Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Katkelma ateistin päiväkirjasta

    Minä astuin sen askeleen,
    niitä näkymättömiä portaita mitä minun ei määrätty nähdä.
    Minä olin ensimmäinen elävä.

    Yksi askel, ei seitsemää.
    Yksi askel, toisella olisin jo kadonnut.
    Ovea en edes nähnyt. porttia?
    Yksi askel, ja vielä ilma täytti keuhkoni.
    veri sydämeni.

    Koukkunenäinen selvännäkijä itki nähdessään.
    Linnut kaikkosivat, eläimet vaikenivat.
    Minun katse mursi katutaiteilijan.
    Ja minä kiipesin sen patsaan päälle, siinä puistossa
    ja minä lauloin, mutta harmaat eivät välittäneet.
    Harmaat olivat liian paatuneita. Jatkoivat
    loskassa taapertamistaan kuin ei mitään.

    Tyhjässä Ristirakennuksessa sain ymmärrystä Itseltäni.
    Sormet sormien lomitse. Ei vielä ollut minun aikani.
    Otan tukea siitä mikä ei ennen minun alla kestänyt.
    Minun taakkani väheni tai se kasvoi. Se kasvoi luulen.
    Elämä on liian lyhyt tähän. Jatkoin matkaani, tietäen
    enemmän kuin harmaat. Välillä näin kaltaisiani harmaiden
    joukossa, heidän katseilta sain sympatiaa he kuiskailivat
    hiljaa elämä on liian lyhyt tähän ja jatkoivat matkaansa.
    077
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Darkest kirjoitti:

    Minä astuin sen askeleen,
    niitä näkymättömiä portaita mitä minun ei määrätty nähdä.
    Minä olin ensimmäinen elävä.

    Yksi askel, ei seitsemää.
    Yksi askel, toisella olisin jo kadonnut.
    Ovea en edes nähnyt. porttia?
    Yksi askel, ja vielä ilma täytti keuhkoni.
    veri sydämeni.

    Koukkunenäinen selvännäkijä itki nähdessään.
    Linnut kaikkosivat, eläimet vaikenivat.
    Minun katse mursi katutaiteilijan.
    Ja minä kiipesin sen patsaan päälle, siinä puistossa
    ja minä lauloin, mutta harmaat eivät välittäneet.
    Harmaat olivat liian paatuneita. Jatkoivat
    loskassa taapertamistaan kuin ei mitään.

    Tyhjässä Ristirakennuksessa sain ymmärrystä Itseltäni.
    Sormet sormien lomitse. Ei vielä ollut minun aikani.
    Otan tukea siitä mikä ei ennen minun alla kestänyt.
    Minun taakkani väheni tai se kasvoi. Se kasvoi luulen.
    Elämä on liian lyhyt tähän. Jatkoin matkaani, tietäen
    enemmän kuin harmaat. Välillä näin kaltaisiani harmaiden
    joukossa, heidän katseilta sain sympatiaa he kuiskailivat
    hiljaa elämä on liian lyhyt tähän ja jatkoivat matkaansa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu