Eräs henkilö teki virheen, jota pyysi anteeksi. Hänen ystäväpiirinsä on nyt varpaillaan ja haukkuu virheen käräyttäjää vaikka miksi. Tämä henkilö ei ole tehnyt heidän mielestään mitään väärin. Voiko tämän tulkita niin, että oikeasti ystäville ei virheitä sallita, se kielletään, että minun ystäväni teki väärin? Onko sellainen ystävä oikea ystävä, joka vaatii toiselta täydellisyyttä? Eikö jokainen tee virheitä, kieltäminenhän usein tarkoittaa sitä, ettei asiaa hyväksytä.
Ystävän pitää
olla täydellinen?
3399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jäi oleellinen pois. Itse en edes yritä olla täydellinen ja miellyttää kaikkia, siksikö olen yksin?
Kukapas meistä olisi lähelläkään täydellistä ihmistä. Mitä vähemmän sellainen yrittää olla, melkein paremmin onnistuu ihmissuhteissaankin. Näin olen ainakin kokemukseni mukaan havainnoinut.
Miellyttämisen halulla ja oikealla ihmisistä kiinnostumisellakin on eronsa. Aidosti toisesta kiinnostunut tuskin mielistelee vähäisemmässäkään määrin. Joskus toki on hyvä vähän myötäillä, mutta itseään "myymättä".
Itse kysyisin suoraan ihmisiltä, mikä heidän mielestään käytöksessäni menee metsään, jos jäisin yksin yrityksistä huolimatta. Kysehän voi olla monesta seikasta, eikä aina ole välttämättä henkilökohtaisesti toiseen kohdistuvia. Ihmisiä tulee ja menee, toiset ovat läpikulkumatkalla ja jotkut tekevät lähtemättömän jäljen, vaikkei fyysisesti ystävyyttä jatkettaisikaan loppuelämäksi.
Ihmisiä ei opi tuntemaan teoretisoimalla, kirjoja lukemalla eikä yleistyksiä tekemällä. Suurinta rohkeutta vaatii itsensä likoon laittaminen, ulos ihmisten pariin lähteminen. Vilpittömyys, rehellisyys ja itsensä alttiiksi asettaminen. Ei se anna jos ei otakaan. Helmiä löytyy vain ja ainoastaan antamalla itsestäänkin, olemalla paljaana ja haavoittuvaisena.
Muussa tapauksessa voi joskus herätä huomaamaan "selviänsä" elämässä oikeasti koskaan tuntematta ketään perinpohjaisesti, ja jää yksin. Turvassa toisilta, muttei itseltään.
on haasteellista seuraa. Ei läheskään yhtä mieltä asioista, antaa usein mulle ajattelemisen aihetta ja keskustelut on pitkiä eikä läheskään aina "kevyitä". Mutta vastapainoksi voimme puhua sitä ns. hömppääkin. Aika on muovannut meistä pahimmat särmät ja nykyään voimme aika surutta puhua kaikesta pelkäämättä toisen loukkaantumista.
Ystävässäni ärsyttää omalla tavallaan moni asia, mm. hän on sairaalloisen siisti. Ja noottia tulee jos tuon hiekanmurunkin hänen asuntoonsa. Mutta annan tämän neuroottisuuden hänelle anteeksi, hänessä on vastapainoksi paljon hyviä puolia. Sellaista tasapainoilua...Plussan puolella kun liikutaan...