaa kihlautumisellekaan? Toki on perinteitä ja suurten massojen virtoja, mutta miksi näitä pitäisi aina noudattaa? Jokaiselle ihmiselle kihlautuminen, kosiminen, naimisiin meno yms. tarkoittaa eri asiaa.. Aina voi kysyä toisten mielipiteitä, mutta ei se tarkoita, että on vain yksi oikea tapa toimia tai että olisi yksi ainoa merkitys kyseiselle asialle..
Kuka on väittänyt, että olisi vain yksi tapa kihlautua? Jokainen pari varmasti kihlautuu tavallaan, eihän tässä omaperäisyyttä olla kieltämässä.
"Jokaiselle ihmiselle kihlautuminen, kosiminen, naimisiin meno yms. tarkoittaa eri asiaa.. "
Kun olin ihan pikkukersa, meillä oli naimisissa ololle ihan oma määritelmä: Jos tyttö ja poika kiikkuivat samaa tahtia vierekkäin, muut lällättivät, että he olivat naimisissa. Mites sinun mielestäsi, olivatko he naimisissa? Varmaan he sitten olivat, kun niin sanottiin? Eikös täällä sanota, että pari on kihloissa, kun keksii niin sanoa, vaikkea olisi oikeasti kihloissa?
Juuri, tuota tarkoitin, että ulkopuoliset eivät voi määrittää sitä, koska olette kihloissa ja miten teidän pitää toimia, jotta olisitte kihloissa.
Voihan noinkin sen ajatella. Itse kyllä hiukan pohtisin miehen motiiveja asian suhteen. Ottaako hän avioliittolupauksen tosissaan, eikä voi sitä antaa vielä sinulle ja näin ehdottaa tätä "omaa" järjestelyään.
Toisaalta, eihän tuo niin vakavaa ole. Pääasiahan kai, että haluaa ilmaista kiintymyksensä sinuun jollakin tavalla. Joillekin kun riittää se, että toinen kertoo rakastavansa, toiset taas ei tunnu uskovan ilman sormusta!
Eri tyylejä on olemassa, mutta kihlaus perimmiltään on lupaus naimisiin menosta. Kuten itsekin mainitsit. Eli kun olette sopineet menevänne naimisiin olette kihloissa. Se millä tavalla tuo sopiminen tapahtuu on vapaamuotoista. Mikä on itselle sopivin tapa. Kosinta on mun mielestäni oikein romanttinen ja hyvä selkä tapa. Nainenkin voi kosia, mutta vielä taitaa mies useimmiten olla se joka kosii. Pyytää naista vaimokseen. Joillekin se on yhteinen päätös eikä varsinaista toisen osapuolen esittämää kosintaa suoriteta.
Mutta jos, ette halua naimisiin ette tietenkään kosi ja lupaa sellaista. Menette vaan sormus kauppaan ja käytte ostamassa sormukset. Jotkut taitaa kysyä, että "mennäänkö kihloihin, "menetkö kanssani kihloihin". Mutta jos olette sen jo sopineet niin enää ei tarvitse kysellä. Kosiessa kysytään, että esim. "tuletko vaimokseni". Mulle ainoa oikea kysymys on tuo jälkimmäinen ja sormuksiin tulee kosintapäivä. Mutta sitähän ei pitänyt kommentoida.
Jos tämä kihlaus ei tarkoita sitä, että olette menossa naimisiin niin silloin pitää vielä kosia tai muutoin sopia siitä myöhemmin.
Kai se noinkin käy, jos se riittää teille. Mulle ei riitä mikään lupaus, että mennään sitten 10 vuoden päästä. Selvästihän mies tarvitsee vielä 10 vuotta harkitsemisaikaa. Ei kai sitä muuten tarvitse niin kauan odottaa? Mun mieskin on tarvinnut useamman vuoden ja tarvitsee vielä. Mutta me menemme kihloihin vasta sitten kun ei tarvitse harkita enää ja tahdomme naimisiin ja naimisiin mennään heti kun vaan ehditään. Mies kosii kun on valmis. Ja jos suostun niin kihlaudutaan. Ei sitä ennen. Aika ennen kosintaa ja kihlausta on meillä se harkinta-aika. Olisin pettynyt, jos mies kosisi ja ei haluaisikaan vielä naimisiin.
Tämmöisessä vaan voi käydä, että kosintaa saa sitten odotella ja ihmetellä miksi mies ei halua naimisiin eikä kosi vaikka kihloissakin on oltu monta vuotta. Mutta koska tyydyt 10 vuoden odotteluun niin eiköhän se mies jo silloin varmaan ole valmis. Olettehan olleet yhdessä sitten 16 vuotta. Jos mies ei ole silloin valmis niin onkohan koskaan!
Kosiminen on vain tapa kysyä toiselta meneekö hän naimisiin kanssani. Se ei ole se kihlaus. Vaan sitten kun toinen on suostunut on kihlauduttu. Ja sormukset ei ole välttämättömät. Näkemys ero EHKÄ johtuu siitä, että miehesi mielestä kihlaus on jotain muuta kuin sopimus naimisiin menosta? Yhteisestä päätöksestäkin voi mennä kihloihin, ei ole pakko kosia. Ja kosia voi vaikka kuinka monta kertaa, jos haluaa. Mutta tarpeen se ei ole, jos kerta toinen on jos suostunut.
Olemme sopineet että häät järjestetään viimeistään vuonna 2010 johon on aikaa neljä vuotta ja tähän mennessä olemme olleet yhdessä 6 vuotta, niin eiköhän se tee 10v, eikä 16, että sopii lukea ajatuksella!
Ja en ymmärrä miksi pitää vastata niin negatiiviseen sävyyn...
Ja se miksi emme halua häitä vielä alkaa samantien järjestää ei suinkaan johdu siitä, että me emme haluaisi naimisiin vielä mennä, vaan siitä, että käytännössä meillä ei ole niitä vielä missään määrin mahdollisuutta järjestää!
Haluja on, mutta mahdollisuutta ei!!!
Osaan laskea, mutta muistini on huono. Kun aloin vastaamaan muistin vaan, että kirjoitit jotain 10 vuodesta. Anteeksi tarkkaavaisuuteni puute! Ja että en lukenut viestiä uudelleen. Häpeän... Tarkoitukseni ei ollut olla negatiivinen vaan päinvastoin. Eli kertoa, että jos sinulle se sopii niin mikäs siinä! Siinä ei suinkaan ole mitään pahaa. Mutta, että kosinnan voi jättää myöhemmäksikin, JOS kihlaus ei ole vielä lupaus vaan harkinta-aika tai sillä on joku muu merkitys.
Jos teillä tämä nyt johtuu vain siitä, että ei ole mahdollisuutta järjestää häitä vielä niin sitten mies voi aivan hyvin jo kosia. Voi olla tietysti, että mies haluaa kosia jostain syystä lähempänä häitä. Vaikka kosinta toisaalta on turha eikä sitä enää tarvita, jos on sovittu jo että häät pidetään. Mutta jos se tuntuu tärkeältä niin tottakai voi silti kosia. Onhan niitäkin jotka kosii vaikka kirkko on jo varattu.
Kyllä minä tätä asiaa tuolle ukkoselle jo valotin ja hän oli loppujen lopuksi ihan samaa mieltä....ja nyt luultavasti tehdään niin, että mennään eka yhdessä kattoon sormuksia ja sitten mies käy ne yksin ostaan ja kosii! =)
Mahollisimman monimutkaisesti asiat tehdään, mutta saa mies käyttää päätösvaltaansa ja minä saan romanttisen kosinnan! Kaikki on onnellisia! Jihuu! =)
Hyvä kun pääsitte yhteisymmärrykseen. Ei tavalla toimia ole väliä, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä. Ja jopa onnellisia. Lopputulos kai merkitsee eniten.
Me menimme kihloihin 31.3.2006 ja hääpäiväksi sovimme muutaman vuoden eteen päin ihan vain sen vuoksi että emme halua vanhempiemme maksavan häitämme vaan haluamme kustantaa ne itse (olemme lähempänä 3-kymppiä), eli rahallisten asioiden vuoksi hääpäivä on vasta muutaman vuoden päästä. Jos rahaa olisi niin menisin vaikka heti huomenna naikkareihin mieheni kanssa!
Mun mies ei halua mennä edes kihloihin, kun ei ole rahaa häihin. Ei taida olla oikea syy :(
Heitin kyllä siihen, että ei kai voi alkaa säästään häihin, jos ei ole edes sovittu menevämme naimisiin! Pitäisiköhän yllättää mies ja säästää salaa. Mitähän sitten tuumaa, kun sanon, että nyt ois rahaa häihin! Ja häämatkaankin! Heh...
Mutta onnea teille!
KOSINTA: Mies kysyy naiselta "Tuletko puolisokseni?" ja kun nainen on vastanut myöntävästi ollaan KIHLOISSA.Ennen muionoin kihlausaikana voitiin suudella, ei ennen sitä.
Kihloissa olijat ovat siis SOPINEET menevänsä naimisiin joskus. Kihlausaikana eletään erillistaloudessa ja jos kihlaus purkautuu kihlalahjat palautetaan. Kihalaus ei ole siis LUPAUS avioliitosta vaan miehen ja naisen välinen yhteinen SOPIMUS, joka raukeaa, jos jompi kumpi sen purkaa.VIHKIMISEN JÄLKEEN ALOITETAAN YHTEISELÄMÄ YHDYNTÖINE SUN MUINE IHANUUKSINEEN JA ELETÄÄN YHDESSÄ ONNELLISINA ELÄMÄN LOPPUUN ASTI.
No nykyään mennään kihloihin ja naimisiin niin moniin tavoin, että teette just niinkuin teille sopii! Muista ei tarvitse välittää.
Itse kyllä näen asian niin, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja kun kosinnalla toinen kysyy toisen halua mennä naimisiin, niin kihloissa ollessa mielestäni tämä lupaus on annettu. Meillä mies kosi ja siltä seisomalta mentiin kihloihin. Yhdessä sitten sovittiin myöhemmin hääpäivä ja mentiin aikanaan myös naimisiinkin.
Nämä muodollisuudet on hiustenhalkomista. Teette just niinkuin haluatte! Onnea kihlaukselle!
olen menossa kihloihin muuta kun en oikeen tiedä sitä että pitääkö sormuksest käydä yhdessä ostamassa vai kummanki erikseen toisilleen. voisitteko auttaa :) kiitän erittäin paljon etukäteen jo !!