Onko kellään tietoa mitä kummaa pitäisi tehdä tai sanoa, jotta pääsisi opiskelemaan erityisopettajaksi? Olen nyt hakenut neljä kertaa, eikä tärppää.
Erityisopettajakoulutuksen pääsykoe
outo
176315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moi.
Minne olet hakenut? minä olen hakenut joensuuhun neljänä vuonna ja paikka ei vain irtoa. Toissa ja tänä vuonna jäi puolen pisteen päähän. Mulla ainakin motivaatio lopahtanut totaalisesti. En aio enää hakea, ainakaan joensuuhun. Suuntaudun muille aloille. Mietin itsekin tuota, mitä pitäisi sanoa, tehdä tai miltä näyttää, että sisään pääsisi.
Moi, moi!
Olen hakenut Turkuun ja Raumalle. Tiedän muutaman, jotka ovat päässeet, eivätkä he minusta miltään erityisiltä vaikuta. Minulla on kanssa itsetunto ihan lopahtanut ja suren, että en enää saa mitään elämässäni aikaan. On se niin kumma, että erityisopeista on pulaa, mutta alalle halukkaat eivät pääse opiskelemaan. Olis tosi kiva tietää mitä ihmeen merkintöjä ne nuivan näköiset haastattelijat papereihinsa merkitsivät. Ehkäpä tässä kuuluu hiukan katkeruuden ääni... en tiedä mitä nyt tekisin?
on tunnelmat täällä. Ja tuotakin ole miettinyt että tosiaan aina vaan tarvetta erkkaopeista, mutta silti ei montaa opiskelijaa sisään pääse. Katkera oli mullakin olo viime vuonna. Mutta tänä vuonna hain lähes vain kokeilu mielessä,vaikka olisihan se ollut ihanaa jos paikka olisi auennut.
Mulla on vielä muutama koulu katsomatta, mutta kyllähän se pelottaa miten sitä taas vuotensa käyttäisi... Ja se tunne ettei elämä etene! Huoh.
Mutta aina kai se on vain yritettävä eteenpäin. ei se ainakaan muuten mihinkään elämä kulje.
Pääsin suoraan lukiosta erityisopetrtajaksi opiskelemaan Jyväskylään vain ja ainoastaan olemalla oma itseni :) Ei kannata mainostaa liikaa itseään vaan kannattaa rohkeasti myöntää omat heikkoutensa. Liian vaatimaton ei kuitenkaan kannata olla vaan kannattaa mainostaa omaa innostuneisuutta ja kokeneisuutta alalta vaikka se olisi vähäistäkin. Lisäksi kannattaa esittää kysymyksiä koulutukseen liittyen haastattelussa.
Itse olin tänä keväänä toista kertaa Joensuussa pääsykokeissa ja tällä kertaa paikka yliopistoon aukeni. Ei varmaan ole olemassa tiettyä ohjetta, että "ole tällainen ja tällainen, niin pääset sisään"... Tärkeintä minunkin mielestäni on olla oma itsensä, kertoa rehellisesti omat heikkoudet ja vahvuudet; sillä pääsee jo pitkälle. Itse ainakin kerroin haastattelussa rehellisesti omat mielipiteeni asioihin, toin esille motivaationi ja kiinnostukseni alaan ja hehkutin työ- ja opiskelukokemuksiani. Haastattelijat olivat hiukan kuivahkoja, vilkuilivat toisiaan epäilevän näköisenä yms, mutta en antanut sen häiritä, vaan korostin sitä, että uskon itseeni ja olen varma, että tätä haluan. Kerroin myös rehellisesti, että olen joskus ajatellut, että ei minusta ikinä tule erityisopettajaa, kerroin myös, että olen joskus aika laiska yms, mutta eipä nämäkään "miinukset" näyttäneet kovin paljoa haittaavan.
Vaikeahan tätä alaa on päästä opiskelemaan ja joka vuosi varmasti monta alalle hyvin sopivaa jää ilman koulupaikkaa. Ei kannata kuitenkaan lannistua, yrittänyttä ei laiteta. :) Olen myös kuullut kavereiltani, jotka ovat olleet uusia opiskelijoita okl:ään yms. valkkaamassa, että valitettavan usein haastattelijan ja hakijat persoonat eivät vaan kohtaa ja sisäänpääsy jää siitä kiinni. Tarvitaan siis myös ripaus onnea, että haastattelijaksi sattuu henkilö, jota sinun persoonasi miellyttää...
Älkää antako hylkäämiskirjeiden masentaa ja latistaa itsetuntoa. Kyllä se paikka vielä aukenee, jos sitä tarpeeksi haluaa ja sen eteen on valmis tekemään töitä. Aurinkoista kesää ja tsemppejä tuleviin kokeisiin! :)
Olen myös hakenut.
2,5 vuotta työkokemusta aikuiskasvatuksen alalta(tästä puolet osa-aikaista, puolet täysi päiväistä). Koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaajana ollut, myös erityislasten ryhmässä. Appro on suoritettu avoimessa ja ammattikorkeassa erityiskasvatuksen opintoja. Olen 3,5 vuotta opiskellut sosionomiksi ja 2,5 vuotta siitä erityiskasvatuksta ja vammaistyötä. Kaikki 30 ov harjoittelua vammaistyön kentällä. Kahdessa eri koulussa.
Valitettavasti esivalintapisteet ei riitä edes pääsykokeeseen, ei mihinkään koulutukseen tiedekunnan sisällä.
Mitä ne oikein haluaa?18-kesäsiä ällän oppilaita, jotka on nuorempia kun oppivelvollisuus iässä olevat kehitysvammaiset? Itselläni m, m, c, b ja näilläpä ei näytä pääsevän mihinkään.
Harmittaa... ja motivaatio laskee erkkapedaa kohtaan ropisten...
Itse pääsin vasta viidentenä hakuvuonna pääsykokeeseen ja silloinkin sain vain varasijan. Tämä vuosi oli seitsemäs hakuvuosi erityispedagogiikkaan ja pääsin vasta toistamiseen valintakoevaiheeseen. Nyt jännitän, tuleeko paksu vai litteä kirje...
Pakko on ihan kysyä, että millä varasijalla olit, kun opiskelupaikkaa ei irronnut? Itsekin nimittäin pääsin varasijalta, vaikka olin ainakin 150% varma, että varasijoilta ei tule kukaan pääsemään. Toivotaan, että tällä kertaa kolahtaa postiluukusta paksu kirje!:)
Silloin päädyin 5. varasijalle. Nyt jännittää, sillä tulos tulee tällä viikolla, ellei jopa tänään.
ymmärrä tätä viestiketjua, kun olen aina ymmärtänyt, että ensin voisi opiskella opettajaksi ja sitten erikoistua erityisopeksi. Mites semmonen reitti?
Mik: Miltä varasijalta pääsit? Mihin kaupunkiin? Ja milloin? Jos pääsit Jyväskylään, olitko 1. vai 2. väylän kiintiössä?
Kyselyikä...
Tosin on olemassa monia reittejä erityisopettajaksi.
Kolahti 2. varasija. Kuukauden epätietoisuus samalla alkoi.
Jyväskylään pääsin ja ihan hyvältä varasijalta. :) Sen tarkemmin en uskautaudu paljastaa. Muutamia vuosia sitten. Siinä kiintiössä hain, jossa työkokemuspisteillä on suurempi kerroin eli olisiko sitten tuo väylä 2. En nyt enää muistaa.
Mik: EO, VEO vai EA/AEK puolelle?
Itselläkin jännitys tiivistyy eli (ihan ok)varasijalla olen..
-EO
Pääsin sisään erityisopekoulutukseen kakkosväylän kautta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hain ja kerrasta näköjään napsahti, en olisi uskonut:o. Minulla ei ole lainkaan alan työkokemusta, ei edes kokemusta normaaliluokasta - luulin tätä lähes ylitsepääsemättömäksi esteeksi, mutta eipä se sitä näköjään ollut. Erityispedagogiikkaa olen opiskellut appron verran.
Paha sanoa, että mitä pitäisi tehdä tai sanoa sisäänpääsyn vuoksi, väittäisin sen olevan osaksi tuuripeliäkin. Paljon on kiinni siinä, millainen ryhmä tai haastattelijat sattuvat omalle kohdalle. Itse olin ihan oma itseni, tosin toki korostin hyviä puoliani, mutta rehellisesti myönsin myös heikkouteni kun niitä haastattelussa kysyttiin. Yritin antaa itsestäni positiivisen ja reippaan kuvan ja olin kohtelias - vastailin suht pitkästi kysymyksiin perustellen, mutten mitään luentoakaan ryhtynyt pitämään.