Olen 19-vuotias tyttö ja vauvakuume päällä. Olenko liian nuori äidiksi? Lukio on käyty ja jatkopaikkaa etsimässä, elämäntilanne vakaa, hyvä parisuhde ja yhteinen asunto. Vauvat pyörii päässä ja kaikin puolin tilanne olisi hyvä, mutta silti pelottaa. Entä jos en olekaan valmis? Miten vanhemmat ja kaverit siihen reagoisivat? Eihän se tietenkään heidän asiansa ole, mutta silti... Onko täällä muita ikäisiäni suurten kysymysten äärellä?
liian nuori
äidiksi
192003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En usko, että kukaan olisi valmis äidiksi ilman yhdeksän kuukauden odottamisaikaa. Ei äidiksi tuosta vain olla valmiita. Se vauva tuo suuremman vastuun, kun mitä voisi kuvitella. Kyllä vanhemmmuuteen ja äitiyteen kasvetaan. Ei kukaan ole seppä syntyessään! ;)
Oletko miettinyt lapsia miehesi kanssa? Koska kyllä miehelläkin on tietynlainen oikeus päättää haluaako lapsia.
Kyllä kaikki menee hyvin, kun vain uskaltaa uskoa elämään ja elää sitä.
En ole ihan ikäisesi ja olen jo äiti, mutta vastasin nyt kuitenkin!
Meillä täällä polskii poika, joka on syntynyt tammikuussa 2006. :)
Ollaanhan me miehen kanssa tästä puhuttu ja hän on kyllä erittäin positiivisella mielellä asian suhteen, mutta tiukka linja menee siinä, että yrittämällä ei ruveta yrittämään. Ja hän on siinä aivan oikeassa, koska stressi ei varmasti auta asiaa. Olemme siis tällaisella "tulee jos on tullakseen" -meiningillä liikenteessä. Mutta silti tuntuu siltä, että osaanko olla äiti jollekin pienelle ja avuttomalle, joka on täysin riippuvainen minusta ja isästään? Kasvaako ihminen yhdeksän kuukauden aikana ja lapsen kanssa äitiyteen? Entä jos en olekaan hyvä äiti?
"Kasvaako ihminen yhdeksän kuukauden aikana ja lapsen kanssa äitiyteen? Entä jos en olekaan hyvä äiti? "
Itse olen 17-vuotias ja odotan ensimmäistäni. Oon kyllä sitä mieltä että kyllä tuo 9 kuukautta kasvattaa ihmistä aikalailla. (Itselläkin vielä 2 ja puoli kk aikaa jäljellä tätä odotusta.) Tässä menneiden kuukausien aikana on kerinnyt miettiin tosi paljon ja kasvamaan myös henkisesti. On tullut päiviä kun haluaisi "perua kaiken" mutta enemmän niitä kun haluaa jo vauvan syliinsä! :) Uskon ainakin itsestäni että pystyn olemaan se ainoa ja paras äiti tälle lapselle ja monet myös siinä kannustavat tosi mahtavasti.
Oon sitä mieltä että tehkää se lapsi kun teillä näyttää olevan kaikki elämässä hyvin mallillaan. :) Uskon että susta kyllä tulee hyvä äiti! :) Tsemppiä teille!
Voi että, kiitos aivan ihanasta viestistä! Ja onnea sinulle odotuksen loppumetreille! Miten sulla on odotus muuten sujunu?
Hyvin on mennyt. Ei mitään hirveitä pahoinvointeja tms.
Hb tippu jossain vaiheessa hieman liian alas että joutuu rautatabletteja vetelemään. Samoihin aikoihin väsytti tosi paljon mut sekin mennyt nopeesti ohi. Tää siis tällänen "helppo" raskaus, onneks :)
Mitähän ihmettä tuo kirjoittamasi lause: "kyllä miehelläkin on tietynlainen oikeus päättää haluaako lapsia" oikein tarkoittaa?
Eli kun sinä naisena päätät haluavasi lapsia nyt ja heti, miehellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: "kyllä" ja "kyllä"??!
Kyllä minusta KUMMALLAKIN tulevalla vanhemmalla pitää olla oikeus päättää noin SUURESTA asiasta ihan itse, en voi ymmärtää/hyväksyä naisia jotka hankkiutuvat raskaaksi "vahingossa" (siis "unohtamalla" pillerin tai keksimällä jotain muuta yhtä fiksua, jolla mies saadaan vastoin tahtoaan isäksi).
Ja jätetään tämän viestin ulkopuolelle nyt kaikki OIKEAT vahingot, väkivaltatapaukset yms, kiitos.
Myönnän virheeni, anteeksi. Kirjoitin väärin. Tottakai miehellä on oikeus päättää haluaako lapsia.
juuri suurimpien (kirjoitus)mokien välttämiseksi tuosta alhaalta löytyy "esikatsele"-näppäin, ainakin itse tarkistan viestini ennen niiden lähettämistä :)
Minulle kielioppi on hyvin tärkeä osa viestimistä muille Internetin välityksellä, mutta pienen lapsen äitinä välillä tapahtuu tällaisia erheitä. Ja kyllä pyrin lukemaan viestit, ilman esikatselu-nappulaa. :)
eiköhän tässä viilattu jo ihan tarpeeksi pilkkua, sattuuhan sitä tekevällekin :)
Pisti vain sanavalinta ikävästi silmään, kun monesti miehellä ei oikeastikaan ole sananvaltaa kyseisessä asiassa =/
Äidiksi ei kasva 9kk odottamalla. Synnytyksen jälkeen se "opiskelu" vasta alkaa! Vauvasta kasvaa leikki-ikäinen, leikki-ikäisestä koululainen, koululaisesta teini... Jokaisessa kaudessa omat hyvät ja huonot puolensa. Äitinä olo ei lopu koskaan.
19 vuotias on nuori äiti. Itse olin 20v ja todennäköisesti ihan liian nuori... Ehkä olisi kannattanut haukata ensin pala maailmaa ja opiskella, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Minun nuoruuteni oli vain erilainen, kuin muiden ikäisteni, koska perustin perheen. Menokausi saa odottaa vielä vähän...
Lapsi on kyllä ihana asia, mutta se ei ole mikään nukke, jonka voi laittaa hyllylle kun siihen kyllästyy. Vanhemmuus on elinikäinen pesti.
Jos olet valmis kasvamaan henkisesti vuosikymmeniä ja heittämään omat tarpeesi hyllylle niin ei äiteys katso ikää...
siihen että vauva tulee tekemään dramaattisen muutoksen elämään. Ikävin asia yövalvomisten ja väsymyksen sekä kotona istumiseen kyllästymisen jälkeen on varmaan se että kaverit alkavat liikkua eri piireissä.
Se ei tarkoita etteivät he välittäisi sinusta, mutta kun sinulla on vauva, et voi enää lähteä vain päähänpistosta baariin/leffaan/kahville.. Pitää miettiä sitä pientä. Tämä vähentää ehkä yhteydenottoja, koska kun tekee mieli lähteä extempore-retkelle, et ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto.. Eli valmistaudu siihen että kaikki eivät ole valmiita luuhaamaan kotona kanssasi, vaikka se mukavaa onkin ajoittain :)
Ai niin, äläkä missään tapauksessa ala kritisoimaan ystäviesi valintoja! Samalla tavalla kuin hekin kunnioittavat (toivottavasti) valintaasi, eivätkä hauku valintaasi typeräksi, kaikki-mulle-heti-nyt-asenteeksi, sekä epäkypsäksi kut et tee opiskeluja ensin alta, sinun tulisi kunnioittaa heidän valintojaan - eli ei haukkumista vastuuttomiksi, pinnallisiksi, oman edun ja huvin edistäjiksi, ryyppäreiksi ja baariluudiksi jne.. Se nimittäin on sitä normaalia nuoren aikuisen elämää. Sinä valitettavasti kuitenkin sitten kuulut siihen vähemmistöön.. :S
Itse sain aika paljon ryöppyä niskaani kun eräs ystäväni, myös 19-vuotiaana äidiksi tullut, haukkui minua kun en viitsinyt jatkuvasti hänen luonaan olla! Itse olin vasta päässyt tuolloin elämisen makuun, opiskelut alkaneet ja paljon uusia tuttuja tullut.. Ei siinä vaiheessa tehnyt mieli istua katselemassa vauvaa lattialla kun vaihtoehtona oli opiskeluporukan kanssa suomenlinnassa piknikki..? :S
Yhteyttä toki pidettiin ja mielestäni ravasin hänen luonaan aivan kuin ennenkin, tosin yliopistossa on paljon opintoja jotka piti hoitaa alta pois että pääsi viettämään sitä vapaa-aikaa - josta osa meni töissä ja osa sitten jaettiin kaikkien tuttujeni kesken (sekä tietty oma aika että sai levätä)! Eli aikataulut olivat tosi vaikeita sovittaa yhteen, ja tällä tytöllä oli tosi yksinäistä kun mieskin kävi päivät, 6krt/vko ja yli 10h/pvä, töissä että sai elätettyä heidät ja kaverit tosiaan opinnoissaan/töissä/viettämässä sitä vähää vapaa-aikaansa. Ehkä siinä sitten piti päästellä vähän turhankin kipakasti höyryjä..
Kannattaa ehkä tutustua samanhenkisiin äiteihin, että pysyy vähän paremmin järjissään - on sitten kivempaa niiden entisten kavereiden kanssa kun voi puhua muustakin kuin aiheesta Meidän Liisan Eka Kakka. :D Vaikka tietty kun elämässä ei muuta ole kuin se vauva niin jutut voivat pyöriä siinä aika tiukasti.. Onneksi lapset eivät ole ikuisesti vauvoja. Mistä tulikin mieleen että aina kun puhutaan ettei se vauva paljon rahaa vie - no eihän se viekään, mutta kun se nimenomaan kasvaa! Eli jos ei tutuilta ole tulossa säkeittäin suht uusia (ei tyyliin 80-luvulta) vaatteita, leluja, polkupyöriä jne. niin kyllä sitä rahaa saa palamaan..
Itse en uskaltaisi vielä äidiksi ryhtyä, ei tosin ole hirveää hinkua vielä ollutkaan, kun tosiaan parin pakollisen (ja tuskaisen) välivuoden kautta pääsin opiskelemaan unelma-ammattiani. Jos sinulla on mahdollisuus vielä jatkaa opintoja (muista että yo-vuodesta saa amk- ja yliopistohauissa lisäpisteitä ison kimpun!) ilman että vaikeuksia tulee päästä sisälle myöhemmin, ja toimeentulo on turvattu (eli mies vakituisessa työssä tai sinulla omia säästöjä kunnolla tai töitä mihin palata) ja parisuhdekin ollut jo usemman vuoden (yhteenasumistakin jo ainakin vuosi..?) niin miksei..
Odottaminenkaan ei ole huono vaihtoehto, päälle parikymppisenä (21 tms) elämäntilanne olisi sen verran seestynyt (ihmiset kuitenkin kasvavat siihen aikuisuuteen vielä tuon pari vuotta täysi-ikäisyydenkin tultua) että voisi uskoa jo että ei tämä arki mihinkään muutu..
Äitiyteen kasvaa, eli vauvasta oppii kyllä pitämään huolta. Mutta vanhemmat ja kaverit voivat kyllä aluksi oudoksua valintaasi, ja yhteisö-sosiaalinen tilanne voi olla sallivampi mikäli vuoden tai pari jaksaisit odottaa..
Olipas tämä pitkä viesti.. Mutta tulipahan nyt selitettyä, toivottavasti jaksoit lukea :) Tsemppiä nyt kuitenkin, minkä valinnan teetkin..
järkevää on hankkia ammatti ja työpaikka, ostaa asunto ja maksella sitä hieman jne jotta lapselal on turvalline ja vakaa kasvuympäristö ja talouskin turvattuna kaikilla.
Toisaalta miksi hitossa et pärjäisi kun kerran muutkin? Jos vauvaa tekee mieli niin hanki se! Opiskelu on hankalampaa kun on perhe hoidettavana ja rahaakin menee eri tavalla toisaalta sitä myös tulee perheelliselle eri tavalla.. Helppo tapa on aina helppo tapa ja jos ei halua niin toimia niin kannattaa tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Ikäsi puolesta olet ihan aikuinen ihminen jo joten ratkaisut kannattanee tehdä täysin omalta kannalta. Varmasti kuuluu ohjeita yms vanhemmilta ja ympäristöltä, mutta entä sitten? Itse olen ollut 22 hädin tuskin esikoisen syntyessä, mutta tosin jo vakituisessa työssä ja ammatissa. Ihmettelyä riitti silloinkin ihan kohtuudella..
vastauksesta! Tässä asiassa on todellakin kaksi eri puolta, järki ja tunteet. Minun tilanteessani varmaan tuo tunnepuoli ottaa vallan... Eikä tässä nyt aleta lasta mitenkään tehtailemaan, jos tulee niin tulee. Ja kuka sanoo varmaksi, että ylipäätään voin saada lapsia? Luulen, että tämä asia ratkeaa kun antaa asioiden mennä omalla painollaan. Lapset ovat kumminkin lahja, joita saadaan, ei tehdä. Jos minua lapsella siunataan, niin avosylin otan sen vastaan.
jos on omasta mielestään valmis äidiksi niin silloin kukaan siis ei kukaan ole sinun tielläs... no niin paitsi jos oma miehesi ei halua lasta mutta se on aika harvinaista... minusta sinun pitäisi ottaa ns.härkää sarvista kiinni ja päättää mitä teet ja toimia sen mukaa... olen itse äiti ja sain lapsen jo 18- vuotiaana ja en ole katunut tyttöäni koskaan...iällä ei ole merkitystä vaan sillä että on itse valmis ja että voi elättää lapsen ja tietysti se että on RAKASTAVAT vanhemmat...anteeksi että painotin sanojani mutta minulla oli sen verran huono tuuri että oma silloinen mieheni otti ja lähti kun sai kuulla että olen raksaana. mutta nyt olen 23- vuotias ja onnellisesti naimisissa. toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea jos lapsen hankit... lapsi tuo paljon energisyyttä elämään :):):)ONNEA!!!!
Viestisi tulikin oikein hyvään aikaan, sillä oeln päätökseni tehnyt. Vauva saa tulla! Järkytyshän se monille tulee olemaan, jos niin hyvä tuuri käy että raskaudun, mutta kenenpä muun asia se on kun minun ja mieheni? Kaikilla ei käy niin hyvä tuuri että mieskin kaiken lisäksi näyttää vihreää valoa. Mitäpä tässä taivastelemaan, ei se ole keneltäkään pois jos me saamme lapsen. Eikä se vahingoita ketään. Monet tietysti sanovat, että sinulta kää nuoruus elämättä (vaikka 19 vuodessa on tietysti jo ehtinyt yhtä ja toista), mutta eiköhän se ole ihan omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka paljon pystyy harrastamaan ja kulkemaan. Ja tarteeko lapsen aina jäädä hoitoon? Eihän se nyt ole mikään koriste-esine jota ei voi kotoa pois liikuttaa! Kuulostaapas sekavalta tämä mun teksti, mutta se johtuu vain siitä, että olen saanut ajatukseni lopultakin selväksi ja suunnan elämääni.
Kiitos kaikille jotka on vastannu ja auttanut käsittelemään asioita monelta eri kannalta!
lapsen 19 vuotiaana ja oon nyt 20 ja vastuuta lapsi tuo ja en tiennyt et olenko valmis äidiksi ja olinhan minä.jos susta tuntuu siltä et haluat lapsen niin tee mutta muista et lapsi tuo vastuuta.tsemppiä sulle päätät mitä päätät :)
mitä sä täältä tulet kysymään tuntemattomilta ihmisiltä että oletko valmis äidiksi, kun ei nämä ihmiset edes tunne sua!
Se että onko valmis äidiksi ei ole iästä kiinni, niin kuin monet luulee.
Sä parhaiten ittse tiedät että oletko valmis äidiksi tai et, ja jos epäröit asiaa niin suosittelisin odottaa ja miettii vielä lapsen hankkimista jonkun aikaa.
En halua vaikuttaa tylyltä tämän kirjoituksen mukaan,vaikka varmaan moni saakin sen kuva.
mitähän tänne palstalle sais kirjoittaa ettei joku heti tulis säpättämään että "mitä sä sitä tänne tulet itkemään/miettimääm". Kai sitä nyt kysellä saa että mitä muut on tehny vastaavassa tilanteessa.