olen 2 vuotiaan pojan äiti ja olen sairastanut paniikkihäiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuus häiriötä yli 10 vuotta.
Pojan syntymän jälkeen tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja siihen söin Zoloftia ja Temestaa.
Viime vuoden vaihteessa lopetin lääkityksen ja olo huononi pikku hiljaa. Minulla aloitettiin seronil ja xanor, mutta ei apua. Kokeiltiin Ipsatolia, Risperdalia,Peratsinia, Remeronia... Lopulta lääkitys oli niin solmussa että oli 9 vk psykiatrisella osastolla. Oli kova paikka joutua sinne.
Siellä pikku hiljaa lääkitykset purettiin (xanorin purku yhtä helvettiä)ja nyt on aloitettu puhtaalta pöydältä uusi lääkitys eli sepram, temesta ja seroquel.
Uudella lääkitykselläkin alku oli hankala mutta muutaman viikon päästä olo koheni huomattavasti ja ahdistukset ja paniikit loppui miltei kokonaan.
Nyt taas on monta päivää ollut hankala, hieman pelokas ja epävarma olo. Pelottaa että tilanne kääntyy uudelleen huonompaan ja että olen kohta taas osastolla. Minulla kyllä on 3 vuoden tauon jälkeen alkamassa työt ensi maanantaina joten olen elätellyt toiveita että paniikki olot johtuu siitä että ainakin varmaan alitajuisesti mietin ja jännitän töihin menoa. Täytynee katsoa jos olo kohenee kun ensin totun työkavereihin ja työympäristöön. Jos ei niin ehkä täytyy pyytää sepram annoksen nostoa ( nyt 20). Jos joku jaksoi lukea ja jos on saman tyylisiä kokemuksia niin kertokaa.
Pojan syntymän jälkeen tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja siihen söin Zoloftia ja Temestaa.
Viime vuoden vaihteessa lopetin lääkityksen ja olo huononi pikku hiljaa. Minulla aloitettiin seronil ja xanor, mutta ei apua. Kokeiltiin Ipsatolia, Risperdalia,Peratsinia, Remeronia... Lopulta lääkitys oli niin solmussa että oli 9 vk psykiatrisella osastolla. Oli kova paikka joutua sinne.
Siellä pikku hiljaa lääkitykset purettiin (xanorin purku yhtä helvettiä)ja nyt on aloitettu puhtaalta pöydältä uusi lääkitys eli sepram, temesta ja seroquel.
Uudella lääkitykselläkin alku oli hankala mutta muutaman viikon päästä olo koheni huomattavasti ja ahdistukset ja paniikit loppui miltei kokonaan.
Nyt taas on monta päivää ollut hankala, hieman pelokas ja epävarma olo. Pelottaa että tilanne kääntyy uudelleen huonompaan ja että olen kohta taas osastolla. Minulla kyllä on 3 vuoden tauon jälkeen alkamassa työt ensi maanantaina joten olen elätellyt toiveita että paniikki olot johtuu siitä että ainakin varmaan alitajuisesti mietin ja jännitän töihin menoa. Täytynee katsoa jos olo kohenee kun ensin totun työkavereihin ja työympäristöön. Jos ei niin ehkä täytyy pyytää sepram annoksen nostoa ( nyt 20). Jos joku jaksoi lukea ja jos on saman tyylisiä kokemuksia niin kertokaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kenellä tahansa on hankaluuksia sopeutua uuteen työympäristöön, mutta myös sulla samoin kuin kaikilla muillakin on mielestäni ihan samat mahdollisuudet sopeutua työelämään.
Jos jotain hälyttävää tapahtuu, saat aivan varmasti apua siihen. Tilanteesihan on jo tuttu. Oletko kokeillut sopeutumisvalmennuksia, terapiaa jossa näitä ahdistavia tilanteita käydääm läpi. Myös hypnoosista voisi kohdallasi olla apua.