mulla todettiin tässä piilevä sokeritauti,tai siis alentunut hiilihydraattien sietokyky.
äitini enolla on ykköstyypin diabetes,äidillä ykköstyyppiä,samoin isällä tuo kakkostyyppi.
Olen normipainoinen paino 50 ja pituus 157.
liikun kohtuulliseseti,teen ruummillista työtä.
Ruokailuni on epäsäännöllistä lähinnä vuorotyön vuoksi 4-5 vuorotyö.yövuoroissa tms tulee pitsoja/hodareita jne...voiko tämä siis olla syynä että on tämä piilevä sokeritauti?
vai perintötekijät?
Lääkäri sanoi että voi puhjeta hetkenä minä hyvänsä?
nyt sitten puputtelen useaan otteeseen pieniä aterioita...kokoaajan nälkä...ja paino laskenut kahdessa viikossa kolmisen kiloa...
kolme raskautta takana,jossa viimeisessä oli sokereiden kanssa ongelmaa jo...
äitini enolla on ykköstyypin diabetes,äidillä ykköstyyppiä,samoin isällä tuo kakkostyyppi.
Olen normipainoinen paino 50 ja pituus 157.
liikun kohtuulliseseti,teen ruummillista työtä.
Ruokailuni on epäsäännöllistä lähinnä vuorotyön vuoksi 4-5 vuorotyö.yövuoroissa tms tulee pitsoja/hodareita jne...voiko tämä siis olla syynä että on tämä piilevä sokeritauti?
vai perintötekijät?
Lääkäri sanoi että voi puhjeta hetkenä minä hyvänsä?
nyt sitten puputtelen useaan otteeseen pieniä aterioita...kokoaajan nälkä...ja paino laskenut kahdessa viikossa kolmisen kiloa...
kolme raskautta takana,jossa viimeisessä oli sokereiden kanssa ongelmaa jo...
Vastaukset 14
Vanhimmat
aivan tarpeeksi. Epäileeköhän se lääkäri, että sulla on puhkeamassa 1-tyypin diabetes. Tähän viittaisi tuo sinun hoikkuutesi (painoind 20.28).
No suositukset on helppoja:
- ei pitzoja
- ei hampurilaisia
- ei kolmivuorotyötä
Toteuttaminen onkin sitten toinen juttu:)
Ei se lääkäri kyllä todennäköisesti 1-tyyppiä odottele saapuvaksi. Kysyjän ikä on ilmeisesti selkeästi yli 20v (jo kolme raskautta) ja viimeisimmässä on ollut jo raskausdiabeteksen viitteitä. Lisäksi löytyy tämänhetkinen diagnoosi heikentynyt hiilihydraatinsieto ja kakkostyypin sukurasitettakin on vanhemmissa. Kaikki nämä viittaavat kohonneeseen 2-tyypin diabeteksen riskiin. Paino ei näissä "geimeissä" merkitse välttämättä mitään. Aivan hyväkuntoisellakin ja nuorella voidaan todeta 2-tyypin diabetes, eikä tuolloin elämäntavoilla ole kovinkaan suurta vaikutusta sairauden puhkeamiseen.
Nykytiedon mukaanhan 2-tyypin diabetesta ei mitenkään voi estää, mikäli se jossain vaiheessa on tulossa. Ainoastaan oireisiin (kohonnut verensokeri) voidaan vaikuttaa ja siten saada lääkityksen aloittamista siirrettyä tai jopa jo aloitetun lääkityksen jättämään pois.
2-tyypin diabeteksen syitä ei tarkkaan tiedetä. Se tiedetään, että puhkeamisen todennäköisyyttä lisää radikaalisti nämä mediassakin puhutut liikkumattomuus, keskivartalolihavuus yms yms. Todennäköisesti sinulla eivät nuo elämäntavat juurikaan ole vaikuttaneet sairastumiseen. Lähinnä niillä on vaikutusta esimerkiksi verenkiertoelimistön yleisterveyteen (diabeteshan on valtimosairaus), johon sinun nyt pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. 2-tyypin diabeteshan ei sinällään ole mikään kovin vakava sairaus, ongelmat seuraavat lähinnä kohonneen verensokerin aiheuttamasta rasituksesta elimistölle. Tärkeää on nyt jatkaa elimistön kannalta positiivisella linjalla riippumatta diagnosoidaanko sinulla nyt diabetesta vai ei. Jatka liikkumista ja koita siirtyä yövuoroissa vähintäänkin terveellisempiin vaihtoehtoihin. Nälkää ei tarvitse nähdä kunhan ravinto on pitsoja parempaa. Diabetesdiagnoosia sinun ei pidä pelätä, se vain takaa paremman huolenpidon kropastasi. Kaikilla meillä on omat taakkamme.
merkitse sitä tuleeko ykkös- vai kakkostyypin diabetes. Itselläni on ykköstyypin diabetes ollut jo 20 vuotta, sairastuin jo lapsena. Mutta isälläni todettiin (ensin kakkostyypin diabetes) jota ei sitten kuitenkaan voitu hoitaa ruokavaliolla ja lääkkeillä vaan täytyi aloittaa insuliinihoito. Ja isäni oli sairastuessaan jo lähemmäs 50v. Ja yövuoroista sen verran, että kyllä diabeetikkokin voi tehdä kolmivuorotyötä, mutta on oltava vaan tarkkana verensokeritasapainon suhteen kun päivärytmi ei ole aina säännöllistä. Minulla on ystävä jolla on diabetes, mutta on silti ollut kolmivuorotyössä eikä ole ollut mitään ongelmia. Diabetes ei ole rasite kun on sinut sairautensa kanssa ja hoitaa sen niin kuin pitää. Omaa elämääni se ei ole rajoittanut millään tavalla.
sen verran että kun joudutaan aloittamaan täysin insuliinihoito niin silloin diabetes tyyppi on se ykköstyyppinen. Ja vanhuusdiabetes(eli kakkostyypin) siinä on enemmänkin niitä "jälkitauteja" (varsinkin hoitamattomana) kuin ykköstyypissä. Yleensä ikä kun on monella jo aika korkea tuo tullessaan omat ongelmansa. Mutta nykyään on onneksi lääketiede niin kehittynyt ja kehittyy koko ajan lisää, että diabeteksen hoitokin sujuu vaivatta. Ei sen puoleen jos saisin valita, niin kyllä mieluummin ilman diabetesta olisin. Mutta tämä on pienempi paha monen muun rinnalla...
Ei tietenkään tarkoita. Vastaukseni keskittyi tuomaan ilmi todennäköisyyksiin vaikuttavia tekijöitä, mikä mielestäni myös tuotiin selkeästi ilmi. On tottakai valtavan paljon todennäköisempää sairastua 40-kymppisenä 2-tyypin diabetekseen kuin 1-tyyppiin. Aivan samoin on aivan valtavan paljon todennäköisempää myöhästyä töistä huomenna kuin kuolla lentokoneesta putoavaan jääkökköön. Yksittäistapauksia löytyy aina riittävän suuresta otannasta. Jos et minulle yrittänyt vastata vaan yritit vain tuoda mielipiteesi julki aivan irtonaisena kommenttina, pitäisitkö huolta että näin myös tapahtuu.
2-tyyppiä ei muuten määritellä aloitettavan lääkityksen mukaisesti. Isäsi on ilman muuta voitu diagnosoida virheellisesti (ei mikään ihme, jos tapahtui vasta 50-kymppisenä). 2-tyyppiä häneltä ei kuitenkaan poista se, että hän on joutunut heti alusta alkaen käyttämään insuliinia monipistoshoitona. 2-tyypin diabetes alkaa monilla muistuttaa 1-tyyppiä, kun haiman betasaarekesolut väsyvät ja lopettavat insuliinintuottonsa. Erotuksena 1-tyyppiin betasaarekesolut siis lopettavat toimintansa ikäänkuin liikarasituksen vuoksi, kun 1-tyypissä tapahtuu autoimmuunisairauden johdosta saarekesolujen tuhoutumista. Lääkitys ei tätä eroa välttämättä ilmi tuo vaikka isällesi tuskin on väliä kumpaa tyyppiä sairaus on, kun hoito on kuitenkin samaa.
Sen verran täytyy sanoa tuohon viimeiseen lauseeseesi "Lääkitys ei tätä eroa välttämättä ilmi tuo vaikka isällesi tuskin on väliä kumpaa tyyppiä sairaus on, kun hoito on kuitenkin samaa.",
että insuliinihoidossa on kyllä se ero 1-ja 2-tyyppiläisen välillä, että 2-tyyppiläinen ei saa 100% korvauksella näitä uusimpia pitkävaikutteisia insuliineja, siis Lantusta tai Levemiriä.
Eli siinä mielessä on merkitystä kumpi diagnoosi on. Esim. Lantus-reseptiin on lääkärin merkittävä maininta 1-tyypin diabeteksen hoitoon, jotta KELA korvaisi lääkkeen kokonaan.
No joo olet tuossa oikeassa, vaikka tuo nyt ei suoranaisesti minun viestini sanoma ollutkaan. Toisaalta alkuperäinen kirjoittaja ei välttämättä edes tiedä mitä isänsä lääkkeistä maksaa, vaikka olisikin hyvin perillä muuten hänen hoidostaan. Hinta on lääkkeissä kuitenkin se toissijainen puoli, vaikka suurella osalla näyttelee jopa tärkeämpää roolia kuin lääkityksen tarkoitus.
miten tällainen alentunut hiilihydraattien sietokyky todetaan? Äidillä, mummolla, siskontytöllä diabetes, itselläni epäilyksiä
Itselläni on juuri nyt edessäni tällainen paperi, jossa määritellään (ilmeisesti vuoden 1999 WHO:n määritelmä) heikentynyt glukoosin sieto IGT sokerirasituskokeessa 2h kohdalla verensokerina 7,8-11,1. Heikentynyt paastoglukoosi IFG taas on vastaavan kokeen tulos ajanhetkellä t=0, kun verensokeri 6,1-7,0.
aika lailla vaikuttamaan sen puhkeamiseen. Jos liikut tarpeeksi ja syöt säännöllisesti=aamupala,lounas(1.lämmin ateria),päivällinen(2.lämmin ateria) ja iltapala, sekä välipaloja jos on tarpeen. Ainahan ei se auta tekisit sitten vaikka mitä. Mutta ei diabetes niin kamala peikko ole mitä siitä luullaan. Itse oon sairastanu 1-tyypin diabetesta jo 20 vuotta ja hyvin olen sen kanssa pärjännyt. Lääketiede on onneksi Suomessa niin huippuluokkaa että diabeteksen hoitokin on helppoa.Ja vuorotyössä on eräs ystäväni jolla on 1-tyypin diabetes ja hyvin hän on työssään pärjännyt. Siinä vain saa olla todella tarkkana verensokerin ja syönnin suhteen kun "päivärytmi" on epäsäännöllistä. Yövuoroissa kannattas ottaa ruoaksi jotain terveellisempää esim.muroja,myslejä tms.ja syö leipää lisäksi. Rasva on pahempi kuin sokeri diabeteksessa. Kyllä sitä rasvaisiakin ruokia saa sillon tällön herkutella kunhan se ei tuu kovin tavaksi.
Sokeritauti ( Diabetes mellitus ) on nimenomaan hiilihydraattiaineenvaihdunnan sairaus, eikä se muuksi muutu vaikka sokeritauti-nimike poistettiin ja ryhdyttiin käyttämään latinankielistä termiä. Rasvalla ei ole mitään tekemistä tämän sairauden kanssa. Hiilihydraatit ratkaisee ja niitä pitäisi vähentää kaikkien ruokavaliosta.
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=457
miksi diabetes kasvaa niin voimakkaasti kun tällaisia rottakokeita tehdään ja Diabetesliitto suosittaa ruokavalioissaan täysin käsittämättömiä asioita.
On se hyvä että sinä Kiril tiedät kaikesta kaiken. Ja etenkin vhh:sta ja rasvan käytöstä. Kun kansa söisi oppiesi mukaan pelkkää rasvaa, niin ei diabetes vaivaisi, vaan sydän- ja verisuonitaudit jylläisi...