Öisessä metsässä

Aivan fantastinen pikkupätkä täynnä suuria asioita.

Tämä jos jokin on animaalinen lapsensielun sisäpiha, satumaailman reaaliversio, totta ja tarua.

Kaksi pienehköä asiaa kuitenkin rikkoi kävelyä juurakoissa. Toinen oli tämä:
j
"jonkun onnettoman luuranko makaa metsässä." Siinä on jokin vika jota en osaa oikein määritellä.

Ja sitten tämä:

"...ja lentää pois,hänet jättäen."

...sama juttu.

Mitä pienempi juttu ja vähemmän sanoja, sitä tarkempi täytyy olla.

Ajattele asiaa. Jos päädyt tekstin muuttamiseen, nin mä haluaisin nähdä lopputuloksen. Jos et, niin senkin haluaisin nähdä.


"Pieni tyttö
hiukset kauniisti letillä
kulkee öisessä metsässä
jossa sumu voi johdattaa harhaan.

Tie on vakaa
suurista kivilaatoista
mutta jos siltä poikkeaa...
jonkun onnettoman luuranko makaa metsässä.

Pöllö huhuilee
suden silmät kiiluvat
ja liskot juoksevat pitkin puiden runkoja.

Ainut valo, kuutamo
saa lepakonsiivet
ja lentää pois,hänet jättäen."

Hienoa että ette ole vielä kyllästyneet minuun. Aloittelijana kokeilen kaikenlaista, ja tämä runo kuvailee tekemääni piirrustusta. Saisinko muuten palautetta myös "Psykoosi"- novelliin, kun kirjoitin sen "realistiseen" tyyliin?

CFC: lle: olen alkuun sokea teksteilleni enkä ainakaan tässä keksi, mitä muuttaisin. Antaa aivojen hautua ... Runojen suhteen olen hypännyt riimeistä pois, kehitystä tapahtuu, mutta en vielä tiedä mihin suuntaan