Ehtoollinen

Synnintunnon, katumuksen, kääntymyksen = Ripin jälkeen minä syön Kristuksen lihan ja juon Kristuksen veren. Syntien anteeksisaamiseksi ja Jumalan valmistaman ikuisen ja horjumattoman pelastuksen omistamiseksi. Mutta tämähän on uskon asia. Onko tämä nyt sitten lähempänä katolisuutta vai luterilaisuutta? Selvitelkööt teologit.

Näkyväisesti leipä säilyy leipänä ja viini viininä. Mutta usko tekee niistä Jeesuksen ruumiin ja veren.

Joh. 6:54
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Kristus tarjoaa ehtoollisessa taivaasta tuomansa aarteen.

Ehtoollisen vaikuttavuus perustuu siihen, että Jumalan sanan liityttyä leipään ja viiniin ne ovat Kristuksen ruumis ja veri. Ehtoollisessa leipä ja viini säilyttävät omat luonnolliset leivän ja viinin olemuksensa, mutta ovat samalla jotain muuta.

Vastaanottaessaan ehtoollisen sakramentin kristitty saa käyttöönsä kallisarvoisen vastalääkkeen sille myrkylle, jota hän vielä kantaa itsessään. Ehtoollisen sakramentissa hän saa myös Kristuksen suusta tulevan synninpäästön sekä Jumalan armon. ja Pyhän Hengen kaikkine lahjoineen. Kristityllä on näin suoja ja valta kuolemaa, paholaista ja kaikkea onnettomuutta vastaan.

Uskoessaan ja nauttiessaan suussaan leivän ja viinin ehtoollisvieras tulee Kristuksessa osalliseksi Jumalasta ja tämän hyvyyksistä. Sakramentin nauttiminen ei jätä ehtoollisvierasta ennalleen, vaan jumalallistaa hänet.

"Ehtoollinen edellyttää Kristuksen todellista läsnäoloa leivässä ja viinissä. Ehtoollisvieras syö ja juo Kristuksen. Tämä usko, tämä syöminen ja juominen antaa ikuisen elämän. Tämä ruumis ei ole pelkkä ruumis, vaan jumalallistettu ruumis. Joka tarttuu tähän ruumiiseen, tarttuu Jumalaan. (WA 33, 194, 13-24.)"

Kristuksen ruumiin nauttimisesta on sitten seurauksena pelastuksen osallisuus ja jumalallistuminen. Ehtoollinen tarjoaa kristitylle jumalallisen voiman, hyveen ja teot, ottaa synnit pois, vapauttaa perkeleestä ja kuolemasta sekä kaikesta ahdistuksesta.

Luterilaisessa perinteessä ehtoollinen ymmärretään hyvin konkreettisesti. Siis: koska Kristus on läsnä leivässä ja viinissä, hän uskon välityksellä on myös läsnä ehtoollisvieraassa ja tekee tämän osalliseksi pelastuksen lahjoista.

Luterilaisessa teologiassa Kristuksen läsnäoloa ei voi pelkistää ajatukseksi tai ideaksi. Läsnä on Kristus - ei vain ajatus, että hän on läsnä.

Luterilaisittain on väärin opettaa, ettemme tule maan päällä autetuiksi ja pyhiksi, vaan omistamme Kristuksen vain ajatuksissamme. Jos ihminen uskoo Kristukseen ja syö hänen ruumiinsa, niin Kristus kaikkine hyvyyksineen on jo nyt todella läsnä kristityssä.

Tämän korostaminen on tärkeää synnin vuoksi. Koska kastettuun jäävä synti ja sen valta ihmisessä ovat todellista, pelastuksen ja armon tulee olla syntiä ja kuolemaakin todellisempaa kristityn elämässä. Mikäli Kristus olisi läsnä vain ideana eikä persoonansa täyteydessä, kristityssä ei tapahtuisi mitään uudistusta. Hän jäisi täyteen pahuutta, syntiä ja erehdystä. Pelkkä läsnäolon idea ei ei tarjoa mitään toivoa ahdistuksissa eikä kuoleman hetkellä, kun kiusaaja käy syntisen ihmisen kimppuun.

Sielunvihollinen on vihainen eikä paljoa välitä hetkessä katoavista ajatuksista. Ajatusten sijaan hänen on kohdattava kristityssä jotakin, joka on häntä itseään vahvempi. Tästä syystä Kristuksen itsensä eikä vain hänestä lähtöisin olevan ajatuksen tulee olla läsnä kuolevan sydämessä ja rohkaista häntä.

Kristityn jumalallistuminen ei tarkoita, että hänestä tulisi Jumala siinä merkityksessä kuin Isällä ja Pojalla on jumalallinen luonto. Kristuksen olemuksellinen läsnäolo kristityssä sekä yhdistyminen tämän kanssa eivät ole niin "korkeaa ja suurta" kuin on ihmiseksi tulleen Kristuksen yhteys Isään ja Pyhään Henkeen.

Kyseessä on partisipaatio Jumalaan. Sana ja sakramentit vaikuttavat niin, että Kristus yhdistyy todellisella, mutta salatulla tavalla syntisen kanssa ja sallii tämän tulla osalliseksi pelastavista hyvyyksistään ja jumalallisesta luonnostaan.

Pyhien kommuunio muodostuu näin syntiä vastaan taistelevista pyhistä, jotka uskossa ovat tulleet osalliseksi Kristuksesta. Tähän osallisuuteen perustuu pyhien keskinäinen yhteys. Kristityt ovat Kristuksessa tulleet yhdeksi ruumiiksi ja olemukseksi sekä yhdistyneet. Yhdistymisen vuoksi kaikki, mikä on yhdelle kristitylle hyvää ja pahaa, koskee Kristusta. Mutta samalla se, mikä tapahtuu yhdelle kristitylle, koskettaa myös samassa kommuuniossa (ehtoollisyhteydessä) olevia toisia kristittyjä. Kirkossa pyhien kommuuniona on siten kyse sellaisesta pelastavien hyvyyksien yhteisyydestä, jossa yksittäiset Kristuksen ruumiin jäsenet vaihtavat ihmeteltävässä vaihtokaupassa omat pahuutensa Kristuksen hyvyyksiin ja kantavat toinen toistensa pahuutta ja kuormia.

söaae kirjoitti:

Kristus tarjoaa ehtoollisessa taivaasta tuomansa aarteen.

Ehtoollisen vaikuttavuus perustuu siihen, että Jumalan sanan liityttyä leipään ja viiniin ne ovat Kristuksen ruumis ja veri. Ehtoollisessa leipä ja viini säilyttävät omat luonnolliset leivän ja viinin olemuksensa, mutta ovat samalla jotain muuta.

Vastaanottaessaan ehtoollisen sakramentin kristitty saa käyttöönsä kallisarvoisen vastalääkkeen sille myrkylle, jota hän vielä kantaa itsessään. Ehtoollisen sakramentissa hän saa myös Kristuksen suusta tulevan synninpäästön sekä Jumalan armon. ja Pyhän Hengen kaikkine lahjoineen. Kristityllä on näin suoja ja valta kuolemaa, paholaista ja kaikkea onnettomuutta vastaan.

Uskoessaan ja nauttiessaan suussaan leivän ja viinin ehtoollisvieras tulee Kristuksessa osalliseksi Jumalasta ja tämän hyvyyksistä. Sakramentin nauttiminen ei jätä ehtoollisvierasta ennalleen, vaan jumalallistaa hänet.

"Ehtoollinen edellyttää Kristuksen todellista läsnäoloa leivässä ja viinissä. Ehtoollisvieras syö ja juo Kristuksen. Tämä usko, tämä syöminen ja juominen antaa ikuisen elämän. Tämä ruumis ei ole pelkkä ruumis, vaan jumalallistettu ruumis. Joka tarttuu tähän ruumiiseen, tarttuu Jumalaan. (WA 33, 194, 13-24.)"

Kristuksen ruumiin nauttimisesta on sitten seurauksena pelastuksen osallisuus ja jumalallistuminen. Ehtoollinen tarjoaa kristitylle jumalallisen voiman, hyveen ja teot, ottaa synnit pois, vapauttaa perkeleestä ja kuolemasta sekä kaikesta ahdistuksesta.

Luterilaisessa perinteessä ehtoollinen ymmärretään hyvin konkreettisesti. Siis: koska Kristus on läsnä leivässä ja viinissä, hän uskon välityksellä on myös läsnä ehtoollisvieraassa ja tekee tämän osalliseksi pelastuksen lahjoista.

Luterilaisessa teologiassa Kristuksen läsnäoloa ei voi pelkistää ajatukseksi tai ideaksi. Läsnä on Kristus - ei vain ajatus, että hän on läsnä.

Luterilaisittain on väärin opettaa, ettemme tule maan päällä autetuiksi ja pyhiksi, vaan omistamme Kristuksen vain ajatuksissamme. Jos ihminen uskoo Kristukseen ja syö hänen ruumiinsa, niin Kristus kaikkine hyvyyksineen on jo nyt todella läsnä kristityssä.

Tämän korostaminen on tärkeää synnin vuoksi. Koska kastettuun jäävä synti ja sen valta ihmisessä ovat todellista, pelastuksen ja armon tulee olla syntiä ja kuolemaakin todellisempaa kristityn elämässä. Mikäli Kristus olisi läsnä vain ideana eikä persoonansa täyteydessä, kristityssä ei tapahtuisi mitään uudistusta. Hän jäisi täyteen pahuutta, syntiä ja erehdystä. Pelkkä läsnäolon idea ei ei tarjoa mitään toivoa ahdistuksissa eikä kuoleman hetkellä, kun kiusaaja käy syntisen ihmisen kimppuun.

Sielunvihollinen on vihainen eikä paljoa välitä hetkessä katoavista ajatuksista. Ajatusten sijaan hänen on kohdattava kristityssä jotakin, joka on häntä itseään vahvempi. Tästä syystä Kristuksen itsensä eikä vain hänestä lähtöisin olevan ajatuksen tulee olla läsnä kuolevan sydämessä ja rohkaista häntä.

Kristityn jumalallistuminen ei tarkoita, että hänestä tulisi Jumala siinä merkityksessä kuin Isällä ja Pojalla on jumalallinen luonto. Kristuksen olemuksellinen läsnäolo kristityssä sekä yhdistyminen tämän kanssa eivät ole niin "korkeaa ja suurta" kuin on ihmiseksi tulleen Kristuksen yhteys Isään ja Pyhään Henkeen.

Kyseessä on partisipaatio Jumalaan. Sana ja sakramentit vaikuttavat niin, että Kristus yhdistyy todellisella, mutta salatulla tavalla syntisen kanssa ja sallii tämän tulla osalliseksi pelastavista hyvyyksistään ja jumalallisesta luonnostaan.

Pyhien kommuunio muodostuu näin syntiä vastaan taistelevista pyhistä, jotka uskossa ovat tulleet osalliseksi Kristuksesta. Tähän osallisuuteen perustuu pyhien keskinäinen yhteys. Kristityt ovat Kristuksessa tulleet yhdeksi ruumiiksi ja olemukseksi sekä yhdistyneet. Yhdistymisen vuoksi kaikki, mikä on yhdelle kristitylle hyvää ja pahaa, koskee Kristusta. Mutta samalla se, mikä tapahtuu yhdelle kristitylle, koskettaa myös samassa kommuuniossa (ehtoollisyhteydessä) olevia toisia kristittyjä. Kirkossa pyhien kommuuniona on siten kyse sellaisesta pelastavien hyvyyksien yhteisyydestä, jossa yksittäiset Kristuksen ruumiin jäsenet vaihtavat ihmeteltävässä vaihtokaupassa omat pahuutensa Kristuksen hyvyyksiin ja kantavat toinen toistensa pahuutta ja kuormia.

Lue lisää

Olen ymmärtänyt, että ortodoksissa ja roomalaiskatolisessa ehtoollisessa ehtoollisaineet ovat syömis- ja juomishetkellä konkreettisesti Jeesuksen Kristuksen Ruumis ja Veri. Läsnä ovat vain Kristuksen Ruumis ja Veri. Näin näyttäisi opettavan esim. ortodoksinen kanoninen perinne.

Kun taas luterilaisessa ehtoollisessa on syödessä ja juodessa läsnä sekä Kristuksen Ruumis ja Veri että leipä ja viini. Sille että syödessä ja juodessa läsnä olisi vielä myös leipä ja viini näyttäisi antavan tukea esim. 1.Kor.11:26-28.

Tämä ehtoollisasia askarruttaa minua paljon.
Olen ev-lut, joka hyvin kiinnostunut ortodoksisesta uskosta. Ehtoollisoppi saattaa jopa osana olla ratkaisemassa, kummaan kirkkoon haluan jatkossa kuulua.

kirkkouskovainen kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että ortodoksissa ja roomalaiskatolisessa ehtoollisessa ehtoollisaineet ovat syömis- ja juomishetkellä konkreettisesti Jeesuksen Kristuksen Ruumis ja Veri. Läsnä ovat vain Kristuksen Ruumis ja Veri. Näin näyttäisi opettavan esim. ortodoksinen kanoninen perinne.

Kun taas luterilaisessa ehtoollisessa on syödessä ja juodessa läsnä sekä Kristuksen Ruumis ja Veri että leipä ja viini. Sille että syödessä ja juodessa läsnä olisi vielä myös leipä ja viini näyttäisi antavan tukea esim. 1.Kor.11:26-28.

Tämä ehtoollisasia askarruttaa minua paljon.
Olen ev-lut, joka hyvin kiinnostunut ortodoksisesta uskosta. Ehtoollisoppi saattaa jopa osana olla ratkaisemassa, kummaan kirkkoon haluan jatkossa kuulua.

Lue lisää

Jumalan lapsi tuntee ehtoolliselle käydessään arkuutta ja syntisyyttä. Hän haluaa panna pois uskon esteitä, syntejä, ja kuulla omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Ehtoollisessa ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen, eikä uskovainen ihminen, sillä Jumala on säätänyt valtakuntaansa saarnaviran. Ehtoollinen vahvistaa uskoa.
Tätä ihmeellistä ja kallista evankeliumia palvelee ehtoollinen. Jumalan lapsi saa ehtoollista nauttiessaan uskoa lapsellisesti, että kun nautin Jeesuksen ruumiin ja veren leivän ja viinin muodossa, on totta, että juuri minun syntini ovat anteeksi siinä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuulun Jumalan perheväkeen ja saan kerran viettää suurta ehtoollista taivaassa.

weha kirjoitti:

Jumalan lapsi tuntee ehtoolliselle käydessään arkuutta ja syntisyyttä. Hän haluaa panna pois uskon esteitä, syntejä, ja kuulla omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Ehtoollisessa ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen, eikä uskovainen ihminen, sillä Jumala on säätänyt valtakuntaansa saarnaviran. Ehtoollinen vahvistaa uskoa.
Tätä ihmeellistä ja kallista evankeliumia palvelee ehtoollinen. Jumalan lapsi saa ehtoollista nauttiessaan uskoa lapsellisesti, että kun nautin Jeesuksen ruumiin ja veren leivän ja viinin muodossa, on totta, että juuri minun syntini ovat anteeksi siinä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuulun Jumalan perheväkeen ja saan kerran viettää suurta ehtoollista taivaassa.

Lue lisää

Vanhoillisilla alkaa wehan mukaan suuri ehtoollinen taivaassa. Esikoisilla se on alkanut jo tällä armontaivaassa. Jos täällä ei ole tullut osalliseksi suuresta ehtoollisesta, sitä on turha odottaa taivaassakaan.

ev.lut. kirjoitti:

Vanhoillisilla alkaa wehan mukaan suuri ehtoollinen taivaassa. Esikoisilla se on alkanut jo tällä armontaivaassa. Jos täällä ei ole tullut osalliseksi suuresta ehtoollisesta, sitä on turha odottaa taivaassakaan.

Lue lisää

:ehtoollinen on ihmisen läheisintä yhteyttä Kristukseen, joka antaa itsensä elämän leiväksi syntiselle. Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen ateria. Kristillisen elämän eli pyhiinvaelluksen tarkoituksena on päästä Jumalan valtakuntaan, suureen ehtoolliseen taivaassa yhdessä Kristuksen kanssa. Ehtoollinen ennakoi tätä taivaallista juhla-ateriaa.

29. Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.

kirkkouskovainen kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että ortodoksissa ja roomalaiskatolisessa ehtoollisessa ehtoollisaineet ovat syömis- ja juomishetkellä konkreettisesti Jeesuksen Kristuksen Ruumis ja Veri. Läsnä ovat vain Kristuksen Ruumis ja Veri. Näin näyttäisi opettavan esim. ortodoksinen kanoninen perinne.

Kun taas luterilaisessa ehtoollisessa on syödessä ja juodessa läsnä sekä Kristuksen Ruumis ja Veri että leipä ja viini. Sille että syödessä ja juodessa läsnä olisi vielä myös leipä ja viini näyttäisi antavan tukea esim. 1.Kor.11:26-28.

Tämä ehtoollisasia askarruttaa minua paljon.
Olen ev-lut, joka hyvin kiinnostunut ortodoksisesta uskosta. Ehtoollisoppi saattaa jopa osana olla ratkaisemassa, kummaan kirkkoon haluan jatkossa kuulua.

Lue lisää

...opetti mieluummin, että leipä pysyy leipänä, mutta siihen yhdistyy Kristuksen ruumis (konsubstantiaatio). Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko puhuvat muuttumisesta (transsubstantiaatio). Mutta Luther itse ei pitänyt tätä eroa kovin merkityksellisenä. Hän jopa kirjoitti juovansa mieluummin pelkkää verta paavin kanssa kuin pelkkää viiniä sakramentin kieltäjien kanssa ja sanoi pitävänsä tärkeimpänä, että Kristuksen veri on läsnä; viinin saa käydä niin kuin Jumala tahtoo.

Ehtoolliskäsitys taitaa kelvata huonosti vaa'ankieleksi, kun on ratkaistava, haluaako kuulua luterilaiseen vai ortodoksiseen (tai katoliseen) kirkkoon.

Sameli36 kirjoitti:

...opetti mieluummin, että leipä pysyy leipänä, mutta siihen yhdistyy Kristuksen ruumis (konsubstantiaatio). Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko puhuvat muuttumisesta (transsubstantiaatio). Mutta Luther itse ei pitänyt tätä eroa kovin merkityksellisenä. Hän jopa kirjoitti juovansa mieluummin pelkkää verta paavin kanssa kuin pelkkää viiniä sakramentin kieltäjien kanssa ja sanoi pitävänsä tärkeimpänä, että Kristuksen veri on läsnä; viinin saa käydä niin kuin Jumala tahtoo.

Ehtoolliskäsitys taitaa kelvata huonosti vaa'ankieleksi, kun on ratkaistava, haluaako kuulua luterilaiseen vai ortodoksiseen (tai katoliseen) kirkkoon.

Lue lisää

mielestäsi vaa'ankieliasemaan, kun pitää pohtia pysyykö luterilaisessa uskossa vai kääntyykö katoliseen uskoon, taikka päinvastoin? Mitä opillisia ongelmakohtia/kysymyksiä mahdat tarkoittaa?
---
Ehtoolliskysymyksessä kirkkojemme auktoriteetit ovat kuitenkin päätyneet siihen, että ehtoollisyhteyttä ei ole - sillä tavalla, että protestantit eivät voi osallistua kommuunioon katolisessa alttaripalveluksessa, mutta toisinpäin kaiketi onnistuu?

Grown up kirjoitti:

mielestäsi vaa'ankieliasemaan, kun pitää pohtia pysyykö luterilaisessa uskossa vai kääntyykö katoliseen uskoon, taikka päinvastoin? Mitä opillisia ongelmakohtia/kysymyksiä mahdat tarkoittaa?
---
Ehtoolliskysymyksessä kirkkojemme auktoriteetit ovat kuitenkin päätyneet siihen, että ehtoollisyhteyttä ei ole - sillä tavalla, että protestantit eivät voi osallistua kommuunioon katolisessa alttaripalveluksessa, mutta toisinpäin kaiketi onnistuu?

Lue lisää

...ei varsinaisesti ollut minun, vaan nimimerkki "kirkkouskovaisen". Yritin vain sanoa, ettei ehtoollisen olemuksen kohdalla ole mitään ratkaisevaa eroa luterilaisen ja ortodoksisen opin välillä.

Ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko kyseenalaistavat sitten kyllä luterilaisen kirkon pappisviran pätevyyden, ja sillä seikalla on merkitystä arvioitaessa sitä, saako luterilaisessa ehtoollispöydässä sitä mitä luvataan. Sille, joka tässä asiassa yhtyy vanhojen kirkkokuntien kantaan, voi siis tämä pappeuskysymys ehkä olla sellainen vaa'ankieli. Se taas, joka ajattelee, että luterilainen tunnustus on kirkkaimmin ja katolisimmin ilmaissut sen, millä perusteella ihminen voi kelvata Jumalalle, saattaa asettaa vastakkaiseen vaakakuppiin aika painavankin murikan, ehkä jopa aivan ratkaisevan.

Itse en ole toistaiseksi löytänyt - enkä juuri etsinytkään - riittäviä perusteita edes vaa'an esiin kaivamiselle...

Sameli36 kirjoitti:

...ei varsinaisesti ollut minun, vaan nimimerkki "kirkkouskovaisen". Yritin vain sanoa, ettei ehtoollisen olemuksen kohdalla ole mitään ratkaisevaa eroa luterilaisen ja ortodoksisen opin välillä.

Ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko kyseenalaistavat sitten kyllä luterilaisen kirkon pappisviran pätevyyden, ja sillä seikalla on merkitystä arvioitaessa sitä, saako luterilaisessa ehtoollispöydässä sitä mitä luvataan. Sille, joka tässä asiassa yhtyy vanhojen kirkkokuntien kantaan, voi siis tämä pappeuskysymys ehkä olla sellainen vaa'ankieli. Se taas, joka ajattelee, että luterilainen tunnustus on kirkkaimmin ja katolisimmin ilmaissut sen, millä perusteella ihminen voi kelvata Jumalalle, saattaa asettaa vastakkaiseen vaakakuppiin aika painavankin murikan, ehkä jopa aivan ratkaisevan.

Itse en ole toistaiseksi löytänyt - enkä juuri etsinytkään - riittäviä perusteita edes vaa'an esiin kaivamiselle...

Lue lisää

olen itse uskon taipaleella aika nuori, vaikka ikää onkin 43 vuotta.

Minulla on sekä ortodoksi että katolisia ystäviä. Olen usein surukseni huomannut, että kirkkopoliittiset päätökset, heti kun ne on meille tietoisuuteen paukutettu, estävät aidon ilon esim. yhdessä ehtoolliselle osallistumisesta (vaikkapa luterilaisen seurakunnan alttarilla). Ilman tätä tietoa kävisimme ilman muuta pöydän ääreen. Nimittäin tällaiset päätökset ohittavat mielestäni Raamatun Sanan. En ole mielestäni literalisti, mutta en näe todellista ongelmaa sen kummemmin katolisen, ortodoksisen kuin luterilaisenkaan ehtoollisen pätevyydessä. Kysymyshän on uskon ulottuvuudesta: ripin jälkeen uskon syöväni Kristuksen lihan ja juovani Kristuksen veren syntieni anteeksisaamiseksi ja pelastuksekseni.

Kuinka kristityt voivat pysyä leivän murtamisessa yhteisin mielin, kun yhteistä ateriaa ei ole?

Grown up kirjoitti:

olen itse uskon taipaleella aika nuori, vaikka ikää onkin 43 vuotta.

Minulla on sekä ortodoksi että katolisia ystäviä. Olen usein surukseni huomannut, että kirkkopoliittiset päätökset, heti kun ne on meille tietoisuuteen paukutettu, estävät aidon ilon esim. yhdessä ehtoolliselle osallistumisesta (vaikkapa luterilaisen seurakunnan alttarilla). Ilman tätä tietoa kävisimme ilman muuta pöydän ääreen. Nimittäin tällaiset päätökset ohittavat mielestäni Raamatun Sanan. En ole mielestäni literalisti, mutta en näe todellista ongelmaa sen kummemmin katolisen, ortodoksisen kuin luterilaisenkaan ehtoollisen pätevyydessä. Kysymyshän on uskon ulottuvuudesta: ripin jälkeen uskon syöväni Kristuksen lihan ja juovani Kristuksen veren syntieni anteeksisaamiseksi ja pelastuksekseni.

Kuinka kristityt voivat pysyä leivän murtamisessa yhteisin mielin, kun yhteistä ateriaa ei ole?

Lue lisää

...on kipeä asia, eikä siihen taida löytyä pikaratkaisua. Olisi tietenkin hyvä jos saataisiin supistetuksi esteet minimiinsä - esim. juuri tähän kysymykseen: millä edellytyksillä ehtoollista voidaan sanoa siksi ateriaksi, jota Kristus käski viettää? Kysymykset muusta opillisesta yksimielisyydestä voitaisiin mielestäni jättää sivuun tai ainakin harkita moneen kertaan, kuinka laajaa yksimielisyyttä on ihan pakko vaatia.

Ei muuten luterilainenkaan kirkko ainakaan Suomessa ole periaatteessa avannut ehtoollispöytäänsä kaikille kristityille - oikeastaan vain luterilaisten ja ns. Porvoon sopimukseen liittyneiden kirkkojen jäsenille. Käytännössä meillä kyllä on avoin ehtoollispöytä.

Tuota "käytännössä avointa" ehtoollispöytää on kyllä harrastettu paikka paikoin myös roomalaiskatolisen kirkon piirissä - täysin epävirallisesti tietenkin ja ilman että asiasta on kovin isoon ääneen huudeltu. Ja saattaa olla, että siellä jollakin hyväksytylläkin tasolla tunnestaan jonkinlainen "ekumeeninen vieraanvaraisuus" tietyillä edellytyksillä.

Itse sulkisin ehtoollisyhteyden ulkopuolelle ehdottomasti ainoastaan kastamattomat.