Onko muitakin, jotka haaveilevat yo-opinnoista vielä yli kolmekymppisinä?
Lääkis on kiinnostanut jo lukiosta lähtien, mutta vuosien saatossa olen ajautunut väärälle alalle. Nyt asialle täytyis varmaan tehdä jotain, nykyinen työ ja ala tökkii pahasti.
Lähinnä kiinnostais tietää, löytyykö ketään joka olis tehnyt totaalimuutoksen ja vaihtanut aiemman alansa lääketieteelliseen vähän 'kypsemmälllä iällä'.
Lääkis on kiinnostanut jo lukiosta lähtien, mutta vuosien saatossa olen ajautunut väärälle alalle. Nyt asialle täytyis varmaan tehdä jotain, nykyinen työ ja ala tökkii pahasti.
Lähinnä kiinnostais tietää, löytyykö ketään joka olis tehnyt totaalimuutoksen ja vaihtanut aiemman alansa lääketieteelliseen vähän 'kypsemmälllä iällä'.
Vastaukset 8
Vanhimmat
samanlainen.Erotuksena että en ole edes käynyt lukiota.Ja lääkis kiinnostaa.Ensihoitaja-sairaanhoitajan papereilla voin lääkikseen hakea,mutta laskut tekee tiukkaa.Haen ensi keväänä,ja nyt on aloitettava tiivis kemian ja fysiikan opiskelu.Omatoimisesti niin kauan kuin rahkeet riittää,ja sen jälkeen joko yksityistunteja tai lukion iltakursseja....
Kyllä,sitä ihminen saa vaihtaa alaa vielä yli kolmekymppisenäkin! Töitä se voi vaatia, mutta lääkis on kyllä siinä mielessä hyvä valinta,että töistä tuskin tulee olemaan pulaa, sitten kun valmistuu. Iltalukio on tosiaan varteenotetttava paikka kertailla fysiikkaa, bilsaa, kemiaa ja lasku rutiinin saavuttamiseksi lisäisin palettiin vielä matikkaa..
Onnea kaikille teille vähän vanhemmalla iällä opintielle lähteville.
Itse olen opiskellut teknillisessä yliopistossa jo useita vuosia, ikää vielä jonkun verran alle 30 v. ja alanvaihto tuntuu väistämättömältä mitä pidemmälle opiskelen. En tiedä mistä moinen roikkuminen johtuu, enkö vain keksi mitään muutakaan vai pelottaako ajatus totaalisesta suunnan muutoksesta. Onneksi on kaiken maailman joo-opinnot olemassa, joten voi lukea muutakin siinä sivussa.
Suosittelen, että kannattaa pyrkiä juuri sellaiseen mikä aidosti kiinnostaa etenkin jos ainoat asiat mitkä pitää kiinni vanhassa työpaikassa on raha ja saamattomuus. Sanomattakin on selvää, että asiaa harkittessa on otettava huomioon myös oma elämäntilanne.
Minä haen vuoden kuluttua, tänä vuonna en perhesyistä vielä hakenut. Ikää on jo nyt yli 40.
ensimmäiseen yliopistokoulutukseen. Ikää 43. Perhesyyt estivät minullakin tähän asti, ihan nuorena ei kiinnostanut.
Ei teillä mitään syytä murehtia tuota ikäkysymystä opiskelun suhteen. Itse olen jo vähän yli 50 ja aion opiskella yliopistossa. En näe mitään estettä.
Aloitin itse 40 v. opiskelun yliopistossa ja kyllä oli elämäni paras päätös. Opiskelu maistuu ja oppi menee päähän paremmin kuin nuorena. Ainoa mikä häiritsi oli ikäero muihin, mutta sekin enemmän vain oman pään sisässä. Siellä on kaiken ikäisiä. Eikun kohti unelmia!
..kummasti! Aloitin julkisoikeuden opinnot nelivitosena, valmistua pitäisi ensi talvena. Ihan kivaa opiskella (ja bilettääkin) nuorempien kanssa!