Mikä mulla on?

turhasta. Hmm... alota pieni keskustelu kumppanisi kanssa..ja sitten päätätte keskusteun hyvään ORGASMIIN..sekin saa paljon aikaisexi !!! Usein se Rakkaus muuttuu ystävyydeksi, harvemmin ystävyys rakkaudeksi...

Heitä vaatteet pois kun on näin kuuma. Ota pakastimesta jääpaloja ja sivele niillä itseäsi niin että nänninpäät nousevat kivasti pystyyn :) Laita hetkeksi silmäs kii ja ajattele jotain ihanaa asiaa!! Muistele vaikka ihania hetkiä miehesi kanssa ja jos hän on kanssasi niin heitä yksi jääpala hänenkin päälleen ;) Siitä se hauskuus taas alkaa, usko pois!

tuollasta ku täytin neljäkymmentä...Meni sitten omia aikojaan ohi...ehkä se on joku kriisi vain...
Pystytkö juttelemaan miehesi kanssa avoimesti?Nyt ehkä olisi sellainen aika...silloin voitte sitten yhdessä keksiä,miten piristätte yhteistä elämäänne...

Olen huono keksimään mitään humoristisen veikeää vastausta, kuten edellä vaan aina kiinnostaa ihmismieli ja olen kai ikävän tosikko luonteeltani, koska ajattelen että kirjoitit mielipiteitä (kin) saadaksesi.

Pitkän avioliiton eläneiden mielipiteistä mulle on kolahtanut yhden naisen ajatus, että parisuhteessa ajattelee hyvin monta kertaa eroavansa ja kaipaa ihan muuta, mutta kun ei tiedä aina mitä. Sitten tuleekin hetkiä, jolloin tajuaa mikä koko parisuhteen sokeri on ja yleensä se on ihan muuta kuin mylläämistä toisen kimpussa.

Omalla kohdallani ajattelen, että tottuminen on osa suhdetta ja jos imee toisesta kaiken aikaa vaihtelua ja energiaa omille tunteilleen on silloin jo aika tutustua itseensä painaltamalla uusiin harrastuksiin tai tekemällä, mikä hyvältä tuntuu. Se voi olla vaikka ikioma lomamatka jonnekin tai vain istumista jossakin kahvilassa omassa rauhassaan muista riippumatta yms.

Elämä maistuu aina huonolta, jos ei muista elää itselleen. Eikä sen asian oivaltaminen tarvitse isoja askelia, vaan pienistä "heräämisistä" ne lähtevät. Minä aloitin istumassa kahvilassa pari kertaa viikossa ja vaikka se tuntui vähän hölmöltä opin aika pian nauttimaan siitä ja nyt juuri palasin ikiomalta lomaltani, joten oli kiva tulla kotiin virkistyneenä.Isäntä näytti heti huisin paljon komeammalta ja houkuttelevammalta :)

Samanlainen tilanne itselläni, mutta luulen että se menee pian ohi, täytyy vain ottaa järki käteen.

Miksi et aloittaisi jotain uutta? Eihän sen tarvi olla mitään radikaalia koti-kerralla-kuntoon-juttua, vaan vaikka uusi harrastus -> puutarha-, kokkailu-, kieltenopiskelukurssi esimerkiksi... Tai otapa sitä miestäsi käsikynkästä kiinni ja laahaa lenkkipolulle , uimaan tai tanssimaan ;D
Ystävän kanssa on mukavaa ja turvallista harrastaa - vaikka vähän villimpiäkin leikkejä ;D
Toivottavasti saat kipinän takaisin!

eli sinulla on onni olla ihanan miehen kanssa naimisissa ja olla itse jo isojen lasten äiti. Nautinnon löydät elämääsi takaisin tylsyyden sijaan, kuten tuossa yksi jo sanoikin: elämällä itsellesi hetken. Ole itsekäs, tee sitä mitä olet aina halunnut tehdä mutta joka jäi tekemättä lasten, miehen, työn tai vain ajanpuutteen takia.

Riko kaava ja rutiini, johon olet vaipunut. Tee jotain erilaista arkena. Pieniäkin juttuja. Kuten aamukahvit puutarhassa/parvekkeella ennen töihin lähtöä. Kävele/pyöräile illalla/viikonloppuna/vapaapäivänäsi mielipaikkaasi. Rauhoitu ja nauti. Itselläni se paikka on meren ranta ja kallio. Istun ja tuijottelen vettä ja kuuntelen tuulen suhinaa. Varakkaampi ystäväni osti moottoripyörän itselleen 50 lahjaksi, ja hurauttelee nyt "tuulta hiuksissaan" ennen iltauutisia pitkin kylää. Itse "karkailen" silloin tällöin viikonloppumatkoille teatterin, tanssi ja hyvän ruuan puitteissa hyvän ystävän kanssa.

Ilo ja into elämään ja parisuhteeseen tulee takaisin, kun tekee itsensä onnelliseksi ja kokee elämyksiä, eikä vaivu arjen harmauteen. Kohta teille tulee toivottavasti lastenlapsia ja siinä sinulla taas uutta ja kivaa ja nautittavaa tekemistä ja olemista. Ajattele, sinulla on tarjota heille ihana vaari ja mummo! Kunhan pidät huolta itsestäsi alkaa se vaarinkin silmä pilkehtiä entiseen malliin, usko pois.

Ihana mies, ihanat lapset... Onnekas olet. Ymmärrän, että joskus tulee kyllästyminen, mutta auttaiskos kuvitelma, että jotain järkyttävää tapahtuisi perheessänne ja menettäisit miehesi tms.
Pistää ehkä arvoja järjestykseen ;)

En minäkään kestä sellaista seesteistä elämää kuin hetken, sitten pitää jo kehittää jotain pientä kriisiä että taas muistan arvostaa sitä normaalia, ongelmatonta elämää :) Kai ihminen kaipaa sitä sisältöä elämään? Jotain muuta kuin töitä, ruokaa ja koiran pissittämistä... Mun lapset ovat onneksi vielä niin pieniä, että meillä on monta ihanaa murkku-kriisiä vielä edessä :))

Kyselit kaipaatko ehkä rakkautta elämääsi, siihen vaihtoehtoon tiedän vain yhden lääkkeen: rakasta itse, niin saat vastarakkautta. Eli anna miehesi katsoa futista ja kanna hänelle kaljaa ja lasagnea :))) Äh, huono vitsi... Voitteko keksiä yhdessä jokin harrastus? Tanssikurssi? Se tantra-jooga??

Kun kysyy ja vastaa itse pääsee helpoiten lopputulokseen.. eli noinhan se on kuten kirjoittelet, jos se lohduttaa, on meitä samassa tilanteessa olevia täällä varsin runsaasti,kirjoituksista päätellen.
Jonkunverran auttaa kun käy itseään ulkoiluttamassa, puistoblueseissa tms tapaa samanikäistä seuraa..

Sinulla on asiat liian hyvin, et osaa arvostaa onnea ja terveyttä, joka sinulle on.

Jos tunnet tylsistyväsi, tee asialle jotain, ota miehesi mukaasi. Opiskele, aloita uusi harrastus. Vaihda työpaikkaa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon; mikä estää sinua muuttamasta elämääsi?

Oletko ajatellut että miehesikin kaipaa rakkautta ja hellyyttä? Eivät miehet ja naiset niin erilaisia ole.

Jos kokeilujen jälkeen tunne on sama, eroa.

Otti lopputilin, muutti tukkamallin (ultralyhyeksi ja mustaksi), ryhdyimme matkustelemaan.
Kun minä en viitsi viikon-kolmen kotona olon jälkeen lähteä on hän tarvitessaan värvännyt tyttäremme kielitaitoineen mukaan.

Tottui ilmeisesti aiemmin vaihtelevaan elämään. Paikkakunnan vaihtoja, työpaikan vaihtoja, lasten kanssa kotona.
Aina oli jotain vireillä ja tapahtumassa.
Välillä perheen talous kuralla, tilapäisesti.
ym.
Kyllä minäkin olen ihana mies!

Mulle tuli ihan samat fiilarit 4 vee sitten,tyhjäolo,mikään ei oikein napannut enää!

Elämä oli ulkopuolisten silmin "ihailtavaa" mutta itsellä tyhjäolo ja tiesin et tämä ei ole mun elämää...

Niimpä tein elämäni suurimman päätöksen ja lähdin omilleni.Lapset oli meillä jo omillaan joten kuuntelin vain itseäni!

Kertaakaan en ole katunut lähtöäni,lähdin etsimään itseäni ja nyt 3v myöhemmin löysin sen ja olen tyytyväinen.

Nyt olen itsenäinen,aikuinen ja tyytyväinen nainen;)))