otimme eilen uuden kolli kissanpennun.Meillä on kyllä vanhakin, Sonja.natukissa joka on 12vuotta jo.aivan ymmärrettävää että Sonja murisee uudelle tuttavuudelle...mutta tuleeko se aina vihaamaan uutta tuttavutta.en olisi muuten ottanut uutte kissaa ellei siskon lapset olisi hätää kärsimässä tuon pienokaisen kanssa,kun ne eivät vielä ymmärrä että se hyökkäilee ja puree...mitä tehdä?onko kokemuksia?meillä hän on niin kiltti ja ihana.ja vielä sekin että vaikka eristän tuon pienokaisen ja menen hellimään Sonjaa.Sonja murisee minulle???
uusi kissa,vaikka vanha(12v) on vielä elossa
Annarkisti
5361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kissat eivät heti ja automaattisesti totu toisiinsa, siihen menee pahimmillaan jopa pari kuukautta, jos senkin jälkeen on ongelmia kannattaisi alkaa harkita luopumisesta.
Kissat ovat muiden lailla reviirieläimiä, ja tarvitsevat totuttelemisajan. Itsellänikin juuri uusi vauva pyörii talossa, mutta vanhukset on alkaneet tässä viikon jälkeen hyväksyä uuden tulokkaan.
Murina ei myöskään ole niin paha kuin selvä sähiseminen ja hyökkäily.
tiedän että asia on näin.tahdoin vain tietää onko jollain kokemuksia tapauksesta"vanhus ja pentu".meillä on nyt erätauko menossa että kumpikin saa levätä.Sonja tuossa pikkuiselle murisi.ei päästä metriä lähemmäs.kyllä se vähän sähiseekin, mutta itse Sonja hivuttautuu lähemmäs ja kun pentu yrittää lähestyä se sähähtää mutta ei hyökkää.ei näytä edes haluavan käydä kimppuun.onko siis merkit hyvät?
tämä Sonja tuntee nyt itsensä hylätyksi ja tämä uusi kissa tuli valtaamaan sonjan reviirin. Sonja on jo vanha kissa ja tämä oli sille varmasti aikamoinen jätkytys. Voihan toki olla että sonja kaipaa myös seuraa ja tutustuttuaan uuteen perheenjäseneen, on taas ihan normaalisti. :) onnea yritykselle
itse otin pääsiäisenä vanhukselle (16vuotias uros) neitikaverin. meni muutama päivä muristessa, mutta sitten alkoi ystävyys ja nyt pikkuinen saa jo hyppi selässä, pureskella häntää, ym kaikennäköistä ilkeyttä ilman että vanhuksemme pahemmin hätkähtää. on saanut vain itsekin enemmän eloa vanhaan kroppaansa. varmaan kissatkin ovat ´persoonia ja toiset hyväksyvät helpommin uuden tulokkaan kuin toiset. meillä onneksi meni hyvin.
tänä aamuna taas oltiin nokat vastakkain.nyt kuitenkin sonja murisee, mutta entiseen tapaan eivät karvat nousseetkaan eikä häntä heilunut.korvatkin pysyivat ylhäällä.edistystä?kuitenkin se lähti tuulettamaan päätään pihalle kun alkoi saada tarpeeksi...en viitsisi sitä väkisinkään pitää sisällä...saa vielä jonkun stressin...toiminko oikein?haluan antaa sille rauhaa kun se on luonteeltaan ollut aina rauhaa rakastava eikä sitä ole saanut oikein koskaan häiritä.