Laittakaapahn jonkinnäköistä kommenttia, ensimmäinen tarinani, joten kritiikit otetaan myös mielillään vastaan :DD. Arvostele 4-10 :D
Lucy oli juuri suorittanut yliopiston, uusi elämä olisi alkamassa uudessa naapurustossa Kaunialassa.
Ennen Lucy oli asunut isovanhempien luona. Hänen äitinsä oli kuollut tulipaloon, juuri kun Lucy oli syntynyt.
Hänen isästään isovanhemmat ei ollut sanonut sanaakaan, vaikka Lucy oli monta kertaa yrittänyt udella heiltä. Kasvaminen isovanhempien luona oli Lucylle rankkaa, hänen isovanhemmat olivat erittäin ankaria, Lucy ei saanut käydä teininä töissä. Hänen piti siivota kotia, puhdistaa vessat ja kylpyhuoneet, luututa lattiat ja paljon muuta.
Kun Lucy meni yliopistoon, hänelle soitettiin sieltä, hänen isovanhemmat olivat kuolleet, molemmat vanhuuteen.
Lucya ei surettanut pätkääkään, hän ei rakastanut heitä. Hän suorastaan vihasi heitä. No mutta Lucyn elämä
oli alkamassa uudessa talossa, tai no talo oli oikeasti ollut Lucyn äidin, mutta isovanhemmat antoivat talon perintönä Lucylle ja heidän kaikki säästönsä. Lucylla ei ollut hajuakaan muista sukulaisista. Mutta uusi elämä
avaisi hänelle paljon mahdollisuuksia.
Lucy katseli innoissaan uutta kotiansa keltaisen taksin ikkunasta. Hän tiesi, tästä alkaisi hänen uusi
elämä.
"Ihanaa!" , Lucy huudahti kun taksi oli jättänyt hänet hänen kotinsa eteen.
Heti ensimmäisenä Lucy kiiruhti katselemaan asuntoansa.
Se oli ollut ennen hänen äidin, melkein kaikki tavarat oli viety pois, äidin kuva oli jätetty
vanhan lipaston päälle. Lucylla vieri kyyneleet silmiin, kun hän näki kuvan.
Lipastosta hän ei pitänyt laisinkaan, hän päätti myydä sen pois, vielä
myöhemmin tänään.
*PIMPOM*
Vanhanaikainen ovikellon ääni kajahti keittiöön, jossa Lucy suunnitteli jo
minkä näköiset tuolit hän haluaa. Lucy kiirehti avaamaan ovea.
Oven avattua, hän näki komean miehen. Miehellä oli musta, pörröinen tukka
ja kirkkaan siniset silmät. Lucy oli pakahtua onnesta, hänen ovelleen oli
tullut komein mies minkä hän oli ikinä nähnyt!
" Hei, minä olen tuosta naapurista, sinä taidat olla Lucy?" , tämä komea mies sanoi.
" He-hei, juu Lucyhan minä olen." , Lucy sanoi ja kätteli miestä.
" Tule ihmeessä sisään, harmi minä en oi tarjota sinulle espressoa, kun ei ole espressokeitintä!" , Lucy sanoi naurahtaen.
" Hahhahhaa, se ei haittaa minua. ", mies sanoi nauraen.
Ihmeellistä minä sain hänet nauramaan, Lucy ajatteli.
Lucyn katse pysähtyi tämän miehen sinisiin silmiin, ja mies katsoi myös häntä suoraan silmiin.
Katse kesti muutaman sekunnin.
Yhtäkkiä Lucy havahtui ja tajusi ettei tiedä edes miehen nimeäkään!
" Niin... Mikäs sinun nimesi muuten on?" Lucy kysyi vaivihkaa.
" Anteeksi, enkö muistanut esitellä itseäni?!" , Mies sanoi ihmeissään.
" Olen Matthew", Hän sanoi.
" Upea nimi" Lucy sanoi naurahtaen.
" Haluaisitko pienen esittelykierroksen", Lucy kysyi varoen.
" Totta kai noin upean naisen esittelykierros aina kelpaa!" Matthew sanoi.
Lucy t punastui hieman, hän oli vain kerran elämässään seurustellut, koska
hänen isovanhempansa eivät antaneet Lucyn seurustella.
Lucy esitteli wc:n jossa oli upeat kaakelit. Niitä Matthew ihasteli, myös Lucy itse piti punaisista kaakeleistaan.
Sen jälkeen hän esitteli vierashuoneen, joka oli ihan tyhjillään. Siitä huoneesta Lucy sanoi tekevänsä lastenhuoneen, jos nyt ikinä saisi lapsia. Hetken he puhuivat lapsista, nyt Lucy oli aivan onnensa kukkuloilla, kun Matthew sanoi että hänellä ei ole lapsia, eikä vaimoa! Pienen juttelutuokion jälkeen he siirtyivät katsomaan makuuhuonetta.
" Tässä on sitten makuuhuoneeni, sänky on vähän huono, mutta olen kyllä juuri
ostamassa uutta sänkyä, Lucy sanoi häveten vanhaa ruman näköistä sänkyä, jossa oli
muorimaiset kukkalakanat.
"No oletko sitten jo kokeillut sitä, että tiedät sen olevan huono?" Matthew yritti vihjailla.
" No en olekaan” Lucy sanoi naurahtaen.
" No mikset kokeile nyt?" Matthew sanoi.
" No voinhan minä kokeilla, Lucy sanoi ja hypähti sänkyyn.
Hän makaili siinä hetken, kunnes näki kuinka Matthew tuli sänkyä kohti.
Hän ei tiennyt mitä tehdä, joten hän hymyili vain sievästi.
Kohta Matthew olikin hänen vierellään, peiton alla.
" Se oli ihanaa", Lucy sanoi.
Matthew hymyili hänelle vienosti. Lucy vastasi hänen hymyynsä.
Kunnes yhtäkkiä Matthew sanoi: ” Nyt minun täytyy lähteä, heippa muru.”
Hän lähti pois, ennen kuin Lucy ehti tajuta mitään.
Lucy yritti juosta hänen peräänsä, mutta Matthew oli ehtinyt jo lähteä.
” Eihän minulla ole edes puhelinnumeroasi!” Lucy huuti, mutta kukaan ei kuullut.
Yhtäkkiä hänelle tuli mieleen, Matthew oli sanonut että hän on naapurista! Mutta
Lucyn taloa lähin talo oli 10 kilometrin päästä!
Miksen tajunnut, Lucy ajatteli. Miksen tajunnut, hän vain hoki samaa lausetta.
Kunnes yhtäkkiä Lucy tunsi kuin häntä olisi tuijotettu, hän katsoi puutarhaansa päin.
Hän näki siellä jonkun, hän tunsi kuka se oli. Se ei ollut Matthew.
Se oli
----->
Jatkuu seuraavassa osassa :D
Lucy oli juuri suorittanut yliopiston, uusi elämä olisi alkamassa uudessa naapurustossa Kaunialassa.
Ennen Lucy oli asunut isovanhempien luona. Hänen äitinsä oli kuollut tulipaloon, juuri kun Lucy oli syntynyt.
Hänen isästään isovanhemmat ei ollut sanonut sanaakaan, vaikka Lucy oli monta kertaa yrittänyt udella heiltä. Kasvaminen isovanhempien luona oli Lucylle rankkaa, hänen isovanhemmat olivat erittäin ankaria, Lucy ei saanut käydä teininä töissä. Hänen piti siivota kotia, puhdistaa vessat ja kylpyhuoneet, luututa lattiat ja paljon muuta.
Kun Lucy meni yliopistoon, hänelle soitettiin sieltä, hänen isovanhemmat olivat kuolleet, molemmat vanhuuteen.
Lucya ei surettanut pätkääkään, hän ei rakastanut heitä. Hän suorastaan vihasi heitä. No mutta Lucyn elämä
oli alkamassa uudessa talossa, tai no talo oli oikeasti ollut Lucyn äidin, mutta isovanhemmat antoivat talon perintönä Lucylle ja heidän kaikki säästönsä. Lucylla ei ollut hajuakaan muista sukulaisista. Mutta uusi elämä
avaisi hänelle paljon mahdollisuuksia.
Lucy katseli innoissaan uutta kotiansa keltaisen taksin ikkunasta. Hän tiesi, tästä alkaisi hänen uusi
elämä.
"Ihanaa!" , Lucy huudahti kun taksi oli jättänyt hänet hänen kotinsa eteen.
Heti ensimmäisenä Lucy kiiruhti katselemaan asuntoansa.
Se oli ollut ennen hänen äidin, melkein kaikki tavarat oli viety pois, äidin kuva oli jätetty
vanhan lipaston päälle. Lucylla vieri kyyneleet silmiin, kun hän näki kuvan.
Lipastosta hän ei pitänyt laisinkaan, hän päätti myydä sen pois, vielä
myöhemmin tänään.
*PIMPOM*
Vanhanaikainen ovikellon ääni kajahti keittiöön, jossa Lucy suunnitteli jo
minkä näköiset tuolit hän haluaa. Lucy kiirehti avaamaan ovea.
Oven avattua, hän näki komean miehen. Miehellä oli musta, pörröinen tukka
ja kirkkaan siniset silmät. Lucy oli pakahtua onnesta, hänen ovelleen oli
tullut komein mies minkä hän oli ikinä nähnyt!
" Hei, minä olen tuosta naapurista, sinä taidat olla Lucy?" , tämä komea mies sanoi.
" He-hei, juu Lucyhan minä olen." , Lucy sanoi ja kätteli miestä.
" Tule ihmeessä sisään, harmi minä en oi tarjota sinulle espressoa, kun ei ole espressokeitintä!" , Lucy sanoi naurahtaen.
" Hahhahhaa, se ei haittaa minua. ", mies sanoi nauraen.
Ihmeellistä minä sain hänet nauramaan, Lucy ajatteli.
Lucyn katse pysähtyi tämän miehen sinisiin silmiin, ja mies katsoi myös häntä suoraan silmiin.
Katse kesti muutaman sekunnin.
Yhtäkkiä Lucy havahtui ja tajusi ettei tiedä edes miehen nimeäkään!
" Niin... Mikäs sinun nimesi muuten on?" Lucy kysyi vaivihkaa.
" Anteeksi, enkö muistanut esitellä itseäni?!" , Mies sanoi ihmeissään.
" Olen Matthew", Hän sanoi.
" Upea nimi" Lucy sanoi naurahtaen.
" Haluaisitko pienen esittelykierroksen", Lucy kysyi varoen.
" Totta kai noin upean naisen esittelykierros aina kelpaa!" Matthew sanoi.
Lucy t punastui hieman, hän oli vain kerran elämässään seurustellut, koska
hänen isovanhempansa eivät antaneet Lucyn seurustella.
Lucy esitteli wc:n jossa oli upeat kaakelit. Niitä Matthew ihasteli, myös Lucy itse piti punaisista kaakeleistaan.
Sen jälkeen hän esitteli vierashuoneen, joka oli ihan tyhjillään. Siitä huoneesta Lucy sanoi tekevänsä lastenhuoneen, jos nyt ikinä saisi lapsia. Hetken he puhuivat lapsista, nyt Lucy oli aivan onnensa kukkuloilla, kun Matthew sanoi että hänellä ei ole lapsia, eikä vaimoa! Pienen juttelutuokion jälkeen he siirtyivät katsomaan makuuhuonetta.
" Tässä on sitten makuuhuoneeni, sänky on vähän huono, mutta olen kyllä juuri
ostamassa uutta sänkyä, Lucy sanoi häveten vanhaa ruman näköistä sänkyä, jossa oli
muorimaiset kukkalakanat.
"No oletko sitten jo kokeillut sitä, että tiedät sen olevan huono?" Matthew yritti vihjailla.
" No en olekaan” Lucy sanoi naurahtaen.
" No mikset kokeile nyt?" Matthew sanoi.
" No voinhan minä kokeilla, Lucy sanoi ja hypähti sänkyyn.
Hän makaili siinä hetken, kunnes näki kuinka Matthew tuli sänkyä kohti.
Hän ei tiennyt mitä tehdä, joten hän hymyili vain sievästi.
Kohta Matthew olikin hänen vierellään, peiton alla.
" Se oli ihanaa", Lucy sanoi.
Matthew hymyili hänelle vienosti. Lucy vastasi hänen hymyynsä.
Kunnes yhtäkkiä Matthew sanoi: ” Nyt minun täytyy lähteä, heippa muru.”
Hän lähti pois, ennen kuin Lucy ehti tajuta mitään.
Lucy yritti juosta hänen peräänsä, mutta Matthew oli ehtinyt jo lähteä.
” Eihän minulla ole edes puhelinnumeroasi!” Lucy huuti, mutta kukaan ei kuullut.
Yhtäkkiä hänelle tuli mieleen, Matthew oli sanonut että hän on naapurista! Mutta
Lucyn taloa lähin talo oli 10 kilometrin päästä!
Miksen tajunnut, Lucy ajatteli. Miksen tajunnut, hän vain hoki samaa lausetta.
Kunnes yhtäkkiä Lucy tunsi kuin häntä olisi tuijotettu, hän katsoi puutarhaansa päin.
Hän näki siellä jonkun, hän tunsi kuka se oli. Se ei ollut Matthew.
Se oli
----->
Jatkuu seuraavassa osassa :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pituus oli kyllä sopiva, mutta yllättävän nopeasti ne sillein sillein. Jatka vaan, jos ite koet sen parhaaks.
Aluksi oli hyvä, mutta loppua kohti tapahtui aivan liian nopeasti. Minua häiritsi etenkin se, kun Lucy ja Matthew päätyivät sänkyyn jo tapaamispäivänään... :/ Eihän se ole Sims 2:ssa kovinkaan mahdollista, ellei sitten ole käyttänyt koodeja. Muttamutta, ihan hyvä oli muuten. Jatka vain jos haluat itse. :)
Ehdottomasti jatkuu. Eh-dot-to-mas-ti.