jaahas

eikä haukkua. Itse olin hirveän väsynyt, yksinäinen ja masentunut kun sain lapset 21 ja 23 -vuotiaana. Mies oli reissutöissä ja olin kaveriporukan ainut äiti. Hiekkalaatikolla muiden äitien seurassa tunsin kauheeta alemmuutta, nekun oli vanhempia tai ainakin yliopisto-opiskelijoita.

Olisin oikeasti kaivannut toisen äidin neuvoja, mutta jotenkin en osannut kysyä enkä ottaa vastaan... Neuvolan kautta tuli joku vapaaehtoinen meille juttelemaan, mutta ei siitäkään mitään apua ollut - mulla oli ongelmana se väsyminen enkä jaksanut/osannut siivota kunnolla (siis en vain saanut tavaroita pysymään paikalla, enkä jaksanut tiskata siivota) niin se vaan sano, että laita kaikki ovet kiinni, niin sotkut ei näy. No paljonpa auttoi.

Jos joku on tullut raskaaksi teininä ja ottaa niin paljon vastuuta, että pitää lapsen, apua, tukea ja kannustusta siinä kaivataan, eikä haukkuja. Haukkujen ja pelottelujen aika on ennen kuin vahinko käy, mutta sitten kun vahinko käy, ei haukut enää auta.

Toisaalta voi kysyä, ottaako nuoret äidit neuvoja vastaan - ite kuten sanoin jo, olin niin jääräpää, että en osannut edes miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin - olin niin varma siitä, että pärjään kyllä itse kiitos. Onneksi jaksoin raskaiden aikojen yli :)

Tsemppiä kaikille nuorille äideille!

tätä palstaa itse haltuun ja JUTTELE niistä asioista jotka teidän mielestänne ovat keskustelun arvoisia? Sen sijaan vaan inistään että kun haukutaan ja kiusataan ja äitiiiiiii....

Tehkää jotain asialle!

Onhan täällä ihan asiallistakin kommenttia ollut. Ja jos haluaa kuula muiden mielipiteitä tai neuvoja on osattava ottaa niitä myös vastaan. Älkää nyt kukaan loukkaantuko mutta nuorena sitä vaan ottaa itseensä helpommin ja omat virheet tai oma tietämättömyys ovat asioita jotka on vaikea myöntää. Tiedän tämän omasta kokemuksesta sekä muistellen itseäni nuorena että myös kun seuraan tyttäreni aikuistumista.