Monien muiden ongelmien lisäksi kärsin myös yksinäisyydestä nykyään. Kun olin pienempi ei yksinäisyys ollut minulle mikään ongelma. En viihtynyt muiden seurassa jatkuvasti enkä kokenut yksinäisyyttäni millään lailla ongelmaksi. Vanhempani kuitenkin kokivat sen ongelmaksi ja painostivat minua mm. tässä asiassa. Olisi pitänyt hankkia kavereita ja mennä muiden mukana jatkuvasti silloin kun he käskivät. Meninhän minä mielelläni muiden seurassa, mutta vain silloin kun itse halusin enkä vanhempien käskystä. Nykyään yksinäisyys ahdistaa minua sen vuoksi kun pienempänä käskettiin jatkuvasti muuttamaan itseäni vaikka olin aina pärjännyt ihan hyvin yksin.
Lapsuuden
kokemukset
3355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niinkuin itse parhaaksi näet. Pian huomaat, ettet olkkaan yksin!
No, mulla ei tunnu ainakaan tuo kaava toimivan; jos esitän jotain muuta kuin olen, niin saatan pitää yllä edes jonkinlaista sosiaalista verkkoa. Mutta omana itsenäni en tunnut pahemmin kiinnostavan ketään. Enkä oikein jaksaisi enää täysipäiväisesti esittää jotain muuta kuin olen...
Tuo pitää kyllä paikkansa, mutta ahdistuksen takia en uskalla olla oma itseni vaikka haluaisinkin.