Laitanpa tämän tänne, jos tulisi paremmin vastauksia...
Miten pitäisi suhtautua, kun nartuille tulee riitaa? Vanhempi on isokokoinen saksanpaimankoira, leikattu, ja ikää 3v. ja nuorempi on 10kk vanha Bostonterrieri. Kokoeroa on siis monta kymmentä kiloa.
Nuorempi on erittäin itsetietoinen ja jääräpäinen ja käy tosissaan vanhemman päälle. Vanhempi tietysti antaa takaisin, vaikka pitkäpinnainen onkin. Aion leikkauttaa myös nuoremman, ehkä se auttaa, mutta se on vasta sitten joskus, kun se on sopivan ikäinen...
Eli, kysymys on, kun tulee riitaa, pitäisikö siihen puuttua, vai antaa niiden selvittää keskenään? Sain neuvon kasvattajalta, että ei saa puuttua, mutta kun se näyttää niin pahalta. Äsken tuli ulkona irti ollessa kepistä riitaa, ja vanhempi lösäytti nuoremman päälle makaamaan, ja molemmilla hampaat kävivät koko ajan, ja murisivat ym. Kun tuo pieni ei tajua lopettaa, vaikka on maassa! En ollut vieressä, joten minusta se ei mitään "tukea" ottanut.
Pitäisikö tosiaan olla menemättä väliin? Kuinka te muut teette?
Miten pitäisi suhtautua, kun nartuille tulee riitaa? Vanhempi on isokokoinen saksanpaimankoira, leikattu, ja ikää 3v. ja nuorempi on 10kk vanha Bostonterrieri. Kokoeroa on siis monta kymmentä kiloa.
Nuorempi on erittäin itsetietoinen ja jääräpäinen ja käy tosissaan vanhemman päälle. Vanhempi tietysti antaa takaisin, vaikka pitkäpinnainen onkin. Aion leikkauttaa myös nuoremman, ehkä se auttaa, mutta se on vasta sitten joskus, kun se on sopivan ikäinen...
Eli, kysymys on, kun tulee riitaa, pitäisikö siihen puuttua, vai antaa niiden selvittää keskenään? Sain neuvon kasvattajalta, että ei saa puuttua, mutta kun se näyttää niin pahalta. Äsken tuli ulkona irti ollessa kepistä riitaa, ja vanhempi lösäytti nuoremman päälle makaamaan, ja molemmilla hampaat kävivät koko ajan, ja murisivat ym. Kun tuo pieni ei tajua lopettaa, vaikka on maassa! En ollut vieressä, joten minusta se ei mitään "tukea" ottanut.
Pitäisikö tosiaan olla menemättä väliin? Kuinka te muut teette?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tokihan se nuorempi koettelee välillä vanhemman
hermoja. Meillä oli siinä mielessä hyvä tilanne,että
"vanhus" aikansa katseltuaan näytti kerran kunnolla
kaapin paikan. Joskus näytti hurjaltakin se touhu,
mutta ei ne nyt kuitenkaan aivan tosissaan olleet.
Samaa laumaa ne kumminkin on ja tulevat vetämään
yhtäköyttä perheessäsi! Minä silloin joskus,kun
itseltä meni hermot siihen rähäkkään,oli ihan naapurisovun kannalta käytävä nykäisemässä tappelupukarit erilleen "ja NYT riittää!"
Molemmat tuntuivat sitten häpeävän toimintaansa :)
Koirien arvovalta-nahistelut saattavat näyttää
ihmisestä hurjemmalta,mitä se oikeastaan onkaan.
Meillä kanssa toi vanhempi Tyty aika nopeasti
näytti järjestyksen nuoremmalleen.
Meillä on kaikki neljä narttuja, ja joskus on ollut kähinöitä, mutta pitää puuttua heti kun riidan merkit on ilmassa, eli komennat koirat erilleen..sinä päätät ettei ne saa tapella. Jos pääsevät puremaan, niin tappelevat aina.
Niin, piti vielä sanoa siitä leikkausasiasta, narttukoirien tappeluita ei estä leikkaaminen, eli siihen asiaan ei auta, narttukoira tappelee aina vallasta, ja nokkimisjärjestyksestä, kun uroksilla se on hormonaalista , niille siis leikkaus useinmiten auttaa asiaa.
Kyllä leikkaus nartunkin luonnetta rauhoittaa, huomattavasti!
kerrottiin ihan päinvastaista. Opettajinamme oli silloin muutama vuosi sitten 2 eläinlääkäriä, joista toinen kasvatti myös koiria. Meille kerrottiin, ettei nartun leikkaus auta tappeluhalukkuuteen, tai jos vaikuttaakin niin saattaa pahentaakkin tilannetta. Se on vaan joskus niin, ettei 2 saman sukupuolen edustajaa välttämättä koskaan opi sietämään toisiaan. Meillä 2 urosta ja rähinänpoikasta harvase päivä ja väliin on menty, etteivät revi toisiaan. Tuttavallani on 1 uros ja neljä narttua, joista 2 narttua eivät siedä toisiaan. Ystäväni 4.n nartun lauma taas tulee toimeen oikein hyvin keskenään.
käytöksellä on paljon merkitystä, meillä ainakin toiminut urosten kanssa.
Eli jos se vanhempi todellakin on se "joukon vanhin" niin sinun tulisi pönkittää sen valta-asemaa sillä, että huomioit aina sen vanhemman koiran ensin. (eli ruoka ensin vanhemmalle, hihna kaulaan ensin vanhemmalle, rapsutukset, makupalat kaikki ensin vanhemmalle). Meillä ainakin toimi tämä, kunnes huomasin, että nuorempi olikin "joukon pomo" ja rähinät loppuivat kuin seinään kun huomioin ensin tämän nuoremman. (Meillä rähisi pelkästään nuorempi, vanhempi ei pistänyt hanttiin juuri koskaan)
riitoja eikä kähinöitä. Toisaalta tilanne meillä on erilainen kuin sinulla. Meillä on koirat samankokoisia. Puutun välittömästi heti asiaan mikäli huomaan tappelunsiemenen.
Meillä oli kauan sitten kaksi narttua jotka eivät sietäneet toisiaan. Mimmi ja Rina. Mimmi oli aikuinen Rinan tullessa 8 viikkoisena. Mimmi oli pentua kohtaan aika yrmeä. Kun Rina kasvoi aikuiseksi alkoi vaikeudet. Ensin tappelut alkoivat juoksujen yhteydessä sitten aivan mikä vain ovikello, puhelin , telkku laukaisivat tilanteen tappeluksi. Mimmi tuli vanhaksi ja Rina oli voimiensa tunnossa. Emme voineet pitää näitä molempia samassa tilassa.
Senjälkeen olen puuttunut heti paikalla tilanteeseen mikäli olen huomanut. Joten meillä ei tapella. Meillä ei tappele edes urokset keskenään.
Tuo ensimmäinen juoksu varmaan tosiaan merkkaa paljon. Meillä tällä nuoremmalla ei ole vielä juoksua ollut. Jospa se on tulossa pian, ja siksi asiat tuntuvat kärjistyneen...
Pitäisiköhän minunkin sitten ruveta menemään heti väliin, kun riitelevät. Vanhemman olen kyllä huomioinut aina ensin, ruoka ensin, kulkee ovesta ensin, rapsutan/tervehdin ensin jne.
Vanhempi ei ole mikään löllykkä, mutta silti pitkähermoinen, se ei varmaankaan itse kävisi kakaraan ensin kiinni, mutta on pakko, kun kakara käy. Eli kakara ei vaan räkytä, vaan todella syöksyy kiinni siihen mistä saa. Ihmeellinen ego tuommoiseksi kirpuksi... Eikä minkään valtakunnan itsesuojeluvaistoa!
No huh huh...
Ensinnäkin,sinun pitää nyt tarkoin tietää,onko kyseessä VAIN nuorelle bostonille tyypillistä pöllöilyä,vai murkku-iän selkeämpää kokeilua.Sinun on myös tunnettava nyt sakusi todella hyvin,kestääkö sen kantti bostonin kovaakin " täpinöitä".Sakusikin on vielä nuori,ja noilla kahdella tuo ikäero ei nyt ihan ihanteellisestä päästä mielestäni ole,kun on kyse kahdesta nartusta ( varsinkin jos on vahvaluonteisia).
Jos et varmasti näitä nyt tiedä,niin ole tarkkana,sillä voi käydä köpelösti,kun on kaksi samaa sukupuolta ja vielä narttua kyseessä.
Bostoneissa on vahvojakin luonteita,jotka saattavat vahvastikin kokeilla vanhempaansa,jos sen asema ei ole selvä,eikä se osaa rauhoittaa tilannetta vaan saattaa vastata " agitointiin".
Sinun pitää ehdottomasti puuttua peliin,sillä kun koko ero on noin suuri,niin koirien ei todellakaan pidä antaa selvittää välejään,varsinkaan jos ei itse osaa lukea koiria niin hyvin,että tuntee tosi hyvin koiransa ja tietää tarkoin missä mennään.
Ensinnäkin leikkaus ei välttämättä auta tilannetta. Jos on kyse agressiivisuudesta ( ei mielestäni tässä tapauksessa,vaan vaikuttaa ihan normaalilta nuorelta itsepäiseltä räväkältä murkkubostonilta,joita jotkut ovat ),niin sitä ei poisteta pelkällä leikkauksella.Se saattaapi jopa lisääntyä,kun nartun " uroshormoonit" lisääntyy leikkauksen myötä ja " narttuhormoonit" jää häviölle. Toi nyt lyhyesti hormoonien vaikutuksesta...
Meillä on ollut pieniä ja isoja samassa taloudessa.Nytkin on.Ei ole ollut ongelmia,jos olisi ollut,niin puuttuisin oitis jo alkutekijöihin.
Järjestystä saa hakea,kun uusi tulokas tulee,mutta sen on mentävä suht´ rauhanomaisesti.
Minä pönkitän aina vanhemman asemaa joka tilanteessa.Jos joskus tulisi eteen tilanne,että vanhempi haluaisi väistyä,tai nuoremmasta tulisi vahvempi johtaja,niin silloin suosimiseni katsottaisiin uudelleen.Edellyttäen ehdottomasti,että nuorempi kykenisi olemaan hyvä johtaja.
Minä olen kuitenkin AINA johtaja ja päätän missä mennään ja kuka ensin menee.
Eli nyt sinun pitää miettiä,onko tilanteessa vaaraa,että ylikuumenee (ulkopuolisen on vaikea sanoa).Jos näin on,niin riski on suuri,kun on koko ero noin suuri.
Minä sinuna aloittaisin kunnolla ja selkeästi suosimaan tuota vanhempaa.Bostonille näyttäisin selkeät rajat,jos se mielestäni tosissaan tai liikaa kokeilisi vanhempaansa.
Kumman kasvattaja muuten kehoitti olla puuttumatta?Aika neuvo,ellei tasan tarkkaa tunne koiriesi käyttäytymistä,hmm...
Toivottavasti bostonisi kasvattaja kertoi sinulle,että bostonissa löytyy luonnetta.
Ne pitää kasvattaa myös kunnolla tai talossa voi pian olla bostonin terrierin sijaan bostonin terroori... ;)
PS.Kannattaa muistaa myös se,että esim.eri rotujen pelkkä leikkimistapa voi olla hyvin erilainen.Jo pelkästään siitä voi joskus tulla ongelmia,ellei ne kykene löytämään siinä yhteistä säveltä ja tulkitsemaan toisiaan ;)
Kyllähän tuollaisen kokoeron omaaville nartuille kahden vuoden ikäero on ihan ok.
Ja kyllä sterilointi rauhoittaa myös narttua, hormoninsa ne on silläkin. Etkö tiedä miten äkäisiä jotkut naiset ovat aina silloin tällöin?
Minusta tuo ikäero ei ole vielä kovin hyvä,varsinkin kun kumpikaan rotu ei ole niitä kaikkein " nöyrempiä".Kolme vuotias saku ei välttämättä ole vielä niin " elämänkokenut",että sen pinna kestäisi nuorta sähikäistä bostonia välttämättä hyvin.Ja varsinkaan taistelutahtoista ja itsepäistä,mitä bostoneissa löytyy...
Jos olisi kyseessä eri sukupuolet,niin homma olisi aivan eri ;).
"etkö tiedä miten äkäisiä jotkut naiset ovat silloin tällöin" Tiedän,valitettavasti,heh...
Sterilointi rauhoittaa narttua vain silloin,kun on kyse esim.valeraskauksien aiheuttamasta ärtyisyydestä.Sterilointi ei tosiaan rauhoita automaattisesti,vaan riippuen mistä nartun kärttyisyydestä on kyse.Eli voi käydä niinkin jossain tapauksessa,kuten täällä on jo mainittu,että narttu " maskuliinistuu",ja leikkaus ei tuota toivottua tulosta,varsinkaan ilman käytösterapiaa. Mutta nuo on aina tapauskohtaisia ja kannattaa pohtia yksilöllisesti ;)
Aloittajan tapauksessa en usko leikkauksen auttavan mitään. KOSKA,tuo on ihan tyypillistä joidenkin nuorten bostonien " harrastamaa" toimintaa.Ei ole kyse aggressiivisuudesta,eikä sillä ole mitään tekemistä " hormoonien" kanssa.Toki siinä voi olla kyse monesta muustakin,mutta näin luettuna vaikuttaa ihan tyypilliseltä vahvan taistelutahdon ja tempperamentikkaan luonteen omaavalta nuorelta bostonilta.
Aina kannattaisi myös ottaa tarkoin selvää niistä roduista,mistä on kiinnostunut lauman muodostamaan.Se auttaisi paljon tulevaisuudessa.
PS.kokoerolla ei ole koiramaailmassa mitään merkitystä muuten kuin fyysisessä mielessä. Ei henkisesti.Pienissä roduissa on paljon "isoluonteisia" rotuja.
Siksikin tuo pieni ikäero on aina huonompi hyvin ERI kokoisilla kuin samankokoisilla. Jos kähinää tulee tosissaan,niin vahinkoa sattuu paljon helpommin toki eri kokoisilla kuin samankokoisilla.Siksi se on erittäin tärkeää,että koirat " sopii yhteen" ,oma asema on selkeä ja homma hallussa...