Meitä ikääntyviä ihmisiä kiehtoo monet asiat.
Lapset ovat lentäneet pesästä ja alamme eläköityä.
Meillä on monenlaisia mahdollisuuksia nauttia elämämästämme.
Mistä me nautimme ?
Lapset ovat lentäneet pesästä ja alamme eläköityä.
Meillä on monenlaisia mahdollisuuksia nauttia elämämästämme.
Mistä me nautimme ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kymmenen vuoden päästä...:DDD
En olisi nuorena uskonut, että voi vielä vanhanakin nauttia ja, että SE voi olla
niin syntisen hyvää ja nautinnollista....
lääkärisetä Viagra tai Cialis-reseptin? Vai toimiiko ihan luonnollisesti? Kai voit siihen vastata kun kerran kerrot senkin miten SE on NIIN nautinnollista:)
Siinähän vasta keskustelemista on jos ikääntyneellä miehellä vehje toimii kuin unelma ihan omalla painollaan. Kemiallisilla lääkkeillä saatu seisokki on ihan eri asia. Siitäkin voi toki keskustella. Mutta onko SE yhtä nautinnollista jos on keinoseisokki?
Minä en osaisi nauttia keinomakeutetusta "namista".
Minä taas haluan nauttia luonnollisista asioista aivan luonnollisesti ja kun nautintoihin pääsee mukaan samaan aikaan toisiaan luonnollisesti rakastava mies ja nainen niin se on minusta luonnollisesti meidän kahden mielestä sillä hetkellä suurta autuutta ja luonnon meille nautittavaksemme antama taivaallinen nautinto.
Siitä sinä taas et voi tietää ja tuntea mitään kun et luonnollisestikaan ole siinä mukana.
Cialis- ja Viagra-reseptit ovat luonnollisesti sinun oma asiasi, joka minusta olisi minun kohdallani täysin luonnoton asia.
- Nykyisin junakaan ei seiso edes Kourassa viittä minuuttia: Tampereen ja Seinäjoen välillä se pysähtyy vain pikaisesti Parkanossa.
Sakariini taisi olla ensimmäinen makeutusaine.
Nyt ei juuri luonnontuotteita ole paitsi tietysi mainoksissa.
Hormooonit taitaa jyllätä muuallakin kuin kuntosaleilla ja karpaasien hiihtoladuilla.
Viagraakin mainostetaan kuin ennen Valion voita.
Pakko on kertoa, että olen löytänyt seksin tuoman huippu nautinnon vasta yli 50 vuotiaana. Elin pitkän harmonisen liiton, missä ei suuria tunteita viljelty.Ei hyvään eikä pahaan.Seksikin oli sitä tavanomaista höyläämistä.Kun jäin leskeksi tutustuin täällä erääseen ihanaan mieheen jonka kanssa olen ollut nyt jo 2 vuotta.Olemme seksuaalisesti samankaltaisia. Hän on opettanut minulle mm suuseksin salat, ja kaikkea muuta ihanaa. Teemme sitä useammin ja pidempään kuin nuorena koskaan.Ja mikä ihaninta olen tutustunut orgasmiin...jotain niin hyvää vielä elämällä bonuksena......
salaa irtokarkeista ja suklaasta. Ai kun on hyvää salaa syötynä, kun saa itse vielä laittaa piiloon ja muistella minhinkä laatiikoon ne tuli laitettua.
mutta ei aina todellakaan löydä namuja.
Suklaata tuon kun on tarjouksessa - jääkaappiin laitan ja joskus jäätelön seuraksi pakastimeen.
Mukava laittaa rouheina muun makean seuraksi.
Vaniljalla maustan usein kahvini...
Kermavaahto taas maistuu...hmm...
ajasta, jonka voin viettää haluamallani tavalla.
Matkustella, harrastaa kaikkea mitä ei ennen ehtinyt. Akvarellimaalausta, uusia kieliä yms. Hiljaiset hetket, mietiskely ovat mannaa tai kuuntelen vanhaa jazz-musiikkia. Laiskotellakin,unohtaa turha kiire... jne.
Luonto tarjoaa minulle elämäni suurimmat nautinnon hetket monessa muodossa. Silmäni lepää luonnon kauneudessa, rakastan eri vuodenaikojen tuoksuja, linnun laulu ja ilakointi sekä muut luonnon äänet ovat mitä kauneinta musiikkia korville. Luonnon antimet tarjoavat parhaat makuelämykset. Tämän kaiken kruunaa pienet lapsen lapset. Hymy liikutta suupieliä, kun kertaa mielessään käydyn keskustelu 2,5 vuotiaan Eemilin kanssa. Mummi sanoo pienelle: olet aivan syötävän ihana. Eemil vastaa: olen pahan makuinen, olen väkevä.
Nämä ovat minun elämäni nautintoja ja tekevät minusta onnellisen ihmisen.
ole koskaan ollutkaan, mutta silti olemme onnellisia. Onnemme on löytynyt muualta. Olemme kai saaneet kumpikin viettää itsekästä elämää. Ainakin huumorintajumme on vain parantunut aikojen saatossa.
Ei se onni kai tule haikaillen olematonta. Ota se tässä ja nyt, nauti siitä, mitä sinulla on.
Onni on koskea hänen kättään, valvoa unettomana, ja kuunnella hänen kuorsaustaan.
Tämä on meidän kahden ihmisen onni ja nautinto.
Sain yli neljä vuosikymmentä sitten eräältä ystävältäni
kirjan:
- Sanat Matkaoppaana.
Hän kirjoitti siihen muistosäkeeksi:
- Älä punnitse
jokaista askelta tielläsi,
vain kauas katsoen
löytää perille.
- Ansu
Jos Ansu muistaa ja lukee tämän niin olisi mielenkiintoista tietää ja kuulla,
mihin askeleesi ovat Sinut elämänpoluillasi vienyt....
Olipa hyvä tuo ystäväsi kirjoittama "värssy"
Silloinkin kävi minulle, kuten niin monelle tässä elämässä; unohdin tuon kirjan monet opetukset.
Samuel Johnson sanoo siellä sattuvasti:
- Ystävyyttä on alituisesti hoidettava
ja toisinaan kunnostettava.
Hei!
Niinpä niin, luin kirjoittamasi ajatukset. Olet hieno ihminen ja kirjoitat kauniisti. Elliot kirjoittaa " Tärkeintä on matka, ei kotiin paluu." Se on mielestäni hienosti sanottu. Elämä on elämän mittainen matka, ja jokainen tekee siitä omilla valinnoillaan sellaisen kuin haluaa. Välillä on pysähdyttävä, mutta sitten taas jatketaan matkaa. Tie ei ole aina suora, mutta jokainen polkukin on tutustumisen arvoinen, mikäli se kiehtoo.
Sano jollekin, että
- Olet kaunis !
Kas kummaa, hän alkaa aivan selvästi tulla kauniimmaksi ja alkaa kukoistaa....
koska hän voi ottaa tuollaisen lausahduksen suoranaisena vittuiluna.
Jos hän on todella kaunis tai luulee itse olevansa kaunis niin hänen narsistinen itsetuntonsa saa vahvistusta ja sitten siinä todella käy niin että hän alkaa suorastaan hehkua (sitä kauneutta).
Sitä vain että kannattaa aina ajatella ennenkuin sanoo sellaista jossa ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Voi toimia ehkä nuoren henkilön kohdalla jonka identiteetti ei ole vielä kehittynyt, silloinhan sitä uskoo ummet ja lammet.
Minusta ystävyys on alkuaan epäonnistunut ellei se perustu rehellisyyteen. Kaikkea ei tarvitse kertoa ja näin saattaa olla joskus aviossakin, että
- Viisas vaikenee onnestaan...
mielestäsi on ? Entä jos niillä ystävyksillä onkin ihan erilainen käsitys rehellisyydestä, mites siinä sitten käy? Onko sinun mielestä luottamus ja rehellisyys sama asia?
Mitä tuohon kaiken kertomiseen tulee niin olen kuitenkin sitä mieltä että jos avioon asti ollaan menty niin yhdessä pitäisi sopia ne asiat joista toiselle kerrotaan. Pitäisi yhdessä pystyä sopimaan periaatteellisista arvoista joihin molemmat voivat sitoutua.
Ystävyys toisten ihmisten kanssa ei varmaan ole vaaraksi kenenkään avioliitolle, päinvastoin.
Minusta ystävyys on kuin hyvä viini, vaikka en nyt niin perso sille olekkaan siis viinille.
Alussa se on kesytön ja "raaka" ja siitä voi jäädä jopa huono jälkimaku. Iän myötä se kypsyy, maku muuttuu täyteläisemmäksi ja miellyttävämmäksi. Yhä vanhetessaan se on lääkettä sydämelle, sielulle ja mielelle (saattaahan se olle kehonkin lääkettä ;)) Vanha ystävyys on siis kuin vanha, kypsynyt viini kun sitä on kerran juonut ei halua uutta kun se vanha on täyteläisempää. Vaikka voihan se vaihtelu välillä virkistää.
Ja voihan siitä viinistä kehittyä aikojen kuluessa niin erinomaista että ei raaski enää sitä pulloa avata..niin, silloin menee hyvät nautinnot hukkaan.