Mitä tehdä?

,,,

Minulla on myös hyvin hyvin surullinen olo. Kolmannen sektorin työnantaja antoi töitä täsmälleen siksi aikaa kun sai minun palkkaan tukimuotoina rahat yhteiskunnalta.

Nyt ei tarjoa työtä enää vaan sanoo, että uusia tulee, paljon uusia tulee.

Työnantaja on pyörittänyt tätä työllistämistuki projektia jo kaksi vuotta, niin että kohta koko kaupungin naiset ovat käytetty jokainen vuorollaan.

Työ oli osaaikaista ja kun menetti asumistuen niin rahallisesti en tienannut lainkaan. Ry muotoiset kolmannensektorin työnantajat voivat tehdä tätä tällaista tyllistämisten jatkuvaa vaihtoa ja pyöritystä, jota minä itse kutsun hyväksikäytöksi.

Nyt minulla siis on hyvin hyväksikäytetty olo. Tunnen olevani myös kuin pieksetty uskollinen koira. Olen hyvin surullinen ja koko ajan on myös mielessä itsesyytöksiä. Ajattelen jatkuvasti, että jos minä olin niin huono,ja minua ei huolita siksi enää. Vaikka työtä alottaessakin tiesin, että näin on käynyt kaikille muillekin, jotenkin se silti sattuu.

Tuntuu, että minun energiani on imetty kuiviin, niin kuin on varmasti tottakin. Yritinhän tehdä työni mahdollisimman hyvin ja toivoin työni jatkuvan. Minusta tuntuu hyvin pahalta ja meinaa itkettää jatkuvasti.

Kun kysyit mitä tehdä kun olo on kuin pieksetyllä koiralla niin oma ehdotukseni tähän tukalaan oloon on toiminta. Teen jotain koko ajan, niin että en anna surulleni valtaa. Näissä kotioloissa alkaa kuitenkin se toiminta ola pientä nyt kun asunto on jo siivottu kunnolla kavereilla on käyty itkemässä ja laivalla juhlimassa.

Vakavasti puhuen kuitenkin yritän tietysti hakea uutta työpaikkaa, vaikka tiedän sen 50 vuotiaana vaikeaksi. Olen myöskin haaveillut kehittää itseäni ammateissani, minulla siis on onneksi sellaisiakin pari kappaletta. Siksi yritän myös hakeutua jatkokoulutukseen tai täydennys kursseille. Niissäkin vaaditaan muuten usein työpaikkaa, ilmoituksissa lukee, että voi suorittaaa työn ohessa. Työssäkäydessäni en kuitenkaan usko jaksavani koska työ vie niin paljon aikaa ja koulutuspaikkakunta olisi sen verran kauempana, että aikaa ei riitä mielestäni molempiin.

Niin tsemppiä sinulle ja yritä keksiä mitä tahansa konkreettista tekemistä, mielellään sellaista, että koet sen hyödyksi jollekin. Tuntemalla itsensä jälleen tarpeelliseksi aika parantaa haavat pikkuhiljaa. Ja jotta saat ajatuksensa pidettyä positiivisemmalla mielellä, reipas kävelylenkki lähimmälle uimarannalle. Mutta ei saa löhötä ajatuksissaan, sillä silloin tulee taas synkät ajatukset mieleen. Kirja tai ristikkolehti kaveriksi. Mieluiten kuitenkin hyvän ystävän seura ja positiiviset keskustelunaiheet.

Niin ja jos voit kertoa miksi tunnet olevasi kuin pieksetty koira, niin se kertominen voisi helpottaa. Itse vuodattelen suruani reippaasti täällä ja toivon myös sen tuovan helpotusta.

Auttaisin oloasi mielelläni, jos tietäisin vain miten.