tänne kirjoittelen. Pitää saada niitä ulos, tänään ku ei ehditty ystävän kanssa juttelemaan.
Joo, sillon eron osuessa kohdalle, ja miehen pahasti loukkaamana (henkisesti), eka ajatus oli ettei enää ikinä miestä. Varmaan tyypillistä.
Ja päätin jossain vaiheessa että meillä ei ala "miehet juosta". Yksin olen ollut, ei ole lasten tarvinnut katsella "uusia miehiä".
Lapset jo suht isoja, ymmärtävät näitä asioita. Isompi sanonutkin, "että voihan sullakin olla miesystävä, ja käy vähän ulkona tapaamassa ihmisiä".
Nyt meillä käynyt pari kertaa MIES kahvilla ja ollaan tapailtu kaksin.Moikkaamassa kyllä kävivät, mutta muuten viihtyivät huoneissaan kyläilyn ajan. Eivät ole mitään kyselleet, enkä ole "tietoa" tuputtanut. Taitaa olla parasta antaa asian edetä omalla painollaan, ja setviä, jos/kun kysymyksiä alkaa satelemaan. Pientä mustasukkaisuutta ollut havaittavissa, äidin perään soiteltu.
Miehellä ei lapsia, miettii omaa pärjäämistään lasten kanssa. Luulen ettei siitä tulee ongelmaa, lapsista kun tykkää, ja omiakin olisi halunnut.
Elämä vaan ei aina suju kuten haluaisi.
Kunpa tietäis ja osais toimia oikein ja fiksusti, ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään.
En koskaan uskonut joutuvani näitä asioita miettimään ja kokemaan. Vaan niin yllätyksellistä on elämä. Järki on kuitenkin pelissä mukana ja toivoa, odotuksia...
Joo, sillon eron osuessa kohdalle, ja miehen pahasti loukkaamana (henkisesti), eka ajatus oli ettei enää ikinä miestä. Varmaan tyypillistä.
Ja päätin jossain vaiheessa että meillä ei ala "miehet juosta". Yksin olen ollut, ei ole lasten tarvinnut katsella "uusia miehiä".
Lapset jo suht isoja, ymmärtävät näitä asioita. Isompi sanonutkin, "että voihan sullakin olla miesystävä, ja käy vähän ulkona tapaamassa ihmisiä".
Nyt meillä käynyt pari kertaa MIES kahvilla ja ollaan tapailtu kaksin.Moikkaamassa kyllä kävivät, mutta muuten viihtyivät huoneissaan kyläilyn ajan. Eivät ole mitään kyselleet, enkä ole "tietoa" tuputtanut. Taitaa olla parasta antaa asian edetä omalla painollaan, ja setviä, jos/kun kysymyksiä alkaa satelemaan. Pientä mustasukkaisuutta ollut havaittavissa, äidin perään soiteltu.
Miehellä ei lapsia, miettii omaa pärjäämistään lasten kanssa. Luulen ettei siitä tulee ongelmaa, lapsista kun tykkää, ja omiakin olisi halunnut.
Elämä vaan ei aina suju kuten haluaisi.
Kunpa tietäis ja osais toimia oikein ja fiksusti, ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään.
En koskaan uskonut joutuvani näitä asioita miettimään ja kokemaan. Vaan niin yllätyksellistä on elämä. Järki on kuitenkin pelissä mukana ja toivoa, odotuksia...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.