Viini Raamatussa

Raamatun kirjoittamisen aikana sanan viini merkitys oli toinen kuin nykyään. Se sisälsi kaikki viinirypäleistä tehdyt juomat rypäletuoremehusta luonnollisen käymisen kautta käyneisiin viineihin. Väkeviä viinejä ei Raamatun aikana tunnettu lainkaan, elleivät sellaisia olleet Babylonin viinit.

Viini kuului juutalaiseen perinteeseen
Viini oli olennainen osa juutalaista perinnettä. Se oli osoitus Jumalan siunauksesta.

Viini oli mukana perheen juhla-aterialla sapattia vastaanotettaessa. Silloin perheen isä ei kiittänyt Jumalaa vain leivästä vaan hän otti myös viinimaljan ja sanoi: "Jumalalle, taivaan ja maan Luojalle, kiitos siitä, että hän antaa kasvuvoiman hedelmille, joista me saamme juomaa."

Juutalaiselle perheelle leipä ja viini olivat vertauskuva Jumalan luomisvoimasta. Aivan samalla tavalla kuin Jumala kasvatti viljan, hän kasvatti myös hedelmät. Viljasta saatiin leipää, hedelmistä juomaa. Perheen ei tarvinnut olla nälkäinen eikä janoinen, koska Jumala antoi heille kaiken, mitä he tarvitsivat.

Kiitollisina kaikki perheenjäsenet söivät leipää ja joivat maljasta. Myös lapset. Viini ei ollut heille päihtymyksen vertauskuva. Se oli heille Jumalan siunauksen vertauskuva, Jumalan heitä varten kasvattamista hedelmistä saatava juoma, joka virkisti ja poisti janon.

Tämä sama kiitollisuus Jumalaa kohtaan tuli esille myös Luojan ylistys -psalmissa, jota yhteisillä aterioilla usein laulettiin: "Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi" (Ps. 104:15).

Myös Herralle tuotujen uutisuhrien (4 Moos. 18:12), sekä kymmenysten (5 Moos. 12:11,12; 14:22-29) yhteydessä painotettiin sitä iloa, mitä Jumalalta saatu vilja, viini ja öljy yhdessä leeviläisten, muukalaisten, orpojen ja leskien kanssa jaettuna tuotti: "Iloitkaa kaikki Herran, Jumalanne edessä, sekä te että teidän poikanne ja tyttärenne - -."

Viinien määrittely 1990-luvulla
Suomalainen (viini) ja heprealainen ( jajin; j=w) viiniä merkitsevät sanat tulevat samasta ei-seemiläisestä kantasanasta.

Tietosanakirjojen mukaan viinit ovat yleisimmin rypäleiden mutta myös marjojen tai hedelmien mehusta alkoholikäymisen avulla valmistettuja juomia.

Luonnollisen käymisen avulla viinin alkoholipitoisuus ei nouse yli 15 tilavuusprosentin. Sitä väkevämmät viinit ovat ns. väkeviä viinejä, joihin on lisätty jotain tislattua alkoholijuomaa tai väkiviinaa.

Lisäksi tunnetaan ns. alkoholittomat viinit, joista alkoholi on eri menetelmin poistettu. Alkoholittomana juomaa pidetään, jos se sisältää enintään 2,8 tilavuusprosenttia alkoholia.

Nykyisen lainsäädännön mukaisia väkeviä viinejä ei Raamatun aikana tunnettu. Sen sijaan käyneen viinin suodattaminen alkoholittomaksi tunnettiin.

Tuoremehu, täysmehu, mehu ja nektari
Maassamme 1991 voimaan tulleen asetuksen mukaan tunnemme myös käsitteet tuoremehu, täysmehu, mehu ja nektari. Asetuksen mukaan tuoremehu valmistetaan joko puristamalla tai muulla erotuskäsittelymenetelmällä marjoista, hedelmistä tai kasviksista. Tuoremehuun ei saa lisätä mitään eikä siitä saa poistaa mitään. Tuoremehua ei myöskään saa tehdä säilyväksi kuumentamalla.

Täysmehu on valmiste, joka valmistetaan marjoista, hedelmistä tai kasviksista eikä valmistuksessa käytetä vettä tai muita valmistusaineita. Täysmehua voidaan kuitenkin valmistaa täysmehutiivisteestä, jolloin siihen on lisätty kuivatuksessa poistettua vettä vastaava vesimäärä.

Mehu on tehty täysmehusta lisäämällä siihen vettä, makeutusainetta tai molempia.

Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettua nektaria valmistetaan ainoastaan soseutetuista marjoista, hedelmistä, kasveista tai tysmehuista. Tarvittaessa nektariin voidaan lisätä makeutusainetta ja vettä. Nektarin marja- tai hedelmäpitoisuuden tulee olla raaka-aineesta riippuen 25 tai 50 prosenttia.

Raamatussa viinistä käytetyt nimitykset

Raamatussa on useita viiniä merkitseviä sanoja. Näitä ovat jajin, oinos, khamar, khemer, tirosh, asis, gleukos, sobhe, shemarim, mesek, mezeg, mimsak, ashisha ja shekar.

Sekä alkoholiton että alkoholipitoinen: jajin (hepr.), oinos (kreikk.), Khemer, khamar (hepr.)
Yleisin viinirypäleistä puristetun juoman nimitys Raamatussa on jajin, joka esiintyy Vanhassa testamentissa noin 140 kertaa. Sitä vastaava kreikankielinen nimitys on oinos. Se esiintyy Uudessa testamentissa 32 kertaa.

Sanat jajin ja oinos olivat yleisnimityksiä, joita voitiin käyttää sekä rypäletuoremehusta, rypäletäysmehusta ja rypälemehusta että alkoholipitoisesta ja alkoholittomasta viinistä.

Khemer, khamar (hepr.)

Samanlainen yleisnimitys kuin jajin ja oinos olivat myös khemer tai khamar. Ne löytyvät Raamatusta 9 kertaa. Sana sisältää myös hapanviinin, etikan merkityksen.

Alkoholiton: Tirosh (hepr.), asis, gleukos (kreikk.)
Yksinomaan käymättömiä viinejä merkitsevät hep-realaiset sanat tirosh ja asis sekä kreikankielinen gleukos. Sana tirosh esiintyy Raamatussa 38 kertaa, asis viisi kertaa ja gleukos yhden kerran.

Merkitykseltään epäselvä: Sobhe (hebr.), shemarim, Mesek, mezeg, mimsak (hepr.), Ashisha (hepr.)
Sobhe mainitaan Raamatussa vain kolme kertaa (mm. Jes. 1:22). Todennäköisimmin sillä on tarkoitettu kiehautettua viiniä, vinum defrutum, sellaista kuin roomalaisten sapa tai Etelä-Ranskan sobe.

Shemarim (hepr.)

Epävarmoja ollaan myös shemarim -sanan oikeasta merkityksestä. Se esiintyy Vanhassa testamentissa viisi kertaa (mm. Jes. 25:6). Sitä pidetään siivilöimättömänä hiivain päällä maanneena viininä.

Vielä ovat hepreankieliset viinin nimitykset mesek, mezeg ja mimsak, joita Raamatussa käytetään neljä kertaa (mm. Sananl. 23:30 ja Jes. 65:11). Todennäkäinen merkitys on vedellä sekoitettu, laimennettu (masak ) viini.

Edellä olevien sanojen lisäksi viinejä lähellä oleva sana on ashisha, kokoonpuserretuista hedelmistä, rypäleistä tai rusinoista valmistettu rypäle- tai rusinakakku, hunajaleipä (Laul.l. 2:5).

Päihdyttävät palmu- ja ohraviinit (oluet): Shekar (hepr.)
Päihdyttävistä palmu- ja ohraviineistä käytettiin nimeä shekar. Se mainitaan Raamatussa 23 kertaa. Uudessa käännöksessä se on usein käännetty olueksi. Vanhemmissa käännöksissä enimmäkseen sanaparilla väkevä juoma.

Meidän väkeviin juomiimme verrattuna shekar ei kuitenkaan ollut mikään väkevä juoma, sillä siinä voi olla alkoholia korkeintaan 14-16 tilavuusprosenttia (nykyiset miedot viinit 8-14, väkevät viinit 16-21, konjakit, brandyt 40-42, viskit 40-45, katkerot 28-45, viinat 38-50 ja väkevät liköörit 25-55 tilavuusprosenttia). Tislaustaitoa ei vielä silloin ollut opittu. Se opittiin vasta 9. vuosisadalla jKr.

Raamatussa tätä päihdyttäväksi tarkoitettua juomaa ei hyväksytä. 5. Moos. 14:26 mainitaan tosin, että kymmenysrahoilla voi ostaa viiniä tai olutta (shekar). Tekstissä käytetty viini-sana (tirosh) ei kuitenkaan ole käynyt vaan käymätön viini. Shekar saattoi siis jajin- ja oinos-sanojen tavoin merkitä sekä alkoholitonta että alkoholipitoista juomaa.

Jajin weshekar taas on Raamatun käyttämä sanapari nuhdeltaessa juoppouden synneistä.


Viini Jumalan siunauksen symboli

Raamatun aikana alkoholipitoisuus ei siis ollut viinin olennainen ominaisuus. Itse asiassa juutalaisen käsityksen mukaan hyvä viini turmeltui sen käydessä.

Paras viini ortodoksijuutalaisen tradition mukaan on vielä nykyäänkin käymätön makea viini, jossa olevia sokereita käyminen ei ole muuttanut alkoholiksi ja jota maassamme voimassa olevan asetuksen mukaisesti nimitettäisiin mieluummin rypäletuoremehuksi, rypäletäysmehuksi tai rypälemehuksi.

Viinin runsaus siunauksen vertauskuvana
Leivän ja viinin runsaus oli juutalaisille osoitus Jumalan siunauksesta, Jumalan heille antamasta lahjasta. Esimerkiksi, kun Iisak siunasi poikansa Jaakobin, hän sanoi: "Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin" (1. Moos. 27:28).

Mooseksen mukaan Herran siunaus tulisi näkymään viljan, viinin ja öljyn runsautena: "Herra antaa syyssateet ja kevätsateet maahanne ajallaan, niin että voitte korjata viljanne, viininne ja öljynne" (5. Moos. 11:14).

Sadonkorjuun yhteydessä uudesta oliiviöljystä, uudesta viinistä ja viljasta tuotiin Herralle kiitosuhri, uutisuhri (4. Moos. 18:12).

Näistä kolmesta, viljasta, viinistä ja öljystä, tuli myös vuosittain luovuttaa kymmenykset Herralle (5. Moos. 12:11,12,17,18; 14:22-29).

Luojan ylistys -psalmissakin nämä kolme yhdistetään: "Sinä (Herra) kasvatat viinin ihmisten iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi" (Ps. 104:15).

Viinin puute kirouksen vertauskuvana
Jos taas Jumalan kirous kohtaisi Jumalan kansaa, näkemästään vaivannäöstä huolimatta viinitarhat eivät antaisi sille satoaan.

Näin mm. Mooseksen laissa esitetyissä kirouksissa sanotaan: "Te istutatte viinitarhoja ja viljelette viiniä, mutta ette pääse korjaamaan rypäleitä ettekä saa viiniä juodaksenne" (5. Moos. 28:39).

Esitetty kirous toteutui, kun kansa vieraantui Jumalasta. Hoosean aikana Jumala sanoi, ettei hän enää antaisi viljaa eikä viiniä kansalleen, koska tämä ei käsitä, että se on saaneet viljan, viinin ja kaiken muunkin häneltä (Hoos. 2:10,11).

Jerusalemin hävityksen yhteydessä kerrotaan jo, kuinka lapset kuolivat kaupungin kaduilla pyydellessään äideiltään leipää ja viiniä: "Lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. He sanovat äidilleen: 'Anna leipää, anna viiniä!' He vaipuvat maahan kaupungin kaduille kuin kuolettavasti haavoittuneet ja heittävät henkensä äidin sylissä" (Val.v. 2:11,12).

Viini uudessa maassa
Viini tulee esille myös uutta maata koskevissa lupauksissa: "Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden hedelmän" (Aam. 9:14).

Myös Salomon sananlaskuissa kerrotaan, kuinka Viisaus kutsuu: "Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut" (Sananl. 9:5).

Viini Jeesuksen elämässä
Viini kuului asiaan myös Uuden testamentin aikana. Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko oli Kaanan häissä tehty viini (Joh. 2:1-12). Hän osallistui juhla-aterioille, joilla tarjoiltiin viiniä (Matt. 11:18,19). Hän käytti viiniä ja viinileilejä vertauksissaan (Mark. 2:22; Luuk. 5:37,38). Jeesus jopa vertasi itseään viinipuuhun ja opetuslapsiaan hedelmää tuottaviin viinipuun oksiin (Joh. 15:1-4, vrt. Jes.5:1-7).

Leipä ja viini kuuluivat myös viimeiseen ehtoolliseen. Paavalin mukaan Jeesus vertasi ehtoollismaljaa uuteen liittoon (1. Kor. 11:25). Viini kuvasi hänen vertaan. Samasta yhteydestä käy ilmi, että ehtoollista tultaisiin viettämään Herran tulemukseen asti (1. Kor. 11:26).

Jeesuksen mukaan hän joisi viiniä (viiniköynnöksen antia) myös Jumalan valtakunnassa (Matt. 26:29).



Viinin käytön rajoituksia

Vaikka viiniä pidettiin Jumalan siunauksen ja tämän antamien lahjojen vertauskuvana, siihen suhtautuminen oli varauksellista.

Jo Mooseksen aikana oli viininjuontia koskevia rajoituksia.Papit eivät saaneet juoda viiniä eivätkä juovuttavia juomia pyhäkköpalvelusta suorittaessaan (3. Moos. 10:9). Sama kielto toistettiin Hesekielin aikana (Hes.44:21).

Mooseksen lain mukaan myös nasiirien tuli pidättyä viinistä ja oluesta (4. Moos. 6:3). Myöskään äitinsä kohdusta asti Jumalan nasiiriksi valitun Simsonin äiti ei saanut juoda viiniä eikä olutta (Tuom. 13:4,14).

Kuninkaitten ajalta taas on peräisin toteamus: "Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu. Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille" (Sananl. 31:4,5).

Sananlaskuissa oleva kuninkaita koskeva viininjuontikielto (Sananl. 31:4,5) oli yleinen. Plutarkhos mainitsee, etteivät kuninkaat ennen Psammetikoa (640 eKr.) saaneet juoda viiniä. Näin oli myös Egyptissä Joosefin aikana.

Sananlaskuista löytyy muitakin varoituksia viinin käytön suhteen: "Kuuntele, poikani, ja viisastu, ohjaa ajatuksesi oikealle tielle. Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta rääsyissä" (Sananl. 23:19-21).

Jeremia otti viinin käytöstä kieltäytyvät rekabilaiset esimerkiksi israelilaisille (Jer. 35:6).

Myös Daniel ja hänen ystävänsä päättivät olla saastuttamatta itseään Babylonin kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä ja pyysivät pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi (Dan. 1:5-12).

Uudessa testamentissakin on esimerkkejä siitä, että viininjuonnissa oli rajoituksia. Johannes Kastajasta sanottiin: "Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo" (Luuk. 1:15).

Myös Paavalin mukaan oli "hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi" (Room. 14:21).

Väärinkäytön mukanaan tuoma kirous
Jo ensimmäisen viinitarhan istuttanut Nooa juopui viiniä juotuaan.

Kirous kohtasi Kanaania, jonka jälkeläisiä olivat mm. sodomalaiset ja gomorralaiset sekä ne kanaanilaiset heimot, jotka tuhottiin Joosuan aikana (1. Moos. 9:20-27; luvut 15-19; Joos. 7:7-24).

Herran edessä kuolleet Aaronin pojat Nabad ja Abihu olivat todennäköisesti päihtyneitä tuodessaan vierasta tulta Jumalan eteen, koska pappien viinin ja päihdyttävien juomien juomakielto annettiin heti tapahtuman jälkeen (3. Moos. 10:1,2,9,10).

Daavidin ajan historiasta on useita esimerkkejä siitä, mihin juominen voi johtaa. Näin mm. Nabal kuoli sen seurauksena, mitä hän oli humalassa ollessaan tehnyt (1. Sam. 25:36). Myös Daavidin poika Amnon surmattiin tämän humalluttua (2. Sam. 13:28).

Myös sotajoukkoja tuhoutui juomisen vuoksi. Voiton sai Ahab, Israelin kuningas (1 Kun. 20:16-21).

Jesajan aikana viininjuominen oli tullut yleiseksi myös Israelissa. Silloinkin, kun Jumala kutsui kansaa itkiäisiin ja valittajaisiin, kansa vain joi. Samaria kulki edellä ja sen tuho oli tulossa. Jopa papit ja profeetat seurasivat esimerkkiä (Jes. 6:11,18; 22:13; 28:1,3; 28;7,8,13).

Profeetta Hoosea, Jesajan aikalainen, julisti Efraimille, pohjoiselle valtiolle, Jumalan tuomiota sen juomisen takia. Jopa kuningas on mukana juomassa ja tulee petetyksi (Hoos. 4:11,17,18; 7:5).

Aamos toisti kansan tuomion. Se joutuu marssimaan vieraaseen maahan (Aamos 2:8,12; 3:2; 6:6,7).

Joel esitti, kuinka pitkälle viininhimo ennen lopullista tuomiota Josafatinlaaksossa voi johtaa: jopa lapset myydään (Joel 4:3).

Jeremian aikana puhuttiin jo Jumalan vihan viinin maljasta ja Babylonista Herran kädessä olevana maljana, joka juovuttaa koko maailman ja tekee kansat mielettömiksi: "Babylon oli kultamalja Herran kädessä, se juovutti koko maailman. Kansat joivat sen viiniä ja suistuivat pois tolaltaan"(Jer. 51:7).

Myös Babylonin tuomio "Mene, mene , tekel, u-farsin" kirjoitettiin tulisin kirjaimin palatsin seinälle sen kuninkaan Belsassarin sekä valtakunnan tuhannen ylimyksen ollessa pidoissaan humaltuneina (Dan. 5:1-6:1).



Päihdyttävää vai alkoholitonta viiniä?

Raamatun kanta viinin käyttöön päihdyttävänä juomana on hyvin selvästi kielteinen. Raamatusta on kuitenkin pyritty löytämään kohtia, joiden mukaan päihdyttävän viinin käyttö olisi luvallista.

Häät Galilean Kaanassa
Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko Galilean Kaanassa on yksi näistä. Väitettä perustellaan valvojan sanoin: "Valvoja maistoi vettä - - ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." (Joh. 2:9,10).

Ilmaus alkavat juopua on käännös sanasta methyein, methyskesthai, jota on käytetty myös 1. Moos. 43:34; Ps. 36:9; Laul.l. 5:1, Jes. 34:5,7 ja Jer. 46:10. Sana voidaan kääntää myös "kun ovat kylläisiä" tai "kun ovat juoneet kyllikseen". Näin mm. Passowin suuri kreikan sanakirja osoittaa, että methyskein merkitsee myös "runsaasti kostuttaa"," kastella läpeensä" ja methyein "olla läpimärkä", "olla kyllästetty" tai "olla täynnä jostakin".

Varhaisen kristillisen kirkon käyttämässä Vanhan testamentin Septuaginta-käännöksessä edellä mainitut sanat esiintyvät eri muodoissaan lähes viisikymmentä kertaa. Vain 22 kohdassa niiden voidaan edes ajatella merkitsevät päihtymistä tai juopumista, muissa ei. Käännöksistä käy ilmi, että methyein -sanan alkuperäinen merkitys on janoamisen, kuivuudesta ja vedenpuutteesta kärsimisen vastakohta, olla täysi, kylläinen.

Syömäri ja juomari
Eräässä yhteydessä Jeesusta syytettiin: "Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!" (Matt. 11:19).

Samassa yhteydessä Johanneksesta, joka ei käyttänyt viiniä, sanottiin: "Hänessä on paha henki" (jae 18). Kukaan meistä ei kuitenkaan tänään väitä, että niin olisi. Miksi me siis tekisimme Jeesuksesta juomarin? Jeesuksen oma vastaus vihamiehilleen oli: "Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!" (Matt. 11:19).

Viimeinen ehtoollinen
Ehtoollisella Jeesus otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi opetuslapsille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki"(Matt. 26:27).

Jos maljassa oleva juoma olisi ollut nykyisen lainsäädännön mukaista viiniä, se olisi ollut käynyttä. Juutalaisten pääsiäisviinin ei kuitenkaan tarvinnut olla käynyttä. Talmudin tuntijan Louis Ginzbergin mukaan juuri puristettua rypälemehua voitiin käyttää aivan yhtä hyvin kuin käynyttäkin (American Jewish Year Book 1923, s. 414). Nykyisistä juutalaisista ortodoksijuutalaiset käyttävät yhä edelleen käymätöntä viiniä ja vain uudistusmieliset käynyttä (Bacchiocchi, Wine in the Bible, 1989).

The Jewish Encyclopedia (1904 , vol 5, s. 165) esittää Jeesusta käsittelevässä artikkelissa, että kiirastorstain muistoaterialla olisi käytetty happamatonta leipää ja käymätöntä viiniä. Myös Cyclopedia of Biblical Literature (1845, vol 2, s. 477) uskoo pääsiäisaterian viinin olleen käymätöntä, ei kuitenkaan juuri puristettua. Samassa yhteydessä kerrotaan Mishnahissa esitetystä tavasta keittää viiniä ja laimentaa sitä vedellä.

Mishnah on rabbi Jehudan juutalaisia tapoja esittelevä kokoelma noin vuodelta 200 jKr. Siinä esitetään, kuinka pääsiäisiltana kaikki käyneet juomat (mm. cutach, sheker, hamets) hävitettiin myös kellareista (The Temperance Bible Commentary, 1894, s. 279). 12. vuosisadalla eläneet espanjalaiset rabbit Maimonides ja Bartenora väittivät kuitenkin, että kysymys oli ainoastaan viljatuotteista valmistetuista väkijuomista (Chametz Vematzah 5: 1,2).

Kaiken käyneen, myös viinirypäleistä valmistetun käyneen viinin, hävittäminen pääsiäisjuhlan yhteydessä on säilynyt meidän aikaamme asti. Käymätöntä rypälemehua pidettiin siunauksen vertauskuvana, käymistä turmeltuneisuuden symbolina (ref. Bible Wines. Laws of Fermentation, s. 83).

Tapa tulee esille mm. rabbi Jakob ben Asherin Talmudin lakikokoelmassa Arba Turim (13. vuosisata) ja rabbi Manasseh ben Israelin kirjassa Vindicia Judaeorum (vuodelta 1656). Jälkimmäisessä neuvottiin, kuinka pääsiäisviiniä voitiin tehdä keittämällä rikottuja rusinoita vedessä ja sen jälkeen siivilöimällä saatu neste (ref. The Temperance Bible Commentary 1894).

Joskus juutalaiset joutuivat juomaan käynyttäkin viiniä. Tällöin siihen sekoitettiin kaksi kolmatta osaa vettä. Sekoittamattoman viinin juomista pidettiin häpeällisenä. Esimerkiksi juutalainen filosofi Filon (20 eKr. - 40 jKr) sanoo: "Ei kukaan, joka haluaa ajatella yleviä ja jaloja asioita, maista koskaan vapaaehtoisesti sekoittamatonta viiniä tai muuta hulluuden juomaa (pharmakon)."

Korinttolaiset
1. Kor.11:21 Paavali nuhtelee korinttilaisia siitä, että heidän juhla-aterioillaan "toinen on nälissään ja toinen juovuksissa".

Tekstiä käännettäessä sanan methuo on tulkittu merkitsevän juopunutta. Sana olisi voitu kuitenkin samoin perustein kuin Joh. 2:9,10 (Kaanan häät), Ap.t. 2:13 (helluntaikokemus) , 1. Moos. 43:34 (Joosefin pidot) ja Laul.l. 5:1 (kehotus rakastavaisille) kääntää sanalla kylläinen, saanut yli oman tarpeen, saanut ylitsevuotavaisesti. Myös tekstiyhteys tukee tätä. Paavali ei nuhtele korinttilaisia viinin juomisesta vaan siitä, miten ruoka ja juomat jaetaan juhla-aterialla.

Viiniä vatsan tähden
"Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin" (1. Tim. 5:23). Paavalin neuvo nuorelle Timoteukselle on tunnetuimpia Raamatun lauseita. Sen tuntee moni sellainenkin, joka ei tiedä mitään muuta Raamatusta. Paavali ei kuitenkaan missään mainitse, että Timoteuksen tuli nauttia käynyttä viiniä.

Aristoteles (384-322 eKr., Metereologica, 387.b.9-13), Plinius (24-79 jKr., Natural History, 14,18,22,23,24) ja Athanasius (280 jKr., Banquet, 2,24) suosittelevat kaikki joko käymättömiä, makeita tai keitettyjä viinejä sairaille tai heikkoudesta kärsiville. Lääkinnällisiin tarkoituksiin voitiin viinejä myös suodattaa.



Kehotuksia raittiuteen

Sananlaskut
Tunnetuin raittiuteen kehottava kohta Sananlaskuissa on 23. luvussa: "Kuka voivottaa, kuka vaikertaa? Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa? Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta? Kuka katsoo harottavin silmin? Se, joka viipyy viinin ääressä, se joka etsii maustejuomaa. Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaallaan kuin kyy" (Sananl. 23:29-32).

Sananlaskujen 31. luvussa on kuitenkin kohta, jossa oluen sanotaan sopivan onnettomalle ja viinin katkeroituneelle: "Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu. Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille. Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera. Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan. Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille. Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa" (Sananl. 31:4-9).

Tekstiyhteyden perusteella alkoholituotteet eivät sovi yhdellekään johtoasemassa olevalle, koska he alkoholin vaikutuksen alaisena saattavat vääristää oikeudet. Ainoat, joille niitä voitaisiin ajatella, ovat surussaan ilman toivoa kamppailevat. Onnettomasta ja katkerasta käytetyt sanat obed ja marei naphesh nimittäin merkitsevät tilannetta, jossa kaikki toivo on jo menetetty.

Talmud soveltaa tekstiä kuolemantuomion saaneisiin. Jeesuksellekin tarjottiin mirhalla sekoitettua viiniä hänen riippuessaan ristillä. Jeesus ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan (Mark. 15:23). Myöhemmin kuitenkin, kun hänelle tarjottiin hapanviiniä (oksos = alkoholiton etikka), hän joi sitä (Joh. 19:29,30).

Mutta alkoholijuomat eivät ole syrjittyjen, kurjien ja köyhien ainoa pelastus. Jakeissa kuningas Lemuelin äiti kehottaa poikaansa tarttumaan toimeen ja ajamaan näiden asiaa niin, että syyt heidän epätoivoonsa ja ja katkeruuteensa saadaan poistetuksi.

Omaan aikaamme sovellettuna jakeet kehottavat ensisijaisesti kiinnittämään huomiota juomisen syihin, ja kun ne on saatu selville, pyrkiä poistamaan ne. Meidän on kohdattava syrjäytyneet siellä, missä he ovat, ja pyrittävä auttamaan heitä heidän omista lähtökohdistaan käsin olipa oireen syy sitten laiminlyönnit lapsuudessa, yhteiskunnan alkoholipolitiikka tai epäonnistuminen koulussa ja työelämässä.

Jeesus
Jeesus varoitti päihtymyksestä niitä, jotka odottivat hänen tuloaan: "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät" (Luuk. 21:34).

Kevytmielisestä ja juopottelevasta elämästä voitiin Mooseksen lain mukaan tuomita kuolemaan (5. Moos. 21:18-21). Näin käy Jeesuksen mukaan myös kelvottomalle palvelijalle, joka alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa (Matt. 24:48-51).

Paavali
Paavalin mukaan juomingit ja remuaminen kuuluivat lihan aikaansaannoksiin: "- - ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa" (Gal. 5:19-21, vrt. 1. Kor. 6:9,10).

Paavali sanoo myös: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne" (Ef. 5:18).

Siksi Paavali kehottaa olemaan raitis: "- - ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina - -" (1. Tess. 5:7,8). "Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen - - "(Room. 13:13).

Paavalin mukaan kaikkien seurakunnan työntekijöiden, niin seurakunnan kaitsijoiden (1. Tim. 3:2,3), seurakunnan vanhimpien (Tit. 1:6-9) kuin seurakunnan palvelijoiden (1. Tim. 3:8-10) ja myös seurakuntalaisten, niin naisten (1. Tim. 3:11; Tit. 2:3) kuin miesten (Tit. 2:2), tuli olla raittiita.

Pietari
Pietarikin kehottaa olemaan raitis kolme eri kertaa: "Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina" (1.Piet. 1:13). "Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla!" (1.Piet. 4:7). "Olkaa raittiit, valvokaa" (1. Piet. 5:8, 1938 suom.).

Raamatun ilmaisu raitis on lähellä sanaa valpas. Näin esimerkiksi 1938 käännöksen 1 Piet. 5:8 "olkaa raittiit"on 1992 käännöksessä "pitäkää mielenne valppaana".



Yhteenveto

Raamattu pitää viinirypäleistä valmistettua juomaa hyvin korkeassa arvossa. Tämä kertoo Jumalan luomisvoimasta ja siunauksesta, jonka Jumala haluaa antaa ihmiselle. Viinirypäleet ja viinirypäleistä saatu juoma asetetaan samaan asemaan kuin vilja ja leipä sekä öljy, jotka myös nähdään Jumalan luomisvoiman ilmauksina.

Sanan viini nykyinen käyttö viinirypäleen mehusta alkoholikäymisen kautta valmistettuna alkoholipitoisena juomana on kuitenkin harhaanjohtava. Sekä heprean- että kreikankieliset viiniä merkitsevät sanat sisälsivät nykyiset rypäletuoremehun sekä rypäletäysmehun, jopa rypälemehun käsitteet.

Se viini, josta Raamattu puhuu Jumalan siunauksen vertauskuvana, oli käymätöntä rypälemehua. Käynyt viini, kuten kaikki hapatus, oli juutalaiselle synnin ja turmeluksen vertauskuva. Vielä nykyäänkin ortodoksijuutalaiset sekä pääsiäistä viettäessään että häissään käyttävät ainoastaan parasta viiniä: sitä jossa on siunaus ja jota käyminen ei ole turmellut.

Raamatussa ei missään hyväksytä viinin käyttöä päihteenä, vaikka onnettomien ja katkerien todetaan juodessaan unohtavan kurjuutensa. Oireitten poisto ei kuitenkaan Raamatun mukaan riitä. Samassa kohdassa on hyvin voimakas kehotus hankkia syrjityille oikeus ja ajaa kurjan ja köyhän asiaa.

Viinin väärinkäyttö toi mukanaan Jumalan kirouksen. Näin tapahtui sekä yksityisten ihmisten elämässä että kansojen kohdalla. Ensimmäisenä sen sai kokea Kanaan ja tämän jälkeläiset. Saman kirouksen kohteeksi joutuivat myöhemmin myös Efraim ja Juuda. Niin kävi myös Babylonille ennen sen lopullista tuhoutumista.

Jo Mooseksen ajasta alkaen Raamatusta löytyy kehotuksia viinin oikeaan käyttöön. Myös Jeesus varoitti juomisesta ja päihtymyksestä ja kehoitti olemaan raitis ja valvomaan. Niin tekivät myös Paavali ja Pietari.

Raamatussa sanan raitis merkitys on hyvin lähellä käsitettä valpas, virkeä, tarkka. Ilmestyskirjan kehoitus "Älä turmele viiniä" kuuluu siis myös meille, jotka olemme antaneet sanalle viini vain sen turmeltuneen merkityksen ja sitä viiniä, jossa on siunaus, kutsumme rypälemehuksi.