Minua hieman jännittää/pelottaa edessä oleva synnytys ja perhetuttuni (nainen), joka on kerran ollut synnytyksessä mukana (huom. ei itse synnyttänyt) sanoi mulle, että ei se niin kamalaa ole, kyllä sä siitä selviät varmaan ilman kivunlievitystäkin. Lisäksi tämä nainen oli sitä mieltä, että koko synnytyskipu asia on suurenneltu juttu. Pikku juttu se kuulemma oli loppujen lopuksi. Voi H..V..TI !!! Teki mieli oikeasti lintata turpaan!!! En hyvälläkään tahdolla saanut ajateltua asiaa niin, että hän vain yrittäisi rauhoitella mua tulevaa koitosta varten.
Mun mielestä kipua ei voi verrata. Jokaisella on oma kipuasteikkonsa, eikä sitä voida mitenkään mitata sellaisella taulukolla, joka sitten passaisi toiselle. Kukaan ei voi tietää miten sama asia aiheuttaa kipua eri ihmisille.
Mun mielestä kipua ei voi verrata. Jokaisella on oma kipuasteikkonsa, eikä sitä voida mitenkään mitata sellaisella taulukolla, joka sitten passaisi toiselle. Kukaan ei voi tietää miten sama asia aiheuttaa kipua eri ihmisille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttusi vähätteli kipua, mutta yhtä hakoteillä ovat nekin, jotka sitä muille etukäteen lietsovat ihan hirveänä kipukokemuksena. Sitä kun ei voi kukaan tietää, miltä se juuri toisesta tuntuu - sattuuko enemmän tai vähemmän.
Minusta tosin tuntuu siltä, että sitä kipua usein lietsotaan liikaa - lähinnä kun ne ihmiset, jotka ovat sen kivun kokeneet kamalana, ovat sitten sitä mieltä että sellaista se on jokaisella. Ja kuten sanoitkin, kivun tunteminen on yksilöllistä. Minusta olisi mukavaa kuulla synnytyksestä muutakin, kuin sitä etukäteen pelottelua, kuinka se sattuu. Onneksi itseäni ei etukäteen pelota tai jännitä, olisin varmasti ihan paniikissa kaikkien niitten pelottelujen jälkeen mitä olen saanut kuulla.. mikseivät ihmiset tsemppaa odottajia tulevaan koitokseen sen sijaan, että keskittyvät puhumaan siitä miten kamalalta se tuntuu..
ne tietävät parhaiten jotka eivät ole kokeneet.. Toiset vähättelevät ja toiset suurentelevat!
Äitini synnytti 3 lasta ja kaikki "urheasti", "muutaman kerran ärähtäen", ajattelinpa sitten itsekin päkistää lapsoseni au`naturel, itselläni kun on vielä hyvät vatsalihakset ja yleiskunto. Mutta kas, potra poikani (4260g) ei ollutkaan samaa mieltä. Supistukset kestivät kaksi vuorokautta ja jo se oli kokemuksena väsyttävä. No, luovuinpa periaatteistani, sen verran, että suostuin epiduraaliin, joka kohdallani helpotti tilannetta huomattavasti. Äitinikin tunnusti, että on tainnut aika kullata muistot, vaikka meillä molemmilla on suht korkea kipukynnys.
Toivottavasti menet synnytykseesi avoimin mielin ja annat itsellesi luvan puudutksiin, jos tuntuu, että kivut ovatkin pahempia, kuin kuvittelit. Itse koin pitkään epäonnistuneeni, kun kaikki ei mennytkään niin, kuin toivoin/kuvittelin. Voihan olla, että sinulla kaikki käy nopeaan ja "helposti", tärkeintähän on että lapsesi syntyy terveenä.
....ei hän tosiaankaan voi sanoa kivusta mitään kun ei kerran ole itse kokenut. Toki jokaisella on erilainen kipukynnys mutta omalta osaltani voin sanoa että olisin mielummin kuollut kuin synnyttänyt ilman epiduraalia, tuskat oli niin kovat (en halua pelotella) että purin lakanaa siitä synnytyssängystä ja itkin kunnes sain epiduraalin ja kaikki tunto oli pois koko loppusynnytyksen ajaksi :-)
Esikoinen käynnistettiin ja syntyi 2 vrk:n kuluttua sektiolla. Olin melkein varma etten tee toista lasta (ainakaan vähään aikaan). Käytin kaikkea kivun lievitystä ja mikään ei auttanut yhtään. epiduraali, aqva-rakkulat, ilokaasu, 2 yönä jotkut kipua lievittävät tabletit(veivät kivun 2-3 tunniksi pois).
Toinen lapseni syntyi illalla aamulla alkaneiden supistusten päätteeksi. (Epiduraali, ilokaasu ja jonkin puudutus kohtuun ja välilihaan) Taaskaan mistään kivunlievityksestä ei ollut apua. Ainut mikä auttoi oli oikea hengitys. Saadessani nuorimman lapseni syliin olin sitä mieltä että voin synnyttää vielä kymmenen...
Nyt on haaveissa kolmas ja jos sen vielä saamme saatan lähteä synnytykseen ilman mitään kivunlievitystä. Koskaanhan ei tiedä mitä sattuu. Ja jos kivunlievitys toimisi minulla ottaisin mielelläni (ja tupla-annoksena). Hammaslääkärissäkin minulle pitää antaa tupla puudutus ennen kuin auttaa.
Jokainen kokee kivun eri lailla. Ensimmäisessä synnytyksessä en tullut toimeen kätilön kanssa ja toisessa synnytyksessä kätilö osasi auttaa juuri oikein. Silläkin on paljon merkitystä. Kaikista ihmisistä ei huomaa että niihin sattuu. Toinen huutaa ja toinen on hiljaa.
Ei toinen voi sanoa mitään millaista kipua synnytyskipu on, kaikilla tuntuu erilailla. Mulla kipu oli kovaa, ja epiduraali auttoi TOSI hyvin, mutta tuosta kivusta... Se on ihan erilaista kun koskaan aikasemmin mikään muu kipu. Sitä vissiin kestää paremmin kuin muita kipuja.