omilta vanhemmiltanne? meillä poika 3-vuotta, ainoa lapsenlapsi.koskaan emme saa minkäänlaista hoitoapua isovanhemmilta, eikä koskaan poikaamme myöskään pyydetä mummulaan.näin on ollut vauvasta lähtien. eivätkä koskaan ole näyttäneet mitenkään innostusta siitä että isovanhempia ovat.miten teillä muilla?
saatteko
hoitoapua
161246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä on neljä vuotias poika ja saadaan aina kun tarve vaatii hoitoapua isovanhemmilta ja joskus käy niinkin että mummi pyytää että saa pojan hoitoonsa. mieheni vanhemmat ei uskalla hoitaa yön yli koska ajattelevat että poika on niin pieni ja voi sattua jotain kamalaa yöllä joten mummi auttaa kun joskus mennään viettämään iltaa kavereitten kanssa (n.4 kertaa vuodessa). kysy pelkääkö he jotain kun eivät ota hoitoon mutta älä syyllistä
Itse en ole koskaan saanut mitään hoitoapua keneltäkään lasten hoitoon. Yhden vuoden olivat tarhassa ennen koulua, 4 tuntia päivässä.
Minne tahansa lähdinkin, oli lapset otettava mukaan, ja kun olivat koulussa, saivat juosta iltapäivät avaimet kaulassa.
En ymmärtänyt edes, että olisin voinut pyytää keneltäkään apua.
Olin elänyt ympäristössä, jossa jokainen huolehti omista lapsistaan. En itsekään muista lapsena olleeni missään ilman vanhempiani.
Nyt pitäisi isovanhempien ottaa kaiken aikaa lapset luokseen, että vanhemmat saavat hengähtää!
Oikein luetellaan, kuinka epävanhempia he ovat, kun eivät huolehdi lapsenlapsista, vaan jopa matkustelevat ulkomailla!
Jospa nyt joku esittäisi ne perustelut, jotka osoittavat isovanhempien velvollisuudet.
On kuitenkin sanottu, että isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsiin, eikä erotilanteissa heidän mielipiteitään tarvitse ottaa huomioon jne. Mihin perustuu tämä hoitovelvollisuus, josta kieltäytyminen on itsekkyyden osoitus.
Miten sitten, kun erot nykyisin ovat niin yleistyneet, lasten mielipiteet isovanhemmista otetaan huomioon.
Lasten ja isovanhempien suhde voidaan lasten vanhempien päätöksellä katkaista koska tahansa. Sanotaan vain, että siitähän sitten huomaavat virheensä, kun lapsia ei enää näy ei kuulu heillä.
Kirjoitajalla on 1 poika, 3 vee. Miksi isovanhempien pitäisi ottaa hänet kodistaan ja pitää häntä luonaan? Isovanhempien kodissa ei ole lapsen vuodetta, ei leikkikaluja, pihalla vieraat lapset. Miksi lasta pitäisi vaivata vieraassa paikassa oleskelulla?
Minun mielestäni isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia ottaa luokseen lastenlapsia. Ei heidän pidäkään, jos se tuntuu vain ikävältä velvollisuudelta.
Ei ole olemassa mitään lakia, joka velvoittaa, että lapsenlapsia on tavattava määrätty tuntimäärä kuukaudessa.
Unohdat kirjoituksessasi kuitenkin, että on paljonkin isovanhempia, jotka tuntevat lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa luonnollista kiintymystä ja haluavat siksi, ihan vapaaehtoisesti, tavata heitä, silkasta rakkaudesta. Silloin kanssakäyminen ei tunnu pakkopullalta vaan ihan normaalilta yhteydenpidolta ja luonnolliselta halulta olla tekemisissä omien läheisten kanssa.
Onnellisissa tapauksissa isovanhempien ja lastenlasten välinen suhde tuottaa molemmille osapuolille paljon iloa ja tuloksena on elämänikäinen kiintymyssuhde, joka kestää myös mahdolliset avioerot.
heti hermoillaan..olen kuitenkin suht nuori äiti, 21 kun poika syntyi.ei se mielestäni ole paljoa pyydetty että edes JOSKUS saisi tunnin vapaa-aikaa tai kaksi.Varsinkin kun itse olen omien mummujeni ja vaarienii tykönä pienenä itsekin saanut olla.
vieraat lapset ja vaivata viemällä pois kotoa?minkähänlaisia erakoita lapsistas kasvatat??
Meillä kaksi poikaa ja isovanhemmat hoiti aiemmin jos oli tarvetta. Ei tosin ollut kovin usein, ehkä 4 yötä vuodessa ja joskus satunnaisesti sitten päivisin. Kunnes siskoni sai lapsia. Siskoni on varannut mummin lähes joka viikonlopuksi niin että hänen lapsensa menevät yökylään. Otin asian puheeksi äitini kanssa ja sanoin että ei ole reilua minun lapsiani kohtaan, että otat vaan toisia lapsenlapsia. Hän myönsi tilanteen, mutta sanoi että ei voi siskolleni sanoa koska hän suuttuu ja että heillä on enemmän menoja! Omat menothan on järjestely kysymys. Nyt tätä on jatkunut jo toista vuotta ja enään nuorempi lapseni ei sitten edes halua mennä äitini ja isäni luo kun on niin etääntynyt ja muutenkin varsinainen "mamman poika". Olen yrittänyt sanoa siskolleni, hänen vastaus oli että vie samaan aikaan kun hänen lapset on siellä. Meillä kun se pointti ei ole päästä lapsista eroon, vaan että he saisivat olla mummin ja ukin kanssa ja viettää LAATU aikaa heidän kanssa, ei se että he siellä joutuu jakamaan mummin ja ukin serkkujen kanssa. En siis ole vienyt samaan aikaan.
Siis annat ymmärtää, että isovanhemmat ovat jatkuvasti remmissä ja huolehtivat lapsenlapsista viikoloput ympäri vuoden?!
Miten ihmeessä näin itsekkäitä vanhempia oikein on palstat täynnä!
Vanhemmat antavat isovanhemmille vapaat kädet kasvattaa lapset omiin asenteihinsa. Ne ovat kuitenkin puoli vuosisataa sitten omaksutut. Eivät eläkeikäiset ole edes perillä lapsien maailmasta näinä aikoina!
Koulutkin ovat ihan muuta kuin ne kansakoulut, joissa mummat ja papat aikanaan kävivät.
Olkoon vaan, että isovanhemmat pitävät lapsista ja rakastavat heitä sydämestään. Ottavat luokseen koska sisko muuten suuttuu!
Kunpa isovanhemmat saisivat joskus edes sanotuksi, että lapset pitää olla kotona. Mummula on vain tilapäismajoitus, ei jokaviikkoinen itsestään selvyys!
Niin kirjoitin että lapseni on ollut satunnaisesti, siskoni lapset jatkuvasti mitä en liioin minäkään hyväksy! Mutta nyt omien lapsieni kohdalla eivät juuri edes satunnaisesti kun siskoni vie niin usein ettei äitini sitten jaksa enään...
Eikö asia ole lähinnä sisaresi ajattelemattomuutta?
Kiltit isovanhemmat ottavat lapset luokseen, vaikka heidän paikkansa kyllä olisi kotona omien vanhempiensa luona.
Perheen sisäisiä ongelmia ei saa eikä voi ratkaista siten, että lapset työnnetään isovanhemmille "hoitoon". Mitä hoitamista heissä loppujen lopuksi on? Tavallista arkielämää luulisi perheiden viettävän. Lapsille ruoka, puhtaus ja säännöllinen eläminen. Sehän sopii koko perheelle.
Me perustimme perheen niin myöhään, että isovanhemmat ennättivät tulla niin vanhoiksi etteivät jaksa enää hoitaa lapsenlapsiaan. Emme odotakaan heiltä hoitoapua vaan sen hoidamme MLL:n lapsenvahtien avulla. Isovanhemmat saavat nauttia lastenlasten seurassa silloin kun haluavat ja niin vähän kuin haluavat. Käydään mummolassa useasti mutta viivytään vain hetkinen. Lapsenlapset ovat tärkeitä ja se riittää meille. Emme edes odota että isovanhemmat hoitaisivat lapsiamme.
ajateltu. Ymmärretään niitä isovanhempiakin ja heidän rajallisia voimavarojaan.
Sitäpaitsi, vaikka ne mummat ja paapat olisivat nuorempiakin he voivat silti olla väsyneitä.
Mikäli heidät haluatte kauan pitää niin suokaa jokaiselle oma elämä ja katsantokanta.
Anoppini on osa-aikaeläkkeellä, asuu samassa kaupungissa. Omat vanhemapani ovat eläkkeellä, asuvat noin 100 km päässä. Meillä on yksi noin 2-v lapsi, molemmilla puolilla on serkkuja. Itse olen töissä, samoin mieheni, ja lapsi hoidossa päiväkodissa.
Olen saanut hoitoapua isovanhemmilta kun olen sitä tarvinnut, siis lähinnä silloin kun lapsi on sairastellut paljon ja töissä on ollut kiire ja pakko olla paikalla tai kolmen päivän sallittu kotona olo on tullut täyteen. Olen välillä työmatkoilla, ja miehellänikin on vaativa työ, hän joutuu tekemään ylitöitä, joten joskus isovanhemmat ovat tulleet meille työmatkojen ajaksi auttamaan (s.e. lapsi on päivät tarhassa). Lisäksi anoppini pyytää aina välillä, että saisi hoitaa lastamme, ja kyllähän toki minä silloin annan lapsen hoitoon. Lapsemme on kesällä viikon anopilla päivähoidossa (hänen pyyntönsä) ja viikon omilla vanhemmillani siten että he asuvat meillä kyseisen viikon. Omia menoja varten olemme myös saaneet apua, kaikkina kahtena :) kertana kun olemme halunneet käydä jossain pariskuntana.
Eli pääsääntöisesti hoidamme lapsen omin voimin, mutta voimme pyytää apua kun sitä tarvitsemme. Ikinä emme ole pulaan joutuneet, ja arvostan lapseni kaikkia isovanhempia siitä että he haluavat auttaa meitä silloin kun apua tarvitsemme. Olen myös iloinen siitä, että kaikki isovanhemmat ovat niin terveitä, että jaksavat hoitaa lastamme tarvittaessa.
Koen, että meillä on tilanne on järkevä, koska kasvatusvastuu on meillä ja isovanhemmat ovat iso voimavara. Heillä on kuitenkin oma elämänsä, enkä halua rasittaa heitä turhilla hoitopyynnöillä.
Kasvatusmetodit meillä on samanlaiset: rajoja ja rakkautta. Aina olen voinut kaikkien isovanhempien kanssa keskustella jos joku asia on tuntunut tarkistamisen arvoiselta.
Tosi kurja kuulla, että Teidän tilanne on tuollainen. Olen itse töissä päivittäin, 50 v iso-äiti, jolla on kolme lastenlasta, 7,5 ja 2-vuotiaat eri perheissä.
En aina jaksaisi hoitaa lapsenlapsiani, mutta rakastan heitä. Olen hoitanut heitä nuorten ollessa matkoilla. Kaksi pitempää matkaa ovat olleet ulkomailla, joten viikko siinä silloin on kulunut. Lisäksi nuoret tekevät lyhyempiä reissuja ja olen yrittänyt auttaa hoidossa, jotta saisivat yhteistä aikaa.
Joskus tuntuu, että hoidan lapsia liikaakin ja väsyn. Siksi olen nyt päättänyt, että pidän kummankin perheen lapset siten, että vanhemmilla on yhteistä aikaa kerran kuukaudessa ja minulla on kaksi viikonloppua kuukaudessa itselleni. Minun lapseni eivät erityisemmin arvosta tätä ja haluaisivat, että hoitaisin enemmän, mutta minullakin on rajalliset voimavarat. Tunnen syyllisyyttä, kun en jaksa enempää, mutta työni myös väsyttää. Pidän kyllä aina arki-iltaisin, jos nuorilla on hinku vaikka elokuviin ja tietysti tämän yhden viikonlopun lisäksi. Lapseni eivät erityisemmin ole tyytyväisiä minuun. Toinen perhe ei tuo lapsenlapsiani ikinä edes kylään, asuvat kauempana, vaan jos haluan tavata lapsenlapset, minun on haettava heidät n. 90 km:n päästä lauantaiaamuna ja vietävä takaisin sunnuntai-iltana kotiin. Tämän matkan teen sitten kerran kuukaudessa. Koskaan he eivät tarjoa minulle edes kupillista kahvia, äkkinäisesti vain haen lapset ja saan lähteä,samoin lapset palauttaessani. Muuten en ole toivottu heidän kotiinsa - en tiedä miksi,toiseen perheeseen ole kyllä toivottu vieras. En ole mielestäni häijy anoppi. En sekaannu asioihin. Lisäksi nämä kaksi perhettä ovat katellisia toisilleen siitä, kumman lasta olen milloinkin enemmän hoitanut, vaikka yritän olla tasapuolinen. Välillä käyttäytyvt siten, että heittävät vain puhelinluurin korvaani, kun eivät ole tyytyväisiä minuun. Kiukuttelevat välillä kuukaudenkin, jos en ole hoitanut tarpeeksi lapsenlapsia, silloin lapsia käytetään pelinappulana, enkä saa tavata heitäkään. Olen aikoinani eronnut, näiden kahden lapseni isästä ja
nyt olen uudelleen naimisissa. Haluan nauttia elämästäni ja isoäitiydestäni, mutta ei se taida kovin helppoa olla.
saman ilmiön omassa elämässäni. Olen myös 50-v mumma ja voimavarat eivät enää tahdo riittää lapsenlapsen hoitoon.
Heti myös suututaan jos ei lupaa ottaa hoidettavaksi.
Itse olen sitä mieltä että minulla on oikeus itse päättää viikonlopustani ja mielelläni olisin vain ihan laiskana ja toimettomana tai menisin lavatansseihin.
Se ei silti meinaa sitä että en pitäisi lapsenlapsestani.
Kirjoituksesi oli tuskallista luettavaa. En käsitä miten jaksat tällaista peliä pelata.
Me olemme mieheni kanssa eläkkeellä ja olemme hoitaneet kahta lapsenlastamme todella paljon. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että sinun asemassasi olisin luovuttanut. En tarkoita, että se olisi ollut ainoa oikea tapa, mutta varsinkin näiden kauempana asuvien vanhempien käytös on pöyristyttävää.
Jos minulle lyötäisiin puhelinluuri korvaan vain siksi, etten ole heidän mielestään hoitanut lapsenlapsia tarpeeksi, laskisin luurin paikalleen, ja se myös pysyisi siellä.
Vaikka ovatkin lapsiasi, ja lastenlapset ovat pelinappuloina, ei heillä todellakaan ole mitään oikeutta tällaiseen käytökseen. He ovat kävelleet ylitsesi ja se on mennyt liian pitkälle. Sinullahan on mieskin, joten ihmettelen miten hän, tällaiseen röyhkeään hyväksikäyttämiseen, suhtautuu.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja rupea elämään omaa elämääsi miehesi kanssa. Jos käytös sinua kohtaan ei muutu, niin hoitakoon itse omat lapsensa. Kun tällä tavalla matelee aikuisten lastensa edessä, niin siinä ei loppua näy.
Emme saa hoitoapua isovanhemmilta emmekä edes halua! Hoidamme lapset itse ja hyvin on selvitty! Meillä äidin vanhemmat ovat jo kuolleet. Isän vanhemmat ovat suhteelisen nuoria, noin 60-vuotiaita. He ovat erittäin mukavuudenhaluisia; matkustelevat, harrastavat, kyläilevät ym. käyttävät paljon rahaa kulutukseeen. En halua anoppia ja appea lastenhoitajiksi, koska en pidä heidän tavastaan hoitaa lapsia.
Jos tarvitsemme lapsille hoitajaa, mitä tapahtuu harvoin, pyydämme hoitoapua muualta; lasten kummeilta, naapurilta, tuttavalta jne. Heidän kanssaan on helpompi sopia käytännön asioista kuin isovanhempien kanssa.