Tässä on välillä vähän jotain positiivista tällekin palstalle:) Olen käynyt elämässäni kaiken läpi insestistä, perheväkivallasta, koulukiusaamisesta, raiskauksista, keskenmenoista, pettäneestä puolisosta kuolleeseen äitiin ja veljeen.. Tokihan se kroppa/pää reagoi siihen sitten jossain vaiheessa ja masennuin vaikeasti. Söin lääkkeitä pitkään ja zemppasin itseäni eteenpäin, koska ajattelin, että eipähän ole enää mitään, mitä ei olisi käynyt läpi :) Söin lääkkeeni tunnollisesti, en käyttänyt alkoholia, ulkoilin jne.. Nyt olen lopettanut lääkkeet pari kk sitten ja elämä on hienompaa, kuin ikinä olisin voinut kuvitella.(Jos joku olisi silloin sanonut,että olen vielä joskus "normaali" kun oksensin lattialla päälleni, enkä pessyt itseäni viikkoon ja itkin ja nukuin 24/7, olisin varmasti kuollut nauruun.)
Vaikka vieroitusoireet olivat aluksi veemäisiä ja pelotti lopettaa ne.Ajattelin, että entä jos masennun taas..Mutta nyt on kaikki upeasti ja olen ennenkaikkea ylpeä itsestäni, kun jaksoin tämän kaiken läpi ja olen vielä entistä vahvempi ja elossa!
ZEMPPIÄ KAIKILLE!Kyllä se aurinko paistaa teillekin, jos tännekin :D
Vaikka vieroitusoireet olivat aluksi veemäisiä ja pelotti lopettaa ne.Ajattelin, että entä jos masennun taas..Mutta nyt on kaikki upeasti ja olen ennenkaikkea ylpeä itsestäni, kun jaksoin tämän kaiken läpi ja olen vielä entistä vahvempi ja elossa!
ZEMPPIÄ KAIKILLE!Kyllä se aurinko paistaa teillekin, jos tännekin :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
sisukas tyyppi ja olet edelleen! Olen itse toipumassa juuri vaikeasta masennuksesta (alkoi 3v sitten), lääkitys on vielä kova ja terapia kesken, mutta on ihanaa tuntea olevansa taas terve. Tsemppiä sulle jatkossakin!
Zemppiä itsellesikin!
Ajattelin vain laittaa jotain positiivistakin tänne, jos joku saa vaikka voimia yrittää eteenpäin, kun kuulee, että jollain on jopa onnistunut paraneminenkin :D