istumajärjestyksestä

Sinä olet poikasi äiti ja ex miehesi on poikasi isä, vaikka olettekin eronneet. Jos hääpari on ajatellut että heidän vanhempansa istuvat samassa pöydässä, niin heidän toivettaan on kunnioitettava.
Kun sinä ja miehesi erositte, varmaan sanoitte pojalle että ero ei johdu mitenkään hänestä, ja että hänellä on silti vielä isä ja äiti.
Miksi siis poikasi pitäisi kärsiä itsekkyytesi takia aikuisiälläkään? Sinun ja miehesi huonot välit eivät saa vaikuttaa poikaasi.
Älä kuitenkaan jätä menemättä häihin, teet vain poikasi surulliseksi, ja sitähän sinä et tahdo. Kyllä nyt on parempi niin että istut kiltisti miehesi ja hänen uuden naisen kanssa samassa pöydässä, vaikka sitten koko illan naama nurinpäin.

se on nyt ainoa neuvo. poikasi tähden sinun täytyy; asetappa itsesi hänen asemaansa - ei tilanne varmaan hänestäkään hilpeä tässä suhteessa ole, mutta hänellä on äiti, isä ja äitipuoli ja tästä on lähdettävä.
Sellaista vaihtoehtoa ei ole, ettet menisi lainkaan, ei tilanne poikasi vika ole eikä häntä voi näin rangaista. Tuskin sinua exäsi ja vaimonsa viereen istumaan laitetaan (ja tästä voit varmaan morsiusparin kanssa jutellakin, pyytää sijoittamaan vaikka morsiamen vanhempien viereen tms) ja toisaalta - ei pöydässä koko iltaa istuta, ruokailun ja kahvittelun jälkeen ohjelma on jo paljon vapaampaa. Jaksamista. Leuka pystyy ja rintaa rottingille, astele ylpeänä äitinä poikasi häihin ja ole hänen puolestaan onnellinen!

Miten edes kehtaat sanoa ettet menisi häihin. etkö yhtään välitä pojastasi... Jos oma äitini ei tulisi häihini koska hän ei ole ylin ystävä isäni vaimon kanssa en antaisi sitä hänelle koskaan anteeksi.. Hei haloo.. hän on kuitenkin poikasi ja hänelle on ihan varmasti tärkeää että olet mukana häissä!!

Siskoni on menossa naimisiin helmikuussa ja minä elokuussa. Isäni ja Äitini on eronnut 18 vuotta sitten ja edelleen heille on ongelma istua samassa pöydässä. Meillä homma hoidetaan siten että äidin suku istuu omassa pöydässä ja isän omassa. En edes haluaisi laitta isääni ja äitiäni samaan pöytää istumaan, koska tilanne olisi erittäin vaivaantunut kummallekin osapuolelle. Voit hyvin pyytää pojaltasi että et halua istua ex-miehesi vieressä. Ja aivan varmasti poikasi ymmärtää ja kunnioittaa päätöstäsi. Ja muuten mieleeni tuli myös että Exäsi uudella vaimolla ei ole mitään asiaa vanhempien pöytään. en ole missään häissä nähnyt uuden vaimon istuvan lähisuvun pöydässä.

Itse olen menossa naimisiin ensi kesänä ja vanhempani ovat myös eronneet. Äitini ja isäni eivät ole väleissä ja äitilläni on myös sama asenne, että en kohta mene ollenkaan mihinkään samoihin juhliin, joihin isänikin menee. Ymmärrän, että ei tunnu kivalta istua exän ja hänen nykyisin ystävänsä kanssa samassa pöydässä. Toivottavasti saatte järjestettyä niin, että ei tarvitse istua samassa pöydässä. Itseäni vaan ottaa päähän tuollainen asenne, että "en kohta mene ollenkaan..". Toivottavasti et ole sanonut tuota ääneen tulevalle vihkiparille. Se varmasti loukkaa! Tuossa tilanteessa pitäisi mielestäni antaa tuollaista ajatusten olla taka-alalla ja ajatella, että vihkipari varmisti toivoo, että kaikki vieraat nauttisivat heidän juhlistansa eivätkä antaisi ongelmien purkautua heidän häissään. Nyt ei saa ajatella liikaa itseänsä vaan vihkiparia.

Keskustele poikasi kanssa istumajärjestyksestä. Meillä oli sama ongelma viime kesänä, mietimme, miten eronneet vanhempani ja isän uusi puoliso tulisi sijoittaa.

Molemmille puhin kirkossa istumisesta etukäteen, ettei kirkon käytävällä kiisteltäisi istuampaikoista, äitini ja sisarukseni puolisoineen istuivat etupenkissä ja isäni uusine puolisoineen seuraavassa.

Juhlapaikalla istuimme pitkissä pöydissä, me hääparina keskimmäisen pöydän keskellä, mieheni vanhemmat meitä vastapäätä, äitini sulhasen vieressä, isäni vieressäni ja hänen vaimonsa hänen vieressään. Näin vanhempani ja uusi vaimo istuivat "arvokkailla paikoilla" samalla puolella pöytää, eivätkä päässeet keskustelemaan keskenään.

Tosin isäni haki äitiäni häävalssiin, kun vanhemmat tulivat parketille ja hyvin sekin sujui ja he pystyivät myöhemminkin illalla keskustelmaan sivistyneesti keskenään. Molemmat olivat onnelllisia puolestamme ja jättivät omat keskinäiset huonot välinsä taka-alalle tarjotakseen meille täydellisen päivän.

Onko poika ehdottomasti siis sitä mieltä, että teidän pitää istua samassa pöydässä? Onhan näitä muitakin eronneita pareja ja usein hääpari ottaa sen huomioon. Haluavat kai he, että kaikki viihtyy. Onko pakko pitää aina kiinni perinteistä, että häissä kuuluu olla sitä ja tätä ohjelmaa ja vanhempien kuulu istua tietyssä paikassa jne.

Tiedän, että oma äitini ei esim. todellakaan tanssi. Enkä häntä siihen pakota vain siksi, että se "kuuluu asiaan".

Ei kai se nyt ole apäkohteliasta? Hei te olette äiti ja poika! Kai te voitte keskustella tuollaisista asioista! Ja pyytää toista istumispaikkaa? Hän voi hyvinkin ymmärtää.

- anna vanhojen olla ja ole ylpeästi Sinä.

Siis omat vanhempani ovat eronneet jo lähes 25 vuotta sitten. Tämän jälkeen syntymäpäivänikin vietettiin kahdesti vuosittain, isän kanssa ja äidin kanssa erikseen. Rippijuhlissani vanhempani ovat viimeksi olleet yhteisissä juhlissa, joissa minäkin olen ollut osallisena. Nyt mietityttää tulevat häämme ensi vuonna. Molemmat vanhempani ovat löytäneet uudet kumppanit ja tähän voidaan vielä lisätä nuo puolison vanhemmat. Olisiko edes pientä vihjettä, miten saisin pöytäjärjestyksestä inhimillisen. Tähän voidaan vielä lisätä, että itselläni on sisko ja hänellä avomies. Myös puolisollani on sisko, mutta hänellä ei juuri tällä hetkellä ole ketään.

Homma ratkaistiin siten, että lähiomaisia varten oli varattu neljä pöytää ja väki sai asettua niihin miten tahtoi. Niinpä minä morsiamen isän uutena vaimona istuin samassa pöydässä kuin sulhasen äiti uuden miehensä kanssa. Sulhasen isä istui sitten naapuripöydässä. Morsiamen äiti loisti poissaolollaan, mutta se oli hänen häpeänsä. Mitään merkattuja istumapaikkoja ei ollut.

Ja täytyy kyllä sanoa että parempi laittaa suosiolla (ainakin meidän tapauksessa) eri pöytiin.Siis JOS vanhhemmat ovat eronneet niin on minusta jotenkin kohtuutonta pakottaa heitä edes samaan pöytään (jollei tietysti ero ole sujunnut sovussa ja hyvässä yhteishengessä)mutta jospa nyt ajatellaan niinkuin mun vanhempiani niin tollainen käyttäytyminen olisi minusta jotenkin todella itsekästä jos nyt pakottaisin vanhempani samaan pöytään istumaan (siis itselle ainakin tulisi sellainen kuva että jos pakottaisin nämä vanhempani vierekkäin istumaan niin MINÄ en silloin olisi vielä hyväksynyt vanhempieni päätöstä erota)ei noita etiketti sääntöjä nyt noin tarkoin tarvitse noudattaa,eihän tässä kuitenkaan mitään kuninkaallisia olla... mutta TIETYSTI minäkin toivon että jokainen noudattaisi minun tekemääni istumajärjestystä,ja toivoisin että en ole kenenkään mieltä pahoittanut omalla järjetyksellä...ELI KUNNIOITTAKAA HÄÄPARIN TOIVETTA