Ihmettelen täälä kyäytyä keskustelua mm. liittyen vl- kristillisyyden lehtiin sen varanhankintaan työnjakoon ym.
Osasllistuminen on se sitten lehtien tilaamista osallistumista myyjäisiin tai mihin tahansa ei saisi nousta asiaksi jossa vertaillaan toinen toista.
NÄin kuitenkin helposti käy pienissä siioneissa (joissa muutenkin eletään 70-luvun jälkimainikeja). Ja myös siksi että samat ihmiset pyörittävät paletin eikä uusia halukkaita "talkoisiin" ole ja tämä herättää nurinamieltä kun työtaakka yksien harteilla kasvaa.
-> tästä seuraa aina ajoittain se että puhutellaan niitä jotka eivät niin paljon osallistu "taakkan" jakamiseen.
Onko se arvostuksen puutetta jos sanoo ettei osallistu? Onko selitysvelvollinen jos sanoo ettei osallistu (EI) Vai pitääkö luvata tehdä asioita ja jättää ne sitten tekemättä kun ei pysty (ilmottamtta asiasta)? Vai pitääkö asiat tehdä jotta sisarellinen rakkaus säilyisi (asian ei pitäisi olla sellainen koska työ on vapaaehtoista)? Onko oikein lähteä tekämään siioni työtä jos kokee sen ajallisessa elämässä taakaksi? (näin ei tietnkään saa oikea uskovainen tuntea)
Kaikkein suurinta ahdistuta olen kokenut tässä "vapaaehtoisuudessa" siinä että se mistä on sovittu ei olla siionin puolelta pidetty kiinni. Tästä olis sitten seurannut se että aikataulut olis pitänyt erittäin lyhyellä varoitusajalla panna täysin uusiksi. -> mahdoton tehtävä -> luovuin työvuorosta -> sain palkaksi nurinat sekä siitä että sanoin että oletan että kun asiat sovitaan ja aikataulut päätetään niistä pidetään kiinni ja jos ei pidetä en osallistu.
Mitä sitten tulee kristillisyyden lehtiin niin tilaamisen peruste ei voi eikä saa olla se että ne on srk julkaisuja. Olen esittänyt kritiikkiä aiemminkin siitä että lehdet bakioivat itseään ja mielsetäni se ei ole minkään lehden tarkoitus. Onko se arvostuken puutetta jos ei halua tilata lehteä jonka voi lukea jossain muualla siltä osin kun haluaa? Arvostus ei lähde siitä että maksaa laskun vaan ihan muista asioita.
Osasllistuminen on se sitten lehtien tilaamista osallistumista myyjäisiin tai mihin tahansa ei saisi nousta asiaksi jossa vertaillaan toinen toista.
NÄin kuitenkin helposti käy pienissä siioneissa (joissa muutenkin eletään 70-luvun jälkimainikeja). Ja myös siksi että samat ihmiset pyörittävät paletin eikä uusia halukkaita "talkoisiin" ole ja tämä herättää nurinamieltä kun työtaakka yksien harteilla kasvaa.
-> tästä seuraa aina ajoittain se että puhutellaan niitä jotka eivät niin paljon osallistu "taakkan" jakamiseen.
Onko se arvostuksen puutetta jos sanoo ettei osallistu? Onko selitysvelvollinen jos sanoo ettei osallistu (EI) Vai pitääkö luvata tehdä asioita ja jättää ne sitten tekemättä kun ei pysty (ilmottamtta asiasta)? Vai pitääkö asiat tehdä jotta sisarellinen rakkaus säilyisi (asian ei pitäisi olla sellainen koska työ on vapaaehtoista)? Onko oikein lähteä tekämään siioni työtä jos kokee sen ajallisessa elämässä taakaksi? (näin ei tietnkään saa oikea uskovainen tuntea)
Kaikkein suurinta ahdistuta olen kokenut tässä "vapaaehtoisuudessa" siinä että se mistä on sovittu ei olla siionin puolelta pidetty kiinni. Tästä olis sitten seurannut se että aikataulut olis pitänyt erittäin lyhyellä varoitusajalla panna täysin uusiksi. -> mahdoton tehtävä -> luovuin työvuorosta -> sain palkaksi nurinat sekä siitä että sanoin että oletan että kun asiat sovitaan ja aikataulut päätetään niistä pidetään kiinni ja jos ei pidetä en osallistu.
Mitä sitten tulee kristillisyyden lehtiin niin tilaamisen peruste ei voi eikä saa olla se että ne on srk julkaisuja. Olen esittänyt kritiikkiä aiemminkin siitä että lehdet bakioivat itseään ja mielsetäni se ei ole minkään lehden tarkoitus. Onko se arvostuken puutetta jos ei halua tilata lehteä jonka voi lukea jossain muualla siltä osin kun haluaa? Arvostus ei lähde siitä että maksaa laskun vaan ihan muista asioita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
muutakin välillä, kun kirjoittaa noita ihmeellisiä avauksiasi? Meillä on pieni Siioni, ja me ei olla jämähdetty mihinkään -70 luvulle,tai niiden jälkimaininkeihin.
Meillä on hyvät ja rakkaudelliset välit kaikkien siionin asuvaisten kanssa. Nuoria perheitä on paljon mutta kaikki toimivat yhdessä ja ihan vapaalla mielellä. Kyllä sen huomaisi jos alkaisi narinaa kuulumaan. Meillä ei -70 luvullakaan ollut mitään häslinkejä ja parannuksen tekijöitä maailmasta on myös lisännyt väkimäärää.
En yleensäkkään ymmärrä sinun kirjoituksiasi?, Jos sinulla on vaikeaa, niin miksi sitten yrität olla mukana sellaisella mielenlaadulla,että sinulla ei ilmeisesti ole Jumalanlapsen vapautta.
Ei tämä ole mikään pakkopaita, ja jos noin nurjalla mielellä olet, miksi sitä tänne purkaa? Puhu siellä missä olet asiat selviksi, vai onko sinun tarkoituksesi saada toisiakin yhtymään valitusvirsiisi.
Onko sinunlla tunnollasi Jumalan rauha? jos vastaat myöntävästi,(jota en kyllä usko) et kirjoittelisi tuon sävyisiä kirjoituksia, mitä olet kevään aikana kirjoitellut.
että kun vaihtaa paikkakuntaa niin on kuin tulisi aivan eri herätysliikeeseen? En ymmärrä että täällä mitään ei saa sanoa mistään ei saa kysyä? Kaikki pitää vaan ymmärtää uskon kautta liityypä se sitten uskoon tai käytännön talosteluun? Kaikki epäkohdat pitää niellä sellaisenaan karvoineen päivineen. Ja sitten on tämä pienen paikkakunnan pieni siioni - inhimillilistä mutta valitettavaa on kaikki on tietävinään sinun asiat paremmin kuin sinä itse?