Itkin tänään kuin pieni lapsi. Sitä, että minulla ei ole ketään. Tietty minulla on ystäviä, mutta he ovat muuttaneet toisille paikkakunnille ja yhteydenpito on mailien ja satunnaisten tapaamisten varassa. Olen tutustunut myös uusiin ihmisiin, mutta ne on jääneet vain sellaisiksi hyvänpäivän tutuiksi ja toiset ovat taas vaihtaneet paikkakuntaa. Kaipais vaan tällä hetkellä niin kovasti toista ihmistä, jonka kanssa vois jutella ihan vaan niitä näitä.
Mun elämä on tosi pitkälle sitä, että käyn töissä tulen kotiin, touhuan jotain ja taas on aamu ja töihiin meno. Päivät on olleet tätä jo reilun vuoden. Suurimman osan aikaa en tunne itseäni yksinäiseksi. Harrastan itseäni kiinnostavia asioita ja viihdyn suhthyvin itsekseni, mutta väliin tulee yksinäisyyden puuskia. Koskaan ei ole vaan tullut tälläistä mikä tänään ja toivon, että ei tulisi enää uudestaan, sen verta kurja olo, itsesääliä kaiketi.
Nyt surettaa se, että mä tulen viettämään juhannuksen yksin kotona, vaikka useina vuosina olen viettänyt sen ystävien kanssa. Heillä on vaan nyt perhe ja siten omat kuvionsa. Ja yksin ei kehtaa minnekään lähteä ja toinen on rahakysymys. Ja juhannuksen jälkeen, kun ihmiset kuitenkin kyselee, että mitäs teit jussina, niin kiva vastata, että vietin sen oikein iloisissa merkeissä yksin kotona ja sitten kuunnella mitä kaikkea he ovat tehneet.
Tällä mun kirjoituksella nyt ei ole varsinaisesti mitään järkeä, mutta ajattelin vaan kirjoittaa, jos se es toisi jollain asteella itselle paremman olotilan.
Mun elämä on tosi pitkälle sitä, että käyn töissä tulen kotiin, touhuan jotain ja taas on aamu ja töihiin meno. Päivät on olleet tätä jo reilun vuoden. Suurimman osan aikaa en tunne itseäni yksinäiseksi. Harrastan itseäni kiinnostavia asioita ja viihdyn suhthyvin itsekseni, mutta väliin tulee yksinäisyyden puuskia. Koskaan ei ole vaan tullut tälläistä mikä tänään ja toivon, että ei tulisi enää uudestaan, sen verta kurja olo, itsesääliä kaiketi.
Nyt surettaa se, että mä tulen viettämään juhannuksen yksin kotona, vaikka useina vuosina olen viettänyt sen ystävien kanssa. Heillä on vaan nyt perhe ja siten omat kuvionsa. Ja yksin ei kehtaa minnekään lähteä ja toinen on rahakysymys. Ja juhannuksen jälkeen, kun ihmiset kuitenkin kyselee, että mitäs teit jussina, niin kiva vastata, että vietin sen oikein iloisissa merkeissä yksin kotona ja sitten kuunnella mitä kaikkea he ovat tehneet.
Tällä mun kirjoituksella nyt ei ole varsinaisesti mitään järkeä, mutta ajattelin vaan kirjoittaa, jos se es toisi jollain asteella itselle paremman olotilan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
yksinäinen olo...ikävöin vieläpä entistä poikaystävääni,joka lisää tuskaa mielettömästi...itken ja ikävöin,muuta en voi...juhannuksen vietän lasteni kanssa,mutta ilman kultaani,tuskaaa...
Pahamieli tuli kun luin kirjoituksesi. Voin aavistaa miltä sinusta tuntuu, sillä oli kausi jolloin olin todella yksin vaikka minulla onkin ystäviä. Ironista. Olen monille se paras ystävä, luotettavin ja paras kuuntelija..joka ei koskaan tuomitse tai käännä selkäänsä. Olen myöskin ainut sinkku, tuntuu että osaksi se kiilasi tuolloin väliimme. Minut jätettiin yksin ollessani taas yksin. Silloin päätin katkaista välini kaikkiin niihin, joihin petyin. Eikä aikaakaan, kun ystäväni huolestuivat..mutta vain koska en ollutkaan heille olemassa juuri silloin kun heidän olisi pitänyt saada pohtia minun kanssani lauantaisen perheriidan syytä ja sitä, että tarkottaako se nyt sitä, ettei oma ukko rakastakaan?..välirikko toi meidät lapsuudenystävät lopulta taas yhteen ja puhdisti ilmaa..mutta vaikeimpaan aikaan meinasin pakahtua epätoivoon, ahdistukseen ja suruun, koska oli niin pahaolla elämän suhteen eikä ketään kelle puhua. Silloin jos jolloin tajusin mitä on pakonsanelema yksinäisyys.
Siksipä tuli suru puseroon sinun viestistä, kukaan ei saisi olla noin yksin. Yllättävän moni sitä silti on. Rohkeasti vaan tuntemattomien juttusille jos tilanne sallii, moni ystävyyssuhde on alkanut kuin tyhjästä. Minusta on ihan älyttömän kivaa rupatella vieraiden kanssa ja jos yhtään aistin että toinen on yksinäinen eikä esim.tunne paikkakunnalta ketään muutettuaan juuri sinne, otan aina ihmisen mukaan rientoihin ja tutustutan edelleen omiin ystäviini. Mutta se olenkin vain minä..jos ei muuta niin minä vaikka tarjoudun sulle ystäväksi, ettei tarvitse yksin kitua :)
Aurinkoa sinulle yhdeltä ystävältä!
Missäpäin vaikutat? Jos asut lähistöllä, niin musta saisit juhannus seuraa ja muutekin kaverin. :)
mä olen 08-alueelta
Itse olen 02 alueelta. Eipä mahda mitään.
Tekstisi on kuin minun kirjoittama.
Opiskelin eri paikkakunnalla ja kun lopetin
niin sinne he jäivät, ja hyvä lapsuudenkaverini taas on muuttanut muualle joten häntä näkee todella harvoin. Pitäisi vissiin soitella ja kysellä olisiko tulossa käymään taas joku päivä.
Päivät menevät aika rutiinilla, käyn töissä ja kotona tulee sitten vietettyä oikeastaan loppupäivä. Viikonloput ovat välillä tuskaa kun tekisi mieli lähteä jonnekkin mutta ei se vain ole ketään kenen kanssa. Käy siinä sitten yksin terassilla tai katselemassa bändiä. Tuleehan sitä juteltua ihmisten kanssa mutta ei heistä ystäviksi asti tule.
Kurjinta tällä hetkellä on juuri että juhannus tulossa ja ei minkäänlaisia suunnitelmia. Jään siis varmaan kotia istumaan, käyn saunassa otan oluen tai pari ja katson jonkun leffan... huoh.